Joulu oli ja meni

Joulu tuli jotenkin ihan puskista tänä vuonna. En osannut yhtään varautua ja teinkin viime hetken lahja ostokset netistä viikko ennen aattoa, ja jännitin ehtivätkö perille ajoissa.. Ehtiväthän ne, ja paketointi onnistui juuri viime hetkillä ennen joulun viettopaikkaan lähtöä.

Kyran, ja ehkä myös kaikkien meillä käyvien ihmisten, mielestä paras joululahja ikinä oli Hear Doggy ultraääni vinkulelu. Kelpie kun tykkää juosta lelu suussa ympäri taloa ja vinkuttaa samalla niin lujaa kuin lelu vaan vinkuu. Meillä on ollut aikaisemminkin samallainen lelu, mutta eräs nimeltä mainitsematon pikkupiraija on sen suolistanut käyttökelvottomaksi. Tosin se vanha ei varmaan edes kunnolla enää vingu, niin kovassa käytössä kyseinen lelu on ollut.
Jos koira osaisi hymyillä, olisi Kyra varmasti hymyillyt kun paketista paljastui tuo uusi lelu. Se paketti tosin oli M&M:n paketti, jonka olin hetki sitten hakenut postista.. Älkää kertoko koiralle ettei lelua tuonutkaan joulupukki ;) Edes lappuja en kerennyt ottaa pois kun jo mentiin ympäriinsä vinguttaen.
Aikoinaan kun ensimmäisen ultraäänilelun ostin, en meinannut uskoa sen tehoon. Ajattelin sen vain olevan rahastusta muka vinkuvalla lelulla, mutta nyt se on kait jo pakko uskoa että se todella vinkuu koiran mielestä! Kyra ei oikein välitä vinkumattomista leluista, leikkii niillä kyllä, mutta ei samalla tavalla kuin vinkuvilla.

Pikkuipanat saivat yhteiseksi lahjaksi uuden pedin. Saavat ihan keskenään kinastella kumpi siinä saa nukkua ;) Mahtuvat siihen kyllä kummatkin yhtäaikaa, mutta se pääseekö siihen kummatkin riippuu ihan siitä kumpi pedille on mennyt ensiksi. Mini antaa Mersun tulla viereensä, mutta Mersu ei halua kenenkään tulevan hänen viereensä...

Oma joululahjani minulta minulle kotiutuu toivottavasti jossain vaiheessa ensi vuotta <3

Hukattu joulufiilis?

Jouluaattoon on enää muutama hassu päivä, mutta oma joulufiilis on hukkunut jonnekin. En tiedä johtuuko lumen puutteesta vai mistä, mutta ei kuiteskaan tunnu yhtään joululta. Tosin en ole muutenkaan mikään jouluihminen, kaiken sen turhan hössöttämisen ja kodin joka nurkan puunaamisen ehtii tehdä kyllä muulloinkin.

Joulussa parasta on viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa. Ärsyttävintä, mutta silti ihan hauskaa on keksiä mitä antaa lahjaksi kenellekin. Tänä vuonna olin laiska ja tilasin suurimman osan lahjoista netin kautta. Ja ne pitäisi jonkun käydä vielä paketoimassa ennen huomista aamua..

Hieman on erilainen keli ulkona kuin viime vuonna samaan aikaan. Viime vuonna otin koirista ulkona
joulukorttikuvia ja pakkasta oli reipas 20 astetta ja lunta paaaaljon enemmän. Tänä päivänä oli tarkoitus ottaa koirista hieno ryhmäkuva ulkona, mutta vesisateeseen en viitsinyt mennä. Eikä kuvista olisi tullut mitenkään nättejä, kun koirat olisivat olleet juuri sen näköisiä että ne melkein rakastaa vesisadetta... Tyydyttiin sitten sisäkuviin, kuvaustaustaksi punainen fleecepeitto, koirat nätisti istumaan tonttupipo päässä ja kuvaamaan. Helppoa eikä totta? Not, otin noin 200 kuvaa ja vain pari oli ihan siedettäviä. Ajatus oli ottaa ensi vain Ministä yksin söpö kuva tonttupipo päässä, mutta tulos oli lähinnä tälläinen:

Tai tämä:

Mersu odotti hienosti korvat pystyssä ja häntä vipattaen kädessäni olevaa namia (millä siis yritin Miniä rohkaista näyttämään korvansa tai istumaan edes jotenkin siedettävästi paikoillaan). Mutta mitä tapahtuu kun pyysin Mersun Minin paikalle:

 

 Ei korvia, ei korvia... Ja ilme just sellanen että voitko painua johonkin muualle sen kamerasi kanssa. No, pipo pois ja houkuttelin kummatkin chihut namin avulla hyville paikoille ja tämän ainoan hyvän  kuvan myötä toivotamme:

Myöhästyneet synttärionnittelut

Minillä oli kaksi päivää sitten nelivuotissynttärit ♥ Miten aika voikaan mennä näin hurjaa vauhtia? Vasta hetki sittenhän haettiin hyvin pieni pentu kotiin.

Hyvin paljon onnea Mini, ja anteeksi että unohdin synttäripäiväsi ♥

 

JANKKin kisat 16.11

Eilen JANKKin kisoissa oli kolme starttia ja me tehtiin jotain mitä en olisi heti uskonut. Jankkin halli on melko pieni, tilaa ei oikein ollut sisällä tehdä muuta kuin odottaa omaa vuoroaan. Ajattelin ettei Mini tule koskaan tekemään tuolla mitään, kun on niin ahdasta ja ihmisiä ja koiria on sisällä ihan tarpeeksi. Alussa näyttikin todella lupaavalta, kun mentiin ekan kerran halliin. Mini meni tuttuun tapaansa aivan lukkoon, ei tehnyt mitään halus vaan syliin jne.. Hengailtiin hetki hallissa, mutta Mini ei rentoutunut ollenkaan, se oli ihan paniikissa. Tässä vaiheessa ajatus kotiin lähtemisestä ei ollut kaukana, mutta päätin kuiteskin mennä kokeilemaan. Koira autoon ja rataantutustumiseen.

RATA 1

Rata ei ollut kovinkaan haastava, ja mikä hauskinta huomasin vasta oman suorituksen jälkeen ettei siinä ollut keppejä ollenkaan. Haastavuus tuli ehkä hämyesteistä ja putki-kontakti erottelusta. Varsinkin Aan alla oleva putki tuntui houkuttelevan monia, kun piti mennä Aalle. 

Ulkona oli lämmittely esteinä putki, Aa ja kaksi aitaa, niillä sain Mini vähän rennommaksi ja siellä se pyöri ja peruutteli normaaliin tapaansa iloisena omana itsenään. Startattiin jo kahdeksantena, mutta odotin pihalla niin kauan kunnes meidät kuulutettiin valmistautumaan. Otin koiran syliin ja mentiin halliin. Päästiin sellaisen kopin taakse mihin ei näkynyt tai ollut muita koiria/ihmisiä. Siellä Mini oli aluksi että "apua, ei täällä voi mitään tehdä", mutta hetki ennen meidän vuoroa se rentoutui ja alkoi jälleen leikkiä meidän peruutus ja pyörimis leikkejä. Välillä toki kyyläili ympäristöään, mutta ei ollut enää paniikissa.

Jo ensimmäisestä hypystä huomasin kuinka pikkumustakiituri pisti turbovaihteen päälle ja ampaisi täysiä eteenpäin. Se on niin ihana, kun se tekee niin tarkasti, niin tosissaan ja niin täydellisesti <3 Matkan varrelle mahtui muutama "oho, ei tätä näin pitänyt ohjata" kohtaa, mutta silti nollalla maaliin ja alle ihanne ajan. Sijoitus 9/36.

 RATA 2

Toinen ratakaan ei ollut mikään hirvittävän haastava. Alussa piti kuutos hypylle asti miettiä mikä ohjaus valinta olisi paras mahdollinen, tai lähinnä miltä puolelta ohjata, mutta muuten piti olla ihan simppeli. 

Odotettiin jälleen ulkona ja kun meidän vuoro oli valmistautua, mentiin samaisen kopin taakse piiloon. Mini oli vähän varautunut, mutta kykeni kuiteskin tekemään temppuja. Ja taas ensimmäisen hypyn jälkeen mukaani lähti sellainen tykki, ettei oo tosikaan. Ei se ole koskaan kisoissa lähtenyt noin vauhdilla jo ensimmäiseen hyppyy, usein se syttyy vasta jossain radan puoli välissä. Tuo alku hässäkkä meni oikein mallikkaasta, ei ehkä ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta ei virheitä ja sehän on kait pääasia ;) Pituuden jälkeen ohjaus vähän valahti ja Mini meinas pongata 19 hypyn, mutta sain sen onneksi ihan hienovaraisesti pyydettyä tulemaan takaisin. Tuosta pienestä ylipitkästä kaarroksesta huolimatta nolla ratavirhettä ja alle ihanneajan! Sijoitus 12/38.

RATA 3

Kolmas rata oli hyppäri ja ensimmäisenä ajatuksena oli, ettei tuosta tulla koskaan selviämään virheettä maaliin asti. Ensimmäinen suuri kysymysmerkki oli 4 hypyltä 5 putkeen, miten siitä selvitä ilman ettei koira hyppää kuutos hyppyä? Se kuutoshyppy oli meinaan hyvin lähellä.. Toinen kysymysmerkki oli aina 12 hypyltä 16 putkeen asti. Kummalta puolelta, miten?? Nämä kohda olivat mysteeri aina siihen asti kun päästiin viivalle. Tosiaan vasta pillin vihellyksen jälkeen päätin miten nämä kyseiset kohdat yritän ohjata. 

Toistettiin jälleen sama kaava ennen radalle menoa, ja Mini oli ihan liekeissä kun mentiin viivalle. Vähän jännitti kuinka käy, kun sihteerit, ratahenkilöt yms.. olivat juuri siinä koiran takana, meneekö paniikkiin vai ei? Ei todellakaan mennyt, vaan odotti (=hiippaillen) lupaa sännätä radalle <3

Ensimmäinen kysymysmerkki kohta suoritettiin vähän huonosta ohjauksesta huolimatta puhtaasti. 14 esteelle asti menin ihan suunnitelmien mukaan, mutta sitten sain jostain hyvä idean: tähän kohtaanhan sopii loistavasti sylkkäri (14-15 väliin)! Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut valssi (ohjasin hyppy"suoran" keppien puolelta). Todennäköisesti ohjausvalinnastani johtuen olin auttamattomasti myöhässä ohjaamaan 16 putkeen ja koira ehti kiertää, onneksi kiertää eikä hypätä, pituuden.

Tämä rata ei ollut mikään ohjauksellisesti kaunista katsottavaa: kalastelua, myöhässä olevaa ohjausta... Kaikesta huolimatta räpiköitiin puhtaasti maaliin, mutta 1,35 sekuntia yliaikaa. Ei kyllä harmittanut yhtään tuo yliaika, olin vain onnellinen iloisesta koirasta <3 Sijoitus 6/30.

Näistä kisoista jäi hyvä mieli sekä koiralle että ohjaajalle. Kiitos tuon kopin hallin sisällä, ilman sitä ei radoista olisi todennäköisesti tullut yhtään mitään.. Seuraavaksi suunnataan Lempäälään, Jyväskylään ja/tai Seinajoelle, ja toivotaan että chihu muistaa tämän fiiliksen.

Hoitokoira ja viimeistely reeniä

Viikko sitten perjantaina Kapo, Kyran isi, tuli meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Kapo on aivan huippu hieno koira <3

Tänään oli viimeiset treenit ennen huomisia kisoja. Jännittää ihan hirveesti, hyvällä tavalla, mennä pitkästä aikaa kisaamaan. Parin kuukauden kisatauko on ehkä tehnyt ihan hyvää, tai sitten ei... Mini oli tänään ainakin ihan selällään jalat taivasta kohden kun piti mennä radalle. Sitä pelotti/jännitti uudet ihmiset kentän laidalla, että ihan hyvillä fiiliksillä mennään kisaamaan.... No, ei niillä tuloksilla niin väliä ole, kunhan pidetään vain hauskaa.

Kapo (Bestseller Da Capo) & Kyra (Yacatis Alkira-Queeny)

Kyra pääsi tänään myös hallille tekemään tokoa. Keepie oli ihan täpinöissään, kuten voi kuvitella kun toinen pääsi pitkästä aikaa agihalliin.
Tehtiin pikku pätkät seuraamista ja muutaman kerran jäävät sekä luoksetulo. Kyllä keepi tiesi mitä piti tehdä, mutta paikka oli vähän sinnepäin. Ei ihan pysty keskittyyn, kun kaverit kiitää samaan aikaan agiradalla.

Syy hiljaisuuteen

Melkein kuukausi sitten pakattiin osa tavaroista ja paettiin kylppäriremontin tieltä äitini luokse asumaan. Alkuperäinen 80-luvun raitatapetti sai kyytiä uusien laattojen tieltä. Nyt remontti on valmis, tavarat saatu takaisin paikoilleen ja palattu takaisin normaalielämään. 

Taattua kännykkäkamera laatua..

Harmaata ja ruskeaa <3 Mä tykkään niiiin paljon. Voisin ihailla sitä vaikka kui paljon :)

Viime viikolla alkoi hallitreenit agilityn osalta Längelmäellä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että nyt on aika aktivoitua ja aloittaa treenaus loppu vuoden kisoihin. Olen parit kisat pikkumustalle katsonut vielä tälle vuodella ja toisiin olen sen jo ilmoittanut.

Koulutuksia

Tänä kesänä olen käynyt useamman eri kouluttajan pitämässä koulutuksessa Minin ja Kyran kanssa lajeina agility ja rally-toko. Täytyy kyllä todeta että kouluttajien tasossa ja taidoissa kouluttaa on melkoisesti eroja. Se että vaikka olisi kuinka hyvä ja tunnettu tyyppi ei tee automaattisesti hyvää kouluttajaa, jos ei vaan osaa antaa rakentavaa palautetta kaiken tasoisille koirakoille.

Minin kanssa ollaan oltu Julia Kärnän (3kertaa), Santtu Stenbergin ja Juha Oreniuksen agilitykoulutuksissa.
Jos maksaa reilu neljäkymppiä huippukouluttajan huippukoulutuksesta ja saa palautteeksi "sehän meni ihan hyvin, jatka samalla tavalla niin hyvin menee", niin tulee lievästi pettynyt fiilis. Lienee varmasti sanomattakin selvää ketä noista kolmesta tuolla tarkoitan.. Odotin ehkä vähän turhan paljon huippukouluttajan treeneiltä ja sain käteen vain sen minkä jo tiesin.
Mini on kyllä hyvin estevarma ja teknisesti osaava koira, sen kanssa treenit on lähinnä pilkun viilaamista ja ohjaajan opettamista.
Näiltä kahdelta muulta olen saanut huimasti uutta tietoa omaan ohjaukseen, radanlukutaitoon... jne.
Saatiin jopa yksi kouluttaja sanattomaksi Minin upeiden kontaktien ansiosta :) Kehui Minin tekniikkaa kontakteilla erittäin hyväksi. Sillä on ajatus vain ja ainoastaan alas, ei vilkuile mua vaan juoksee täysillä alas. Ihan huippua kuulla kuinka hienosti on onnistunut kouluttamaan tuon pikkumustan <3 Kun vaan saisi sen saman fiiliksen kisoihin....

Kyran kanssa oltiin lokakuun alussa tutustumassa rally-tokon ihmeelliseen maailmaan. Kouluttajana oli Koirakoutsin Krista Karhu. Saatiin huima tietopläjäys lajista ja varmasti tullaan jatkamaan rallyn harrastamista.  Toko ei ehkä ole meidän laji, mutta rally tosiaan vaikutti kivalta. Vaikka rallyssä saa olla tarkkana ettei tule virheitä, ei se silti niin pilkuntarkkaa ole kuin toko.  Kelpiekin oli oikein täpinöissään kun oli jotain erikoista tekemistä.
Kouluttaja osasi myös asiansa ja antoi hyvin palautetta.
Ei me silti tokoa unohdeta, olen sen verran kilpailuhenkinen että kyllä me se tk1 ainakin haetaan :) Oma jännitys pitää vaan saada pois jotta päästään näyttämään mitä oikeasti osataan.

Jälleen kuvaton pikapostaus puhelimella, syy ehkä selviää vielä tällä viikolla ;)