Mini tulee taloon

Tässä viikkojen aikana on jälleen tapahtunut vaikka mitä. Sekä Minin agilitytreenit että Kyran tokotreenit ovat menneet ihan älyloistavasti viime aikoina. Minin kanssa ollaan keskitetty lähinnä keppeihin ja kontakteihin. Kepeillä ollaan reenattu aloitus kulmia ja huomasin että Mini hakee aloituksen parhaiten mistä kulmasta tahansa siltä ns. oikealta puolelta. "Väärällä puolella" tarvitsee vielä apua aloitukseen. Hyvin se siellä kepeillä pysyy ja tekee yleensä kepit loppuun asti vaikka menisin itse kunnolla karkuun.
Kontakteille otin avuksi pituuden kulmakepit ja laitoin ne puomin alastulon/nousun reunaan. Minin on siis tarkoitus oppia niiden avulla nousta oikeassa kulmassa puomille ja tulla oikein puomilta alas. En sitten tiedä onko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin niiden avulla tekee oikein hienoja kontakteja :)

Kyra, miun hieno ja loistava tokokeepie, on oikeasti nyt tehnyt niin hienoo työtä treeneissä. Toki mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta tällä hetkellä kaikki alokas luoka liikkeet onnistuvat. Kovasti tekisi mieli ilmoittautua johonkin kokeeseen, mutta en tiedä silti uskaltaako. Pitää varmaan vielä hetki jaksaa treenata ja opetella myös se palkkaamattomuus sekä pitää enemmän koeomaisia treenejä. Kyllä me sinne kokeisiin vielä päästään, turhaa sinne on mennä toteamaan ettei olla vielä kisavalmiita...

Otsikkoon viitaten Mini tuli tänään viiden päivän kyläily reissulta kotiin. Se oli Heidillä, toisella omistajallaan, käymässä, kun lähdettiin lauantaina Nokialle kummipoikaani katsomaan. Tänään hain sen takaisin tänne kotiin ja kivaa oli kuulemma ollut. Nyt Mini nukkuu ja kerää voimia huomisiin agilitytreeneihin.
Sen on kyllä huomannut että yksi on ollut laumasta pois. Täällä on ollut viisi päivää niin (ihanan) rauhallista, tai on täällä vieläkin kun Mini nukkuu rankan reissun jälkeen ;) Enää viikonloppuna rauhallisuudesta ei ole tietoakaan vaan ihana aktiivinen pikkuchihu on täällä taas <3 Mini on se meidän laumasta joka aloittaa leikin, riehumisen, rälläämisen, häsläämisen... Ei mielestäni mikään tyypillinen chihuahua, mutta minä tykkään.

Mitähän te lukijat teette Pääsiäisenä? Me mennään koko lauman kanssa Lietoon. Luvassa kaksi päivää ja seitsemän starttia agilityä ja hotelliyö. Huippua!

Operaatio hihnakäytös, osa 2

Nyt on kulunut parisen kuukautta siitä kun tein lupauksen parantaa koirien hihnakäytöstä. Tosin Kyran kohdalla ilmeisesti juoksut sekoittivat keepien pään ja hihnakäytös koki pienen takapakin tuossa kuukausi sitten.Kyra oli pikkuhiljaa ymmärtämässä miten siinä hihnassa tulee kulkea, mutta juoksujen alettua tuntui että kaikki opítut asiat unohtuivat.
Juoksujen aiheuttamasta takapakista huolimatta Kyran käytös on muuttunut kaikista eniten. Pysähtely aina keepien vetäessä on tuottanut siis tulosta. Alkulenkistä yrittää edelleen vetää ja innoissaan unohtaa kävellä nätisti. Huomaa kyllä, että se haluaisi kävellä nätisti mutta energiaa on vähän liikaa. Kyra kävelee alku matkasta hyvin jännittyneesti ja välillä yrittää syöksyä eteenpäin jos vaikka saisi sittenkin vetää. Muutaman kilometrin jälkeen rauhoittuu ja alkaa kävellä vetämättä ja rennosti hihnassa, ottaa välillä kontaktia ja on oikein mukavaa lenkkiseuraa.

Koirien ohitus on vielä vähän hankalaa, tai ei se hankalaa ole. Se vain vaatii vielä vähän treeniä :) Jos ollaan Kyran kanssa kahdestaan lenkillä, on Kyra oikein ihana. Se ottaa hyvin kontaktia ja pitää sen hyvin vaikka toinen koira haukkuisi vieressä. Chihujen seurassa tyhmyys tiivistyy ja Kyran käytös toisten koirien seurassa on hieman huonompaa. Mersu haukkuu, tai oikeastaan pöhisee ja mörisee toisille koirille. Mini saattaa joskus sanoa muutaman kerran hau, jos vieras koira tulee liian lähelle. Chihujen käytöksen takia myös Kyran tekee mieli katsoa toista koiraa ja siten yrittää vetää. Kyra ottaa kyllä välillä kontaktia ja kävelee pieniä hetkiä nätisti, mutta ei ihan niin nätisti kun ilman chihuja... Mutta suunta on oikea :)

Meitä vastaan tuli tässä jokunen viikko sitten eräs henkilö pyrenneittenkoiran(?) pennun, noin 5kk, kanssa. Koira veti, haukkui meitä kohti, eikä välittänyt tuontaivaallista omistajastaan. Omistaja roikkui kaksinkäsin hihnan toisessa päässä jotta sai pentunsa pidettyä hallinnassa. Omat koirani olivat hyvin kuulolla ja kontaktissa. Jopa Kyra haki hyvin kontaktia eikä välittänyt tuosta koirasta mitään. Pyrenneittenkoiran omistaja alkoi siinä sitten ihmettelemään, että miksi ihmiset eivät anna koiriensa käyttäytyä kuin koiran kuuluu. Koira on kuulemma laumaeläin ja sen kuuluu nähdä toisia koiria eikä käyttäytyä kuin robotti. Hän ei ainakaan koskaan ole eikä tule pakottamaan koiriaan toimimaan mitenkään robottimaisesti, eikä opeta mitään turhia juttuja.
Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että koira on laumaeläin ja sen täytyy välillä päästä juoksemaan ja leikkimään toisten koirien kanssa. Mutta mielestäni koiran myös kuuluu osata käyttäytyä ja olla omistajansa hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Minä ainakin olen hyvin ylpeä koiristani jotka osaa käyttäytyä ja pysyvät hallinnassa. Vaikka niitä kiinnostaa toiset koirat ja ihmiset, pysyvät ne hallinnassa eivätkä karkaa vaikka olisivat vapaana.

Kaktuksia

Tässä toisen talvilomapäivän kunniaksi selailin pitkiin aikoihin jälleen netin ihmeellistä maailmaa etsien kaktusten hoito- ja kasvatusohjeita. Olen harrastanut kaktuksia jo useampia vuosia ja ilman kunnollista suomalaista sivustoa tämä harrastelu on ollut hieman hankalaa. Jonkinlaista tietoa toki suomeksikin löytyy, mutta se tieto on lähinnä vain yleisiä ohjeita koskien kaikkia lajeja. Useimmiten olenkin joutunut kantapään kautta oppimaan miten tietyn lajista kaktusta tulisi hoitaa. Olen ostanut varmaan useita satoja kaktuksen alkuja, mutta useimmat niistä on kuolleet syystä tai toisesta. Olen myös kolme kertaa yrittänyt kasvattaa siemenistä asti kaktuksia ja ne ovatkin itäneet noin kahden-kolmen senttimetrin mittaisiksi, jonka jälkeen kaikki ovat kuolleet.
Löysin eräästä kaupasta sellaisen lasisen noin 15*35cm kokoisen minikasvihuoneen, jonka kanssa olisi nyt tarkoitus testata uudestaan kaktusvauvojen kasvatusta siemenistä asti. Siemensekoituspussukka on jo ostettu, enää puuttuu jonkinlainen istutusastia joka mahtuu tuohon kasvihuoneeseen. Vaikka kaktukset ovatkin melko edullisia jo valmiiksi kasvaneina, on itse kasvattaminen vaan niin jännää ja haluan nähdä sen päivän, kun oma kasvatti näkee päivävalon ja elää isoksi piikkipalloksi :)

Tänään löysin jo muutaman vuoden pystyssä olleen kaktusblogin. Kukaan ei voi arvata mihin aarrekammioon pääsin :) Blogia selaillessa meni muutama tunti ja silti jäi lukemista. Omat kaktukseni olen ostanut vain kaktuksina, ilman merkintää lajikkeesta. Tuolla blogissa on kerrottu kuvien kera eri lajikkeista, pitääkin jossain vaiheessa etsiä sieltä jos vaikka löytäisin tuttuja ;)

Vanhin kaktukseni on noin 9-vuotias pylväskaktuksena myyty. Tai siis minulle se on tullut noin yhdensän vuotta sitten. Se oli silloin noin 10 cm korkea ja tällä hetkellä se on kasvanut noin 90 cm pitkäksi. Se on todennäköisesti saanut jossain vaiheessa väärää hoitoa ja kuollakin se on muutaman kertaa meinannut, mutta niin vain se on vaikeuksista huolimatta selvinnyt hengissä. Pelkään vain sitä että se katkee yhdestä kohtaa missä sen runko on ohuempi, siitä ohuemmasta kohdasta se on tuollain kaatunut (kuva alla).

Ostin samaan aikaan tuon kaktuksen kanssa sellaisen hieman puumaisemman kaktuksen, tai ehkä ennemminkin se oli mehikasvi. Se kasvoi vuoden 2009 alkuun asti aina melkein metrin mittaiseksi. Se oli aivan ihana ja sen menettäminen oikeasti sattui. Tulin eräänä päivänä koulusta kotiin ja siellä se ihanuus oli silputtuna lattialla. Pieni kelpievauva oli ollut sitä mieltä ettei tätä kasvia enää täällä tarvita.. Onneksi siinä ei ollut piikkejä ollenkaan. Kyra tuhosi pentuaikanaan vain tämän kasvin ja repi yhden vessapaperirullapaketin pieneksi silpuksi lattialle. Yritin pelastaa kaktuksen istuttamalla siitä alkuja uusiin ruukkuihin, mutta ne kaikki kuoli. Olen yrittänyt etsiä samanlaista kaktusta siitä lähtien, mutta en ole sellaiseen törmännyt sen jälkeen.

Osa kaktuskokoelmasta. Joukossa myös yksi orkidea.

Faktoja tuloksista

Olen pitkään ajatellut ettei Minin viime vuosi kisojen merkeissä ollut mitenkään ihmeellinen, ja siksi en jaksanut/viitsinyt ilmoittaa sen kisatuloksia seuramme vuoden agilitykoira kisaa. Chihuahua ry:n vuoden agilitychihuahua kisaan kyllä ilmoitin tulokset, enkä edes siinä vaiheessa tajunnut miten hienot tulokset sillä oikeasti on. Ja tietenkin seuramme vuoden koira kisan ilmoittautumisaika on mennyt jo umpeen.. Tuskin se voittanut sitä kisaa olisi, mutta ei varmasti näillä tuloksilla oltais oltu ihan viimeisiäkään..

Minin startit vuonna 2012:

Yhteensä 28 starttia, joista
- 9 puhdasta nollaa
- 10 hylkäytymistä
- 1 yliaika nolla (jos Takkujen ajanottolaite olisi toiminut oikein olisi tämä puhdas nolla..)
- 3 viitosta
- 1 kymppi
- 3 yliaika viitosta
- 1 yliaika kymppi

Sijoitukset:
1.sija - 4 kpl
2.sija - 2 kpl
3.sija - 2 kpl
4.sija - 2 kpl
5.sija - 5 kpl
7.sija - 2 kpl
14.sija - 1 kpl

+ 6 kpl LUVA sekä 2 kpl SERT

Että ei se ihan niin huono vuosi sitten ollutkaan ;)

Viikon 7 tapahtumat

Aloitetaan tämä postaus keskiviikosta, jolloin otin pitkästä aikaa naksun käyttöön ja kokeilin mitä ihmettä koirat tällä kertaa keksii tarjota palkaa saadakseen. Se on niin hauskaa katsoa kuinka koiran päässä raksuttaa kun se miettiin miten sen palkan saisi. Ne keksii kyllä yllättävän hauskoja juttuja saadakseen ruokaa.
Mersulle en naksua käytä, koska se pelkää sitä ääntä ja en näe tarvetta ehdollistaa sitä naksun ääneen. Sille riittää sana "hyvä", siihen että se tietää tehneensä oikein. Mersu ei osaa, tai en ole siltä tarpeeksi odottanut, tarjota mitään tassu/nenäkosketusta mihinkään tiettyy asiaan, sen tapa tarjota asioita liittyy huonekalujen kiertämiseen, ali menemiseen.. jne. Se osaa kiertää jokaisen pöydänjalan ympäri erikseen, se osaa pujotella tuolin jalkojen välistä, se osaa kiertää tietokonepöydän alatason välistä televisiopöydän taakse.. ja vaikka mitä muuta mistä vain saa ruokaa. Kaiken tämän Mersu tekee ihan itse, ilman mitään apuja. Se on niin ihana kun se etsii sitä oikeaa reittiä siihen että sanon sanan "hyvä".

Kyran kanssa harjoiteltiin laatikkoon menemistä. Laitoin lattialle sellainen noin 30*15 cm laatikon ja naksuttelin siitä kun joku tassuista oli laatikossa. Sen yhden illan aika päästiin vaiheeseen missä laatikossa oli kolme tassua. Neljättä, oikeaa takajalkaa, ei vaan millään meinaa saada muiden kaveriksi laatikkoon. Se ei jostain syystä nostanut kyseistä jalkaa kertaakaan sinne laatikkoon. Syytä en tiedä, mutta pieni epäilys asiasta on. Mutta siitä lisää joskus, kun saan joltain varmistuksen asiaan.

Minin kanssa en ole pahemmin naksutellut. Sen verran vain että tietää mitä naksu tarkoittaa, mutta en muista ainakaan koskaan kokeilleeni mitä se oikeasti tarjoo kun en annakaan vinkkiä. Aluksi tarjonta listalla oli kaikkea mitä pikkumusta jo osaa: maahan, istu, kaiva (seisoo takajaloillaan etujalat venytettynä ilmaan).. Kun niistä ei naksua kuulunut Mini seisoi useamman minuutin paikoillaan vain katsoen ja pohtien miten namia saisi. Hetken päästä se otti yhden pienen askeleen toisella etusellaan taakse päin ja samantein naksaus ja palkka. Tässä vaiheessa ajattelin sen olevan puhdas vahinko ja ei se koira sitä tajunnut mistä se palkaa tuli, mutta mitä tekee chihu. Menee muutama hassu sekunti ja jälleen askel taaksepäin = naksu ja palkka. Naksutin sille yhteensä viisi (!) kertaa ja se oppi sinä aikana peruuttamaan useamman metrin mittaisen matkan. Vau! On se kyllä aika magee koira :)

Perjantaina suunnattiin Minin kanssa viimeistely treeneihin ennen lauantaisia agilitykisoja. Treeneissä tehtiin lähinnä kontakteja, keppejä ja vähän kaikkea muuta pientä. Haettiin hyvää virettä ja fiilistä lauantaita varten ja siinä melkein onnistuttiin. Kontaktit vähän mietitytti, Minin ennen niin varmat juoksukontaktit on nyt viime aikoina ruvennut leviämään käsiin ja se saattaa hypätä alas tulolta pois ennen aikojaan. Treeneissä tehtiinkin toistoja namialustalla ja huomautin sille jos loikkasi yhtään liian aikaisin kontaktilta pois. Treeneissä toimi hyvin ja saatiin myös onnistuneita toistoja loppuun ilman namialustaa.Hyvillä mielillä siis katsomaan miltä kolmosten radat Jyväskylässä näyttää.

Lauantai oli tosiaan pitkästä aikaa kisapäivä ja oli kyllä aika hassua ilmoittaa koira mini kolmosiin. Luvassa oli kaksi agilityrataa ja tuomarina oli Allan Mattsson. Kummatkin radat olivat mielestäni kolmosten radoiksi helppoja. Kieputusta, vääntämistä ja kääntämistä toki oli mutta oli myös suoraa. Ensimmäinen rata alkoi aitahässäkällä, jossa oli ensimmäisen aidan jälkeen kaksi aitaa jotka piti mennä takaakiertoina. Toisen hypyn vieressä oli putken suu ja mitä tekee ohjaaja tässä kohtaa. Minun piti sanoa "takatakataka", mutta jostain syystä sanoin "putkeenputkeen" ja sinne putkeenhan se sujahti. Ajatukset oli vissiin siinä putkessa joka oli kuin houkuttimena siinä vieressä ja siksi käskytin putkeen.. Muuten rata oli puhdas, joten vain vähän ketutti tuo väärä käsky väärässä paikassa. Toisella radalla muutamassa kohdassa vähän kaarrokset venyi turhan suuriksi myöhässä olleen ohjauksen takia, mutta yhtä viitosta ja 0,16 sekuntia yliaikaa lukuun puhdas rata.
Siinä lapussa mikä kisoista saadaan ei lue kuin 5, joten en tiedä varmaksi mistä virhe tuli mutta veikkaan joko puomin nousua tai alastuloa, muuta kummallista radalla ei mielestäni tapahtunut.
Hurha chihuahua on saanut ihan huimasti lisää itseluottamusta ihan lyhyellä aikaa. Kisapaikalla se tepsutti menemään häntä pystyssä hyvinkin itsevarmana ja rohkeana. Tosin välillä, varsinkin isot koirat, saivat hännän tippumaan koipien väliin ja pikkumustan olemuksen muuttumaan pelokkaaksi. Mutta missään vaiheessa se ei mennyt totaaliseen paniikkiin, unohti jännityksensä nopeasti ja oli kummallakin radalla heti alusta asti täysillä mukana.

Hyvää syntymäpäivää!

 En mä vois kuvitellakaan

ettei sua olis ollenkaan
mun elämässä

Maailma parhain chihuahua täyttää tänään 9-vuotta! Hyvin paljon onnea rakas <3

Mersu on kaikkine ärsyttävine luonteenpiirteineen silti minulle juuri se koira chihuahua jonka saa vain kerran elämässä. Päivääkään en ole katunut sitä hetkeä kun tätä koiraa Pähkinältä kysyin, vaikka asiaa ehdin miettiä vain parisen viikkoa. Yhteinen matkamme alkoi noin 7-vuotta sitten ja toivoisin sen jatkuvan ikuisuuden, mutta tiedän ettei mikään ole ikuista ja luopumisen aika koittaa vielä joskus. Pelkkä ajatuskin tämän koiran viimeisestä matkasta sattuu.. 

Toivottavasti saan vielä monta vuotta nauttia tämän ihanan kiukkupussin seurasta <3 Mersussa on jo huomattavissa vanhuuden merkkejä: todennäköisesti sen pimeänäkö on hieman huonontunut, tai ainakin näin itse kuvittelen. Ennen se hyppäsi yöllä sänkyyn ihan helposti, mutta nykyään sillä on koroke mitä se käyttää rappusinaan. Jos tätä koroketta ei ole jää Mellu vinkumaan ja raapimaan sängyn reunaa ja hyppää sänkyyn vasta valoa saadessaan. Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on lenkkeily haluttomuus. Tai kyllä se toisinaan tykkää kävellä, mutta vauhti on hidastunut ja toisinaan haluaa kääntyä kotiin kun tarpeet on tullut tehtyä. Mersua en olekaan ottanut enää aikoihin pitkille lenkeille mukaan, vaan arvon rouva on saanut jäädä kotiin nukkumaan.

Perjantai 18.päivä

Perjantaina lämpömittari huiteli -25 asteessa ja tietenkin muin piti mennä autolla töihin. Normaalista menen kävellen, mutta nyt tarvin autoa töissä joten ei ollut vaihtoehtoa. Hieman pelkäsin auton akun puolesta, se kun on muutamia kertoja ollut sitä mieltä ettei välttämättä tahtoisi käynnistyä. Aamulla lähti ihan hyvin käyntiin ja kävin heittään pienen lenkin, jotta se lämpiäisi vähän ennenkuin jälleen sammutan sen. No eipä noin reilun vartin ajelu tällä pakkasella juuri mitään auta, joten sinne työmaan pihaanhan se jäi. Käyntiin se toki saatiin kaapeleilla, mutta eniten ärsytti illan agitreenien mahdollinen peruuntuminen.. Omalla autolla en sinne uskaltanut lähteä, joten kysyin kaverilta jos päästäisiin Mini kanssa kyydillä ja sehän onnistui. Ei onneksi jäänyt agitreenit välistä!

Treeneihin olin katsonut 31 esteen radan meille joka myös kokonaisuudessaan rakennettiin. Tehtiin ensiksi 10 esteen pätkissä ja lopuksi koko rata. Radassa oli takaa kiertoja, välitä vetoja, käännöksiä... ja kaikkea muuta kivaa ;) Alussa vauhti oli jossain kadoksissa, mutta kunhan pikku chihu lämpeni kunnolla niin vauhtikin alkoi löytymään. Luulin ongelman olevan yksi aita pyörityshässäkkä, mutta se olikin ihan helppo homma ja se oikea ongelma kohta oli A:n alla oleva putki... Kontaktihullu koira ampaisi aina kun vain mahdollista Aalle. Ja se tosiaan tapahtui noin 95% kaikista kerroista kun siinä kohtaa oltiin. Viimeinen pätkä oli ehkä se parhain ja siihen oli hyvä lopettaa tällä kertaa. Pitää nyt alkaa joka treeneissä tehdä muutamia puomi/A/putki erottelu harjoituksia. Yksittäisenä esteenä Mini tykittää putkeen hyvinkin kaukaa, mutta ne kontaktit on vaan niiiiiin paljon kivempia...

Kyralla alkoi lauantaina juoksu. Pääsimme silti tämän päiväisiin tokotreeneihin ja oli muuten aika jees treenit. Käännökset alkaa sujumaan kumpaankin suuntaan suht samalla onnistumisprosentilla. Kapulan kanssa yritettiin tehdä jotain, mutta maneesin hiekka ei ollut keepien mielestä ihan parasta ja siksi treeni jäi lyhyeksi. Haki kyllä innoissaan, mutta lääppi kapulaa lähinnä tassuillaan ja suuhun otti hyvin varoivaisesti. Ulkona otettiin muutama toisto ja siellä tassuilla lääppiminen jatkui, mutta kantoi suussaan vähän paremmin kuin maneesissa.
Otettiin lisäksi maahan menoa ja luoksetuloa. Luoksarissa tulee täysiä suoraan sivulle, ei ongelmaa. Paisti jos vire on liian suuri, saattaa keepie ensiksi hypätä minua vasten ja siitä nätisti sivulle.. Maahan menossa annan sille aluksi vielä melko voimakkaan vartaloavun, syystä ettei Kyra hiipailisi perään vaan jää oikeasti paikoilleen makaamaan.
Treenien loppuun otettiin paikkamakuut ryhmässä. Yksi koira lähti keskenkaiken liikkeelle ja silloin Kyrakin nousi ylös. Kyra nousi myös silloin kun palattiin takaisin koirien luo. Ei olla pitkään aikaa otettu paikkalla oloa, mikä varmasti vaikutti jonkin verran paikoillaan pysymiseen.

Katselin Minille agilitykisoja tässä joku päivä ja oli muuten aika siistii katsella niitä kolmosluokan kisoja ;)