Sekametelisoppa

En oikein keksinyt parempaa otsikkoa kuvaamaan tätä postausta, joka tulee sisältämään kaikkea mitä on hieman reilun kuukauden aikana tapahtunut.

Uusi ulkoasukin pitäisi saada tehtyä. Tuo vanha on niin kesäinen, että ihan ärsyttää. Pitäisi vaan saada uusia talvisia kuvia koirista, mutta missäs niitä otat kun maassa ei oo juurikaan lunta?? Jospa nyt joululomalla saisi aikaiseksi lähteä ulkoilemaan kameran kanssa ja tulisi sitä lunta. Lumi on ehkä vain toivelistalla, kun ovat luvanneet lämmintä jälleen kerran...

Minin 6-vuotissyntymäpäivä olisi ollut 24.11. ja kerrankin kun sen olisin muistanut samana päivänä, niin synttärisankari ei enää ole täällä :( Facebookkiin tuli tässä joku päivä sitten muisto parin vuoden takaa ja siinä oltiin oltu Minin kanssa Janakkalassa kilpailemassa. Muistan vieläkin sen fiiliksen mikä silloin oli. Se tunne kun voit luottaa koiraan sataprosenttisesti ja kaikki menee niin täydellisesti. On niin ikävä yhä edelleen tuota pientä mustaa koiraa ♥

Keetan kanssa ollaan nose workkiä harjoiteltu todella paljon, mutta en vaan oikein tiedä tehdäänkö ihan oikein niitä juttuja.. Keeta tykkää lajista edelleen erittäin paljon ja etsii häntä heiluen iloisesti tuhisten hajua, jonka löytää hyvinkin nopeasti vaikka piilotan sen omasta mielestäni todella vaikeaan paikkaan. Pitäisi ehkä saada sille jonkinlainen ilmaisu hajun löytämiseen, mutta en tiedä miten se sille opetetaan. Nyt Keeta ottaa hajun (eli palan huonekalujen alle laitettavaa pehmustetta, johon haju on imeytetty) suuhunsa tai alkaa raapia sitä paikkaa missä haju on, jos ei pääse käsiksi siihen suullaan. Raapiminen on muistaaksen nose workin säännöissä kielletty, niinpä olen jättänyt hajun niin että Kepa pääsee siihen kiinni. Olisi toki kiva opettaa heti oikein, ettei sitten joskus jos kilpailuihin eksyy tulisi mitään tyhmiä virheitä.

Pari vuotta vanha kuva, kun jouluna oli lunta ja pakkasta parikymmentä astetta.. Hieman eri meininki kuin tänä vuonna..

Nose workin lisäksi ollaan Keetan kanssa koululla nyt ilmojen kylmettyä keskitytty lähinnä tokoon ja erilaisten (ehkä hieman turhien :)) temppujen opetteluun.
Seuraaminen on ollut jotenkin todella vastenmielistä Keetalle, siitä on nähnyt ettei se tykkää yhtään opiskella seuraamista. Vierelle tulo on ihan jees, mutta liikkeelle lähtö saa sen jotenkin paineistumaan tai jotain. Mutta olen alkanut palkkaamaan sitä enemmän lelulla myös tokossa ja muutenkin palkannut sitä hyvin yllättävästi, eikä aina sillä samalla kaavalla: ensin tehtävä ja sitten palkka vaan palkka on tullut esiin ihan koska vain, vaikka kesken käsky sanan. Ja tämä on enemmän kuin hyvin sopinut Kepalle ja se on jopa ihan innoissaan tokoilemassa! Vielä on tooosi pitkä matka koemaiseen seuraamiseen, mutta hiljaa hyvä tulee.
Kaukot olen opettanut Keetalle niin, että takajalat ovat paikoillaan. Tosin olen hieman luistanut tässä.. Hups.. I-m-i vaihdot menee loistavasti jo pienen matkan päästä. Maasta istumaan nousussa on joskus pientä hitautta ja siihen on aikas tiukka kriteeri mistä saa palkkaa ja mistä ei. Kelpie onkin hoksannut jo hienosti koska se on tehnyt vaihdon liian hitaata ja korjaa menemällä salmana takaisin maahan ja äkkiä takaisin istumaan. Välillä tuntuu, että se tekee ihan tahallaan näitä hitaita vaihtoja väliin, jotta pääsisi hieman sikailemaan. I-s tai m-s eivät oikein onnistu ilman apua. Ei olla niitä edes tehty ollenkaan niin paljoa kuin tuota i-m vaihtoja, joten ihan lookista ettei oikein onnistu. Olisi vaan niin jotenkin loogisempaa tehdä i-s vaihto etujalat paikoillaan ja tässä kohtaa ollaankin hieman välillä luistettu ja harjoiteltu tätä juuri näin. Onko sillä sitten loppu viimein niin väliä miten vaihdot tekee, jos ei oo juuri tavoitteita toko puolella.
Luoksetuloa ollaan tehty pääasiassa kahdella tapaa: harjoiteltu joko vauhtia tai perusasentoon tulemista. Vauhtia treenatessa ei vauhtia ainakaan puutu. Sitä ollaan harjoiteltu joko etu- tai takapalkalla ja kummallakin tavalla onnistuu hienosti. Kelpie juoksee lujaa luokse ja säntää vapautuskäskyn kuullessaan leluun kiinni.
Perusasentoa ollaan tehty lyhyeltä matkalta ja siinä Kepa yrittää usein lintsata jäämällä vinoon, korjaa kyllä itse. Olen ehkä hieman vahingossa opettanut sen tekemään näin, kun aluksi palkkasin sitä näistäkin sivuille tuloista. Nykyään palkka tulee vain suoraan oikeaan paikkaan tulemisesta, mutta kelpie ei ole vielä yhdistänyt mikä homman tarkoitus on. Viime treeneissä tehtiin lopuksi yksi kokonainen liike, muuten onnistui ihan hienosti mutta kelpie meinasi juosta ohi.
Muut (turhat) temput mitä ollaan opeteltu: peruuttaminen, huovutetun pallon pyörittäminen lattiaa pitkin, nenällä erilaisten esineiden koskettaminen, noutokapulan pitäminen/noutaminen (tätä on joku opettanut Kepalle ihan varmana salaa!! Niin hyvin se osas sen melki puolen vuoden tauon jälkeen!), kuoleminen (menee maaten kyljelleen)  ja monia muota mitä ei nyt edes tule mieleen.

Tämäkin on pari vuotta vanha kuva.

Agility ollaan tosiaan koululla jätetty kokonaan pois kuvioista, mutta kana-areenalla ollaan käyty melkein joka perjantai treenaamassa. Pitäis vaan tehdä ihan oikeesti jonkinlainen suunnitelma mitä pitäisi vielä harjoitella, eikä joka kerta tehdä vähän tota ja vähän tota.. Jospa senkin saisi tehtyä nyt joululomalla ja ensi vuoden alusta pääsisi oikein suunnitelmallisesti treenaamaan tarvittavia asioita. Kisaamisen aloittaminen oli pienenä haaveena aloittaa heti ensi vuoden alusta, mutta ne kepit ovat vieläkin kesken. Muut esteet osaa hienosti, mitä nyt heti osaan sanoa, että kontaktien 2on2offit tulee todennäköisesti leviämään kisaradalla vauhdin kasvaessa mutta täytyy vaan ottaa tiukka linja kontaktien suhteen eikä yhtään antaa koiran varastaa niiltä.
En varmaan koskaan ole kenellekkään hehkuttanut sitä kuinka ihana tuo koira on agikentän vieressä! Se osaa olla hienosti hiljaa vaikka muut tekee agia, se ei rieku, hypi, hauku tai tee mitään muutakaan tyhmää. Se voi olla vaikka irti, kun joku on radalla ja tulee käskystä luokse eikä edes haaveile lähtevänsä perään. Niin ihanan rentoa :)

Loppuun vielä meidän jouluntoivotus:

Nose work viikonloppu

Suurinpiirtein kuukausi sitten näin ilmoituksen Nose Work -koulutusviikonlopusta Längelmäellä. Hetken mielijohteesta ilmoitin itseni Keetan kanssa sinne ja nyt viikonloppuna oli tuo kyseinen koulutus.

Koulutus oli kaksipäiväinen, ensimmäisenä päivänä lähinnä ehdollistettiin koiraa eukalyptuksen hajuun. Aloitettiin suoraan vaan tekemään koirakko kerrallaan, vaikka ainakin itse olisin kaivannut jotain edes pientä teoriapläjäystä lajista ensiksi. Täytyy todeta, ettei ensimmäisen päivän aikana oikein mitään uutta saanut irti, ei edes lajista. Kouluttaja tuntui olevan vähän pihalla itsekin välillä eikä vissiin ollut oikein valmistellut millaisia harjoituksia koulutuksen aikana tullaan tekemään.
Keeta suoriutui tehtävistä loistavasti -->löysi kaikki namit laatikoista :)

Toisena päivänä saatiin lukea säännöt paperilta ja jatkettiin "hajutestin" kautta huonekalu etsintään. Eli ei enää nameja hajun vieressä vaan namit sai kun ensiksi löysi hajun lähteen.  Aluksi Keeta meinasi hieman turhautua, mutta hoksasi hyvinkin nopeasti mitä pitää etsiä. Se kävi tosin aina ensiksi vanhat piilot ja vasta sitten alkoi haistelemaan muualta, kun oli sata varma ettei haju olekaan enää samassa paikassa. Keetalle laitettiin haju jo viimeisillä kerroille melko hankaliin paikkoihin, se kun oli oikeesti niin loistava etsimään hajun :)
Vaikka Keeta hoksasi idean nopeasti, oli mukana muutama koira joille olisi voinut ainakin aluksi mielestäni tehdä hieman helpompia juttuja. Meni tosi pitkään, että jotkut löysivät hajun ja saivat palkan. Ainakin yksi koira alkoi ihan selkeesti keksimään sijaistoimintoja (mm. lattian haistelu yms..) kun ei oikein tajunnut mitä pitäisi tehdä.

Olen tainnut joskus todetakin, ettei kaikista ihmisistä vaan ole kouluttamaan. Varsinkaan jos ei osaa lukea koiraa..

Hyvät fiilikset jäi kuiteskin koulutuksesta, tai ehkä tarkemmin lajista, ja varmasti tullaan jatkamaan harjoittelua. Jos laji joskus virallistuu Suomessa voisin hyvinkin kuvitella meneväni kisaamaan. Keetakin tykkää ihan hirveesti. Tänään tehtiin kotona ensimmäinen hajuetsintä ja vitsi toi koira on upee!! Ihan oikeesti, se löysi hajut tosi nopeesti ja käytti hienosti nenäänsä :)

Eläimiä ja ahaa-elämyksiä

Agility, lintuja, alpakoita, lintuja, liskoja, jyrsijöitä, hämähäkkejä, käärmeitä... Niistä oli tämä viikko tehty ja paljon uutta oppineena ja upeita eläimiä hoitaneena voin todeta että oli aivan älyttömän kiva viikko!

Koulussa mulla siis oli ensimmäinen pieneläinten hoitovuoroviikko, joka tarkoitti siis sitä että minä ja kolme muuta hoidettiin koulun pikkueläimet maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Vielä olisi siis yksi päivä jäljellä ja sitten menee monta kuukautta, että pääsee takaisin.. Tylsää.. :(

Keetan kanssa ollaan käyty kolmena iltana tällä viikolla treenaamassa, pari kertaa agilityä ja kerran tokoa! Yllätyin itsekin kun päätin mennä kentälle ihan vaan tokoilemaan. Tehtiin aluksi kontaktitreeniä ja jatkettiin liikkeestä maahan menon harjoittelemista peruuttamalla. Ensimmäiset kerrat autoin viemällä käden alas, mutta loppuun teki ihan loistavia maahan menoja vaikka jatkoinkin matkaa. Loppuun vielä paikalla oloa sekä istuen että maaten ja hömppäiltiin sheipaten vähän temppuja. Ehkä siitä vielä tokokoira saadaan, tai ainakin jonkinlainen temppukoira jos ei muuta :)

Agilityssä ensimmäisellä kerralla teemana oli vähän niin kuin ohjaavan käden seuraaminen/putken jälkeen kääntyminen. Ratana oli tämä (hienoa paint-laatua :)):

Eli ideana oli harjoitella putken (nro 2) jälkeen tiukkaa kääntymistä ja tulemista toisen ohjaavan käden mukaan. Vaikea selittää, mutta mä ymmärrän kyllä mitä tarkoitan :) Keeta oli (miten musta tuntuu että toista itseäni koko ajan) upea ja taitava kelpie. Ensimmäisellä kierroksella hieman kaarre putken jälkeen venyi, mutta seuraavilla kerroille meni juuri niinkuin pitikin.
Samalla kerralla yritettiin ottaa kujakeppejä, mitkä koululla on mutta en oikein ymmärtänyt niiden sielunelämää.. Sain kepit leveäksi kujaksi ja sen Kepa meni heti ekasta kerrasta oikein. Mutta kun yritin pienentää kujaa, meni kepit ihan mutkalle ja sitten meni hermot enkä jaksanut enää tapella niiden kanssa :)

Toisella kerralla oli aita ja siinä suoraan edessä poikittainen aita. Ajatuksena oli hypätä aita ja vaihdella poikittaisen aidan suoritus puolta, eli hypätä se joko takaa kiertona tai ohjaajan puolelta. Aloitettiin takaakierrolla ja se onnistui loistavasti kummaltakin puolelta. Tarkkana saa olla siinä että koira hyppää poikittaisen aidan, Kepalla ei ole vielä ihan täydellistä estefokusta eikä se näin ollen osaa katsoa mitä siellä edessä olisi. Mutta kun vaihdettiin aidan suoritettavaa puolta, tuli vaikeuksia. Koira lähti aina vaan takaakiertoon tein sitten mitä tahansa. Väkisin sain sen palkattua oikealle puolelle, kun oikein yliohjasin. Laitoin koiran häkkiin hetkeksi ja mietin mitä tekisin toisin. Miettiessäni tajusin että olin koko ajan kääntänyt koiraa ns. väärin päin aidalle, eli lähes kaikki ohjaussignaalit olivat juuri sinne aidan toiselle puolelle. No, hain koiran ja testasin ohjaamista "toisin päin" ja kaskummaa sehän toimi. Tämän takia on niin ärsyttävää treenata yksin, kun ei ole sitä kaveria vieressä sanomassa, että viitsisitkö ohjata sitä sun koiraasi hieman toisin...

Koulutuksessa ja yleistä turinaa

Lauantaina oltiin Kepan kanssa Emma Riihon agilitykoulutuksessa ja en oikein tiedä oliko hyvä vai ei. En oikein saanut mitään uutta koulutuksesta irti. Kouluttaja oli kovin hiljainen, ei oikein antanut kunnon palautetta mitä vähän odotan, kun menen maksulliseen koulutukseen. Lähinnä suositteli testaamaan eri ohjauskuvioita samaan kohtaan radalla, ja siinä se.
Tykkään kyllä käydä ohjatuissa treeneissä ja mennä ns. valmiiseen pöytään treenaan, mutta haluan silloin saada omaan ohjaamiseen vinkkejä ja tiedon siitä jos ja kun teen jotain väärin. Jos sanon etten ole viimeiseen pariin vuoteen saanut oikein mistään seuran ulkopuolisten kouluttajien koulutuksista mitään irti, en hirvittävästi valehtele. Enemmän palautetta saa ihan mein seuran omilta kouluttajilta ja itsekseenkin treenatessa saa oikein loistavia vinkkejä ;)

No se siitä valittamisesta. Jatketaan kuiteskin agilityn parissa.

Tänään käytiin Kepan kanssa ensimmäistä kertaa treenaamassa koulun agikentällä. Ihan huippu hienot esteet siellä! Tai no aidat vois olla hieman "paremmat", lainausmerkeissä syystä että mitään muuta vikaa niissä ei ole kuin se ettei niissä ole kunnon siivekettä. Ne on vähän niinku sellaiset alkeiskoiran helpot siivekkeet, jos joku tajuaa mitä tarkoitan :) Niin ja siellä on muuten kujakepit!! Meneeköhän toi koira kohta ihan sekaisin kun on nähnyt jo elämänsä aikana tieskuinka monta eri versioo keppien opettelusta??
Tehtiin alkuun putkella ja kahdella aidalla pari eri harjoitusta. Kepalla oli hieman vauhtia, mutta kuunteli ja meni oikein mallikkaasti mitä nyt muutaman ensimmäisen kerran tuli ohi poikittaisesta aidasta, kun ohjaaja oletti koiran osaavan...
Loppuun hieman minikeinua ja aata. Keinusta tuli ekalla kerralla lento versio, kun ei mein oman kentän ikuisen vanha ja hieman risa keinu ihan noin nopeeta tipahda.. Onneksi oli matala versio keinusta, niin ei korkeelta tipahtanut. Keeta ei edes tajunnut että jotain outoa tapahtui :) On se kyllä hassu eläin kun tälläset missä joku toinen koira voisi saada sydärin, niin Kepa vaan totee että mennääs uudestaan tää oli kivaa!
Loppuun tuo hassu eläin tarjosi minikeinulle kontaktia hyppäämällä/nousemalla keinun korkeamman osan päälle ja paukauttaen sen siis maahan. 
Oli mukavan lyhyet ja tehokkaat treenit. Täytyy ottaa ihan asiakseen käydä kentällä edes kerta viikkoon.

Koulussa olisi ensi viikolla luvassa ensimmäinen pieneläinhoitovuoro. Huisin jännää! :) Luvassa on alpakoita, liskoja, jyrsijöitä ja lintuja. 

Kuulumisia

Opiskelijaelämä on todella rankaa ja aikaa vievää, ettei oikein tahdo aika riittää blogin kirjoittamiseen ;)

Ensimmäisen viikon Keeta oli muin kanssa koululla ja se meni oikeesti todella hyvin! Ei tuhonnut mitään, eikä ainakaan silloin kun oltiin lähdössä tai tulossa pitänyt edes mitään ääntä yksin jäädessään ja muutenkin on käyttäytynyt todella fiksusti. Paitsi jos kämppiksiltä kysytään, niin saattavat toki olla hieman toista mieltä, kun Kee osaa välillä olla vähän, miten sen nyt sanoisi, läheisyyttä kaipaava ;)
Saamme ottaa oppitunneille koiria mukaan, jos toki siitä sopii etukäteen, ja Keeta olikin heti ekalla viikolla yhden 90minuutin pituisen tunnin meidän luokassa. Vitsi Kepa oli hieman hämillään alkuun, mutta hyvin pian hoksasi saavansa rapsutuksia monelta ihmiseltä.

Keetalla alkoi tietysti juoksut ensimmäisenä viikonloppuna kun päästiin kotiin. Ja koska koululle ei saa viedä juoksuisia narttuja, on Keeta nyt ollut kasvattajallaan hoidossa. Ensimmäiset päivät meni ihan ok, eikä edes oikein ajatellut asiaa, mutta nyt on jo ollut hieman ikävä pientä ruskeaa touhottajaa.

Harrastusrintamalla ei oikein ole viime aikoina tapahtunut mitään, vaikka koululla on oma agilitykenttä ei tosiaan siellä ole tullut käytyä. Keeta jos täällä olisi niin sitten varmasti olisi kentälle tullut mentyä. Ehkäpä ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla vihdoin päästäisiin tutkailemaan Kepan kanssa millaisia esteitä täällä on. Kyran kanssa ollaan hieman "tokoiltu" lenkkien lomassa sekä sisällä ruuan annon yhteydessä. Lainausmerkeissä siksi, koska ei me niin tosissaan tehdä, kunhan hieman höntsätään. Tässä yksi ilta muistin siinä touhutessa, mitä kaikkea tuo koira oikein osaakaan! Olen vaan niin tottunut tekemään Keetan kanssa että unehtanut samalla mitä sitä onkaan tullut opetettua vanhemmalle koiralleen... Hups!

Parin viikon päästä olisi tiedossa Emma Riihon agilitykoulutus ja sinne ollaan Keetan kanssa menossa. Kiva mennä sinne reilun kuukauden agilitytauon jälkeen näyttämään mitä me osataan... Toivotaan, että juoksut olisivat ohi jo ensi viikolla ja Kepan kanssa pääsisi hieman muitelemaan mitä tämä agility oikein olisi.

Helppoo olla onnellinen

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä ja päivityksiä blogin puolelle ei ole ilmestynyt. Mikseihän tänne kukaan ikinä mitään kirjoita??

Mutta tänään tapahtui jotain sellaista mitä en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella tapahtuvan! Ja se  on nyt pakko tulla heti välittömästä kertomaan tänne, ettei vaan unehdu ;)
Nokian ryhmänäyttely oli tänään ja sinne olin pitkän harkinnan jälkeen ilmoittanut kummatkin kelpiet. Tuomarina oli Elena Ruskovaara sekä rotu- että ryhmäkehässä. Arvostelut ovat kirjoitettu epäselvällä käsialalla, joka toisesta sanasta saa selvää ja joka toisesta ei. Joten en niitä tähän sen tarkemmin kirjusta. Keetasta tuomari tykkäsi, mutta tarvitsee aikaa jotta kehittyy kunnolla. Nuortenluokassa Kee sai ERIn ja oli ensimmäinen luokkansa ainoana. Ei SAta juurikin tuon keskeneräisyyden takia.
Kyra hoiti sitten tämän menestymisen näissä karkeloissa! Kyra oli valioiden ykkönen ERIllä ja SAlla, tuomari kehui Kyraa muutamaan kertaan todella hienoksi kelpieksi ja kelpoja katsomaan tulleelle toiselle tuomarille sanoi että kelpien kuulemma kuuluu näyttää juuri tältä. Ainoa "huono" kommentti oli hieman löysä edestä, mutta muuten kaikki oli erinomaista. Paras narttu -kehässä vastassa oli avoimen luokan narttu ja Kii voitti sen ollen siis PN1. Rotunsa parhaan valinnassa vastassa oli upea "Onni", jonka kuvittelin voittavan mutta ei, punakeltainen ruusuke annettiin meille! :) Tuomari tuntui olevan hyvin varma valinnastaan eikä kauaa miettinyt kumpi on parempi tänään.
Hetken mietin jäänkö ryhmiin vai en, päätin kuiteskin jäädä ja tällä kertaa se oli oikea ratkaisu :) Kyra valittiin kahdeksan parhaan joukkoon jatkoon ja tuomari alkoi jakamaan ruusukkeita ryhmäsijoittuneille neljännestä alkaen. Neljäs oli belggari, kolmas sheltti, toinen !!!KYRA!!! ja voiton vei pemu. En osannut odottaa kyllä ollenkaan ryhmäsijoitusta, jo tuo jatkoon pääseminen kelpien kanssa on erittäin hyvä saavutus.
Ensimmäistä kertaa ikinä mun koira sijoittuu ryhmässä ja heti RYP2 sija! Onhan tuo koira upea ja paranee mielestäni vain vanhetessaan, mutta silti aivan uskomatonta.
Keetan ajattelin nyt jättää hetkeksi näyttelytauolle, ainakin Seinäjoen näyttelyyn asti, ja Kyran näyttelyt tältä vuodelta oli varmaankin siinä. Tosin hieman tekisi se vielä johonkin ilmoittaa jos menestys on tätä luokkaa ;)

Huomenna olisi tarkoitus pakata auto täyteen kamaa + yksi pieni ruskea koira ja suunnata auton nokka kohti Kokemäkeä. Hieman alkaa jo pikku hiljaa jännittää, ei niinkään kouluun meneminen vaan lähinnä se miten tuo koiruus pärjää siellä ihan yksin, ilman "isosiskon" henkistä tukea. Yksinolo harjoituksia ollaan tehty kotona toki jo useampaan kertaan ja enää Keeta ei huuda (tai lähinnä vinkui) perään kuten ihan ensimmäisillä kerroilla kun sen yksin kotiin jätin. Puruluita se ei kylläkään syö yksin ollessaan, mutta voi toki olla ettei se niitä Kyrankaan aikana syö = Kyra possu syö kaikki. Tiedä sitten stressaako yksinoloa sen verta ettei pysty syömään vai onko tosiaan niin, että Keeta ei syö luita edes silloin, kun ovat kahdestaan kotona.

Ensimmäiset kisat + SBCAK erkkari

Viikko sitten tiistaina lähdettiin kaverin kanssa Jyväskylään mölliagilitykilpailuihin. Ne olivat minun ja Keetan ensimmäiset kisat vieraalla kentällä. Startattiin kaksi kertaa putkiralliluokassa missä oli 13 estettä, vain putkia ja hyppyjä. Paikanpäällä tajusin, etteihän me olla edes treeneissä menty kun muutamaa estettä kerrallaan. Rata oli kuiteskin helppo ja siinä sai valita itse hyppykorkeuden, me hypättiin 35cm.
Radalla oli muuri ja ensimmäisellä kierroksella Keeta ei oikein hahmottanut esteetä vaan meni siitä ohi pariinkin otteeseen ennenkuin hyppäsi. Toisella kierroksella saatiin muuri puhtaasti, mutta yksi rima tuli alas. Muuten rata meni oikein hyvin, Keeta on niin ihanan helppo ohjattava (ainakin toistaiseksi kun ei vauhtia ole ihan järkyttävästi), se menee tasan sinne mihin sen ohjaa eikä se säntäile omille radoilleen kuten eräs toinen kelpie tekisi..
Kisapaikalla Keeta hengaili mukana rentona ja rauhallisena, se on niin kiva juttu kun ei tartte kaksi käsin pitää remmistä kiinni eikä koko aikaa tartte vahtia mihin se nyt voisi sännätä. Toki sitä kiinnostaa vieraat koirat ja ihmisiä olisi kiva päästä katsomaan, mutta Keetalla pysyy kuppi pystyssä agikentän läheisyydessä, toisin kuin Kyralla.
Tuloksia en tiedä radalta, mutta ei me ainakaan sijoituttu kolmen parhaan joukkoon. Eikä tokikaan sijoitusta lähdetty hakemaan, vaan kokemusta ja sitä me saatiin. Oli ihan älyttömän siistiä kisata pitkästä aikaa :) Tätä fiilistä olen kaivannut ♥

Lauantaina 11.7 oli SBCAK erkkari Laukaassa. Sinne suunnattiin kolmen koiran voimin, tosin yksi oli vain turistina mukana. Bortsu poika Riitti on ollut minulla hoidossa perjantai-illasta asti. Aivan ihastuttavan ihana ja helppo tyyppi.

Tuomarina näyttelyssä oli ruotsalainen Yvonne Brink.
Keeta oli nuorissa ensimmäistä kertaa ja sai seuraavanlaisen arvostelun: "Välskuret huvud. Bra skalle/nosparti, bra stop. Något stora öron, men bra placerade. Bra hals och skuldra. Stel överarm, outvecklade front. Bra kroppsproportioner. Stark rygg, men något plant kors. Medelkrafting benstomme. Tillräckligt vinklad. Rör sig bra, menlehöver blir fastare fram. Trevligt temperament. Välvisad." Nuo EH2

Kyralla on ihan järkyttävä karvan lähtö ja ajattelinkin että jos se ERIä paremman saa niin yllätyn suuresti. Perjantaina vedin suurimmat karvatupot furminaattorilla pois ja ennen kehää vielä pikaharjaus. Mutta kaikesta karvattomuudesta huolimatta Kyrasta sanottiin näin: "Välskuret huvud med bra proportioner. Utm ögonfärg och form. Bälburna öron. Bra nosparti bra hals. Välvinklad front med bra förbröst. Bra överlinje och kors. Bra bröstdjup och välutvecklad bröstdjup medelkraftig benstomme. Välvinklad. Rör sig med bra steglängd, men löst fram. Bra päls." VAL ERI2 SA PN4!!

Tuomari katsoi ainoastaan niskasta turkkia, ainoa paikka missä vielä karvat suhthyvin paikoillaan :) Selästä tai kyljistä jos olisi kokeillut niin ei siellä olisi ollut pohjavillaa ollenkaan. Että oli kyllä ihan onnistunut reissu, Keetan EH vähän harmittaa mutta ei kait sitä aina voi voittaa.

Seuraava näyttely on Nokialla 8.8 ja sinne suunnataan kummankin kelpien voimin. Nokian jälkeen varmaan pidetään loppu vuosi näyttely taukoo, Seinäjoki KV vähän kyllä houkuttais Keetan kanssa mutta katotaan nyt.

Kisaikäinen

Keeta täytti eilen 18 kuukautta ja näin miun pieni pentu koirani on tarpeeksi vanha kisaamaan virallisissa agilitykilpailuissa. Mihin tämä aika oikein katoaa, kun vastahan sain tuon otuksen kotiin??!

Kisaikä on täynnä, mutta taidot eivät ole vielä kisaamisen tasolla. Keeta osaa agilityssä oikeastaan juuri niitä asioita mitä halusinkin sen tässä vaiheessa osaavan. En ole koskaan ajatellut kisaavani sillä heti nyt välittömästi kun 18kk on mittarissa. Meidän kisatavoitteet on asetettu ensi vuoden alkuun, mutta tämän hetkisellä motivaatiolla ei välttämättä vielä silloinkaan.. Tällä hetkellä agility tuntuu hieman pakkopullalle ja kentälle ollaankin menty lähinnä silloin kun joku kaveri on kysynyt mukaan, yksin ei ole jaksanut vaivautua.
Nyt pidetään hieman rauhallisempi jakso agista ja syksyllä toivottavasti jatketaan uudella innolla ja hinkataan kepit ja kaikki kontakti esteet kuntoon. Niin ja nostetaan rimat sinne oikeisiin korkeuksiin, tosin en nyt tietä nostetaanko makseihin vai riittääkö medit. Toi otus on aikalailla siinä rajoilla, kun mitä sitä olen kotona mitannut niin olen saanut kaikkea 41-44cm väliltä, että on kyllä aika arpapeliä viedä se mitattavaksi joskus..

Me ollaan keskitytty jäljestykseen, tokoiluun ja

paimennukseen! Huomasin keväällä tässä meidän lähellä, tai siis melko lähellä, Hakapaimenen joka pitää paimennuskoulutuksia Kangasalalla. Siellä ollaan nyt käyty kuusi kertaa ja vitsi miten upee paimenkoiran alku miulla oikein on! Vielä on paljon opittavaa, varsinkin hallintaa pitäisi saada hieman lisää. Tahtoo vauhtia olla välillä vähän liikaa, eikä pikkukelpie aina muista mitä odota tai maahan käskyt tarkoittikaan :) Viime kerralla oltiin ensimmäistä kertaa isolla pellolla ja odotuksiin nähden meni todella hyvin. Vasen kierros on Keetalle ollut aina tosi helppo, kiertää lampaat hienosti eikä juurikaan tarvitse mitään kummempaa rohkaisemista. Mutta oikeeseen kierrokseen vaatii paljon rohkasua ja käskytystä, jotta pysyy oikeella eikä vaihda suuntaa.
Nyt vaan tulee hieman ongelmaksi paimentamaan pääseminen, kun elokuun alusta muutetaan Kokemäelle. Tämän takia:

Kaksi vuotta olisi opiskelija elämää tiedossa ja juuri siltä alalta mitä oon aina haaveillut. Asuntolaan saa ottaa vain yhden koiran mukaan, mikä tuottaa hieman hankaluuksia mutta eiköhän asiat tästä järjesty. Vuokra-asuntoja olen sieltä katsellut mutta ei ole enää niitä oikein saatavilla. Koululla on kuulemma todella hyvät mahdollisuudet, mm. agilityn, tokon ja jäljestyksen harrastamiseen. Ei siellä varmastikkaan tylsää tule olemaan ;)

Vihdoin

Melkein puolen vuoden odotuksen jälkeen Minin ruumiinavauksen tulokset saapuivat eilen. Tosin eläinlääkäriasema ei ole vielä mitään ilmoittanut, vaan nämä tulokset tulivat postilla suoraan minulle. Katsotaan ilmoittavatko edes mitään vaikka niin kovasti lupasivat soittaa tulosten saavuttua...

Muutamaa kohtaa lukuunottamatta lausunnossa lukee lähinnä näin: "Ei todettu merkittäviä patologisia muutoksia".  Ne pari muuta kohtaakaan ei oikein kerro mitään varmaa syytä kuolemalle. Minillä oli keuhkoissa (akuutti kohtalainen keuhkopöhö), rintaontelossa ja sydänpussissa nestettä, mutta ne ovat voineet tulla pakastuksen seurauksena tai sillä on ollut jo ennen kuolemaa nestettä näissä paikoissa mikä on sitten jollain tavalla aiheuttanut äkillisen sydämen toimintahäiriön. Minillä oli myös normaalia pyöreämpi sydän.

Hyvä asia on se, ettei eläinlääkäriasema ole ilmeisesti tehnyt mitään hoitovirhettä, antanut esim. liikaa lääkkeitä yms.. Se olisi vissiin tuossa näkynyt jos näin olisi käynyt. Mutta jossiteltavaa riittää silti... Olisko Mini elossa jos olisin vienyt sen joku toinen päivä hampaan poistoon? Entä jos oltaisiin menty johonkin muualle? Tai jos olisin pitänyt Keetan ja Minin paremmin erossa toisistaan, niin Kee ei olis kiusannut pikkumustaa? Tai jos olisin antanut Minin nuolla mun sormia silloin viimeisenä yhteisenä hetkenä ell odotustilassa?

Nyt tulevana viikonloppuna meidän piti kisata suuren yleisön edessä ja näyttää kuinka pikkumusta liitää. Toteuttaa meidän tämän kesä ykköstavoite. Mini liitää kyllä, mutta paikka vaihtui tuonne pilvien päälle. Siellä se mennä viipottaa korvakarvat hulmuten iloisena ja onnellisena ♥

(c) Satu L

Riihimäki kr 6.6

Lauantaina oli Riihimäen kaikkien rotujen näyttely ja sinne lähdettiin koko lauman voimin.
Kelpiet olivat heti aamusta kymmeneltä ja niitä oli paikalla yhdeksän kappaletta. Tuomarina oli sama mikä Mäntässäkin eli Tenson Helin.

Sisko ja sen veli :)

Keeta aloitti nartut junnuissa olemalla hienosti luokkavoittaja ERIn ja SAn kera. Kyra ainoana valioluokan narttuna sai myös ERIn ja SAn. Paras narttu kehässä Milla esitti Kyran (kiitos Milla!) ja minä menin Keetan kanssa. Tuomari sijoitti koirat neljännestä alkaen ja hetken päästä huomasin, että vain Kee ja Kii olivat jäljellä! Kyra voitti ollen siis PN1 ja Keeta oli PN2 ja sai SERTin! Huisia, on ne hienoja koiria täytyy kyllä myöntää :) ROP-kehässä oli vastassa junnu uros ja Kyra sai puna-keltaisen ruusukkeen ♥

Keetan arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Hieman kevytrakenteinen narttu jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää, ilme ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella." JUN ERI1 SA PN2 SERT

Kyran arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Erittäin tyylikäs pää. Erinomaiset ylä- ja alalinja, häntä, kulmaukset, liikkeet ja turkki." VAL ERI1 SA PN1 ROP

Lyhytkarvaisten chihujen piti alkaa yhdeltätoista, mutta aikataulu oli hieman myöhässä ja chihut alkoikin vasta reilusti kahdentoista jälkeen. Ja niitähän riitti, 35 kappaletta, Mersun kehään pääsy venyi lähemmäs kahta. Siinä oli mukavasti aikaa seurata kehää ja kiinnitin huomiota hyvin monen koiran luonteeseen. Monet chihut väistivät tuomaria ja olivat muutenkin aran oloisia eikä sellaisia showluonteen omaavia koiria juuri ollut (muutamaa poikkeusta toki lukuunottamatta). Useammat koirat olivat ulkonäöltään ihan ok (valitettavasti muutaman rakenne ei ollut ihan sitä mitä minä ihannoin chihuissa...), mutta väistivät tuomaria niin että handleri joutui pitämään kunnolla kiinni koirasta tuomarin tutkiessa ja nämä koirat saivat arvosanaksi ihan ERIä ja SAtakin. Jo rotumääritelmäkin sanoo chihujen olevan luonteeltaan hyvin rohkeita, ja minun mielestäni, anteeksi nyt vain useimmat chihujen omistajat, tämän näyttelyn koirista ei monet sitä olleet.
Aikoinaan kun Pähkinän mukana kiersin näyttelyissä, en ainakaan muista että chihut olisivat noin arkoja olleet. Ei ainakaan ne Pähkinän koirat joita kehässä esitin, eikä varsinkaan ne ketkä olin ihan itse pennusta asti kouluttanut näyttelypuuhiin ♥ Pähkinän kenneli on ihan ehdottomasti tähän astisen elämäni paras työpaikka, päivääkään en niistä ajoista vaihtaisi pois vaikka aina töihin mennessä sai kunnon haukut vastaan ;)
Tässä olen vaivihkaa katsellut chihupentueita sillä silmällä jos vaikka joskus vielä pennun ottaisin, mutta onko sitten liian suuret kriteerit vai mikä on kun en ole sellaiseen yhdistelmään vielä törmännyt mistä voisin koiran ottaa.. Chihu kasvattajia ja "kasvattajia" on tooodella paljon, mutta harvat oikeasti haluaa tehdä rodun eteen töitä, mikä on todella valitettavaa.

Palataan aiheeseen... Mersu oli ainoana veteraanina nartuissa. Tuomari Sume Anne totesi heti ensimmäisenä värin olevan väärä ja liian isokin on. Mersu esiintyi hienosti, hieman lopussa veti överiksi ja alkoi kaivaa (eli etujaloilla "kaivoi" ilmaa) ja haukkuikin hieman, mutta häntä heiluen iloisesti esiintyi ♥

Mersun arvostelu:
"Hyvä kuntoinen kookas veteraani. Toivoisin tyypillisemmän pään ja ilmeen. Häntä menee selkälinjan alapuolelle (tätä en ihan ymmärrä mitä tarkoittaa). Hyvin kulmautunut. Erinomainen (on se sentään jossain erinomainen :)) tempperamentti ja esiintyy hyvin. Merle värinen." VET HYL

Jälleen saatiin se mitä lähdettiin hakemaan ja kivaa meillä oli kehässä ajatteli muut mitä tahansa :)

Chihukehän jälkeen taivas tummui ja sade alkoi. Mietin hetken pakkaanko kamat kasaan ja suuntaan siskolle (joka asuu Riksussa), mutta jäätiin kuiteskin ryhmäkehään. Ykkösryhmän tuomarina oli George Schogol, Georgiasta. Esiarvostelukehässä katsoi ja liikutti kaikki koirat, joten siinä vaiheessa olin vielä ihan satavarma ettei jatkoon ryhmässä päästä. Isossa kehässä ihmetys olikin suuri, kun tuomari meidät valitsi kuuden parhaan joukkoon jatkoon!! Sijoitusta ei tullut, mutta olin erittäin iloinen jo tästä :) Kuten meidän luottokoirahieroja eilen totesi "Kyra vain paranee vanhetessaan". Ja niinhän se on, ei se ole ikinä ollut noin hyvässä kunnossa mitä se tällä hetkellä on.
Neljäs ROP tulos putkeen, jatkuukohan seuraavassa näyttelyssä? ;)

Hylätty reissu

Jälleen päivityskatko on ollut hieman pitkä ja tässä välissä onkin tapahtunut vaikka mitä. Itsenäinen agilityn treenaaminen on jäänyt todella vähälle. Ei vaan tällä hetkellä huvita koko laji ja siihen on ihan parikin syytä. Muutaman kaverin kanssa ollaan käyty agilityä harrastamassa, mutta sekin on usein sellasta höntsäilyä.. Ollaan lähinnä keskitytty tokoiluun, ralleiluun ja johonkin muuhun, mutta se paljastetaan joskus myöhemmin ;)
Toukokuun 17.päivä oltiin Huotarin Peten agikoulutuksessa ja voin kertoo että ensimmäisen ja viimeisen kerran menin.. Jos koulutuksen aikana tehdään vain viittä aitaa ja erikseen yhtä putkea ja saa sellaisia neuvoja ettei ihan ymmärrä että miksi, niin ei kait sitä voi tykätä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä, Mänttä-Vilppulan kaikkien rotujen näyttelyssä. Mukaan olin ilmoittanut kaksi koiraa, mutta ei, ne eivät olleet kummatkin ruskeita :) Keeta ja Mersu pääsivät pyörähtämään kehässä. Vielä reilu kuukausi sitten oli hyvin epävarmaa voiko mummeli osallistua ollenkaan, mutta onneksi se oli elämänsä kunnossa ♥ Mersun kanssa on niin ihanaa mennä kehään, kun se esiintyy niin hienosti, varsinkin kun on herkkuja tarjolla.
Mersun kanssa odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Sanoinkin parille kaverille siinä ennen kehää, että jos Mersu saa hylättyä paremman niin olen enemmän kuin yllättynyt. Koirassa kuiteskin on rotumääritelmän mukaan kaksi selkeää hylkäävää virhettä.

Kehään pääsi ensimmäisenä Mersu. Tuomarin ensimmäinen kysymys: "Minkä rotuinen tämä koira on?" Ja kun vastasin että kyllä se chihu on, niin tuomari vain heilutti päätään :D Arvasin jo siitä minkä värinen nauha saadaan. Tuomarina Irina Poletaeva.
Mersun arvostelu "Todella iso narttu. Koiralta on vaikea löytää oikeaa rotutyyppiä. Pää ei riittävän tyyppinen. Hyvä kaula. Pehmeähkö selkä. Kiertyvä häntä. Vahva eturinta. Hyvät kulmaukset. Hyvä liike. Käpälän muoto voisi olla rodunomaisempi. Merle värinen. Todella reipas veteraani, mutta ei valitettavasti riittävän tyypillinen. " VET HYL

Eli saatiin juuri se mitä mentiin hakemaan! :) Mersu kyllä näytti niin jättiläiseltä niiden normikokoisten chihujen seurassa, eihän niillä ollut kun noin pari kiloa paino eroa.

Keetan kanssa jatkettiin melko samantein. Kelpoja oli ilmoitettu viisi: kolme urosta ja kaksi narttua. Keeta esiintyi hienosti, vaikkei oltukaan juuri näyttistreenejä pidetty. Edellisenä päivänä kaveri hiplas sen läpi ja treenattiin juoksemista agiradalla :D Eiks se riitä?
Tuomarina Helin Kasuk-Tenson.
Keetan arvostelu: "Selvä sukupuolileima. Erittäin kaunis pää. Erinomaiset korvat. Kaunis ylä- ja alalinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä häntä. Erinomainen turkki. Tasapainoiset liikkeet." JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP!

Mun pieni kelpieni sai ensimmäisen sertinsä :)

Ei niin terve

Kaksi kolmesta koirasta oli noin viikko sitten saikulla, tai siis periaatteessa ovat molemmat vieläkin mutta enää ei ole mitään suurempaa hätää. Parisen viikkoa sitten Mersulle uusi viime kesäinen niskan/kaulan kiputila. Aamulla Mersu oli ihan normaali herätessään, käytiin pikapissillä ja annoin koirille aamuruuan. Mersu söi keittiössä ja syötyään tuli olohuoneen puolelle niska/kaula jäykkänä ja hieman turvonneena. Huusi kivusta, kun koski tai koira yritti hypätä jotain vasten. Hetken mietin, että onko jotain tapahtunut, mutta ei ole. Kukaan toisista koirista ei ole törmännyt Mersuun eikä se ole hypännyt alas mistään jotta olisi satuttanut itsensä.

Tässä kuvassa näkyy kuinka koiran oikea puoli on turvonnut tuosta lavan/kaulan/niskan alueelta

Mitään syytä tälle ei löydy, koira on nyt kuvattu kokonaan etuosastaan eikä mitään nivelrikkoon yms. viittaavaakaan löydy. Eläinlääkäri sanoi jälleen, että ikäisekseen todella hyvässä kunnossa. Mersu sai tulehduskipu ja normikipulääke kuurin, viikossa kipu hellitti ja tällä hetkellä Mersu on ihan oma itsensä. Häkkilevossa se on ollut ja nyt muutama yö takaperin oli pakko ottaa se takaisin sänkyyn nukkumaan, kun en jaksanut kuunnella sitä marinaa minkä se piti häkissään :)
Ulkona käydään edelleen vain tarpeillaan ja yritetään välttää hyppyjä esim. sohvalle jne.. Korokkeen kautta osaa kyllä kulkea hyvin, mutta jos tulee kiire esim. keittiöön katsomaan mitä jääkaapista otettiin, niin ei siinä kerkiä mitään korokkeita käyttämään.

Mersu on kyllä hyvin tyytyväinen ollut epäaktiiviseen elämäänsä ja jääkin useimmiten mieluusti peiton mutkaan nukkumaan kun kelpieiden kanssa lähdetään ulos.

Toinen saikku koira oli Kyra. Reilu viikko sitten päästin kelpiet ovesta vapaana autolle ja juuri kun käännyin laittamaan oven kiinni, kuulin vinkaisun. Kyra ontui vasenta takajalkaansa. En nähnyt mitä tapahtui, mutta oletan Keetan törmänneen Kyraan, kun juoksivat täysiä ovesta ulos. Kyralla on tapana juosta suorintatietä autolla, kun Kee tekee pienen mutkan nurmikon kautta ja tässä vaiheessa ovat ilmeisesti olleet toistensa tiellä.
Kyra aristi reisilihastaan, kun sitä hieman tunnustelin. Ontui sen loppu päivän, mutta seuraavana päivänä oli enää vain hieman epäpuhdas liikkeiltään. Kylmäsin jalkaa muutaman päivän ja viikon verran ollaan oltu nyt sillain rennosti remmissä. Kyra on onneksi niin helppo ja rauhallinen vaikka ei saakkaan juosta muutamaan hetkeen. En osaa edes kuvitella mitä tapahtuisi, jos Kee joutuisi saikulle moneksi viikoksi...

Terve!

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa:

Keetan terveystuloksethan siinä. Ihan huippu hienoo, että tulokset ovat tuollaiset! Nyt saa harrastaa ja suunnitella tulevaisuutta ihan miten haluaa :)

Huippu treenit

Palataan näin aluksi alku viikkoon..
Maanantaina käytiin Keetan kanssa ensimmäisellä jäljellä. Tein näin ensimmäisellä kerralla lyhyen ja helpon jäljen, kun ajattelin että parempi aloittaa helposti eikä pettyä liian pitkän jäljen kanssa. No, olisihan se voisi olla hieman pidempikin tuumi kelpie jäljen päässä.. Oletin ettei Keeta muista enää
mistään jälkitouhuista yhtään mitään, mutta sepä yllätti ja jäljesti hienosti jäljen ♥

Jälki oli vain muutaman kymmenen metrin mittainen, Kee oli hieman hölmistyneen näköinen jäljen päässä ja se olisikin ollut kovasti jatkamassa vaikka loppu palkan saikin. Nameja laitoin matkan varrelle, mutta niistä tuli syötyä vain yksi, ensimmäinen, + tietysti loppu palkka.
Keskiviikkona otettiin uusiksi ja nyt teinkin pitkän noin 100m pitkän ja yhden kulman sisältävän jäljen. Kulmassa hieman etsi, mutta löysi itse oikean suunnan. Oli ensimmäinen kerta kun tein noin jyrkän kulman. Viime vuonna tein sellaisia loivia kaarroksia, mutta tällä kertaa oli ihan selkee 90 asteen kulma. Hieman jännitti miten käy, mutta hienosti pieni ruskea tämänkin jäljesti.
Pitäisköhän ottaa ja opettaa Keetalle keppi ilmasu ja tehdä ihan pk jälkee? ;)

Tänään käytiin Koirakoutsilla agilitytreeneissä Keen kanssa. Ihan huikee fiilis jälleen kerran! Tuo koira osaa olla sitten hyvin täydellinen ♥ Tehtiin ihan rataa, taisi olla 22 estettä joista me jätettiin Aa kaksi kertaa tekemättä. Juosta sai, mutta kun on irtoova koira ei tarvinnut ihan niin juosta kilpaa ;)
Mun pitää vaan muistaa pitää jalat oikeeseen suuntaan ja näyttää selkeesti mitä mie koiralta haluan, eikä heilutella käsiä ihan mihin sattuu. Valsseista täytyy vielä vahvistaa Keelle sitä kummalle puolelle sen pitäisi tulla, ja muutenkin vahvistaa kaikkia ohjauksia, jotta koira tulisi oikein mukaan. Mutta tässä on koko kesä aikaa treenata, mein oma kenttä on nimittäin sula! Jos ens viikolla jo vähän pääsis...?

Eilisestä selvittiin hengissä, se lienee pääasia..

Odotettiin omaa vuoroa siinä eläinlääkärin vastaanotolla ja kaikki ohi kulkevat ihmiset olivat Keetan mielestä potentiaalisia rapsuttajia. Se on kyllä jännä koira, kun ulkona lenkillä ollessa vastaan tulevat ihmiset hieman jännittää ja niitä pitää haukkua, mutta tuolla olisi ollut heti valmiina hyppäämään suoraan syliin rapsuteltavaksi.

Ensimmäisenä oli vuorossa silmä- ja polvitarkastus. Tarkastuksen teki eläinlääkäri Sanna Elfving. Silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa. Samaten polvet olivat nollat. Keeta oli super kiltisti tarkastuksen ajan, olin jo nähnyt pieniä painajaisia siitä kuinka se ei meinaa pysyä paikoillaan mutta huoleni oli ihan turhaa :) Keeta on fiksu pieni kelpielapsi ♥

Hetken päästä siirryttiin toiseen tutkimushuoneeseen, jossa Anne Siljamäki teki pikaisen perustutkimuksen ja antoi rauhoitteen. Keeta ei meinannut ensiksi antaa ollenkaan periksi vaan pyrki olemaan pystyssä vaikka vähän väsytti. Nukahti kyllä sitten ihan silmänräpäyksessä. Ja mä vahdin aivan koko ajan että varmasti hengittää.. Ihan jäätävän kamala fiilis kun toinen nukkuu ja pitää vaan muutaman sekunnin tauon henkityksessä.
Kuvat saatiin otettua lonkista, kyynäristä ja selästä. Kaikki oli ok yhtä pientä, mutta ei niin kivaa juttua lukuunottamatta. Palataan siihen, kun Kennelliitosta tulee lopullinen arvio ja katsotaan sitten heitetäänkö romukoppaan muutama haave tulevaisuudesta vai jatketaanko elämää suunnitelmien mukaan.

Viimesten kuvien jälkeen Keeta meinas nousta jo ylös, loistava ajoitus siis otuksella. Sai kuiteskin herätteen ja heräsikin melko nopeasti. Maksaminen oli huomattavasti helpompaa, kuin ilmoittautuminen, jostain kumman syystä ;) Kotona huomasin sillä olevan korvat ja mahan alusen ihan viileet ja Keeta tärisikin. Oli vissiin matkalla saanut kylmää ja rauhoituksen takiakin ruumiinlämpö saattaa laskea. Pistettiin Back on Track päälle ja mentiin vielä fleecepeiton mutkaan lämmittelemään. Siihen pikkuinen nukahti ♥

Kyra oli ihan ihmeissään mikä Keetalla on kun ei yhtään kiusaa sitä. Lohdutin Kyraa, että kyllä se muutaman tunnin päästä varmasti on taas oma vilkas itsensä, ja niinhän siinä kävi. Pari tuntia Keeta nukkui ja sitten se tuttu meno alkoi jälleen. Tai olisi alkanut, mutta eläinlääkäri sanoi ettei tänään saa riehua paljoa joten erotin ruskeat portin eri puolille.

Illasta vietettiin Kyran kanssa laatuaikaa tokoilun merkeissä, kun käytiin paikallisten koirakoiden treeneissä vähän höntsäämässä. Kyralla oli tosi kiva meno päällä ja se teki innoissaan töitä, tarjoili myös kaikkea mitä ei olisi välttämättä tarvinnut :) Vissiin tykkäsi lähteä välillä kaksin liikenteeseen.

Treeniä ja tulevaa

Mitäs sitä pitkäperjantaina tekisi? Mitäpäs muutakaan kuin agilityä! Pakattiin auto täyteen koiria, kaksi shelttiä, keeshond ja kelpie, sekä kolme ihmistä ja suunta kohti Längelmäen Kana-areenaa. Aikalailla viimeisiä hallitreenejä tänä keväänä, tällä viikolla vielä mennään ja sitten taukoillaan niin kauan kunnes päästään omalle kentälle.

Alkulämmittelyksi tehtiin Keetan kanssa putkirallia kahdella mutka putkella ja siinä välissä erilaisia ohjauskuvoita: valssi, persjättö, takaaleikkaus.. Toisessa setissä tehtiin putken leijeröintiä niin että mutkaputken takana oli hyppy ja pituus. Hypylle tultiin renkaalta josta olisi periaatteessa päässyt suoraan putkeen. Ensimmäisellä kerralla piti vähän saattaa pidemmälle, mutta sitten kelpie meni aivan täydellisesti hypylle ja sieltä pituudelle ilman että itse menin putkensuun toiselle puolelle (eli hypyn puolelle). Melko taitava pikkukelpie miulla on ♥

Kolmannessa setissä hiottiin hieman tekniikkaa mutkaputken ja sen edessä poikittain olevalla aidalla. Otettiin putkesta vauhtia ja tehtiin aidalla saksalaisia, sylkkäreitä ja niistoja. Jälleen en voi kuin todeta että tuo pentu on taitava! Se tekee asiat hitaalla laukalla, välillä jopa ravilla, joten voi olla ettei kuviot olekaan näin helppoja enää siinä vaiheessa kun vauhti löytyy kunnolla ;) Mutta uskon tästä hitaasti tehdyllä pohjatyöllä olevan jotain positiivista vaikutusta tulevaisuudessa.

Neljännessä seitissä otettiin puomin alastulokontaktilla 2on2offia sekä keppejä tarjoomalla. Kontaktille pitää saada kestävyyttä, ettei lähde sieltä mun liikkeestä pois vaan vasta käskystä. Muuten pysähtyy oikein mallikkaasti ja pysyy oikealla paikalla. Viimeksi kun keppejä harjoiteltiin päästiin hyvin etenemään ja Kee teki selkeesti miettien töitä. Mutta tänään kelpien fokus oli jossain muualla kuin kepityöskentelyssä eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään. Tehtiinkin vain muutama toisto oikeasta sisäänmenosta, eli ensimmäinen keppi jäi koiran vasemmalle puolelle. Kunhan lumet ja tietysti myös maa sulaa, laitan omaan pihaan 2x2 kepit pystyyn ja opetan sille sillä tyylillä kepit.

Huomenna onkin päivä jota olen odottanut, mutta samalla toivonut ettei se koskaan tulisi.. Keetan terveystarkastukset... Siltä tutkitaan silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja selkä, eli rauhoitus olisi vastassa. Tiedän että on hyvin hyvin pieni todennäköisyys että jotain peruuttamatonta tapahtuisi, mutta silti takaraivossa on ajatus jos tämä on sittenkin mein viimeinen yhteinen ilta.
Keeta on vasta vuosi ja kolme kuukautta, iällisesti kuvauttaisin mieluummin kesämmällä mutta silloin on niin paljon näyttelyitä mihin halutaan mennä ja varoajat ovat kuiteskin sen 7 vuorokautta vähintään. Ja toisaalta haluan myös tietää ennen kesäkauden alkua missä kunnossa tuo otus on sisältä, siis saadaanko harrastaa täysillä vai vaan puolitehoisesti höntsäämällä. No, en kylläkään usko että mitään kamalan pahoja tuloksia sieltä tullaan saamaan, mutta ikuisena pessimistinä ei pysty olemaan ajattelematta sitä toista vaihtoehtoa..

Tuotereklamaatio

Ostin viime syksynä Keetalle Rukka Form Neon -valjaat oranssin värisenä. Eli nämä:

http://www.mustijamirri.fi/tuote/rukka-form-neon-valjas-oranssi/028834/

Kyralle joskus muutama vuosi sitten löysin kirpparilta mustat saman merkkiset ja malliset valjaat ihan uutena (laput olivat vielä kiinni) ja tykästyin niihin todella paljon. Valjaat antavat koiran etuosalle kunnolla tilaa, eivätkä hierrä kainaloita kun maharemmi menee tarpeeksi taakse. Siksi Keetankin piti saada samallaiset.

Kummatkin valjaat ovat olleet lähes päivittäisessä käytössä ostohetkestä lähtien, toiset ovat vieläkin kuin uudet ja toiset jo hieman rispaantuneet ja kuluneet. Ja kyllä, oranssit ovat huonomman ja käytetymmän näköiset vaikka ovat olleet käytössä sen vajaa puoli vuotta. Mustien käyttöikä on noin pari vuotta (en tarkalleen muista koska ne ostin), mutta ne ovat kuin uudet! Hieman kuran aiheuttamaa harmautta havaittavissa, mutta pesulla lähtisi nekin pois. Oranssien nauha on muutenkin todella heikon tuntuista, mustat ovat paljon jämäkämmät. Oransseja saa olla jatkuvasti kiristämässä kun nauha löystyy itsekseen. Näiden ongelmien kanssa olisin vielä ehkä juuri ja juuri pystynyt elämään, mutta tässä pari kuukautta sitten Keeta tuli mun viereen ja jostain syystä silitin sitä vastakarvaan. Ja mitä näinkään! Keetan iho oli ihan hennon oranssinpunainen! Paniikki meinasi iskeä, mutta tarkempi tutkimus osoitti punaisuuden olevan vain paikoissa missä valjaat ovat, joten laskin 1+1 ja totesin valjaiden olevan ehkä aiheuttaja. Olin aikaisemmin havainnut valjaiden tiputtelevan märkinä lattialle punertavanoransseja tippoja, mutta en sitten ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle.

Oranssit valjaat ovat olleet kaapinperällä nyt parisen kuukautta jemmassa ja oranssinpunainen sävy Keetan ihosta on kadonnut. Onneksi näin, mie kun ajattelin jo kaikenmaailman ihosairauksia tuolle koiralle... Alla olevassa kuvassa valjaat ovat viidennessä kylvyssään ja aina vaan väriä lähtee.. Kuvakin hieman hämää, vesi on enemmän osanssiin päin kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Vuoden agilitykoira

Mini ♥♥

 

Huipputreenit kanalassa

Eilen käytiin kelpieiden kanssa kolmistaan kanalassa treenaamassa ja vitsi kun tuli hyvä mieli! Mulla on ihan sika hienot koirat!

Kyran kanssa oli tarkoitus tehdä tokojuttuja, mutta sillä oli kierrokset hieman kaakossa ja, no tokoo me tehtiin silti :) Joku protokoilija olisi varmasti pyörtynyt kauhusta siitä poikittamisesta, keulimisesta, tassuilla steppaamisesta...jne mutta meillä oli ihan älykivaa.
Ensimmäisessä setissä aloitettiin seuraamisella vasemmalla puolella ja tehtiin käännöksiä vasemmalle ja oikealle. Pääpaino oli takapään käytössä ja siinä Kii on kyllä taitava: takapää lentää usein, varsinkin vasemmalle käännöksissä ihan mun taakse, hieman liikaa siis. Seuraamispaikka oli lähinnä poikittain mun edessä ja vain käännöksissä paikka oli suht ok.
Pienen tauon jälkeen jatkettiin seuraamisella oikealla puolella. Sitä ollaan tehty tosi vähän ja aloitettiinkin treeni tekemällä suoraa ja loivia kaarroksia. Oikeella puolella Kyraa pitää palkata useasta, koska se "korjaa" seuraamispaikan hyvin näppärästi heittämällä takapään mun edessä ympyrän muodossa vasemmalle puolelle.
Keeta teki jälleen välissä ja Kyran kanssa jatkettiin se jälkeen paikoillaan seisomisella, josta ei meinannut tulla yhtään mitään. Räjähdystä odottava raketti on melko hankalaa saada seisomaan paikoillaan ;) Etujalat steppasi paikoillaan ja taisi siinä samalla muutaman millimetrin aina liikkua eteenpäinkin, omasta mielestään Kii oli vissiin juoksemassa agiradalla.. No, erittäin lyhyissä pätkissä sain muutama ihan jopa kokonaan paikoillaan olevan seisomisen palkattua.
Loppuun tehtiin pätkä rataa: aita, rengas, putki, aita, aita, aa, putki, puomi ja aita. Esteet olivat toisiinsa nähden melkein kaikki loivassa kaarteessa oikeelle ja vasemmalle. Ekassa pätkässä jäin kuin nallikalliolle katselemaan, kun kelpie vetää omaa rataa ja tulee hetken päästä mun luo ilmeellä "Missä palkka!? Missä palkka!? Mä menin tosi hienosti noi esteet!". Toinen ja kolmaskin pätkä päättyi holtittomaan kaahailuun radalla, mutta neljännellä kerralla mentiin suht samaa tahtia ja kelpie jopa kysyi kerran mihin nyt mennään. Tähän oli hyvä lopettaa tämä treenikerta ja Kii oli niin onnellisen näköinen kun pääsi "kunnolla" agilitaamaan ♥

Keetan kanssa keskityttiin ihan vaan agilityyn, tokoilla voidaan kotonakin. Keelle rakensin putkesta ja kahdesta aidasta sellaisen soikean ympyrän muotoisen pienen radan. Ensimmäisessä setissä tehtiin putki ja aidat siihen perään. Tehtävän tarkoitus oli vahvistaa estehakuisuutta, siis sitä kun ohjaus on päällä niin silloin koiralla on lupa suorittaa este vaikken olisi siinä ihan vieressä. Pari toistoa per puoli ja pidettiin tauko. Tämän Kee osaa jo hyvin, hakee hienosti esteitä, mutta katsoo mihin sen ohjaan eikä säntäile sinne mihin haluaisi.
Toisessa setissä tehtiin samalla tehtävällä putki, aita, aita ja aita eli toisen aidan jälkeen käännös ja ensimmäinen aita uudestaan. Ollaan tehty tätä (käännöstä) yhdellä hypyllä, nyt ensimmäistä kertaa vauhdin kanssa. Lupa suorittaa putki ja eka aita, toiselle aidalle merkkaus, karkuun ja koira jää suorittamaan kakkoshyppyä itsekseen ja loppuun vielä viimeinen aita. Aivan huippu hieno koira! Teki täydellisesti kummatkin suunnat heti kerrasta, eikä jääty sitä jankkaamaan enempää vaan kunnon leikkipalkat ja tauolle.
Loppuun tehtiin kahdessa setissä kontaktien 2on2offia puomilla ja aalla, keinun paukuttelua ja keppejä. Keeta hakee hienosti 2on2offiin, tällä kertaa treenattiin pysymistä siinä kontaktilla vaikka mitä tapahtuisi eli häiriätreeniä. Muutaman kerran vähän lipsahti toinen takanen pois kontaktilta, mutta pikkukelpie korjasi hienosti jalkansa paikoilleen. Keinun paukuttelussa tuli hieman takapakkia tässä joku aika sitten ja nyt tehdään periaatteessa ihan alusta tarjoomisen kautta. Tällä kertaa tehtiin vain viisi toistoa, joista kaksi ensimmäistä palkkasin jo pelkästä kuonolla kosketuksesta (en siis vaatinut vielä jalalla kosketusta jolloin keinu olisi liikkunut). Kolmannella kerralla odotin tassu kosketusta ja kaksi viimeistä kertaa odotin ihan kunnon "pamahdusta" eli Kee laski tassunsa keinulle jolloin keinun pää osui maahan. Tähän väliin kunnon riehumisleikit ja kelpie sai hepulit ja juoksi pitkin hallia lelu suussa naama onnellisessa virneessä. Ihana eläin ♥
Kepit olen ajatellut opettaa Keetalle "tarjoomisen" kautta, samalla systeemillä opetin aikoinaan Minille kepit ja niistä tuli oikein loistavat. Lainausmerkeissä syystä, etten odota koiralta toimintaa vaan kävelen keppejä kohti koiran kanssa ja samalla varovasti ohjaan sitä oikeaan väliin ->palkka oikeasta toiminnasta. Lopulta pienennän omaa vartaloapuani ja koira tarjoo itsenäisesti oikeaa kepittelyä. Tämä oli nyt toinen kerta kun keppejä harjoiteltiin ja päästiin siihen pisteeseen missä Kee itse tarjoo neljänteen väliin asti itse. Luonnonlahjakkuus?

1 vuosi ja 3 päivää

Melko tasan vuosi sitten laumaamme saapui pieni kelpi tyttönen Keeta. Tuota koiraa olin odottanut ja haaveillut jo muutaman vuoden.


9 viikkoa (C) Hanna

Vuodessa tuosta pienestä ruskeasta nappisilmästä on kasvanut aivan täydellinen kelpie. Juuri sellainen mitä halusinkin. Kyra kun on ollut aina todella rauhallinen kelpieksi, niin halusin vilkkaamman ja jos voi sanoa kelpiemäisemmän kelpien seuraavaksi. Ja sellaisen olen totisesti saanut, vilkas se on ja pirun nopea mutta osaa se toki rauhottuakin kun ei tapahdu mitään.

2,5 kuukautta

Vuoden aikana ollaan opeteltu lähinnä toko ja agility juttuja. Salaisena tavoitteena on päästä viralliseen tokokokeeseen tämän vuoden aikana, mutta katsotaan mennäänkö ennen vai jälkeen sääntömuutoksen. Paljon on vielä tehtävää, mutta alku näyttää ainakin lupaavalta :) Keeta ei ole niin pehmeä luonteeltaan kuin Kyra, niin uskon ettei siihen vaikuta ohjaajan jännittäminen ihan samalla tavalla.
Agilityyn ollaan panostettu ehkä eniten, koska se kuiteskin tulee olemaan meidän päälaji tulevaisuudessa. Toki, kuten olen varmaan sen miljoona kertaa aikaisemminkin kertonut, tehtiin treenit aluksi pennun/nuoren koiran ehdoilla ja tällä hetkellä ollaan ihan hyvällä mallilla. Edelleen hyppykorkeus on noin 20-30cm enkä edes näe mitään tarvetta lähteä nostamaan sitä vaikka eräs kouluttaja sitä jo ehdottikin... Osasin siis sanoa "ei" oikealla hetkellä, hyvä minä :) Kisaikä tulee täyteen heinäkuussa, mutta en halua kiirehtiä nuoren koiran kanssa ja mahdollisesti rikkoa sitä. Kisatavoitteet agilityn suhteen ovat ensi vuoden alussa ja näin ollen meillä ei ole mitään kiirettä lähteä etenemään kaukialla kiireellä.
Agin ja tokon lisäksi ollaan Keetan kanssa yhdessä opeteltu jäljestämisen salat. Siitä kuoriutui ennen talven tuloa sellainen jälkikoira, etten olisi ikinä uskonut. Viime vuoden viimeinen jälki jäi pysyvästi mieleen, se tunne kun koira tekee innoissaan nenällään töitä oli kyllä sanoin kuvaamattoman hienoa. Innolla odotan lumien sulamista ja sitä että pääsee katsomaan muistaako kelpielapsi vielä mitä viime vuonna tehtiin.

4 kuukautta

Keeta on monessa suhteessa aivan erilainen kuin Kyra. Vapaana metsälenkillä ollessaan Keeta on vilkas ja nopea, se keksii kaikennäköistä tekemistä mm. oksien/juurien repiminen maasta ja kuoppien kaivaminen on ihan huippua pienen kelpien mielestä.  Se ei vapaana ollessaan montaakaan metriä kävele saati ravaa vaan laukkaaminen täysiä ja kelpiehepulit ympäri metsikköä ovat Keen mielestä ainoa tapa liikkua. Kyra taas lähinnä ravaa tai kävelee rauhallisesti suurimmanosan lenkkiä. Toisinaan kyllä lähtee Keetan kanssa leikkimään ja juoksemaan mutta useimmiten se tyytyy katselemaan vierestä kun pentu riehuu.
Autossa ja agilitykentän vieressä nämä vaihtavat rooleja ja Keestä tulee se itse rauhallisuus ja Kii vetää kierrokset kaakkoon. Autossa Keeta lähinnä nukkuu oli se sitten häkissä, vapaana auton peräosastossa tai takapenkillä tai pelkääjän puolella jalkatilassa. Kyrahan ei todellakaan autossa nuku, silloinhan ei näe millaisia autoja tulee vastaan ;)
Agikentällä Kyra ei näe eikä kuule mitään muuta kuin sen koiran siellä HÄNEN agilityesteillään.. Se on ihan rasittava, kun pitää riekkua, vetää, haukkua..jne kentälle päin. Keetan kanssa asiat tehtiin hieman toisin siellä kentän laidalla ihan alusta asti ja sen kanssa voi hengailla ihan rennosti kentän reunalla vaikka radalla menee koira. Siitä kyllä näkee, että välillä tekisi mieli lähteä katsomaan, varsinkin haukkuvat koirat saavat pikkukelpien innostumaan mutta pieni huomautus riittää ja Kee käyttäytyy kuten pitääkin.

5,5 kuukautta (C) Sandra Mäkinen

Jos Keetasta pitää jotain huonoa sanoa niin ehdottomasti haukkuherkkyys. Se haukkuu lähes kaikki äänet, elävät olennot ja liikkuvat asiat. Kotona sisällä haukutaan jos naapuri avaa tai sulkee ulko-ovensa, jos ulkoa kuuluu koiran haukuntaa tai ihmisten puhetta. Autossa ollessaan haukkuu ohi menevät ihmiset ja eläimet (jos huomaa ne), ohi menevistä autoista ei onneksi välitä. Lenkillä pahimpana aikana haukkui aivan kaikki ihmiset ja eläimet mitkä olivat sen näköetäisyydellä, mutta nykyään haukkumiset saavat vain enää erikoisemmat ihmiset eli potkukelkalla, pyörätuolilla, sauvojen... jne kanssa kulkevat ihmiset. Vastaan tulevia koiria ei hauku, mutta tutustumaan olisi kovin halukas menemään..
Parempaan suuntaan ollaan siis menossa ja tavoitteena onkin saada haukkuminen ulkona loppumaan kokonaan kaikille ja sisällä saa ilmoittaa (näin tekee muutkin koirani), mutta käskystä pitää lopettaa.


1-vuotias

Veli kylässä

Mersun veli Merlin tuli meille hoitoon muutamaksi päiväksi ja voi kuinka sisko on onnellinen! Se on muutenkin reipastunut todella paljon. Lenkillä mennä viipotti jopa minun edellä reippaalla askeleella eikä kertaakaan vetänyt jarruja päälle saati sitten hidastellut.
Siskon asenne on yleensä ollut veljeä kohtaa hyvin negatiivinen ja Mersu on Merlinille ilmoittanut hyvinkin topakasti kuinka lähelle sopii tulla. Mutta tälläkin hetkelle ne nukkuvat vierekkäin samalla pedillä, eikä yhtään murinaa ole kuulunut koko aikana ♥

Olen kuvitellut Mersulla olevan jotain terveydellisiä ongelmia, se kun on ollut kovin haluton liikkumaan ja muutenkin ollut vähän outo.. Mutta pienellä chihumummelilla on ollutkin ihan selkeesti ikävä pientä kaveria ♥

Aktivointipallo

Noin kuukausi sitten ostin tuollaisen aktivointipallon. Valittavana oli kaksi kokoa ja ajattelin pienemmän olevan kelpieille sopiva, mutta se oli ehkä vika arvaus ;) Kyra leikkii pallolla todella hyvin ilman hampaita juuri niinkuin pitääkin eli tassut ja kuono käytössä, mutta nuoremmalla koolla menee hetkessä hermot kun laitteesta ei tulekaan nameja tarpeeksi usein. Se ensiksi yrittää pyörittää tassullaan ja kuonolla pökkiä palloa, mutta jos muutamaan kertaan ei mitään tule iskee kelpie hampaansa siihen kuin raivopäinen härkä ja tuhoaisi sen jos ei siihen mene väliin. Pallo on juuri kelpien suuhun sopiva ja varmasti saisi tuollaisen kovan muovisen jutun helposti hampaillaan rikki. Isompaan tuskin olisi mennyt leuat ympäri, mutta tuhottu se olisi jotenkin muuten kuiteskin :)

 Kongi meillä on ollut jo muutaman vuoden mutta tuo pallo on huomattavasti parempi tavisnappuloiden kanssa. Kongista nappulat tippuu pian pois ja varsinkin Keeta hoksasi hyvinkin nopeasti, kun kongin kapeammasta päästä ottaa kiinni hampailla ja nostaa ilmaan niin namit tippuu kaikki syötäväksi, pääsee huomattavasti helpommalla.

Kyra tykkää todella paljon pallosta ja pyörittelee sitä ihan innoissaan. Kauhea ryminä ja kolina vaan kuuluu kun Kyra heittelee tassuillaan palloa pitkin lattioita. Se onkin sellainen ahne pikkupossu, joka varmasti tekee kaikkensa jotta saa ruokaa.

Pikku koo tosiaan ei oikein malta vielä hirveästi pyöritellä palloa vaan kelpien mielestä namit pitäisi saada tännehetimullevälittömästi! Pienen koiran rääkkäystä, kun joutuu tekemään töitä ruokansa eteen, sanoisi Keeta jos osaisi puhua ;) Ollaankin yhdessä opeteltu oikeaa tekniikkaa ja pikku hiljaa alkaa Keen päähän iskostumaan se millä tavalla namit pallosta saa. Vahtia tosin täytyy, ettei pallo koe väkivaltaa..

Tuohon violettiin palloon olen tosiaan laittanut ihan nappuloita. Toinen saa syödä nappulat tuosta pallosta sillä välin, kun toinen tokoilee/temppuilee. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla :) Ei vaan helpompi se näin on, varsinkin Kyra on niiin paljon ruuan perään, että sille on hyvä olla jotain tekemistä sillä välin, kun tokoilen/temppuilen Keen kanssa. Silloin Kyra keskittyy palloon, eikä Keen kyyläämiseen/hyppiseen porttia vasten, koska se haluaisi myös tehdä jotain jotta saa ruokaaaa! Ai miksikö en opeta sitä olemaan hyppimättä? Olen tässä vuosien varrella todennut senkin olevan Kyran kanssa mahdotonta ;) Ei riitä kärsivällisyys...