Joulu oli ja meni

Joulu tuli jotenkin ihan puskista tänä vuonna. En osannut yhtään varautua ja teinkin viime hetken lahja ostokset netistä viikko ennen aattoa, ja jännitin ehtivätkö perille ajoissa.. Ehtiväthän ne, ja paketointi onnistui juuri viime hetkillä ennen joulun viettopaikkaan lähtöä.

Kyran, ja ehkä myös kaikkien meillä käyvien ihmisten, mielestä paras joululahja ikinä oli Hear Doggy ultraääni vinkulelu. Kelpie kun tykkää juosta lelu suussa ympäri taloa ja vinkuttaa samalla niin lujaa kuin lelu vaan vinkuu. Meillä on ollut aikaisemminkin samallainen lelu, mutta eräs nimeltä mainitsematon pikkupiraija on sen suolistanut käyttökelvottomaksi. Tosin se vanha ei varmaan edes kunnolla enää vingu, niin kovassa käytössä kyseinen lelu on ollut.
Jos koira osaisi hymyillä, olisi Kyra varmasti hymyillyt kun paketista paljastui tuo uusi lelu. Se paketti tosin oli M&M:n paketti, jonka olin hetki sitten hakenut postista.. Älkää kertoko koiralle ettei lelua tuonutkaan joulupukki ;) Edes lappuja en kerennyt ottaa pois kun jo mentiin ympäriinsä vinguttaen.
Aikoinaan kun ensimmäisen ultraäänilelun ostin, en meinannut uskoa sen tehoon. Ajattelin sen vain olevan rahastusta muka vinkuvalla lelulla, mutta nyt se on kait jo pakko uskoa että se todella vinkuu koiran mielestä! Kyra ei oikein välitä vinkumattomista leluista, leikkii niillä kyllä, mutta ei samalla tavalla kuin vinkuvilla.

Pikkuipanat saivat yhteiseksi lahjaksi uuden pedin. Saavat ihan keskenään kinastella kumpi siinä saa nukkua ;) Mahtuvat siihen kyllä kummatkin yhtäaikaa, mutta se pääseekö siihen kummatkin riippuu ihan siitä kumpi pedille on mennyt ensiksi. Mini antaa Mersun tulla viereensä, mutta Mersu ei halua kenenkään tulevan hänen viereensä...

Oma joululahjani minulta minulle kotiutuu toivottavasti jossain vaiheessa ensi vuotta <3

Hukattu joulufiilis?

Jouluaattoon on enää muutama hassu päivä, mutta oma joulufiilis on hukkunut jonnekin. En tiedä johtuuko lumen puutteesta vai mistä, mutta ei kuiteskaan tunnu yhtään joululta. Tosin en ole muutenkaan mikään jouluihminen, kaiken sen turhan hössöttämisen ja kodin joka nurkan puunaamisen ehtii tehdä kyllä muulloinkin.

Joulussa parasta on viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa. Ärsyttävintä, mutta silti ihan hauskaa on keksiä mitä antaa lahjaksi kenellekin. Tänä vuonna olin laiska ja tilasin suurimman osan lahjoista netin kautta. Ja ne pitäisi jonkun käydä vielä paketoimassa ennen huomista aamua..

Hieman on erilainen keli ulkona kuin viime vuonna samaan aikaan. Viime vuonna otin koirista ulkona
joulukorttikuvia ja pakkasta oli reipas 20 astetta ja lunta paaaaljon enemmän. Tänä päivänä oli tarkoitus ottaa koirista hieno ryhmäkuva ulkona, mutta vesisateeseen en viitsinyt mennä. Eikä kuvista olisi tullut mitenkään nättejä, kun koirat olisivat olleet juuri sen näköisiä että ne melkein rakastaa vesisadetta... Tyydyttiin sitten sisäkuviin, kuvaustaustaksi punainen fleecepeitto, koirat nätisti istumaan tonttupipo päässä ja kuvaamaan. Helppoa eikä totta? Not, otin noin 200 kuvaa ja vain pari oli ihan siedettäviä. Ajatus oli ottaa ensi vain Ministä yksin söpö kuva tonttupipo päässä, mutta tulos oli lähinnä tälläinen:

Tai tämä:

Mersu odotti hienosti korvat pystyssä ja häntä vipattaen kädessäni olevaa namia (millä siis yritin Miniä rohkaista näyttämään korvansa tai istumaan edes jotenkin siedettävästi paikoillaan). Mutta mitä tapahtuu kun pyysin Mersun Minin paikalle:

 

 Ei korvia, ei korvia... Ja ilme just sellanen että voitko painua johonkin muualle sen kamerasi kanssa. No, pipo pois ja houkuttelin kummatkin chihut namin avulla hyville paikoille ja tämän ainoan hyvän  kuvan myötä toivotamme: