Erkkari 2014

Suomen bordercolliet & australiankelpiet ry järjesti rotujen erikoisnäyttelyn Helsingissä viime viikonloppuna. Päivä oli todella kuuma, olin jälleen jättänyt viilennystakin kotiin mutta onneksi siellä oli yksi myyntikoju joka myi juurikin Hurtan viilennystakkeja alle 20e! Olin ajattelut tilaavani sellaisen toisen eräästä nettikaupasta, mutta onneksi en ollut tilannut kun täältä sai sen verran halvemmalla.

Keeta aloitti pentuluokassa esiintyen hienosti ja sijoittuen pikkupennuissa toiseksi kera KP. Arvostelu on sen verran epäselvästi kirjoitettu, että sen kyllä suurinpiirtein ymmärtää, mutten sitä tähän lähde kirjoittamaan..

Kyra yllätti aivan täysin. Laatuarvostelussa se sai ERIn ja viisi muuta valioluokan narttua sai myös ERIn. Tuomarin pohtiessa luokkasijoituksia, ajattelin mielessäni omaa järjetystä ja siinä me oltaisiin oltu viimeisiä.. Mutta kuinkas kävikään: tuomari heitti meidät ensimmäiseksi ja näin ollen Kyra voitti monta hienoa valioluokan narttua! Eikä siinä vielä kaikki, parasta narttua valittaessa tuomari otti meidät myös jatkoon ja sijoitti lopulta kolmanneksi! Huisia! Lopullinen tulos: VAL ERI1 SA PN3

Tampereen pentunäyttelyt

Keetan näyttelyura alkoi viikonloppuna Tampereen pentunäyttelyissä. Siellä oli tosiaan sekä lauantaina että sunnuntaina näyttelyt pennuille.

Lauantaina kelpiet arvosteli Tarja Löfman ja kelpoja oli ilmoitettu vain yksi. Päivä oli todella kuuma ja ukkonenkin hieman kolisteli jossain kauampana, muttei onneksi tullut päälle eikä edes satanut. Tosin sade olisi voinut vähän virkistää.. 

Keetan arvostelu:
"Erinomaisen tyyppinen narttupentu. Ilmeikäs pää, jossa oikeat mittasuhteet. Kookkaat korvat. Hyvin kulmautunut. Aavistuksen toivoisin pituutta rintakehään. Liikkuu reippaalla askeleella. Kaunis väritys. Hyvä karvanlaatu. Mukava käytös."
--> PEK1 KP PN1 ROP-PENTU

Ryhmäkehässä käytiin pyörähtämässä, mutta kuten arvata saattaa lennettiin heti ensimmäisten joukossa pois.

Sunnuntaina kelpoja oli ilmoitettu kaksi ja tuomarina oli Lena Danker. Päivä oli vielä kuumempi mitä lauantai. Aurinko porotti aivan pilvettömältä taivaalta. Olin unohtanut Hurtan viilennystakin kotiin, joten kastelin Keetan ennen kehää. Aivan sama jos tuomari ei näe märän koiran "läpi" tässä kuumuudessa.. Keetan turkki kuivuu kyllä todella nopeasta ja kehään mennessä se oli jo aivan kuiva. Kepardi esiintyi todella hyvin kuumuudesta huolimatta ja arvostelu kuulostaa tältä:

"6kk ikäinen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvät pään linjat, oikea purenta. Rodunomaisesti kulmautunut. Hyvä runko, sopiva luusto. Liikkuu tasapainoisesti hyvällä askelpituudella. Miellyttävä luonne."
--> PEK1 KP PN1 ROP-PENTU

Hieman ärsytti, kun palkinnot olivat loppuneet kesken ja saatiin vain lahjakortti liikkeeseen jossa en ole koskaan käynyt ja enkä varmastikkaan tule koskaan käymään... Ryhmissä käytiin jälleen vain pyörähtämässä.

Katsoessani ensimmäisen kerran tuota ylhäällä olevaa kuvaa, en meinannut tajuta että siinä tosiaan on miun pieni pentuni. Se on jo niin ison koiran näköinen <3 Kuka on varastanut sen pienen pennun, joka meillä asusti?

Mittasin muuten Keetan tässä yksi päivä ja tulokseksi sain noin 43cm. Kyra ei ole enää 6kk jälkeen kasvanut korkeutta yhtään ja hieman toivoisin ettei Keetakaan kasva, jos vaikka saisi sen medi-luokkaan agissa.. Tai jos meinaa kasvaa, niin kasvaisi sitten ihan reilusti. Pikkumaksi ei ole mitenkään kiva juttu..

Leikkipäivä

Eilen käytiin kelpietyttöjen kanssa katsomassa pientä kelpievauvaa. Varsinkin Keeta leikitti pentue erittäin mielellään ja meno oli välillä melko vauhdikasta :D Kyra oli lähinnä sen näköinen että "jos mä en huomaa tota pikkuriiviötä niin sitä ei ole olemassa, eihän?!?".





Pieni vanhus kipeenä

Mun elämäni koira, se parhain kaikista on kipeä, erittäin kipeä. Tai olisi ilman vahvoja kipulääkkeitä.

 

Mersu oli tässä yksi päivä, kun tulin töistä kotiin aivan jäykkänä. Ei liikuttanut päätään mihinkään ja kaula/niska alue oli turvonnut tasaisesti kummaltakin puolelta. Kiljui kun sitä nosti, otti pantaa pois tai jos se hyppäsi jotain vasten ja siitä alas. Käveleminen oli hankalaa/jäykkää. Pikainen soitto Reviiriin (luojan kiitos sinne pääsee iltaisin!) ja aika saatiin reilun tunnin päähän.

Kunnollista diagnoosia ei saatu vaikka kaula röntgenkuvattiin ja otettiin verinäytteet. Kaularanka oli kuulemma ikäisekseen todella siisti ja veriarvot olivat ihan normaalit lukuunottamatta kohonnutta glukoosia (veren sokeri), mutta se on ihan normaalia stressitilanteessa.

Saatiin vahvat kipulääkkeet ja ehdoton liikkumiskielto neljäksi viikoksi eteenpäin. Toivotaan että tämä auttaa eikä mummelilla olisi mitään vakavampaa..

Mersun mielestä sillä on tällä hetkellä kaikki erittäin hyvin, se saa jäädä nukkumaan kun muut menee ulos, se saa ruuan nukkumapaikkansa viereen ja aina nostetaan paikkoihin mihin pitäisi hypätä..jne. Öisin sitä ketuttaa ehkä eniten häkissä olo, koska arvon rouva on tottunut nukkumaan sängyssä ;)

 

Pentu reenaa ja sairaslomailee

Pennun kanssa ollaan harjoiteltu kovasti tokoa, hieman agilityä sekä uimassakin ollaan muutaman kerran käyty.

Ilmoitin Keetan hyvin extempore Koirakoutsin tokon alkeiskurssille ja siellä ollaan nyt käyty kolme kertaa. Ihanaa kun joku suunnittelee mitä tehdään ja kertoo miten voisi lähteä edistymään. Yksin treenatessa tulee usein tehtyä asioita samalla tutulla kaavalla muuttamatta tehtävää koiran osaamis tason mukaan.
Vaikka kurssilla tehdään ihan perusjuttuja aivan tokon alkeista lähtien, ollaan saatu paljon uusia juttuja ja treenivinkkejä. Keeta keskittyy todella loistavasti, vaikka ollaan koko tunti periaatteessa tekemässä jotain ja viereisellä kentällä on toinen tokoryhmä. Kouluttajan neuvoessa muita ollaan Keetan kanssa harjoiteltu myös rauhoittumista ja ihan vain hengailua tekemättä mitään.

Keeta 5,5kk osaa (toko juttuja):
- hakea kontaktia sekä edessä että sivulla ollessaan
- pitää kontaktia hetken aikaa häiriön alla
- tulla sivulle vain pienellä käden taakse viennillä
- seurata askeleen-kaksi ilman imuuttamista (tosin katse laskee usein alas vaikka paikka säilyy)
- mennä kosketusalustalle ja olla siellä hetken aikaa
- maata ja istua paikoillaan hetken aikaa ilman palkkaa (en ole kokeillut kui kauan olisi ilman, vaan palkannut aina välillä ja kehunut koko ajan)
- tulla luokse joko pelkästään luoksetulosta palkaten tai sivulle kädellä auttaen
- mennä merkille muttei osaa vielä jäädä sinne (kosketusalustan voisi ottaa tähän varmaankin käyttöön)
- kantaa puu -ja metallikapulaa

Agilityä ollaan ihan vähän vain harjoiteltu, vaikka vannoinkin etten pennulla aloita agia ennenkuin se on kasvanut. En halua rikkoa sitä liian aikaisella agin harrastamisella, mutta hinku on kova päästä kentälle pennen kanssa. Vauhdit olen yrittänyt (kelpien kanssa välillä hieman mahdotonta..) pitää tarkoituksella mahdollisimman alhaisina ja välttänyt äkkinäisiä käännöksiä ja pysähdyksiä.
Agilityesteiden lisäksi ollaan muiden treenatessa harjoiteltu käyttäytymään kentän vieressä nätisti ilman turhan päiväistä riekkumista kentän suuntaan. Kyra on tässä tilanteessa aivan mahdoton: se haukkuu, vetää ja näkee vain ja ainoastaan sen koiran joka tekee agilityä HÄNEN esteillään. Joten tästä oppineena Keeta ei tule koskaan käyttäytymään näin, vaikka yritys on välillä kova lähteä vetämään varsinkin jos kentällä menee jokin vauhdikas (ja äänekäs) koira. Hitaampien koirien kanssa ei oikeastaan ongelmia ole, vaan pentu osaa hienosti hillitä itsensä ja tapittaa minua.

Keeta 5,5kk osaa (agility juttuja):
- odottaa nätisti riekkumatta omaa vuoroaan kentän vieressä (toisinaan itsehillintä pettää ja pienen kelpien tekisi mieli alkaa reikkumaan kentällä menevää koiraa kohti)
- mennä putkeen erikulmista, myös mutka/s-putket menee vaikkei niitä olla hirveesti otettu
- mennä aidan siivekkeiden välistä
- erilaisia ohjauskuvioita ilman esteitä ja muutamia aidan siivekkeiden/putkien kanssa
- hakeutua 2on2off kontaktiin sekä puomilla ja laatikon päällä
- mennä namikupille joka esteen/esteiden toisella puolella
- mennä renkaan läpi (rengas minun kädessäni ja aivan maassa kiinni)

Tässä muutama viikko sitten aurinkoisina päivinä käytiin pariin kertaan uimassa, ensimmäisellä kerralla ilman hihnaa ja toisella kerralla hihnan kanssa.. Keeta ei pelkää vettä kuten Kyra ja se ehtikin hieman säikäyttää ensimmäisellä uinti kerrallaan. Menin itse kahlaamaan polviin asti järveen ja kelpiet olivat vapaana. Keeta lähti samantein uimaan keskelle järveä, eikä kääntynyt vaikka huusin, taputin käsiä...jne.. Kääntyi vasta, kun menin itse uimaan sen perään, vaatteet päällä... Toisella uinti kerralla Keeta sai tosiaan olla hihnassa ihan varmuuden vuoksi. Se ui erittäin mielellään ja ei haittaa yhtään vaikka vesi lentää ja koko koira kastuu :)


Reilu viikko sitten sattui pieni ikävä haaveri, kun käytiin pikaisella lenkillä agikentän ympäri. Koirat juoksivat vapaana ja kun laitoin Keetan autoon huomasin sen tassusta tulevan verta. Sydän hyppäsi kurkkuun ja mielikuvitus lähti laukkaamaan ajatellen kaikkea kamalaa. Tarkempi tutkimus osoitti tassussa olevan haava. Mentiin kotiin, putsasin tassun kunnolla ja totesin haavan olevan onneksi vain pieni pinnallinen naarmu,vertakaan ei ollut tullut kuin ihan vähän. Laitoin tassuun kuiteskin siteen, jottei pääsisi nuolemaan haavaa. Ulkoilu tapahtui side ja muovipussi tassussa, sisällä tassu on ollut ilman sidettä. Keeta repi varsinkin yksin ollessaan itse siteen pois jos sen sille laittoi, mutta ei ihme kyllä nuollut haava. Haava onneksi parantui nopeasta eikä tulehtunut vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Tassun putsaaminen oli varsin helppoa: pikkukelpie tuli viereen odottamaan kun laitoin betadine liuoksen valmiiksi ja antoi nätisti putsata tassun <3 Joku toinen nimeltä mainitsematon kelpie olisi mennyt karkuun.. ;)

 

 

Tuulen suunta...

... auringon vai tähtien asento vai kenties jokin ihan muu on syy Minin käyttäytymiseen? Mini, tuo mystinen otus joka tänään tapetaan juuri tähän paikkaan ja huomenna se menee kuin euroopan omistaja häntä pystyssä iloisesti pyörien. Mä en aina oikein ymmärrä tuota pientä mustaa otusta, joka meillä asustaa..

Nokia agilitykisat. Kisat, jotka voisi pyyhkiä maailman kartalta. Kisat, joiden takia olin jälleen heittämässä pyyhettä kehään ja jättämässä Minin pois agilitykentiltä. Kisat, joiden takia tuli itku ja äärettömän huono fiilis.

Jo siitä hetkestä kun Minin tassut ensimmäisen kerran koskettivat Nokian maaperää, tiesin ettei tänään tule hyviä tuloksia. Mini oli erittäin pelokas, kulki häntä koipien välissä ja haukkui epäluuloisesti ihan vaan varmuuden vuoksi kaikki liikkuvat ja liikkumattomat ihmiset, koirat, autot..jne. ettei vaan mikään pääse yllättämään pientä chihuahuaa..
Se kyllä pyöri (todella hitaasti) ja peruutteli muutamia askelia, mutta häntä pysyi tiukasti jalkojen välissä ja kaikkea piti epäluuloisesti kyyläillä ja säikkyä. Namit ei oikein kelvanneet, tai siis söihän se kaiken mitä antoi mutta ei niin ahneesti kuin normaalisti.
Startattiin kahdella agilityradalla ja olisi ollut pieni pakko tehdä edes yhdeltä nolla jotta oltaisiin saatu SM kisoihin oikeuttavat nolla kasaan. Ensimmäisellä radalla oli pelottavia ratatyöntekijöitä ja tuomarikin meinasi syödä pikkumusta = piti jäädä haukkumaan. Vauhti olematonta, radan jälkeen halusi vain äkkiä syliin turvaan. Tuloksena nolla ratavirhettä ja miljoona sekuntia yliaikaa. Toisella radalla jälleen pelottavia ratatyöntekijöitä ja katsojia kentän laidalla. Ei pysty liikkumaan ravia lujempaa ja haukkuakin pitää välillä. Keinun jätin tarkoituksella välistä = hylky, koska Mini ei siitä muutenkaan tykkää eikä varmasti tuo mielentila olisi auttanut keinu kammoa yhtään..
Kotimatkalla päätin lopettaa Minin agilityt tähän paikkaan ja unohtaa kaikki haaveet koskien Miniä ja agilityä. Päätös sattuu ihan sikana, mutta en mä halua kisata koiran kanssa joka ei siitä tykkää..

Mietin vielä aamulla lähdetäänkö tänään Lapuan kisoihin. Päätin kuiteskin ihan vaan pennun takia käydä katsomassa erilaista paikkaa ja tällä kertaa päätös oli oikea myös Minin kannalta. Tuloslista puhukoot puolestaan:

Palkinnoksi saatiin ruusuke, luu (jonka Mersu söi) ja lelu (jonka Keeta omi itselleen)  :)

Tänään tuo pieni musta otus oli aivan toisenlainen: häntä pystyssä mentiin ja haukuttiin kyllä toiset koirat, mutta tällä kertaa hieman itsevarmemman koiran äänellä. Se teki normaaleja temppujaan ihan innoissaan ennen rataa ja radalla se oli ihan tulessa! Näiden kisojen tarkoitus oli mennä pitämään kisoihin hauskaa ja niin me tehtiinkin. Kolme rataa ja kolme yliaika nollaa (yliaikaa n.0,5-2sek). Eka rata tosin hyllytettiin ohjaajan kämmättyä lähtö, mutta nollalla päästiin rata loppuun ;)

Tämän päivän perusteella pohdinkin nyt lopettaakko Minin agilityura vai ei?? Kun tietäisi mikä laukaisee sen kaamean paniikki/pelko tilan, niin voisi mahdollisesti tehdä asiat niin että agility olisi aina yhtä mukavaa...

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Tänään vain ja ainoastaan kyyneleitä. Ei nollia, ei oikeutta osallistua agilityn SM kisoihin, pelkoa, haukkumista, hylkyjä... Siinä tiivistettynä mein kisareissu Nokialle tältä päivältä...

Mutta aloitetaan hieman paremmilla kuulumisilla. Oltiin torstaina Nummelassa agikisoissa Minin kanssa ja siellä miulla oli mukana reipas iloinen pikkumusta joka teki kaksi hienoa rataa. Hiiden haukkujen kisapaikka oli ihan sikaihana, ja jos se olisi edes hiukan lähempänä menisin ehdottomasti useamminkin sinne. Melkein kolmen tunnin ajomatka suuntaansa ei houkuttele hirvittävän usein.. ;)Siellä oli tilaa ja kisakenttä oli mukavasti suojassa, joten vieressä ei ollut juuri ratahenkilöitä ihmeellisempiä otuksia. Pikkumusta oli alusta asti tosiaan iloinen häntä pystyssä kulkeva itsevarma suuri chihuahua, joka pöyri ja peruutteli tuttuun tapaansa ennen rataa.

Ensimmäinen rata näytti tältä:

Kauempaa rata näytti aivan kamalalta, mutta rataantutustumisessa alkoi jo tuntua ihan kivalta. Ja koiran kanssa vielä kivemmalta, varsinkin kun Mini oli täysillä mukana jutun juonessa. Muutamissa kohdissa ei juuri tarvinnut saatella esteille vaan Minni irtoo hyvin ja varmasti esteille. Tuntui kuin oltaisiin menty todella lujaa, ja olinkin todella hyvissä fiiliksissä kun päästiin nollalla maaliin. Mutta tulosten katsominen latisti hieman tunnelmaa: melkein viisi sekuntia yliaikaa! No tarkemmin ajateltuna ei Mini mennyt ihan niin lujaa kuin normaalisti, se viimeinen vaihde jäi niin sanotusti käyttämättä. Olin kuiteskin tyytyväinen koiraan, joka teki innolla töitä eikä hiippaillut selkäänsä saaneen näköisenä pitkin kenttää kuten viime viikolla treeneissä...

Toinen rata:

Myös toiselle radalle lähdettiin iloisin ja reippain mielin tekemään puhdasta kivaa rataa. Se viimeinen vauhde jäi vieläkin käyttämättä ja ohjaajan mokan takia hyllytettiin esteellä nro 12. Ohjaaja ei osannut ohjata koiraa takaakiertoon vaan ohjasi koiran suoraan 11 esteeltä 12 väärälle puolelle... Muuten rata meni puhtaasti, mutta aika ei varmasti olisi taaskaan riittänyt joten ei hirveästi harmittanut vaikka hylkäys tulikin.

Keeta oli kisaturistina matkassa mukana ja käyttäytyi pitkät automatkat oikein loistavasti. Tulomatkalla kerran haukkui, koska oli pissahätä :) Annoin sille Miniltä jääneen broitsun sydänten keitin veden juotavaksi juuri ennenkuin lähdettiin ja se sitten kertoi haukkumalla koska pissittää. Pissitauon jälkeen painui takaisin nukkumaan ja heräsi kotipihassa. Se on hyvin tottunut jo tuohon autoiluun ja toivonkin että tuo rentous säilyy sillä myös siinä vaiheessa kun se pääsee "isojen koirien puolelle" = Kyran kanssa samaan tilaan. Kyran autokäytöshän ei ole mitenkään järin nättiä...
Kisapaikalla Keeta pääsi harjoittelemaan hieman pelkkää kentän laidalla hengailua, kontaktia, seuraamista.. Se on kyllä huippu hieno koira ja se hakee hyvin kontaktia muhun eikä sitä juurikaan kiinnosta ympäristössä tapahtuvat asiat. Toki pentumaiseen tapaan kaikki pitää katsoa ja ihmetellä, mutta muistaa hyvin pian kenen kanssa se olikaan matkassa :) Tämä ei toki päde kun vastaan tulee toinen kelpie.. ;) Kisapaikalla oli yksi toinen kelpie ja kun Keeta näki sen ei pennun katsetta meinannut saada irti tästä toisesta kelpparista sitten millään. Pientä roturasistisuutta ilmassa kenties :)

Nokian kisoista tulossa jossain vaiheessa postaus, nyt pitää mennä nukkumaan jotta aamusta pääsee ajoissa ylös ja Lapuan agikisoihin pitämään hauskaa koko rahan edestä....