Pentu reenaa ja sairaslomailee

Pennun kanssa ollaan harjoiteltu kovasti tokoa, hieman agilityä sekä uimassakin ollaan muutaman kerran käyty.

Ilmoitin Keetan hyvin extempore Koirakoutsin tokon alkeiskurssille ja siellä ollaan nyt käyty kolme kertaa. Ihanaa kun joku suunnittelee mitä tehdään ja kertoo miten voisi lähteä edistymään. Yksin treenatessa tulee usein tehtyä asioita samalla tutulla kaavalla muuttamatta tehtävää koiran osaamis tason mukaan.
Vaikka kurssilla tehdään ihan perusjuttuja aivan tokon alkeista lähtien, ollaan saatu paljon uusia juttuja ja treenivinkkejä. Keeta keskittyy todella loistavasti, vaikka ollaan koko tunti periaatteessa tekemässä jotain ja viereisellä kentällä on toinen tokoryhmä. Kouluttajan neuvoessa muita ollaan Keetan kanssa harjoiteltu myös rauhoittumista ja ihan vain hengailua tekemättä mitään.

Keeta 5,5kk osaa (toko juttuja):
- hakea kontaktia sekä edessä että sivulla ollessaan
- pitää kontaktia hetken aikaa häiriön alla
- tulla sivulle vain pienellä käden taakse viennillä
- seurata askeleen-kaksi ilman imuuttamista (tosin katse laskee usein alas vaikka paikka säilyy)
- mennä kosketusalustalle ja olla siellä hetken aikaa
- maata ja istua paikoillaan hetken aikaa ilman palkkaa (en ole kokeillut kui kauan olisi ilman, vaan palkannut aina välillä ja kehunut koko ajan)
- tulla luokse joko pelkästään luoksetulosta palkaten tai sivulle kädellä auttaen
- mennä merkille muttei osaa vielä jäädä sinne (kosketusalustan voisi ottaa tähän varmaankin käyttöön)
- kantaa puu -ja metallikapulaa

Agilityä ollaan ihan vähän vain harjoiteltu, vaikka vannoinkin etten pennulla aloita agia ennenkuin se on kasvanut. En halua rikkoa sitä liian aikaisella agin harrastamisella, mutta hinku on kova päästä kentälle pennen kanssa. Vauhdit olen yrittänyt (kelpien kanssa välillä hieman mahdotonta..) pitää tarkoituksella mahdollisimman alhaisina ja välttänyt äkkinäisiä käännöksiä ja pysähdyksiä.
Agilityesteiden lisäksi ollaan muiden treenatessa harjoiteltu käyttäytymään kentän vieressä nätisti ilman turhan päiväistä riekkumista kentän suuntaan. Kyra on tässä tilanteessa aivan mahdoton: se haukkuu, vetää ja näkee vain ja ainoastaan sen koiran joka tekee agilityä HÄNEN esteillään. Joten tästä oppineena Keeta ei tule koskaan käyttäytymään näin, vaikka yritys on välillä kova lähteä vetämään varsinkin jos kentällä menee jokin vauhdikas (ja äänekäs) koira. Hitaampien koirien kanssa ei oikeastaan ongelmia ole, vaan pentu osaa hienosti hillitä itsensä ja tapittaa minua.

Keeta 5,5kk osaa (agility juttuja):
- odottaa nätisti riekkumatta omaa vuoroaan kentän vieressä (toisinaan itsehillintä pettää ja pienen kelpien tekisi mieli alkaa reikkumaan kentällä menevää koiraa kohti)
- mennä putkeen erikulmista, myös mutka/s-putket menee vaikkei niitä olla hirveesti otettu
- mennä aidan siivekkeiden välistä
- erilaisia ohjauskuvioita ilman esteitä ja muutamia aidan siivekkeiden/putkien kanssa
- hakeutua 2on2off kontaktiin sekä puomilla ja laatikon päällä
- mennä namikupille joka esteen/esteiden toisella puolella
- mennä renkaan läpi (rengas minun kädessäni ja aivan maassa kiinni)

Tässä muutama viikko sitten aurinkoisina päivinä käytiin pariin kertaan uimassa, ensimmäisellä kerralla ilman hihnaa ja toisella kerralla hihnan kanssa.. Keeta ei pelkää vettä kuten Kyra ja se ehtikin hieman säikäyttää ensimmäisellä uinti kerrallaan. Menin itse kahlaamaan polviin asti järveen ja kelpiet olivat vapaana. Keeta lähti samantein uimaan keskelle järveä, eikä kääntynyt vaikka huusin, taputin käsiä...jne.. Kääntyi vasta, kun menin itse uimaan sen perään, vaatteet päällä... Toisella uinti kerralla Keeta sai tosiaan olla hihnassa ihan varmuuden vuoksi. Se ui erittäin mielellään ja ei haittaa yhtään vaikka vesi lentää ja koko koira kastuu :)


Reilu viikko sitten sattui pieni ikävä haaveri, kun käytiin pikaisella lenkillä agikentän ympäri. Koirat juoksivat vapaana ja kun laitoin Keetan autoon huomasin sen tassusta tulevan verta. Sydän hyppäsi kurkkuun ja mielikuvitus lähti laukkaamaan ajatellen kaikkea kamalaa. Tarkempi tutkimus osoitti tassussa olevan haava. Mentiin kotiin, putsasin tassun kunnolla ja totesin haavan olevan onneksi vain pieni pinnallinen naarmu,vertakaan ei ollut tullut kuin ihan vähän. Laitoin tassuun kuiteskin siteen, jottei pääsisi nuolemaan haavaa. Ulkoilu tapahtui side ja muovipussi tassussa, sisällä tassu on ollut ilman sidettä. Keeta repi varsinkin yksin ollessaan itse siteen pois jos sen sille laittoi, mutta ei ihme kyllä nuollut haava. Haava onneksi parantui nopeasta eikä tulehtunut vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Tassun putsaaminen oli varsin helppoa: pikkukelpie tuli viereen odottamaan kun laitoin betadine liuoksen valmiiksi ja antoi nätisti putsata tassun <3 Joku toinen nimeltä mainitsematon kelpie olisi mennyt karkuun.. ;)

 

 

Tuulen suunta...

... auringon vai tähtien asento vai kenties jokin ihan muu on syy Minin käyttäytymiseen? Mini, tuo mystinen otus joka tänään tapetaan juuri tähän paikkaan ja huomenna se menee kuin euroopan omistaja häntä pystyssä iloisesti pyörien. Mä en aina oikein ymmärrä tuota pientä mustaa otusta, joka meillä asustaa..

Nokia agilitykisat. Kisat, jotka voisi pyyhkiä maailman kartalta. Kisat, joiden takia olin jälleen heittämässä pyyhettä kehään ja jättämässä Minin pois agilitykentiltä. Kisat, joiden takia tuli itku ja äärettömän huono fiilis.

Jo siitä hetkestä kun Minin tassut ensimmäisen kerran koskettivat Nokian maaperää, tiesin ettei tänään tule hyviä tuloksia. Mini oli erittäin pelokas, kulki häntä koipien välissä ja haukkui epäluuloisesti ihan vaan varmuuden vuoksi kaikki liikkuvat ja liikkumattomat ihmiset, koirat, autot..jne. ettei vaan mikään pääse yllättämään pientä chihuahuaa..
Se kyllä pyöri (todella hitaasti) ja peruutteli muutamia askelia, mutta häntä pysyi tiukasti jalkojen välissä ja kaikkea piti epäluuloisesti kyyläillä ja säikkyä. Namit ei oikein kelvanneet, tai siis söihän se kaiken mitä antoi mutta ei niin ahneesti kuin normaalisti.
Startattiin kahdella agilityradalla ja olisi ollut pieni pakko tehdä edes yhdeltä nolla jotta oltaisiin saatu SM kisoihin oikeuttavat nolla kasaan. Ensimmäisellä radalla oli pelottavia ratatyöntekijöitä ja tuomarikin meinasi syödä pikkumusta = piti jäädä haukkumaan. Vauhti olematonta, radan jälkeen halusi vain äkkiä syliin turvaan. Tuloksena nolla ratavirhettä ja miljoona sekuntia yliaikaa. Toisella radalla jälleen pelottavia ratatyöntekijöitä ja katsojia kentän laidalla. Ei pysty liikkumaan ravia lujempaa ja haukkuakin pitää välillä. Keinun jätin tarkoituksella välistä = hylky, koska Mini ei siitä muutenkaan tykkää eikä varmasti tuo mielentila olisi auttanut keinu kammoa yhtään..
Kotimatkalla päätin lopettaa Minin agilityt tähän paikkaan ja unohtaa kaikki haaveet koskien Miniä ja agilityä. Päätös sattuu ihan sikana, mutta en mä halua kisata koiran kanssa joka ei siitä tykkää..

Mietin vielä aamulla lähdetäänkö tänään Lapuan kisoihin. Päätin kuiteskin ihan vaan pennun takia käydä katsomassa erilaista paikkaa ja tällä kertaa päätös oli oikea myös Minin kannalta. Tuloslista puhukoot puolestaan:

Palkinnoksi saatiin ruusuke, luu (jonka Mersu söi) ja lelu (jonka Keeta omi itselleen)  :)

Tänään tuo pieni musta otus oli aivan toisenlainen: häntä pystyssä mentiin ja haukuttiin kyllä toiset koirat, mutta tällä kertaa hieman itsevarmemman koiran äänellä. Se teki normaaleja temppujaan ihan innoissaan ennen rataa ja radalla se oli ihan tulessa! Näiden kisojen tarkoitus oli mennä pitämään kisoihin hauskaa ja niin me tehtiinkin. Kolme rataa ja kolme yliaika nollaa (yliaikaa n.0,5-2sek). Eka rata tosin hyllytettiin ohjaajan kämmättyä lähtö, mutta nollalla päästiin rata loppuun ;)

Tämän päivän perusteella pohdinkin nyt lopettaakko Minin agilityura vai ei?? Kun tietäisi mikä laukaisee sen kaamean paniikki/pelko tilan, niin voisi mahdollisesti tehdä asiat niin että agility olisi aina yhtä mukavaa...