Terve!

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa:

Keetan terveystuloksethan siinä. Ihan huippu hienoo, että tulokset ovat tuollaiset! Nyt saa harrastaa ja suunnitella tulevaisuutta ihan miten haluaa :)

Huippu treenit

Palataan näin aluksi alku viikkoon..
Maanantaina käytiin Keetan kanssa ensimmäisellä jäljellä. Tein näin ensimmäisellä kerralla lyhyen ja helpon jäljen, kun ajattelin että parempi aloittaa helposti eikä pettyä liian pitkän jäljen kanssa. No, olisihan se voisi olla hieman pidempikin tuumi kelpie jäljen päässä.. Oletin ettei Keeta muista enää
mistään jälkitouhuista yhtään mitään, mutta sepä yllätti ja jäljesti hienosti jäljen ♥

Jälki oli vain muutaman kymmenen metrin mittainen, Kee oli hieman hölmistyneen näköinen jäljen päässä ja se olisikin ollut kovasti jatkamassa vaikka loppu palkan saikin. Nameja laitoin matkan varrelle, mutta niistä tuli syötyä vain yksi, ensimmäinen, + tietysti loppu palkka.
Keskiviikkona otettiin uusiksi ja nyt teinkin pitkän noin 100m pitkän ja yhden kulman sisältävän jäljen. Kulmassa hieman etsi, mutta löysi itse oikean suunnan. Oli ensimmäinen kerta kun tein noin jyrkän kulman. Viime vuonna tein sellaisia loivia kaarroksia, mutta tällä kertaa oli ihan selkee 90 asteen kulma. Hieman jännitti miten käy, mutta hienosti pieni ruskea tämänkin jäljesti.
Pitäisköhän ottaa ja opettaa Keetalle keppi ilmasu ja tehdä ihan pk jälkee? ;)

Tänään käytiin Koirakoutsilla agilitytreeneissä Keen kanssa. Ihan huikee fiilis jälleen kerran! Tuo koira osaa olla sitten hyvin täydellinen ♥ Tehtiin ihan rataa, taisi olla 22 estettä joista me jätettiin Aa kaksi kertaa tekemättä. Juosta sai, mutta kun on irtoova koira ei tarvinnut ihan niin juosta kilpaa ;)
Mun pitää vaan muistaa pitää jalat oikeeseen suuntaan ja näyttää selkeesti mitä mie koiralta haluan, eikä heilutella käsiä ihan mihin sattuu. Valsseista täytyy vielä vahvistaa Keelle sitä kummalle puolelle sen pitäisi tulla, ja muutenkin vahvistaa kaikkia ohjauksia, jotta koira tulisi oikein mukaan. Mutta tässä on koko kesä aikaa treenata, mein oma kenttä on nimittäin sula! Jos ens viikolla jo vähän pääsis...?

Eilisestä selvittiin hengissä, se lienee pääasia..

Odotettiin omaa vuoroa siinä eläinlääkärin vastaanotolla ja kaikki ohi kulkevat ihmiset olivat Keetan mielestä potentiaalisia rapsuttajia. Se on kyllä jännä koira, kun ulkona lenkillä ollessa vastaan tulevat ihmiset hieman jännittää ja niitä pitää haukkua, mutta tuolla olisi ollut heti valmiina hyppäämään suoraan syliin rapsuteltavaksi.

Ensimmäisenä oli vuorossa silmä- ja polvitarkastus. Tarkastuksen teki eläinlääkäri Sanna Elfving. Silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa. Samaten polvet olivat nollat. Keeta oli super kiltisti tarkastuksen ajan, olin jo nähnyt pieniä painajaisia siitä kuinka se ei meinaa pysyä paikoillaan mutta huoleni oli ihan turhaa :) Keeta on fiksu pieni kelpielapsi ♥

Hetken päästä siirryttiin toiseen tutkimushuoneeseen, jossa Anne Siljamäki teki pikaisen perustutkimuksen ja antoi rauhoitteen. Keeta ei meinannut ensiksi antaa ollenkaan periksi vaan pyrki olemaan pystyssä vaikka vähän väsytti. Nukahti kyllä sitten ihan silmänräpäyksessä. Ja mä vahdin aivan koko ajan että varmasti hengittää.. Ihan jäätävän kamala fiilis kun toinen nukkuu ja pitää vaan muutaman sekunnin tauon henkityksessä.
Kuvat saatiin otettua lonkista, kyynäristä ja selästä. Kaikki oli ok yhtä pientä, mutta ei niin kivaa juttua lukuunottamatta. Palataan siihen, kun Kennelliitosta tulee lopullinen arvio ja katsotaan sitten heitetäänkö romukoppaan muutama haave tulevaisuudesta vai jatketaanko elämää suunnitelmien mukaan.

Viimesten kuvien jälkeen Keeta meinas nousta jo ylös, loistava ajoitus siis otuksella. Sai kuiteskin herätteen ja heräsikin melko nopeasti. Maksaminen oli huomattavasti helpompaa, kuin ilmoittautuminen, jostain kumman syystä ;) Kotona huomasin sillä olevan korvat ja mahan alusen ihan viileet ja Keeta tärisikin. Oli vissiin matkalla saanut kylmää ja rauhoituksen takiakin ruumiinlämpö saattaa laskea. Pistettiin Back on Track päälle ja mentiin vielä fleecepeiton mutkaan lämmittelemään. Siihen pikkuinen nukahti ♥

Kyra oli ihan ihmeissään mikä Keetalla on kun ei yhtään kiusaa sitä. Lohdutin Kyraa, että kyllä se muutaman tunnin päästä varmasti on taas oma vilkas itsensä, ja niinhän siinä kävi. Pari tuntia Keeta nukkui ja sitten se tuttu meno alkoi jälleen. Tai olisi alkanut, mutta eläinlääkäri sanoi ettei tänään saa riehua paljoa joten erotin ruskeat portin eri puolille.

Illasta vietettiin Kyran kanssa laatuaikaa tokoilun merkeissä, kun käytiin paikallisten koirakoiden treeneissä vähän höntsäämässä. Kyralla oli tosi kiva meno päällä ja se teki innoissaan töitä, tarjoili myös kaikkea mitä ei olisi välttämättä tarvinnut :) Vissiin tykkäsi lähteä välillä kaksin liikenteeseen.

Treeniä ja tulevaa

Mitäs sitä pitkäperjantaina tekisi? Mitäpäs muutakaan kuin agilityä! Pakattiin auto täyteen koiria, kaksi shelttiä, keeshond ja kelpie, sekä kolme ihmistä ja suunta kohti Längelmäen Kana-areenaa. Aikalailla viimeisiä hallitreenejä tänä keväänä, tällä viikolla vielä mennään ja sitten taukoillaan niin kauan kunnes päästään omalle kentälle.

Alkulämmittelyksi tehtiin Keetan kanssa putkirallia kahdella mutka putkella ja siinä välissä erilaisia ohjauskuvoita: valssi, persjättö, takaaleikkaus.. Toisessa setissä tehtiin putken leijeröintiä niin että mutkaputken takana oli hyppy ja pituus. Hypylle tultiin renkaalta josta olisi periaatteessa päässyt suoraan putkeen. Ensimmäisellä kerralla piti vähän saattaa pidemmälle, mutta sitten kelpie meni aivan täydellisesti hypylle ja sieltä pituudelle ilman että itse menin putkensuun toiselle puolelle (eli hypyn puolelle). Melko taitava pikkukelpie miulla on ♥

Kolmannessa setissä hiottiin hieman tekniikkaa mutkaputken ja sen edessä poikittain olevalla aidalla. Otettiin putkesta vauhtia ja tehtiin aidalla saksalaisia, sylkkäreitä ja niistoja. Jälleen en voi kuin todeta että tuo pentu on taitava! Se tekee asiat hitaalla laukalla, välillä jopa ravilla, joten voi olla ettei kuviot olekaan näin helppoja enää siinä vaiheessa kun vauhti löytyy kunnolla ;) Mutta uskon tästä hitaasti tehdyllä pohjatyöllä olevan jotain positiivista vaikutusta tulevaisuudessa.

Neljännessä seitissä otettiin puomin alastulokontaktilla 2on2offia sekä keppejä tarjoomalla. Kontaktille pitää saada kestävyyttä, ettei lähde sieltä mun liikkeestä pois vaan vasta käskystä. Muuten pysähtyy oikein mallikkaasti ja pysyy oikealla paikalla. Viimeksi kun keppejä harjoiteltiin päästiin hyvin etenemään ja Kee teki selkeesti miettien töitä. Mutta tänään kelpien fokus oli jossain muualla kuin kepityöskentelyssä eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään. Tehtiinkin vain muutama toisto oikeasta sisäänmenosta, eli ensimmäinen keppi jäi koiran vasemmalle puolelle. Kunhan lumet ja tietysti myös maa sulaa, laitan omaan pihaan 2x2 kepit pystyyn ja opetan sille sillä tyylillä kepit.

Huomenna onkin päivä jota olen odottanut, mutta samalla toivonut ettei se koskaan tulisi.. Keetan terveystarkastukset... Siltä tutkitaan silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja selkä, eli rauhoitus olisi vastassa. Tiedän että on hyvin hyvin pieni todennäköisyys että jotain peruuttamatonta tapahtuisi, mutta silti takaraivossa on ajatus jos tämä on sittenkin mein viimeinen yhteinen ilta.
Keeta on vasta vuosi ja kolme kuukautta, iällisesti kuvauttaisin mieluummin kesämmällä mutta silloin on niin paljon näyttelyitä mihin halutaan mennä ja varoajat ovat kuiteskin sen 7 vuorokautta vähintään. Ja toisaalta haluan myös tietää ennen kesäkauden alkua missä kunnossa tuo otus on sisältä, siis saadaanko harrastaa täysillä vai vaan puolitehoisesti höntsäämällä. No, en kylläkään usko että mitään kamalan pahoja tuloksia sieltä tullaan saamaan, mutta ikuisena pessimistinä ei pysty olemaan ajattelematta sitä toista vaihtoehtoa..