Kun uni toteutuu

Olen monta kertaa huomannut nähneeni unessa jonkin asian toteutuvan ja myöhemmin tuo uni on tapahtunut ihan oikeassa elämässä. Ja niin tapahtui tänään. Näin perjantai-lauantai välisenä yönä unta tästä tilanteesta:

Oli aika huikee fiilis saada kummallekin koiralle ROP tulos Nokian ryhmänäyttelystä. Tuomarina oli Marjo Järventölä ja kun katselin kelpoja ennen olleita rotikoita ja karjiksia, ajattelin ettei tuomari tule Kyrasta tykkäämään. Mutta toisin kuiteskin kävi.

Keeta penneli oli jälleen ensimmäisenä kehässä. Esiintyi hyvin ja antoi tuomarin tutkia hyvin itsensä, eikä yrittänyt hirveästi pusutella jne. :)
"Tasapainoisesti kehittynyt, hyvä rakenteinen. Hyvin feminiininen. Hyvä pään malli, kookkaat hyvä asentoiset korvat. Hyvä pennun ylälinja ja rintakehä. Hyvä asentoiset riittävästi kulmautuneet raajat, sujuvat ja kevyet liikkeet. Erinomainen karva ja väri. Miellyttävä käytös." PEN1 KP ROP-pentu

Kyra esiintyi erittäin hyvin, se jopa seisoi sen näköisenä että tykkää tästä hommasta. Yleensä Kyra on näyttelyssä vähän EVVK fiiliksillä. Tuomari kehui sitä kokeneeksi kehäketuksi joka esiintyy patsasmaisesti. Kyra kun liikkui arvostelun aikana ainoastaan kerran, muuten pönötti sievästi paikoillaan.
"Hyvin kaunisrakenteinen, feminiininen kokonaisuus. Oikean mallinen pää, jossa ihastuttava ilme. Kaunis ylälinja ja hyvä rungon vahvuus, tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella, etuliikkeet saisivat olla yhdensuuntaisemmat. Erinomainen karva ja väri. Miellyttävä käytös, esiintyy tyylikkäästi." VAL ERI1 SA PN1 ROP

Yllätyin todella, kun Kyra sai ERIn ja vielä SAn. Ja ROP kehässä yllätyin toistamiseen, kun puna-keltainen ruusuke annettiin meille, vastassa kun oli hieno, tai pitää vissiin sanoa komea, veteraaniuros.
Ryhmässä käytiin pyörähtämässä, mutta odotetusti ei sijoituksia.

Maailman kaunein kelpiepentu

Kauan odotettu maailman voittaja näyttely oli viikonloppuna. Kelpiet olivat vuorossa sunnuntaina ja me suunnattiin Riihimäen juna-asemalle sunnuntaiaamuna noin klo 6.30. Tiesin Messarissa olevan ruuhkaa jos menisi omalla autolla, joten katsoin parhaimmaksi ja helpommaksi vaihtoehdoksi hypätä junaan, jottei tarttis ajalla ruuhkassa ja jonottaa montaa tuntia.. Juna-asemalla katsoin taulusta raiteen miltä juna lähtee ja siinä ihmettelin miksi kyseisen junan perässä on nuoli ja 10.30. Enempää asiaan huomiota kiinnittämättä menin oikealle raiteelle odottamaan oikein vaunun kohdalle junaa, jonka piti lähteä klo 07.02. Hetken päästä kuulutettiin "junan arvioitu lähtöaika on noin 10.30". Eli juuri se juna jolla mein piti mennä oli ihan pikkuisen myöhässä... Hetken mietin että mitäs nyt tehdään ja samalla kirosin VR:n alimpaan helvettiin. Ensimmäisinä vaihtoehtoina pyöri mielessä joko odottaa sinne puoli yhteentoista tai lähteä omalla autolla kohti Helsinkiä. Kumpikaan vaihtoehdoista ei oikein miellyttänyt, joten päätin kokeilla vaihtoehto c:tä. Seuraava juna Helsinkiin lähti puoli kahdeksalta ja kysyin konnarilta päästäänkö tähän junaan, jottei myöhästytä näyttelystä ja vastaus oli onneksi myönteinen. Ja niin kummatkin kelpiet pääsivät sittenkin ihka ensimmäiselle junamatkalleen.
Myöhemmin sain kuulla, että se meidän alkuperäinen juna oli ollut lopulta yli 5 tuntia myöhässä verturi rikon takia. Että ihan hyvä ettei jääty sitä odottamaan.. ;)

Ruskeat otukset ottivat uuden matkustustavan heti omakseen ja varsinkin Kyra nukkui koko matkan aina Pasilaan asti. Keeta yritti aluksi päästä tekemään lähempää tuttavuutta muiden matkustajien kanssa, mutta rauhoittui lopulta myös nukkumaan.
Vastoin kaikkia ennakkoluulojani Messarissa oli yllättävän väljää ja rokotusten tarkastuksiin ei tarvinnut jonottaa ollenkaan. Koirat vein häkkiin kehän laidalle ja menin pienelle shoppailu kierrokselle. Pakollisia ostoksia oli Keetalle nahkainen panta ja näyttelyhihna sekä koirien papereille uusi kansio. Showlinkiltä löysin samallaisen kansion koirien papereille kuin millainen vanha oli. Hollolan Nahkapajalta Keeta sai uuden remmin sekä näyttelyihin että heräteostoksena myös normaaliin arkeen ja uuden samallaisen nahkapannan kuin millainen Kyralla on. Yllätys ei taida olla suuri, että kaikki ovat väriltään ruskeita ;)

Keeta oli ensimmäisenä vuorossa ja otin sen kehän reunalle ihmettelemään suurta maailmaa hetki ennen kehään menoa. Ei sitä paljoa tuntunut haittaavan ihmis/koira paljous, toisten kelpojen kanssa olisi kyllä ollut todella kiva painia :) Kehässä se meni oikein nätisti, esiintyi hienosti ja sai ROP-pentu palkinnon. Miun maailman kaunein kelpiepentuni <3 Ainakin noin niin kuin periaatteessa, varsinaisia voittaja titteleitä kun ei pennuille jaettu.

Ison maailman näyttelysäännöt erosivat hieman normaalista ja välillä olikin kehän laidalla ihan pihalla mitä kehässä nyt tapahtuu.. Mutta kaikesta huolimatta Maailman voittaja tittelit saatiin jaettua, onnea vain kaikille menestyneille! Kyra esiintyi hienosti, mutta tuomari ei tykännyt joten EH saatiin. Hieman petyin, mitään titteleitä en edes odottanut mutta ERI olisi ollut ihan kiva saada..
Kummankin koiran arvostelut ovat jossain paikassa x, joten kirjustan ne tänne joskus kun löydän ne ;)

Olin varannut paluumatkan vasta ilta yhdeksältä lähtevään junaan, mutta menimme asemalle jo kuuden aikoihin hengaileen. Vallattiin yksi penkkirivi kokonaan: tavarat toisessa päädyssä, minä keskellä ja Kyra nukkui penkin toisella puolella. Keeta huvitti itseään kyyläillen puluja ja välillä terrorisoiden Kyraa ;)
Katselin siinä seiskan aikaan tulevaa junaa ja tajusin sen menevän Riihimäelle. Ajatus aikaisemmasta kotiin pääsystä heräsi mieleen ja kysäisin jos päästäisiin ysiltä menevän junan lipulla tähän aikaisempaan. Ja sehän onnistui! Juna oli melko täynnä ja jouduttiinkin istumaan parin muun henkilön viereen. Pyydän vielä kerran näiltä henkilöiltä anteeksi hieman liian tuttavallisten koirieni käytöstä... Aluksi piti tosiaan yrittää päästä pussailemaan, hyppimään syliin jne.. Kaikeksi onneksi kelpot olivat vissiin kummatkin väsyneitä pitkästä päivästä, kun uni vei voiton. Kyra nukahti tyylikkäästi suoraan näiden vieraiden ihmisten jalkoihin ja Keeta meni nukkumaan puoliksi käytävälle ja puoliksi penkin alle.. Kotiin päästiin, kiitos sankan sumun, vasta puoli kahdentoista jälkeen. Ja maanantai aamuna piti olla jo kuudelta töissä.. Ei toki väsyttänyt yhtään, kun kello soi puoli viiden aikoihin.

Orivesi agi

Tänään suunnattiin Minin kanssa Orivedelle agilitykisoihin noin kahden kuukauden kisa- ja oikeastaan myös treenitauon jälkeen. Lapuan kisojen (1.6.) jälkeen Mini on käynyt kentällä ehkä kolme kertaa ja nekin kerrat viimeisten parin viikon aikana. Tuomarina oli Jari Helin ja kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata oli ohjelmassa.

Lämpötilan suhteen ei tämä päivä tuonut mitään yllätyksiä, joten varsin lämmin oli kisata.. Mini ei onneksi ole kovinkaan lämpöherkkä koira, joten sille ei tuottanut ongelmia juosta kuumuudessa täysiä. Nesteytyksestä piti pitää erityistä huolta varsinkin Minin kohdalla, koska se juo todella vähän vettä muuten.
Kelpiet olivat hengaamassa mukana ja voin ilokseni todeta kuinka ihanaa on tuon pennun kanssa olla agikentän vieressä :) Ei tarvitse pidellä kaksin käsin hihnasta kiinni ja kuunnella sitä ainaista haukkumista kun joku tekee agia... Tehtiin vähän toko juttuja ja näyttelyreeniä siinä radan vieressä ja penneli keskittyä todella hienosti <3 Kyran kanssa tokoilu (tai edes rennosti hengailu) kentän vieressä on täysin mahdotonta.. Kuka lie sen sellaiseksi on opettanut ;)

Kisapaikalla Mini mennä viipotti häntä pystyssä ja haukkui kaikki liikkuvat olennot. Asenne oli siis hyvä jo alusta asti, vaikka hieman jännitin miten käy kun ei tosiaan juuri mitään olla tehty pariin kuukauteen.

Ensimmäinen rata oli agilityrata. Mini oli ihan hyvissä fiiliksissä radalle mentäessä, mutta otti hieman itseensä kun asettelin sen oikeaan lähtöpaikkaan.. Lähti liikkeelle vähän tahmeasti, mutta jo neljännellä esteellä (putki) sai kunnon vauhdin. Rata oli profiililtaa oikein mukava ja luulinkin että tehtiin nolla mutta treenikaverit kertoivat tuomarin nostaneen kätensä ylös puomin alastulolla.. Tässä se nähdään, ettei olla hirveesti reenattu: koira ei muista miten niillä kontakteilla toimitaan. Olisi pitänyt vain itse tehdä pieni hidastus puomin alastulon paikkeilla, niin ei se olis sieltä sillain hypännyt alas. Viitonen oli siis tuloksena ja reilu 5 sekuntia alle ihanne ajan! Virheestä huolimatta jäi startista aivan älyttömän hyvät fiilikset ja koirallakin oli mukavaa.

Toiselle agiradalle lähdettiin myös hyvissä fiiliksissä ja alun suht haastavan putki/puomi erottelun jälkeen kaiken piti olla ihan helppoo. Olihan se niin kauan kunnes ohjaaja lopettaa ohjaamasta ja olettaa koiran menevän takaa kiertoon ihan tosta noin vaan. Mini hyppäsi siis yhden aidan väärin päin, mutta jatkettiin matkaa ihan hyvällä fiiliksellä muutama este kunnes.. Teen persjätön ennen aata, koira menee aalle ja seuraavaan putkeen, mutta tulee pihalle hieman outona ja kiertää keinun. No ei siinä mitään, ajattelin ja lähetin koiran seuraavalle esteelle (putki) mutta ei se mene sinnekkään. Juostiin suoraan maaliin ja Mini oli ihan normaali reipas itsensä, vaikkei mitään esteitä mennytkään siinä lopussa. Treenikaverit sitten hieman valaisevat mitä siellä miun persjätön aikana oikein tapahtui. Mini oli hypännyt aata ennen olleen hypyn, tullut päälleen alas ja mennyt kuperkeikalla itsensä ympäri, ravistellut vaan ja jatkanut matkaa. Ilmeisesti vasta putken jälkeen tajusi itsekin mitä oli tapahtunut ja paniikki iski siinä vaiheessa eikä kyennyt enää jatkamaan. Hylky oli siis tuloksena tältä radalta.

Hyppärille mentiin pitämään vaan hauskaa ja katsomaan ettei tuosta kuperkeikasta jäänyt mitään traumoja pikkukoiralle. Herkkänä koirana Mini muisti kuiteskin tuon äksidentin ja arpoi kahta ensimmäistä hyppyä hieman ja oli vähän varautuneen oloinen, mutta kolmas putki sai vauhdin päälle ja sitten mentiin tuhatta ja sataa eteenpäin :) Kepeillä pieni lipsahdus väärälle puolelle, mutta muuten loppu rata oli oikein loistavaa Miniä. Tuloksena viisi ratavirhettä ja muutama sekunti yliaikaa.