Nose work viikonloppu

Suurinpiirtein kuukausi sitten näin ilmoituksen Nose Work -koulutusviikonlopusta Längelmäellä. Hetken mielijohteesta ilmoitin itseni Keetan kanssa sinne ja nyt viikonloppuna oli tuo kyseinen koulutus.

Koulutus oli kaksipäiväinen, ensimmäisenä päivänä lähinnä ehdollistettiin koiraa eukalyptuksen hajuun. Aloitettiin suoraan vaan tekemään koirakko kerrallaan, vaikka ainakin itse olisin kaivannut jotain edes pientä teoriapläjäystä lajista ensiksi. Täytyy todeta, ettei ensimmäisen päivän aikana oikein mitään uutta saanut irti, ei edes lajista. Kouluttaja tuntui olevan vähän pihalla itsekin välillä eikä vissiin ollut oikein valmistellut millaisia harjoituksia koulutuksen aikana tullaan tekemään.
Keeta suoriutui tehtävistä loistavasti -->löysi kaikki namit laatikoista :)

Toisena päivänä saatiin lukea säännöt paperilta ja jatkettiin "hajutestin" kautta huonekalu etsintään. Eli ei enää nameja hajun vieressä vaan namit sai kun ensiksi löysi hajun lähteen.  Aluksi Keeta meinasi hieman turhautua, mutta hoksasi hyvinkin nopeasti mitä pitää etsiä. Se kävi tosin aina ensiksi vanhat piilot ja vasta sitten alkoi haistelemaan muualta, kun oli sata varma ettei haju olekaan enää samassa paikassa. Keetalle laitettiin haju jo viimeisillä kerroille melko hankaliin paikkoihin, se kun oli oikeesti niin loistava etsimään hajun :)
Vaikka Keeta hoksasi idean nopeasti, oli mukana muutama koira joille olisi voinut ainakin aluksi mielestäni tehdä hieman helpompia juttuja. Meni tosi pitkään, että jotkut löysivät hajun ja saivat palkan. Ainakin yksi koira alkoi ihan selkeesti keksimään sijaistoimintoja (mm. lattian haistelu yms..) kun ei oikein tajunnut mitä pitäisi tehdä.

Olen tainnut joskus todetakin, ettei kaikista ihmisistä vaan ole kouluttamaan. Varsinkaan jos ei osaa lukea koiraa..

Hyvät fiilikset jäi kuiteskin koulutuksesta, tai ehkä tarkemmin lajista, ja varmasti tullaan jatkamaan harjoittelua. Jos laji joskus virallistuu Suomessa voisin hyvinkin kuvitella meneväni kisaamaan. Keetakin tykkää ihan hirveesti. Tänään tehtiin kotona ensimmäinen hajuetsintä ja vitsi toi koira on upee!! Ihan oikeesti, se löysi hajut tosi nopeesti ja käytti hienosti nenäänsä :)

Eläimiä ja ahaa-elämyksiä

Agility, lintuja, alpakoita, lintuja, liskoja, jyrsijöitä, hämähäkkejä, käärmeitä... Niistä oli tämä viikko tehty ja paljon uutta oppineena ja upeita eläimiä hoitaneena voin todeta että oli aivan älyttömän kiva viikko!

Koulussa mulla siis oli ensimmäinen pieneläinten hoitovuoroviikko, joka tarkoitti siis sitä että minä ja kolme muuta hoidettiin koulun pikkueläimet maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Vielä olisi siis yksi päivä jäljellä ja sitten menee monta kuukautta, että pääsee takaisin.. Tylsää.. :(

Keetan kanssa ollaan käyty kolmena iltana tällä viikolla treenaamassa, pari kertaa agilityä ja kerran tokoa! Yllätyin itsekin kun päätin mennä kentälle ihan vaan tokoilemaan. Tehtiin aluksi kontaktitreeniä ja jatkettiin liikkeestä maahan menon harjoittelemista peruuttamalla. Ensimmäiset kerrat autoin viemällä käden alas, mutta loppuun teki ihan loistavia maahan menoja vaikka jatkoinkin matkaa. Loppuun vielä paikalla oloa sekä istuen että maaten ja hömppäiltiin sheipaten vähän temppuja. Ehkä siitä vielä tokokoira saadaan, tai ainakin jonkinlainen temppukoira jos ei muuta :)

Agilityssä ensimmäisellä kerralla teemana oli vähän niin kuin ohjaavan käden seuraaminen/putken jälkeen kääntyminen. Ratana oli tämä (hienoa paint-laatua :)):

Eli ideana oli harjoitella putken (nro 2) jälkeen tiukkaa kääntymistä ja tulemista toisen ohjaavan käden mukaan. Vaikea selittää, mutta mä ymmärrän kyllä mitä tarkoitan :) Keeta oli (miten musta tuntuu että toista itseäni koko ajan) upea ja taitava kelpie. Ensimmäisellä kierroksella hieman kaarre putken jälkeen venyi, mutta seuraavilla kerroille meni juuri niinkuin pitikin.
Samalla kerralla yritettiin ottaa kujakeppejä, mitkä koululla on mutta en oikein ymmärtänyt niiden sielunelämää.. Sain kepit leveäksi kujaksi ja sen Kepa meni heti ekasta kerrasta oikein. Mutta kun yritin pienentää kujaa, meni kepit ihan mutkalle ja sitten meni hermot enkä jaksanut enää tapella niiden kanssa :)

Toisella kerralla oli aita ja siinä suoraan edessä poikittainen aita. Ajatuksena oli hypätä aita ja vaihdella poikittaisen aidan suoritus puolta, eli hypätä se joko takaa kiertona tai ohjaajan puolelta. Aloitettiin takaakierrolla ja se onnistui loistavasti kummaltakin puolelta. Tarkkana saa olla siinä että koira hyppää poikittaisen aidan, Kepalla ei ole vielä ihan täydellistä estefokusta eikä se näin ollen osaa katsoa mitä siellä edessä olisi. Mutta kun vaihdettiin aidan suoritettavaa puolta, tuli vaikeuksia. Koira lähti aina vaan takaakiertoon tein sitten mitä tahansa. Väkisin sain sen palkattua oikealle puolelle, kun oikein yliohjasin. Laitoin koiran häkkiin hetkeksi ja mietin mitä tekisin toisin. Miettiessäni tajusin että olin koko ajan kääntänyt koiraa ns. väärin päin aidalle, eli lähes kaikki ohjaussignaalit olivat juuri sinne aidan toiselle puolelle. No, hain koiran ja testasin ohjaamista "toisin päin" ja kaskummaa sehän toimi. Tämän takia on niin ärsyttävää treenata yksin, kun ei ole sitä kaveria vieressä sanomassa, että viitsisitkö ohjata sitä sun koiraasi hieman toisin...

Koulutuksessa ja yleistä turinaa

Lauantaina oltiin Kepan kanssa Emma Riihon agilitykoulutuksessa ja en oikein tiedä oliko hyvä vai ei. En oikein saanut mitään uutta koulutuksesta irti. Kouluttaja oli kovin hiljainen, ei oikein antanut kunnon palautetta mitä vähän odotan, kun menen maksulliseen koulutukseen. Lähinnä suositteli testaamaan eri ohjauskuvioita samaan kohtaan radalla, ja siinä se.
Tykkään kyllä käydä ohjatuissa treeneissä ja mennä ns. valmiiseen pöytään treenaan, mutta haluan silloin saada omaan ohjaamiseen vinkkejä ja tiedon siitä jos ja kun teen jotain väärin. Jos sanon etten ole viimeiseen pariin vuoteen saanut oikein mistään seuran ulkopuolisten kouluttajien koulutuksista mitään irti, en hirvittävästi valehtele. Enemmän palautetta saa ihan mein seuran omilta kouluttajilta ja itsekseenkin treenatessa saa oikein loistavia vinkkejä ;)

No se siitä valittamisesta. Jatketaan kuiteskin agilityn parissa.

Tänään käytiin Kepan kanssa ensimmäistä kertaa treenaamassa koulun agikentällä. Ihan huippu hienot esteet siellä! Tai no aidat vois olla hieman "paremmat", lainausmerkeissä syystä että mitään muuta vikaa niissä ei ole kuin se ettei niissä ole kunnon siivekettä. Ne on vähän niinku sellaiset alkeiskoiran helpot siivekkeet, jos joku tajuaa mitä tarkoitan :) Niin ja siellä on muuten kujakepit!! Meneeköhän toi koira kohta ihan sekaisin kun on nähnyt jo elämänsä aikana tieskuinka monta eri versioo keppien opettelusta??
Tehtiin alkuun putkella ja kahdella aidalla pari eri harjoitusta. Kepalla oli hieman vauhtia, mutta kuunteli ja meni oikein mallikkaasti mitä nyt muutaman ensimmäisen kerran tuli ohi poikittaisesta aidasta, kun ohjaaja oletti koiran osaavan...
Loppuun hieman minikeinua ja aata. Keinusta tuli ekalla kerralla lento versio, kun ei mein oman kentän ikuisen vanha ja hieman risa keinu ihan noin nopeeta tipahda.. Onneksi oli matala versio keinusta, niin ei korkeelta tipahtanut. Keeta ei edes tajunnut että jotain outoa tapahtui :) On se kyllä hassu eläin kun tälläset missä joku toinen koira voisi saada sydärin, niin Kepa vaan totee että mennääs uudestaan tää oli kivaa!
Loppuun tuo hassu eläin tarjosi minikeinulle kontaktia hyppäämällä/nousemalla keinun korkeamman osan päälle ja paukauttaen sen siis maahan. 
Oli mukavan lyhyet ja tehokkaat treenit. Täytyy ottaa ihan asiakseen käydä kentällä edes kerta viikkoon.

Koulussa olisi ensi viikolla luvassa ensimmäinen pieneläinhoitovuoro. Huisin jännää! :) Luvassa on alpakoita, liskoja, jyrsijöitä ja lintuja. 

Kuulumisia

Opiskelijaelämä on todella rankaa ja aikaa vievää, ettei oikein tahdo aika riittää blogin kirjoittamiseen ;)

Ensimmäisen viikon Keeta oli muin kanssa koululla ja se meni oikeesti todella hyvin! Ei tuhonnut mitään, eikä ainakaan silloin kun oltiin lähdössä tai tulossa pitänyt edes mitään ääntä yksin jäädessään ja muutenkin on käyttäytynyt todella fiksusti. Paitsi jos kämppiksiltä kysytään, niin saattavat toki olla hieman toista mieltä, kun Kee osaa välillä olla vähän, miten sen nyt sanoisi, läheisyyttä kaipaava ;)
Saamme ottaa oppitunneille koiria mukaan, jos toki siitä sopii etukäteen, ja Keeta olikin heti ekalla viikolla yhden 90minuutin pituisen tunnin meidän luokassa. Vitsi Kepa oli hieman hämillään alkuun, mutta hyvin pian hoksasi saavansa rapsutuksia monelta ihmiseltä.

Keetalla alkoi tietysti juoksut ensimmäisenä viikonloppuna kun päästiin kotiin. Ja koska koululle ei saa viedä juoksuisia narttuja, on Keeta nyt ollut kasvattajallaan hoidossa. Ensimmäiset päivät meni ihan ok, eikä edes oikein ajatellut asiaa, mutta nyt on jo ollut hieman ikävä pientä ruskeaa touhottajaa.

Harrastusrintamalla ei oikein ole viime aikoina tapahtunut mitään, vaikka koululla on oma agilitykenttä ei tosiaan siellä ole tullut käytyä. Keeta jos täällä olisi niin sitten varmasti olisi kentälle tullut mentyä. Ehkäpä ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla vihdoin päästäisiin tutkailemaan Kepan kanssa millaisia esteitä täällä on. Kyran kanssa ollaan hieman "tokoiltu" lenkkien lomassa sekä sisällä ruuan annon yhteydessä. Lainausmerkeissä siksi, koska ei me niin tosissaan tehdä, kunhan hieman höntsätään. Tässä yksi ilta muistin siinä touhutessa, mitä kaikkea tuo koira oikein osaakaan! Olen vaan niin tottunut tekemään Keetan kanssa että unehtanut samalla mitä sitä onkaan tullut opetettua vanhemmalle koiralleen... Hups!

Parin viikon päästä olisi tiedossa Emma Riihon agilitykoulutus ja sinne ollaan Keetan kanssa menossa. Kiva mennä sinne reilun kuukauden agilitytauon jälkeen näyttämään mitä me osataan... Toivotaan, että juoksut olisivat ohi jo ensi viikolla ja Kepan kanssa pääsisi hieman muitelemaan mitä tämä agility oikein olisi.

Helppoo olla onnellinen

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä ja päivityksiä blogin puolelle ei ole ilmestynyt. Mikseihän tänne kukaan ikinä mitään kirjoita??

Mutta tänään tapahtui jotain sellaista mitä en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella tapahtuvan! Ja se  on nyt pakko tulla heti välittömästä kertomaan tänne, ettei vaan unehdu ;)
Nokian ryhmänäyttely oli tänään ja sinne olin pitkän harkinnan jälkeen ilmoittanut kummatkin kelpiet. Tuomarina oli Elena Ruskovaara sekä rotu- että ryhmäkehässä. Arvostelut ovat kirjoitettu epäselvällä käsialalla, joka toisesta sanasta saa selvää ja joka toisesta ei. Joten en niitä tähän sen tarkemmin kirjusta. Keetasta tuomari tykkäsi, mutta tarvitsee aikaa jotta kehittyy kunnolla. Nuortenluokassa Kee sai ERIn ja oli ensimmäinen luokkansa ainoana. Ei SAta juurikin tuon keskeneräisyyden takia.
Kyra hoiti sitten tämän menestymisen näissä karkeloissa! Kyra oli valioiden ykkönen ERIllä ja SAlla, tuomari kehui Kyraa muutamaan kertaan todella hienoksi kelpieksi ja kelpoja katsomaan tulleelle toiselle tuomarille sanoi että kelpien kuulemma kuuluu näyttää juuri tältä. Ainoa "huono" kommentti oli hieman löysä edestä, mutta muuten kaikki oli erinomaista. Paras narttu -kehässä vastassa oli avoimen luokan narttu ja Kii voitti sen ollen siis PN1. Rotunsa parhaan valinnassa vastassa oli upea "Onni", jonka kuvittelin voittavan mutta ei, punakeltainen ruusuke annettiin meille! :) Tuomari tuntui olevan hyvin varma valinnastaan eikä kauaa miettinyt kumpi on parempi tänään.
Hetken mietin jäänkö ryhmiin vai en, päätin kuiteskin jäädä ja tällä kertaa se oli oikea ratkaisu :) Kyra valittiin kahdeksan parhaan joukkoon jatkoon ja tuomari alkoi jakamaan ruusukkeita ryhmäsijoittuneille neljännestä alkaen. Neljäs oli belggari, kolmas sheltti, toinen !!!KYRA!!! ja voiton vei pemu. En osannut odottaa kyllä ollenkaan ryhmäsijoitusta, jo tuo jatkoon pääseminen kelpien kanssa on erittäin hyvä saavutus.
Ensimmäistä kertaa ikinä mun koira sijoittuu ryhmässä ja heti RYP2 sija! Onhan tuo koira upea ja paranee mielestäni vain vanhetessaan, mutta silti aivan uskomatonta.
Keetan ajattelin nyt jättää hetkeksi näyttelytauolle, ainakin Seinäjoen näyttelyyn asti, ja Kyran näyttelyt tältä vuodelta oli varmaankin siinä. Tosin hieman tekisi se vielä johonkin ilmoittaa jos menestys on tätä luokkaa ;)

Huomenna olisi tarkoitus pakata auto täyteen kamaa + yksi pieni ruskea koira ja suunnata auton nokka kohti Kokemäkeä. Hieman alkaa jo pikku hiljaa jännittää, ei niinkään kouluun meneminen vaan lähinnä se miten tuo koiruus pärjää siellä ihan yksin, ilman "isosiskon" henkistä tukea. Yksinolo harjoituksia ollaan tehty kotona toki jo useampaan kertaan ja enää Keeta ei huuda (tai lähinnä vinkui) perään kuten ihan ensimmäisillä kerroilla kun sen yksin kotiin jätin. Puruluita se ei kylläkään syö yksin ollessaan, mutta voi toki olla ettei se niitä Kyrankaan aikana syö = Kyra possu syö kaikki. Tiedä sitten stressaako yksinoloa sen verta ettei pysty syömään vai onko tosiaan niin, että Keeta ei syö luita edes silloin, kun ovat kahdestaan kotona.

Ensimmäiset kisat + SBCAK erkkari

Viikko sitten tiistaina lähdettiin kaverin kanssa Jyväskylään mölliagilitykilpailuihin. Ne olivat minun ja Keetan ensimmäiset kisat vieraalla kentällä. Startattiin kaksi kertaa putkiralliluokassa missä oli 13 estettä, vain putkia ja hyppyjä. Paikanpäällä tajusin, etteihän me olla edes treeneissä menty kun muutamaa estettä kerrallaan. Rata oli kuiteskin helppo ja siinä sai valita itse hyppykorkeuden, me hypättiin 35cm.
Radalla oli muuri ja ensimmäisellä kierroksella Keeta ei oikein hahmottanut esteetä vaan meni siitä ohi pariinkin otteeseen ennenkuin hyppäsi. Toisella kierroksella saatiin muuri puhtaasti, mutta yksi rima tuli alas. Muuten rata meni oikein hyvin, Keeta on niin ihanan helppo ohjattava (ainakin toistaiseksi kun ei vauhtia ole ihan järkyttävästi), se menee tasan sinne mihin sen ohjaa eikä se säntäile omille radoilleen kuten eräs toinen kelpie tekisi..
Kisapaikalla Keeta hengaili mukana rentona ja rauhallisena, se on niin kiva juttu kun ei tartte kaksi käsin pitää remmistä kiinni eikä koko aikaa tartte vahtia mihin se nyt voisi sännätä. Toki sitä kiinnostaa vieraat koirat ja ihmisiä olisi kiva päästä katsomaan, mutta Keetalla pysyy kuppi pystyssä agikentän läheisyydessä, toisin kuin Kyralla.
Tuloksia en tiedä radalta, mutta ei me ainakaan sijoituttu kolmen parhaan joukkoon. Eikä tokikaan sijoitusta lähdetty hakemaan, vaan kokemusta ja sitä me saatiin. Oli ihan älyttömän siistiä kisata pitkästä aikaa :) Tätä fiilistä olen kaivannut ♥

Lauantaina 11.7 oli SBCAK erkkari Laukaassa. Sinne suunnattiin kolmen koiran voimin, tosin yksi oli vain turistina mukana. Bortsu poika Riitti on ollut minulla hoidossa perjantai-illasta asti. Aivan ihastuttavan ihana ja helppo tyyppi.

Tuomarina näyttelyssä oli ruotsalainen Yvonne Brink.
Keeta oli nuorissa ensimmäistä kertaa ja sai seuraavanlaisen arvostelun: "Välskuret huvud. Bra skalle/nosparti, bra stop. Något stora öron, men bra placerade. Bra hals och skuldra. Stel överarm, outvecklade front. Bra kroppsproportioner. Stark rygg, men något plant kors. Medelkrafting benstomme. Tillräckligt vinklad. Rör sig bra, menlehöver blir fastare fram. Trevligt temperament. Välvisad." Nuo EH2

Kyralla on ihan järkyttävä karvan lähtö ja ajattelinkin että jos se ERIä paremman saa niin yllätyn suuresti. Perjantaina vedin suurimmat karvatupot furminaattorilla pois ja ennen kehää vielä pikaharjaus. Mutta kaikesta karvattomuudesta huolimatta Kyrasta sanottiin näin: "Välskuret huvud med bra proportioner. Utm ögonfärg och form. Bälburna öron. Bra nosparti bra hals. Välvinklad front med bra förbröst. Bra överlinje och kors. Bra bröstdjup och välutvecklad bröstdjup medelkraftig benstomme. Välvinklad. Rör sig med bra steglängd, men löst fram. Bra päls." VAL ERI2 SA PN4!!

Tuomari katsoi ainoastaan niskasta turkkia, ainoa paikka missä vielä karvat suhthyvin paikoillaan :) Selästä tai kyljistä jos olisi kokeillut niin ei siellä olisi ollut pohjavillaa ollenkaan. Että oli kyllä ihan onnistunut reissu, Keetan EH vähän harmittaa mutta ei kait sitä aina voi voittaa.

Seuraava näyttely on Nokialla 8.8 ja sinne suunnataan kummankin kelpien voimin. Nokian jälkeen varmaan pidetään loppu vuosi näyttely taukoo, Seinäjoki KV vähän kyllä houkuttais Keetan kanssa mutta katotaan nyt.

Kisaikäinen

Keeta täytti eilen 18 kuukautta ja näin miun pieni pentu koirani on tarpeeksi vanha kisaamaan virallisissa agilitykilpailuissa. Mihin tämä aika oikein katoaa, kun vastahan sain tuon otuksen kotiin??!

Kisaikä on täynnä, mutta taidot eivät ole vielä kisaamisen tasolla. Keeta osaa agilityssä oikeastaan juuri niitä asioita mitä halusinkin sen tässä vaiheessa osaavan. En ole koskaan ajatellut kisaavani sillä heti nyt välittömästi kun 18kk on mittarissa. Meidän kisatavoitteet on asetettu ensi vuoden alkuun, mutta tämän hetkisellä motivaatiolla ei välttämättä vielä silloinkaan.. Tällä hetkellä agility tuntuu hieman pakkopullalle ja kentälle ollaankin menty lähinnä silloin kun joku kaveri on kysynyt mukaan, yksin ei ole jaksanut vaivautua.
Nyt pidetään hieman rauhallisempi jakso agista ja syksyllä toivottavasti jatketaan uudella innolla ja hinkataan kepit ja kaikki kontakti esteet kuntoon. Niin ja nostetaan rimat sinne oikeisiin korkeuksiin, tosin en nyt tietä nostetaanko makseihin vai riittääkö medit. Toi otus on aikalailla siinä rajoilla, kun mitä sitä olen kotona mitannut niin olen saanut kaikkea 41-44cm väliltä, että on kyllä aika arpapeliä viedä se mitattavaksi joskus..

Me ollaan keskitytty jäljestykseen, tokoiluun ja

paimennukseen! Huomasin keväällä tässä meidän lähellä, tai siis melko lähellä, Hakapaimenen joka pitää paimennuskoulutuksia Kangasalalla. Siellä ollaan nyt käyty kuusi kertaa ja vitsi miten upee paimenkoiran alku miulla oikein on! Vielä on paljon opittavaa, varsinkin hallintaa pitäisi saada hieman lisää. Tahtoo vauhtia olla välillä vähän liikaa, eikä pikkukelpie aina muista mitä odota tai maahan käskyt tarkoittikaan :) Viime kerralla oltiin ensimmäistä kertaa isolla pellolla ja odotuksiin nähden meni todella hyvin. Vasen kierros on Keetalle ollut aina tosi helppo, kiertää lampaat hienosti eikä juurikaan tarvitse mitään kummempaa rohkaisemista. Mutta oikeeseen kierrokseen vaatii paljon rohkasua ja käskytystä, jotta pysyy oikeella eikä vaihda suuntaa.
Nyt vaan tulee hieman ongelmaksi paimentamaan pääseminen, kun elokuun alusta muutetaan Kokemäelle. Tämän takia:

Kaksi vuotta olisi opiskelija elämää tiedossa ja juuri siltä alalta mitä oon aina haaveillut. Asuntolaan saa ottaa vain yhden koiran mukaan, mikä tuottaa hieman hankaluuksia mutta eiköhän asiat tästä järjesty. Vuokra-asuntoja olen sieltä katsellut mutta ei ole enää niitä oikein saatavilla. Koululla on kuulemma todella hyvät mahdollisuudet, mm. agilityn, tokon ja jäljestyksen harrastamiseen. Ei siellä varmastikkaan tylsää tule olemaan ;)