Mennyttä ja tulevaa

Joulu on saatu vietettyä ihanien ihmisten seurassa ja huomisen jälkeen on muutama päivä aikaa vain itselle. Huomenna olisi siis tiedossa vielä työpäivä ja sen jälkeen on loppu vuosi vapaata.
Tänä vuonna ei enää tapahdu mitään järisyttävää, joten on sopiva aika laittaa mennyt vuosi pakettiin ja katsoa mitä tulevaisuus tuo kenties tullessaan.

Vuoden 2012 varrelle on mahtunut sekä ilon että surun kyyneliä, onnistumisia sekä epäonnistumisia ja kaikkea siltä väliltä. Tavoitteita en tälle vuodelle julkisesti ole kirjoitellut, mutta se ei toki tarkoita etteikö niitä olisi ollut. Monet asettamistani tavoitteista ylittyi reilusti yli odotusten, mutta valitettavasti moni myös särkyi pieniin palasiin.

Tessan kuolema oli kova kolaus, se kun tuli ihan puskista. 20 tuntia ensimmäisen epilepsia tyyppisen kohtauksen jälkeen hassuaTassua ei enää ollut. Kohtaukset olivat loppuvaiheessa todella rajuja, eivätkä menneet ohi millään. Tiesin, vaikka en halunnut, että matka eläinklinikalle tulee olemaan Tessan viimeinen.

Tessa opetti minulla vaikka mitä, sen kanssa koluttiin kaikki kotikunnan polut ja metsät läpikotaisin. Vielä viikko ennen toukokuun kuudettatoista päivää Tessa juoksi ja hassutteli agikentällä, tehden juuri sitä mitä itse halusi. Silloin se oli hyvin onnellinen, onnellisena hymyillen se juosta viipotti putkeen, hyppi minimini aitoja, kiipeili puomille... Sen hymyn, juuri sen hymyn kun koira tekee sitä mitä se rakastaa, olisin halunnut taltioida kuvana, mutta olin jälleen unohtanut ottaa kameran mukaan. Ajattelin vain, että seuraavalla kerralla sitten. Sitä seuraavaa kertaa ei vaan koskaan tullut, ne kuvat ovat vain ikuisesti piirtyneet muistojen lokeroon... Viimeiset poseerauskuvat Tessasta otin edellisenä iltana, 4 tuntia ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Kello oli jo melko paljon ja hetken ajattelin ottavani kuvat vasta huomenna, mutta jokin sisälläni käski ottamaan ne kuvat nyt.

 

Tessa 15.5.2012

Juuri kun kuvittelin kaiken olevan taas hyvin. Kyran kanssa agissa alkoi sujua paremmin, pysyttiin suurinpiirtein samalla kartalla jopa kisoissa. Viimeiset kisavirheet olivat omia mokiani, ja ne hylkäytymiset olisi helposti ollut korjattavana vain virheiksi. Yhteistyö lähti pelittämään ja tehtiin ihan oikeasti yhdessä töitä agiradalla. Mutta sitten heinäkuun alussa Kyran selän spondyloosi diaknoosi hajotti jälleen kaiken. Siinä meni kerta heitolla monet pitkäntähtäimen tavoitteista: pennut, agilityn 3-luokkaan siirtyminen... Voin kertoo ettei hetkeen kiinnostanut hirveesti tehdä yhtään mitään. Agi tuntui jotenkin pakkopullalle ja siksi omat koirat viettivätkin einiinaktiivista agilitykoiran elämää hetken aikaa.

Pohjalta on vain yksi suunta ja se on ylöspäin. Tässä tapauksessa miun pikkumusta on se loistotähti. Se joka on kurkottanut aina pilviin asti, ja alas ei olla vielä edes laskeuduttu ;) Mini on voittanut (toivottavasti) vihdoin pelkonsa ja tykittänyt agissa sellaisia tuloksia, että heikompaa voisi jopa hirvittää. Toukokuussa nousu kakkosiin ja joulukuussa, vuosi kisauran aloittamisesta, nousu kolmosiin.
Minin takia on myös useampi kerta tultu kisoista kotiin suru puserossa, olen vihannut ja syyttänyt itseäni siitä kun olen sen kisapaikalle vienyt. Mini pelkää toisinaan aivan kaikkea, se on monesti mennyt ihan toimintakyvyttömäksi kisatilanteessa ja silloin mustastasalamasta ei ole tietoakaan, jäljellä on vain matalana hiippaileva ja kyyläilevä pikkuchihu.. Nyt kaksissa viime kisoissa tätä ongelmaa ei ole ollut, syystä x, en siis tiedä mistä tai mikä laukasee Minissä sen pelkoreaktion. Mutta nyt toivon vain sitä että Mini on huomannut, että kisatilanteessakin agility on mukavaa.

Kyran kanssa agilityn jäädessä historiaan aloitimme tosissaan treenaamaan tokoa. Seuramme järjestämä tokokurssi oli oikein motivoiva ja sieltä saatiinkin huippuhyviä neuvoja. Kyra on puolessa vuodessa edistynyt todella huimasti. Jopa puukapulan noutaminen on nykyään Kyran mielestä ehkä se parhain liike. Metallinkin ottaa suuhun, mutta alkaa kalisuttamaan hampaitaan sitä vasten ja äänen takia tiputtaa helposti suustaan. Alokkaan liikkeistä kaikki muut onnistuu paitsi seisominen. Mutta ehkä se sen vielä joskus oppii, varsinkin jos joku opettaisi sen sille...

Mitähän vuosi 2013 tuo mahdollisesti tullessaan?

Kyra
Agilityä harrastellaan omaksi huviksi, jos vain selkä kestää. Tämä tosin menee nykyään vähän niin että Kyra päättää suunnan sekä vauhdin ja mie meen vaan perässä... Tosissaan treenaamattomuus siis näkyy totaalisena kuumumisena agikentällä.
Tokokokeisiin alku talvesta tai keväällä viimeistään. TK1 ennen tokon SM kisoja ja jos seuralta saadaan joukkue kasaan ja meidät siihen valitaan niin sinne avoimeen.
Ehkä sterilointi jossain vaiheessa, varmaan syksyllä. Tarkoituksena olisi kuvauttaa Kyran selkä uudestaan samalla ja katsoa onko muuttunut mihinkään.
Näytelmissä käydään muutaman kerran pyörähtään, erkkari ainakin ja mahdollisesti muutama muu lähiseudun näyttely.

Mini
Agilityssä lähdetään katsomaan miten vauhti riittää kolmosissa. Mennään tekemään hyviä suorituksia, hyvällä fiiliksellä ja katsotaan mihin se riittää. Ajatuksissa on yksi erittäin kaukainen haave Minin ja agilityn suhteen, mutta en taida uskaltaa kirjoittaa sitä tänne ;) Se vaan vaatii paljon töitä ja hyvää tuuria, en usko sen olevan mahdotonta, vain haastavaa, erittäin haastavaa.
Alku vuosi tullaan harjoittelemaan ahkerasti näyttelykäyttäytymistä ja mahdollisesti loppu vuodesta pikkumusta pyörähtää ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään. Tai siis käyttäytyähän tuo osaa, mutta se pelko puskee usein esiin vieraiden ihmisten ja koirien seurassa ja tätä täysyisi päästä harjoittelemaan kivojen koirien ja ihmisten kanssa.

Mersu
Lämmin nukkumispaikka ja täysinäinen ruokakuppi. Siinä kaikki mitä Mersu tarvitsee, omasta mielestään :) Viettää rentoa eläkelläiselämää ollen välillä äitini luona hemmoteltavana.
Mersun tehtäviin kuuluu myös pitää laumassa kuri ja järjestys yllä.

Yleisesti
Tuleva vuosi tuo toivottavasti tullessaan yhtä paljon iloa ja menestystä ja vähemmän niitä ei niin iloisia hetkiä kuin mennyt vuosi. Koirat lupasivat olla ensi vuonna terveitä ja näin ollen eläinlääkäriä ei tarvita ollenkaan. Paitsi toki rokotukset käydään Mersulle tuikkaamassa keväällä ja Kyran sterilointi mahdollisesti syksymmällä. Ja tähän jo hetken aikaa jatkuneeseen kuumeeseen on saatava hoitokeino, pikku K <3

Pikkumusta liitää jälleen

Joulukuun ensimmäisenä lauantaina oli Seinäjoen agilitykisat ja Minin kanssa lähdettiin tekemään onnistuneita ratoja hyvällä fiiliksellä. Luvassa oli yksi hyppyrata ja kaksi agirataa, tuomareina Eeva-Liisa Pohjanen (1 rata) sekä Minna Räsänen (2 rataa).
Lähdin aikaisin aamusta liikkeelle, tarkoituksena oli etsiä puuttuvat joululahjat ennen ensimmäistä rataan tutustumista. Ne löytyivätkin oletettua nopeammin ja Wallsport areenalla olin jo pari tuntia ennen ensimmäistä starttia, olipahan tarpeeksi aikaa tutustuttaa pikkumusta hallin hälinään :)

Ensimmäisen radan tuomaroi Pohjanen ja oletin että myös kakkosissa pitää kolme LUVA tulosta saada kahdelta eri tuomarilta ja siksi "paineet" tehdä tältä radalta nolla oli melko korkealla. Minillähän oli siis Räsäseltä jo yksi nolla, jonka se sai Jyväskylän kisoissa pari viikkoa aikaisemmin. Tästä syystä tosiaan oletin, että jos Pohjasen rata menee pipariksi, emme SERTiä (ja siirtoa 3-luokkaan) voi tänään saada. Ja niinhän siinä kävi, tuntemattomasta syystä Mini meni kaikista kolmesta kontakti esteistä ohi ensimmäisellä kerralla -> HYL. Mielestäni ohjasin kaikille kontakteille samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa Mini tuli ohi. Muutenkin tämä rata oli vähän tahmea ja fiilis ei ollut koiralla paras mahdollinen = jännitti. Radan viisi viimeistä estettä meni kuitenkin loistavasti minimäiseen tyyliin täysiä ja radan jälkeen itsellä oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Huonot fiilikset siksi kun ei onnistuttu ja saatu sitä yhtä nollaa ja hyvät kun edes loppu meni niin loistavasti ja koira oli iloinen, rento oma itsensä maalissa.

Räsäsen radoille lähdettiin rennosti ilman minkään valtakunnan paineita nollista, lähdettiin vetämään vaan täysiä hyvällä fiiliksellä. Mini oli ihan liekeissä radalle mentäessä, hyppi mua vasten ja oli ihan innoissaan. Pysyi hyvin paikoillaan, mutta oli koko ajan valmis sinkoamaan täysiä eteenpäin kuin pikkumustasalama <3 Täysiä se menikin ja juuri sinne minne piti, ei ratavirheitä eikä ihanneajan ylityksiä kummaltakaan radalta. Olin ihan varma ettei sijoitukset voi olla kovinkaan hyviä, koska nollia teki mielestäni monta meitä nopeampaakin koiraa, mm. kääpiöpinseri, russeli.. Eihän chihuahua voi olla näitä rotuja nopeampi, eihän? No kyllä voi! Ensimmäinen rata voitettiin tuloksella -4,00 ja toisella radalla sijoitus oli kakkonen tuloksella -9,74. Kävellessäni palkintopallille päin huomasin tuomarin kädessä SEN punamustan ruusukkeen, mutta ajattelin SEN ruusukkeen tulevan kolmanneksi tulleelle kun eihän me voida sitä vastaanottaa. Meille SE ruusuke kuiteskin annettiin, SE punamusta SERTi ruusuke <3 Tosin en ihan uskonut sitä, ja olin varma että mun tuurilla joku on katsonut mein kisakirjaa väärin ja SERTi otetaan meiltä vielä pois. Kotona piti heti tarkistaa agilityn säännöt ja siellähän se lukee: "Agilitytuomarin lukumäärälle ei ole asetettu vaatimuksia, vaan kaikki luokanvaihtoon oikeuttavat nollatulokset voidaan saavuttaa yhden agilitytuomarin arvostelemilta radoilta." lähde
Eli me ollaan ihan oikeesti kolmosluokkalaisia!
Kisoista jäi mahtavat fiilikset, sekä koiralle että ohjaajalle. Pikku hiljaa ollaan palailtu pilvilinnoista takaisin maan päälle ;)

Nyt on Mini pitänyt antaittua taukoa agista ja jatketaan ehkä ensi viikolla agin parissa (jos saadaan ryhmä Kana-areenalle kasaan). Tarkoituksena on loppu/alku vuosi keskittyä tekniikan hiomiseen ja vauhdin maksimoimiseen, jotta kolmosissa päästään näyttämään mistä chihuahua on tehty ;)

Kyran kanssa tokoilut näyttää erittäin hyvältä. Vain seisominen tuottaa suuria ongelmia, mä en vaan osaa opettaa sitä seisomaan paikoillaan..

Voittajana maaliin

Tässä välissä ollaan Minin kanssa käyty kaksissa kisoissa: Riihimäellä ja Jyväskylässä.
Riihimäen kisat olivat marraskuun alussa ja ne menivat niin penkin alle kun vaan voi olla. Kaikki meni pieleen, siis ihan kaikki. Halli missä kisat pidettiin oli todella ahdas, siellä oli paljon koiria ja ihmisiä, joten pikkumusta oli koko ajan jännittynyt ja pelokas. Tiesin jo ensihetkistä asti ettei näistä kisoista tule nollia. Mini ei muka ollut koskaan ennen nähnyt keppejä, rengasta saati sitten pussia, se oli ihan pihalla kummallakin radalla. Lisäksi ratatyöntekijät olivat erittäin pelottavia, nehän olisivat voineet vaikka syödä pikkuisen chihuahuan välipalakseen..
Heidi Viitaniemi oli suunnitellut kaksi oikein kivaa rataa (hyppäri ja agi), me vain vähän sovellettiin ja tehtiin hyvänmielen radat ja vauhdilla tultiin kyllä maaliin, mutta fiilikset olivat silti täysi nolla. Miten koira voi mennä noin paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi kun treeneissä se on ihan täysin toisenlainen? Ei edes superkehut ja superpalkka auttanut mitään..
Tuloksena kaksi hylkyä ja ajatuksissa lopettaa koko agility.

Ilmoittauduin kuiteskin kaverin ansiosta Jyväskylän kisoihin. Matkalla sinne sanoinkin kaverille että me ei ehkä kisata enää ensi vuonna ollenkaan, kun koira ei kerta tykkää kisatilanteista niin miksi kiusata sitä (ja "nolata" itsensä siksi kun koira ei muka osaa mitään muuta kuin pelätä..). Mini ilmeisesti kuuli ja tajusi sanani ja näytti mistä pienimustasalama on tehty.
Veimme häkit hallin perälle missä ei ollut juurikaan muita vieraita koiria saati ihmisiä. Pidin muutenkin Mini kaukana kaikesta mikä sitä voisi jänskättää ja saada sen fiilikset laskemaan. Radalle mentiin ilman hihnaa, koira sylissä ja viime hetken hetsaukset juuri ennen kun starttiviivalle astuttiin.
Minna Räsänen oli suunnitellut kaksi agirataa ja yhden hyppyradan. Radoilla sai välillä juosta täysiä ja välillä piti koiruus ottaa haltuun.

Ensimmäinen agirata meni erittäin hyvin, Mini kulki täysiä juuri niin kuin treeneissä. Toiseksi viimein este oli rengas, nolla alla siihen asti joten arvaa kuinka paljon jännitti hyppääkö sivusta vai keskeltä?! Keskeltä rengasta se pomppas ja viimeinen aita vielä puhtaasi ja saatiin nolla! Pessimisti kun olen en uskonut sen oikeuttavan LUVAan, en edes vielä siinä vaiheessa kun epäviralliset tulokset tulivat seinälle. Palkintojen jaossa se oli kait jo pakko uskoa: me voitettiin, me tultiin voittajana maaliin! Mini on <3

Toinen rata oli hyppäri ja jälleen koira kulki täysiä ja täydellisesti. Nollalla maaliin ja kolmannelle sijalle. Vain kaksi ensimmäistä saivat LUVAn, mutta se ei haitannut yhtään, meillä oli Minin kanssa erittäin kivaa näyttää kaikille kuinka upea mustasalama miulla on <3

Viimeinen rata oli agirata ja vain ohjaaja mokasi tällä kertaa, koira oli täydellinen. Ohjaaja ei ilmeisesti osannut sanoa kiipee, kiipee, kiipee... Koira tuli puomista ohi, kun ei sillä ollut lupaa mennä sinne. Viitosella ja yliajalla maaliin, sijoitus muistaakseni neljäs.

Tätä mä juuri tarttin, onnistumisen iloa. Taas jaksaa mennä kohti uusia pettymyksiä ;)

Hetkellinen takapakki

Viime viikkoisen takapakin jälkeen aloitettiin lähes alusta kaikien liikkeiden kanssa. Saman treenin aikana kyllä päästiin ihan sille tasolle takaisin missä oltiin ennen sunnuntaista takapakkia. Epävarmuudesta ja varautuneisuudesta ei ollut mitään merkkejä, vaan Kyra oli iloinen oma itsensä, onneksi. Kapulakaan ei tuottanut ongelmia, Kyra haki sen vauhdilla, toi minulle ja teki mitä pyysin kapula suussa (istui, meni maahan, seisoi).

Tänään oli tokokurssin viimeinen kerta ja tehtiin kisaomaisesti alokasluokan liikkeet hyppyä ja seisomista lukuunottamatta. Kehässä ei saanut luonnollisestikaan palkata, joten jätin Kyralle autoon ruokakuppiin herkkuja, joka osoittautui virheeksi. Tai osoittautui virheeksi näyttää kuppi Kyralle.. Sehän ei keskittynyt kuin kyttäämään autolle päin. Teki kyllä liikkeet, mutta oikein hidastetusti ja mm. (minun mielestäni) täydellisestä täyskäännöksestä ei ollut tietoakaan.. Kyran kanssa ollaan tehty kyllä harjoiteltu niin että nami on kupissa, eikä se ole koskaan näin käyttäytynyt. Johtunee ilmeisesti siitä, että ennen olen käyttänyt toisenlaista kuppia, mutta nyt oli samallainen ruokakuppi mistä Kyra saa yleensä ruokansa.
Luoksetuloon olen erityisen tyytyväinen, Kyra laukkasi koko matkan, vaikka jälleen hitaasti. Kyralla on ollut tapana jäädä hidastelemaan ja ravaamaan loppumatka, mutta vauhtiluoksetulot ja superleikit loppuun ovat ehkä tuottaneet tulosta.

Taattua kännykamera laatua..

Arvaatkos mitä treenattiin äskettäin? Koirilla oli ruoka-aika, joko arvaat? Pikkuipanat sai mennä keittiöön portin taakse ja Kyran kanssa otin kaksi kuppia, toinen tyhjä ja toinen täysi. Tyhjän kupin laitoin lattialle ja täysinäisestä lisäsin kuppiin muutaman nappulan kerralla. Tehtiin muutama toisto istumista ja maahan menoja, palkalle pääsi vasta kun teki vauhdikkaasti. Jouduin auttamaan melko paljon, jotta tajus tehdä reippaasti mutta eiköhän keepie jossain vaiheessa hoksaa mitä siltä vaaditaan..

Hylly tavaraa

Lauantaina oltiin Minin kanssa Jyväskylässä agikisoissa. Kisoissa oli poikkauksellinen luokkajärjestys, ja tietysti mini kakkoset olivat päivän viimeisimpänä (yleensä mini2:set kisaa iltapäivästä, nyt illalla). Jotenkaan en saanut kunnon kisafiilistä päälle ollenkaan, kiitos erään henkilön joka pilasi viikonloppuni..
Luvassa oli kaksi agirataa ja radat olivat profiililtaan mukavia ja suht helppoja. Ensimmäisellä radalla Mini hyppäsi renkaan sivusta ja huomautin neidille vähän turhan "painokkaasti" asiasta ja siitäkös meidän herkkis otti itseensä ja loppu rata meni ihan pipariksi. Tuloksena hyl. Tässä kohtaa täytynee todeta että Minille riittää hyvin hyvin pieni huomautus ja se jo siitä kuvittelee maailmalopun iskeneen.
Toisella radalla ohjaaja sai kolmannen aidan jälkeen ahaa elämyksen "Hei, tässähän kohtaa voi tehdä persjätön!" vaikka rataantutustumisessa olin suunnitellut ohjaavani koiran aalle aan oikeaa puolta ja vaihtavani puolta vasta aan jälkeen. Persjätöt ei todellakaan kuulu meidän vahvuuksiin, emme niitä ole juurikaan harjoitelleet ja niinhän siinä kävi että koira karkasi selkäni takaa keinulle mikä oli suoraan kolmannen aidan edessä.. Tuloksena tältäkin radalta hyl. Muuten tämä rata oli edellistä paljon parempi.

Ensimmäisellä radalla koira heräsi eloon vasta loppusuoralla, näin on käynyt useissa kisoissa ja sitä olen pitkään pohtinut mistä johtuu. Treeneissä Mini mennä viipottaa kuin mikäkin mustasalama usein jo heti ensi metreistä lähtien, kisoissa vaan vauhti katoaa tai sitä ei ole ollenkaan. Näissä kisoissa sen lopulta hoksasin mistä moinen johtuu. Treeneissä koira on aina vapaana. Otan sen autosta se on vapaana. Mennään kentälle se on vapaana. Kentälle mennään kuitenkin yhdessä, hallitusti, Mini hyppii ja pomppii, on innoissaan tekemässä yhdessä jotain. Kisoissa se on aina remmissä, pannan pois ottamisen jälkeen motivaatio, into ja halu tehdä jotain laskee sadasta nollaan nanosekunnissa ja syttyy jälleen täyteen loistoon vasta siellä loppusuoralla.
Toisella radalla testasin tätä vapaana kentälle menemistä ja se toimi! Leikittiin ja temppuiltiin omia hauskoja pöyritys leikkejämme hallin hiljaisimmassa kulmassa ja mentiin radalle vasta edellisen koirakon tullessa loppusuoralle (tiedän kyllä että pitäisi olla valmiina jo aikaisemmin odottamassa omaa vuoroaan) ja pikkumusta oli ihan liekeissä. Ohjaaja ei vaan osaa..
Pitääkin nyt ottaa se remmi ihan reeneihinkin mukaan ja tehdä muutenkin reeneistä enemmän kisaomaiset. Rutiinia, rutiinia.

Kyran kanssa tokoiltiin ratojen välissä ja se sujui yllättävän hyvin vaikka häiriötekijöitä oli ihan hirveesti. Intoa oli vaikka muille jakaa. Hallissa tehtiin vain pientä seuruu pätkää ja kontakti pysyi yllättävän hyvin vaikka vieressä aksattiin!  Ulkona parit maahamenot, ihan ok vaikka maa märkä.
Sunnuntaina jatkettiin tokoilua ohjattujen agitreenien aikana omalla kentällä. Seuruuta, maahanmenoa,  paikalla oloa sekä kapulan pitämistä. Kentällä oli yksi koira mikä on meinannut käydä pari kertaa Kyran päälle, ei onneksi ole päässyt kummallakaan kerralla puremaan. Yritin katsoa niin että oltaisiin mahdollisimman kaukana tästä kyseisestä koirasta, Kyralle kun on vissiin jäänyt peini pelko päälle kyseistä koiraa kohtaan. Mutta kerran en huomannut että tämä koira oli ohjaajineen tullut lähemmäs ja Kyran nähtyään tämä koira alkoi vetää ja haukkua meitä kohti. Kyralla oli tietysti tässä vaiheessa kapula suussa ja arvata vain saattaa että oliko kapula tämän episodin jälkeen mieleinen? No ei ollut, kuukausien työ valui hetkessä hukkaan.. Ihan sillain vähän vaan otti päähän.
Ohjattujen treenien loputtua tehtiin vielä vähän Kyran kanssa seuraamista ja koira oli koko ajan vähän varuillaan. Superpalkalla ja iloisella mielellä sain kuiteskin myös Kyran vähän vapautuneeksi ja tekemän lyhyen onnistuneen pätkän.

Agikoulutusta ja pikkuisen tokoa

Lauantaina oltiin Minin kanssa Löytynojan Hannan agikoulutuksessa. Oli muuten mukavaa edes kerran kesässä päästä kunnon treeneihin (joita ei ole itse suunnitellut) ja saada selkeetä palautetta omasta ohjauksesta.
Tehtiin 24 esteen rataa, jossa teemana oli mm. peruutus. Takaa kiertoja ja välistä vetoja peruuttamalla. Minin kanssa sen suurempia ongelmia ole missään, se kun on sellainen tasaisen varma ja helppo ohjattava. Sain kuiteskin useita erilaisia treeni-ideoita mitä tullaan treenaamaan ahkerasti.

Agikoulutuksen aikana pidettiin Kyran kanssa useita lyhyitä tokoilu pätkiä. Ja pikkukeepie tokoili aivan uskomattoman hienosti vaikka vieressä aksattiin! Välillä toki veri veti pikkasen liikaa kentälle, mutta jaksoi pienen huomautuksen jälkeen jälleen keskittyä olennaiseen :) Mun ihana toko keepie <3
Kyra on edistynyt ihan valtavasti nyt ihan pienen ajan sisällä ja tokon koekalenteria olen silmäillyt jo sillä silmällä ;)
Tekemistä toki vielä riittää, mutta ei esim. loppu vuoden tai alku vuoden kokeet mahdottomia olisi. Tässä hieman yhteenvetoa alokasluokan liikkeistä:

Luoksepäästävyys: Jos tuomari tulee kovin äkkiä ja yllättäen, Kyra saattaa vähän väistää. Mutta en usko että tulee olemaan suurta ongelmaa.

Paikalla makaaminen: Kotona ja omassa pihassa pysyy sata varmasti. Muiden koirien seurassa ollaan pari kertaa tehty ja on pysynyt sielläkin hyvin. Pysyy vaikka leikin chihujen kanssa ruoka palkalla, lelu on ollut hieman liian kova pala..

Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Seuraa hyvin ja innoissaan, käännökset vasemmalle onnistuu paremmin kuin oikealle. Oikeaan suuntaan käännyttäessä pakka helposti leviää ja Kyra vähän niin kuin unohtaa mitä sen piti tehdä. Täyskäännöstä pitää vielä harjoitella. En ole huomannut mitään eroa ilman remmiä ja remmin kanssa seuraamisessa.

Maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä: Maahanmenoa ollaan jo tehty kokonaisena liikkeenä, mutta ei se ihan sata varma vielä ole. Ei välttämättä mene ekalla ja saattaa nousta ylös ennen aikaisesti. Takapalkalla toimii paremmin, mutta saattaa maahan mennessään kääntää itsensä jo valmiiksi palkan suuntaan..
Seisominen on ihan totaalisen kesken. Ei tiedä vielä edes mitä seis-käsky tarkoittaa.. Odota käskyllä saattaisi jäädäkin, mutta en halua sitä käyttää tässä yhteydessä.

Hyppy: Ihka oikeaa tokohyppyä päästiin harjoittelemaan tänään ja kyllähän entinen agikoira siitä yli pääsee, se että pysähtyykö se sinne esteen toiselle puolelle onkin sitten aivan toinen tarina..

Pientä viilausta vaille valmis, voisin sanoa. Olen yrittänyt katsoa jos jossain järjestettäisiin möllitoko kisoja, mutta ne harvat mitä löysin on joko toisella puolella Suomee tai en pääse juuri sinä päivänä..

Seurakoira vs. paimenkoira

Koira nro 1:

• Jahtaa autoja, pyöriä.. jne. haukkuu ja syoksyy niitä kohti
• Vaanii lintuja pää alhaalla, perä pystyssä, jonka jälkeen syöksyy haukkuen niitä kohti
• Rallattelee agitreenien jälkeenkin laukalla pitkin maita ja mantuja
• Palkkautuu parhaiten namilla, mutta käy toisinaan leluun kiinni kuin mikäkin terrieri, varsinkin jos ollaan kahdestaan
• Näykkii imuria sen ollessa käynnissä
• Mikäli koira nro 2 on esim. juoksee agikentällä ja koira nro 1 on kiinni kentän laidalla, ykkönen haukkuu, vetää... ja käy kiinni 2:seen kun tämä tulee takaisin ykkösen luokse
• Juostessaan kilpaa kakkosen kanssa ykkönen käy kiinni kakkosen jalkoihin tai häntään. Haukkuu mikäli ei saa kakkosta kiinni
• Juoksee yhtä lujaa kuin kakkonen

Koira nro 2:

• Ei paimenna autoja, paitsi itse autossa ollessaan syoksyy auton ikkunaan kun liikkuvan auton ohi ajaa toinen auto
• Ei vaani/paimenna yhtään mitään
• Usein lönkyttelee treenien jälkeen rennossa ravissa melkein vieressä
• Syö imurin sen ollessa päällä sekä käy kiinni kaikkeen liikkuvaan mm. lattiaharjaan 
• Palkkautuu erinomaisesti sekä lelulla että namilla
• Haukkuu ja poukkoilee sinne tänne jos joku muu koira on hänen agikentällään
• Tykkää vingutella vinkuleluja vaikka ihan omaksi huvikseen

Mutta kumpi on kumpi? Kumpi on chihuahua ja kumpi kelpie?

Agia ja tokoa

Taas kerran voin vain todeta ajan menevän aivan liian nopeasti eteenpäin, juuri koskaan ei saa aikaiseksi kirjustaa tänne mitään. Paitsi tällein keskellä yötä, kun pitäisi ehkä olla jo nukkumassa... No ei aamulla tartte herätä kun onneksi vasta seiskan aikaan..

Minin kanssa käytiin, lupauksista huolimatta, takkujen kisoissa tässä jokunen viikko sitten. Ei nyt ihan hirveesti kerrottavaa, nolla ja 5. Tuloksissa luki hetken aikaa Minin perässä LUVA, mutta se ilo muuttui hetken päästä kun tuli tieto että jälleen kerran ei ajanottolaitteet olleet toimineet kuten pitää ja yhdelle koiralle oli tullut samallainen virhe kuin meille toukokuun takkujen kisoissa. Eli tämä korjattiin ja se koiruus meni ja voitti luokan ja näin ollen Mini tippui pykälän verran tuloksissa alaspäin ja luva meni siinä. On se perskule kumma kun ei osata ottaa aikaa, ei hirveesti vaatis tarkistaa sekuntikellosta vastaako aika ajanottolaitteen aikaa..! Näissä kisoissa kuten toukokuun kisoissa käsikellottaja oli olemassa mutta sillä ei vissiin ole mitään merkitystä..

Erinäisistä syistä ei olla hirveesti käyty agikentällä treenaamassa. Mini oli juoksujen jälkeen jotenkin masentunut tai jotain. Se meni tosi hitaasti ja oli jotenkin poissaoleva monta viikkoa. Oli varmaankin valeraskautta, muita oireita ei tullut vain tämä haluttomuus juosta ja riehua.

Tänään suunnattiin Virroille tokotreeneihin Kyran kanssa. Tehtiin aluksi paikalla oloa ja se sujui yllättävän hyvin. Häiriön alla ei hirveesti kykene vielä keskittymään kun olisi hirveen kiva käydä katsomassa ja vaatimassa rapsutuksia ihmisiltä. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja onnistui yllättävän hyvin. Kotona sisällä pysyy vaikka kuinka kauan paikoillaan, mutta häiriön alla ei oikein aina malta.
Lopuksi tehtiin seuraamista. Lähinnä käännöksiä, miten ohjaajan tulee liikkua. Seuraaminen suoraan onnistuu lyhyinä pätkinä oikein hyvin, pidemmillä pätkillä lähtee helposti edistämään. Käännöksiin saatiin hyviä vinkkejä kuinka ohjaana kannattaa liikkua. Käännöksissä tarvitsee vielä namikäden apua, jotta pysyy vierellä. Tokoilu on kyllä erittäin hauskaa, varsinkin nyt kun päästiin ihan kisaamaan tähtäävälle kurssille. On joku joka oikeesti tietää mitä ja miten pitää tehdä. Kokeisiin jos päästäisiin ensi kevääseen mennessä, se on meidän tavoite :)

Tokotreenien jälkeen otin chihut mukaan, käytiin kunnon lenkillä ja pidettiin omat agitreenit siihen perään. Mini teki kääntymisiä, putken suun ohituksia ja irtoomisia. Pikkumusta oli kertakaikkiaan UPEA! Mennä viilletti häntä suorana ja aivan täysiä, ohjautui hyvinkin kaukaa ja palkkautui lelulla. Kävi leluun kiinni kuin mikäkin terrieri <3  Onni on chihuahua jota voi palkata sekä lelulla että namilla. Tosin lelupalkka ei toimi jos on muita katsomassa.. Pikkumustaa jännittää silloin aivan liikaa eikä uskalla käydä leluun kiinni..

Kyran kanssa tehtiin mini hypyillä putkien ohi vientejä, takaakiertoja ja irtoomista. Tämä oli taas treeni joka sai hymyn korviin, mutta toisaalta myös ärsyttävät treenit siinä mielessä että nyt tietäisi onnistuvansa myös kisoissa..
Ajatukset Kyran selän kuvauttamisesta uudestaan jollain toisella lääkärillä saattanee toteutua jossain vaiheessa. Jotenkin en luota yhteen ainooseen kuvaan, mutta toisaalta kun ajattelee Kyran oireita niin en usko että diagnoosi muuttuu mihinkään uuden kuvan myötä.. Valitettava tosiasia ja se on kait pakko itsekin uskoa pikku hiljaa. 

Kun haaveet särkyy pieniin palasiin

Päivitykset laahaa taas jäljessä. Tällä kertaa syynä on ihan vain se etten ole tiennyt mitä kirjoittaisi.

Kuukausi sitten oli se eläinlääkäri reissu.
Minin ja Kyran polvet ja silmät olivat ihan priimaa, kummallakin polvet 0/0 ja silmissä ei perinnöllisiä sairauksia.
Kyra rauhoitettiin selkäkuvia varten. Siinä rauhoitteen vaikuttamisen aikana mietin, että onkohan ihan turhaa kuvauttaa kun ei siellä kuiteskaan mitään ole. Kuvat kuiteskin otettiin ja mentiin ell kanssa katsomaan ne toiseen huoneeseen ja mie odotin ell:n sanovan vain että terve kaikin puolin. Toisin kuiteskin kuulin, ell sanoi "kaularanka on siisti samoin rintaranka, mutta lannerangan alueella 4 ja 5 lannenikaman välissä hyvin lievä spondyloosin alku" Voin kertoa, että nuo sanat sattuivat melko paljon.

Ell sanoi silloittuman olevan niin pieni, ettei pitäisi haitata vielä mitään harrastamisia jne.. Mutta kun puhuttiin eläinlääkärin kanssa Kyran agilitystä ja siitä kuinka se on toisinaan kieltänyt/alitellut maksihyppyjä, niin ell sanoi että saattaa olla niin että korkeammilla hypyillä se muodostuma voi painaa esim. hermoja ja/tai lihaksia jonka takia koira ei halua hypätä.
Joten agilityn kisaura on nyt virallisesti lopetettu ja Kyra siirtynyt 4-vuotiaana kisaeläkkeelle. Agilityä emme kuiteskaan ihan vielä lopeta, vaan harrastellaan omaksi huviksi minihypyillä niin kauan kun se on koirasta kivaa. Harmittaa ihan suunnattomasti, koira on kuiteskin vielä nuori ja sillä olisi ollut useampi kisavuosi edessä ja olisimme varmasti saavuttaneet jossain vaiheessa meidän pitkän tähtäimen tavoitteet.

Tämä oli taas sitä minun erittäin huonoa tuuria, yleensä kaikki mitä mie suunnittelen menee jossain vaiheessa penkin alle.
Mini on Kennelliiton kautta siirretty EJ-rekisteriin (ei jalostukseen), eikä se oikein muutenkaan luonteensa puolesta ole soveltuva jalostuskoira. Joten tällä hetkellä minulla ei ole jalostuskoiraa ollenkaan ja aika näyttää koska tulee se päivä kun tänne syntyy pieniä koiravauvoja. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen tulevia pentueita katsellut sillä silmällä jos vaikka sattuisi vihdoin se oikea kohdalle :)

Anteeksi kaikille ihanille pentujen kyselijöille, mutta meille ei siis ole tulossa kelpienpentuja.
Selkäongelmia on kelpieillä (ainakin vielä) vähän, enkä niitä itse halua olla lisäämässä.
Kyra liukastui viime talvena melko pahasti jäisellä tiellä, kun kääntyi täydestä vauhdista 180 astetta takaisin tulosuuntaan ja samalla takajalat liukastui ja lähti alta. Koira oli hetken aikaa asennossa missä etupää on menossa eteenpäin ja takapää tavallaan kyljellään eli koira oli vääntynyt keskivartalostaan ihan mutkalle. Tänään juuri keskutelin Kyran hierojan, Nina Oikarisen, kanssa siitä kuinka tämä äksidentti olisi voinut ehkä vaikuttaa spondyloosin syntyyn. Mutta tosiaan kukaan ei sitä osaa varmaksi sanoa mistä tämä on tullut, eikä sitäkään onko perinnöllinen vai ei, joten en halua ottaa sitä riskiä että tulevat pennut olisivat myös jotenkin selkäsairaita.

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää

Mihin ihmeeseen tämä aika aina kiiruhtaa? Tuntuu kuin äskettäin olisi ollut tammikuu mutta nyt on jo kesäkuu! Välillä sitä toivoisi, että saisi käännettyä aikaa taaksepäin ja näin voisi tehdä asioita toisella tapaa kuin ne on nyt tehnyt.

Tässä on tapahtunut vähän kaikkea ja tässä pikapäivitys menneeseen.

Helmikuussa piti olla Lapuan kisat, mutta jouduin perumaan ne. Olin kyllä menossa, mutta itsellä oli sen verran kuumeinen olo että katsoin paremmaksi jäädä kotiin.
Helmikuun lopulla pääsimme Kyran kanssa (vihdoin) hyppytekniikka kurssille Lietoon. Oli oikein antoisa viikonloppu. Sai paljon uutta tietoa koiran hyppytekniikasta. Kyran hyppytyyli on, kuten tiesinkin, ihan surkea. Hyppää hyvin etupainoisesti. Saatiin hyviä vinkkejä miten tekniikkaa lähetään parantamaan. Harmi vain kun meidän agi seuralla ei ole kunnon ponnareita. Rimat onneksi saa todella alas.
Hyppytekniikka reeniä ollaan tehty ihan liian vähän ja tähän piti nyt kesän aikana saada korjaus mutta toisin kävi. Siitä lisää myöhemmin.

Maaliskuun alussa kahden päivän agikisat Lempäälässä. Kyralle 4 kertaa hylky, Mersulle 10 + yliaikaa ja Minille ensimmäinen nolla! :)

Huhtikuussa Jyväskylässä Kyra jatkoi hylky linjalla, tällä kertaa 2 kpl. Minille kaksi harmillista viitosta, kummatkin keppien aloituksista. Toisella radalla alitti ihanne ajan reilulla 11 sekunnilla! Ohjaajan pitäisi vain luottaa koiraansa, että se kyllä osaa kepit kun sanoo "menemenemene", eikä mennä säätämään siihen väliin...
Samaisena kuukautena Lempäälässä tapahtui jotain ja Kyralle tuli vain yksi hylky. Toisen radan rataantutustumisessa minulla oli sellainen fiilis ettei tästä mitään tuu ja hylky tulee kuiteskin. Mutta kun mentiin lähtöasetelmiin, laitoin koiran odottamaan viivalle ja menin vastaanottamaan parin hypyn päähän. Annoin koiralle luvan tulla ja samassa tuli sellainen ajatus että ohjataas tällä kertaa toisella tyylillä. En puhunut Kyralle yhtään mitään koko radalla. Käännökset ja hidastukset kerroin toki suhisemalla, mutta estekäskyjä en kertonut. Ja voi että se oli ehkä maailman paras rata tähän mennessä! Viimeiselle esteelle asti tehtiin nollaa, mutta sitten pakka hajos ja Kyra meni ohi viimeisestä hypystä. Fiilis radan jälkeen oli kuin voittajalla, ja tavallaanhan me voitettiinkin, ainakin itsemme.
Lempäälän kisoissa 28.4 Mini sai toisen luva nollansa :)

Toukokuun alussa oli Yacatis kennel päivä Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Kyra ei tällä kertaa lampaille pääsyt. Agilityä vähän treenailtiin koko päivä. Oli oikein kiva päivä ja oli kiva nähdä Kyran sukulaisia.
Toukokuusta alkoi meidän viiden näytelmien putki. Ensimmäisenä oli vuorossa Tampere KV. Tuloksena VAL ERI3. Löysät etuliikkeet ja liian pitkä karva olivat syynä miksei SA:ta antanut. Arvostelun kirjustan tänne jos sen jostain löydän.
Heti seuraavana lauantaina suunnattiin Jämsään ja sieltä tuloksena VAL ERI1. Ulospäin kääntyneet etukäpälät ja laihuus erottivat Kyran tällä kertaa SA:sta. Kyra on kyllä hoikahko, mutta ei mielestäni liian laiha.
Sunnuntaina 20.5 suuntana oli Tampere ja takkujen 10-vuotis kisat. Ensimmäiseltä radalta Minille nolla ja olin melko varma että ihanneaikaankin päästiin, sen verran lujaa pikkumusta viiletti. Kysäisin asiaa kuiteskin yhdeltä työntekijältä ja tämä meni asiaa tarkistamaan (tulokset kun eivät olleet vielä tulleet). Ihmettelin suuresti kun tämä sanoi _vähän_  yliaikaa. Ajattelin että ihanneaika on ollut sitten kovin tiukka ja yliaikaa on tullut tyyliin joku 0,5 sekuntia. Kotona katsoin lappua minkä kisoista saa mukaansa ja hetken aikaa sitä tuojottelinkin. Se koko lappu on vähän outo, siinä ei ole suoritusaikaa ollenkaan, ihanneaika 56 ja aikavirhe 1 min 22s. Miten tuota sitten pitäisi tulkita?
Kisajärjestäjät tulkitsivat niin, että Minin tulos siltä radalta on 0rv ja 26,21av. Tämä rata on kuvattu, mutta muistikortti täyttyi kaksi estettä ennen maalia. Kellotin ajan siihen asti kun pystyi ja viimeiseen noin 10 metriin pitäisi saada aikaa kulumaan noin 44 sekuntia, mikä minun mielestäni on ihan täysin mahdotonta. Tuloksista sain varmistuksen asialle: kelloa ei ole nollattu ennen meidän suoritusta eli meitä ennen menneen koirakon aika + meidän oletettu aika = Minin ajaksi merkattu 1 minuutti 22 sekuntia. Vähän ärsyttää ja vaikka virheitä sattuu kaikille, me ei olla menossa hetkeen Tampereen koiraurheilijoiden kisoihin!
Muilta päivän radoilta ei kerrottavaa.

26.5 maailman parhain koira olisi täyttänyt 11-vuotta <3

27.5. Ylöjärvellä Minille viimeinen nolla ykkösissä ja näin saatiin menolippu kakkosluokkaan :) Kakkosissa plakkarissa 0, mutta ei luvaa, ja 5.

Kesäkuussa jatkettiin Kyran kanssa hienostelua.
Mänttä 3.6 VAL ERI1 SA PN1 ROP!
Tuuri 10.6 VAL ERI1 SA PN2
Lappeenranta erikoisnäyttely VAL ERI2 SA

Nina Oikarinen hieroi Kyran viime torstaina. Olin jo huomannut aikaisemmin, ettei Kyra anna venyttää syystä tai toisesta oikean puoleista etustaan ollenkaan. Nina kokeili ja hänen mielestään siellä on jonkinlainen venähdys tai jotain. Nina ei osannut tarkkaa paikkaa sanoa, mutta jossain hauislihaksen tienoilla. Mihinkään nivelten käsittelyyn Kyra ei reakoinut, eli todennäköisesti on jotain lihasperäistä. Eli meillä on agility tauolla tällä hetkellä niin kauan kunnes asia saadaan korjattua.

Minulla on kaksi heinäkuun ensimmäistä viikkoa lomaa ja silloin, tarkalleen 3.päivä, on tarkoitus suunnata Veteriin tutkituttamaan Minin ja Kyran polvet & silmät ja kuvauttaa Kyran selkä. Samalla aion myös kysäistä tuosta Kyran jalasta mitä mieltä siellä ovat.

Tessa 26.5.2001-16.5.2012

jäi jälkeesi kaipuu ja sanaton suru
kun lähdit maailmaan toiseen
ei niitä sammuttaa voi
ne hiljaa haihtuu pois
jäljelle jää vain muistot
ihanat rakkaat muistot
niitä kannan aina mukanain
sua unohtaa koskaan en voi

Nuku rauhassa rakas Hassu-Tassu <3

Tää on elämää

Kuka voisi päivittää mein blogia?? En näköjään minä ainakaan...

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta sitä on vaan muka niin pirun kiirus ettei ehdi kirjustaa tänne mitään.
Oltiin pari viikkoa sitten treenaamassa agilityä Lempäälässä, tai siis oltiin kyllä kisoissa mutta ajattelin ja hoin itsellini koko ajan että ollaan treeneissä. Annoin Kyran tehdä just samalla tavalla ku treeneissä, se sai räyhätä (tiettyyn pisteeseen asti) radalla meneville koirille, poukkoilla miten lystää ja olla iloinen oma itsensä. Ja tämä auttoi, tuloksilla ei ole kehumista mutta kisavarmuutta me vaan haettiin. Ja fiilikset kisojen jälkeen olivat MAHTAVAT :) Kyra oli ihana, loistava, suloinen, kuuliainen, reipas, nopea...

Ensimmäiseltä radalta tuli hylky, kun olin itse vähän myöhässä ja Kyra meni hienosti puomin kontaktille 2on2off:n, vaikka olisi pitänyt mennä aidalle.. Muuten rata meni oikein hyvin, lukuun ottamatta yhtä välistä veto juttua, mutta se onkin mein heikkous. Ilman tuota puomin kontaktille karkaamista oltaisiin tehty vaan nolla..
Toinen rata olisi myös ollut nolla jos en olisi vaihtanut lennosta ohjaussuunnitelmaa.. Kyra meni ohi aidasta, kun olin siinä vaiheessa väärällä puolella, tätä en jaksanut korjata vaan jatkettiin täysillä maaliin -> hyl.

Kyran (ja ohjaajan) asenne oli ehkä parhain ikinä kisoissa. Se meni täysiä, ei kysellyt, ei hidastellut turhia, se meni niinkuin treeneissä. Eli kaikki ne "ongelmat" ovat johtuneet minusta. Tästä lähin me mennään kisoihin vaan treenaamaan.

Minskimanski kisasi myös Lempäälässä ja siellä oli huisin pelottava tuomarisetä, jonka vuoksi mustasalama kuvitteli olevansa maailman kamalimmassa ja pelottavammassa paikassa.. Tuloksena 2 x hyl.

Seuraavaksi mennään Lapualle kisaileen, eiku treenaan, ja ensi kuussa mennään Lietoon hyppytekniikkakurssille Kyran kanssa ja tällä kertaa mikään ei tule sitä estämään!

Vuosi 2011

Blogi on elänyt pitkään hiljaiseloa ja nyt onkin aika laittaa vuosi 2011 pakettiin.

Tammikuussa käytiin Kyran kanssa hakemassa pari hyllyä Lempäälän agikisoista.Kana-areenalla käytiin ahkerasti treenailemassa agia.

Helmikuussa saatiin Lempäälän agikisoista tulokseksi 5 ja hyl, sekä todennäköisesti tuliaisena kennelyskä. Viikko kisojen jälkeen Kyra alkoi yksimään. Chihut alkoivat yskimään myös. Yskää paranneltiinkin melkein koko helmikuu.

Maaliskuussa olisi ollut hyppyseminaari Turussa, mutta yskän vuoksi se jouduttiin perumaan. Loppu kuusta Liedossa olis ollut kolme starttia Kyralle ja kaksi Mersulle, mutta mein hyvä tuuri jatkui edelleen ja kummatkin koirat aloittivat juoksunsa. Kisat siis peruttiin.

Huhtikuu oli ehkä se vuoden odotetuin kuu. Kyralle hyväksytty luonnetesti tulos 170 pistettä ja laukauskokematon. Samalla Kyrasta tuli FI MVA.
Loppu kuusta Seinäjoen agikisoissa Mersulle yliaikanolla. Jos oltaisiin menty 0,58 sekunttia nopeampaa oltaisiin saatu ensimmäinen LUVA, mutta hauskaa Mellulla oli ja se on pääasia <3

Toukokuussa oli vuoden ensimmäinen näyttely Tampereella. Kyralle ensimmäinen kerta valioluokassa ja tuloksena VAL ERI1 SA PN3 CACIB.
Tampereen ja Nokian agikisoissa omat fiilikset ja asenne olivat mahtavat ja siten radoiltakin saatiin kivoja tuloksia, mm ensimmäinen LUVA.

Kesäkuussa saatiin Kyran kanssa toinen LUVA Ylöjärven kisoista.
Kelpie erkkarissa Kyra sai arvonnassa VAL ERI3.

Heinäkuussa Kyralle viimeinen nolla Rauman kisoissa ja nousu kakkosiin. Ensimmäisissä kakkosluokan kisoissa Orivedellä jatkettiin tuttua ja turvallista linjaa: 2 hyllyä..

Elokuussa Lempäälässä taas kaksi hylkyä ja NOLLAVOITTO :)

Syyskuussa Ylöjärven kisat olisi voinut jättää hyvin väliin. Jäi erittäin huono fiilis sekä ohjaajalle että varmasti myös koiralle. Kolme rataa ja kolme hylättyä. Kaikki meni päin honkia, näin kauniisti sanottuna. Kyran mielestä agility ei ollut yhtään kivaa... Tästä alkoi Kyran melkein kolmen kuukauden agitauko.

Lokakuussa ei oikein tapahtunut mitään. Ei tehty agia oikein kenenkään kanssa. Fiilikset nollassa, tai tarkemmin miinuksen puolella. Kapo, Kyran isä, oli hoidossa meillä muutaman päivä.

Marraskuussa aloitimme käymään Kana-areenalla agilitytreeneissä lähinnä Minin ja Mersun kanssa. Kyran kanssa oli tarkoitus olla loppu vuosi tauolla, mutta jostain kumman syystä sekin löysi tiensä radalle ja "ongelmat" olivat kadonneet. Oliko B-vitamiini kuuri saanut lihakset heräämään vai oliko vain tauko tehnyt tehtävänsä. Sitä en tiedä, mutta Kyra oli ihan erilainen kuin esim. kesällä, jotenkin rennompi, ihanampi, kuuliaisempi...
Ostin etukäteisjoululahjana ihan omat pujottelukepit. Kovasti niitä ollaankin treenailtu.

Joulukuussa oli perinteeksi muodostuneet agilitykisat Seinäjoella. Mini aloitti kisauransa hienosti: yliaikanolla, hyl ja viitonen. Hylly tuli pussin ohituksesta, Mini ei sitä estettä vielä osaa. Muuten olen erittäin ylpeä pikkumustasta <3 Se meni niin lujaa, niin täydellisesti.
Mersu ei osannut tällä kertaa aloittaa keppejä, vaikka niitä tosiaan ollaan treenattu hyvinkin ahkerasti. Kepeltä siis kolme kieltoa ja hyl. Toisella radalla ohjasin ihan itse Mellun keppien oikeaan väliin, nollalla maaliin ja aikakin riitti kolmanteen sijaan -> eka luva nolla. Ihana Marsu <3
Kyra jatkoi hylky linjalla.. Mä en tiedä mitä tapahtuu, mutta me ei todellakaan osata kisata. Treeneissä ei tule mitään suurempia virheitä, Kyra menee täysiä, se on rento, se on ihana. Mutta kisoissa se kyselee ja kattelee koko ajan mua ja on jotenkin... En osaa selittää sitä mutta jotain tapahtuu. Ja se jokin olen minä, minä en ohjaa/ajattele ohjaavani sitä samalla tavalla kisoissa kuin treeneissä. Kisoissa jännittää, treeneissä ei. Treeneissä on ihan sama miten menee, ja yleensä meneekin erittäin hyvin. Mutta kisat... Miten voisi opetella ohjaamaan/ajattelemaan samalla tavalla kisoissa kuin treeneissä? Miten saisi saman rentouden kisaradalle kuin mikä on treeneissä?
Kyran kepit oli ehkä maailman parhaimmat <3