Vihdoin

Melkein puolen vuoden odotuksen jälkeen Minin ruumiinavauksen tulokset saapuivat eilen. Tosin eläinlääkäriasema ei ole vielä mitään ilmoittanut, vaan nämä tulokset tulivat postilla suoraan minulle. Katsotaan ilmoittavatko edes mitään vaikka niin kovasti lupasivat soittaa tulosten saavuttua...

Muutamaa kohtaa lukuunottamatta lausunnossa lukee lähinnä näin: "Ei todettu merkittäviä patologisia muutoksia".  Ne pari muuta kohtaakaan ei oikein kerro mitään varmaa syytä kuolemalle. Minillä oli keuhkoissa (akuutti kohtalainen keuhkopöhö), rintaontelossa ja sydänpussissa nestettä, mutta ne ovat voineet tulla pakastuksen seurauksena tai sillä on ollut jo ennen kuolemaa nestettä näissä paikoissa mikä on sitten jollain tavalla aiheuttanut äkillisen sydämen toimintahäiriön. Minillä oli myös normaalia pyöreämpi sydän.

Hyvä asia on se, ettei eläinlääkäriasema ole ilmeisesti tehnyt mitään hoitovirhettä, antanut esim. liikaa lääkkeitä yms.. Se olisi vissiin tuossa näkynyt jos näin olisi käynyt. Mutta jossiteltavaa riittää silti... Olisko Mini elossa jos olisin vienyt sen joku toinen päivä hampaan poistoon? Entä jos oltaisiin menty johonkin muualle? Tai jos olisin pitänyt Keetan ja Minin paremmin erossa toisistaan, niin Kee ei olis kiusannut pikkumustaa? Tai jos olisin antanut Minin nuolla mun sormia silloin viimeisenä yhteisenä hetkenä ell odotustilassa?

Nyt tulevana viikonloppuna meidän piti kisata suuren yleisön edessä ja näyttää kuinka pikkumusta liitää. Toteuttaa meidän tämän kesä ykköstavoite. Mini liitää kyllä, mutta paikka vaihtui tuonne pilvien päälle. Siellä se mennä viipottaa korvakarvat hulmuten iloisena ja onnellisena ♥

(c) Satu L

Riihimäki kr 6.6

Lauantaina oli Riihimäen kaikkien rotujen näyttely ja sinne lähdettiin koko lauman voimin.
Kelpiet olivat heti aamusta kymmeneltä ja niitä oli paikalla yhdeksän kappaletta. Tuomarina oli sama mikä Mäntässäkin eli Tenson Helin.

Sisko ja sen veli :)

Keeta aloitti nartut junnuissa olemalla hienosti luokkavoittaja ERIn ja SAn kera. Kyra ainoana valioluokan narttuna sai myös ERIn ja SAn. Paras narttu kehässä Milla esitti Kyran (kiitos Milla!) ja minä menin Keetan kanssa. Tuomari sijoitti koirat neljännestä alkaen ja hetken päästä huomasin, että vain Kee ja Kii olivat jäljellä! Kyra voitti ollen siis PN1 ja Keeta oli PN2 ja sai SERTin! Huisia, on ne hienoja koiria täytyy kyllä myöntää :) ROP-kehässä oli vastassa junnu uros ja Kyra sai puna-keltaisen ruusukkeen ♥

Keetan arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Hieman kevytrakenteinen narttu jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää, ilme ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella." JUN ERI1 SA PN2 SERT

Kyran arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Erittäin tyylikäs pää. Erinomaiset ylä- ja alalinja, häntä, kulmaukset, liikkeet ja turkki." VAL ERI1 SA PN1 ROP

Lyhytkarvaisten chihujen piti alkaa yhdeltätoista, mutta aikataulu oli hieman myöhässä ja chihut alkoikin vasta reilusti kahdentoista jälkeen. Ja niitähän riitti, 35 kappaletta, Mersun kehään pääsy venyi lähemmäs kahta. Siinä oli mukavasti aikaa seurata kehää ja kiinnitin huomiota hyvin monen koiran luonteeseen. Monet chihut väistivät tuomaria ja olivat muutenkin aran oloisia eikä sellaisia showluonteen omaavia koiria juuri ollut (muutamaa poikkeusta toki lukuunottamatta). Useammat koirat olivat ulkonäöltään ihan ok (valitettavasti muutaman rakenne ei ollut ihan sitä mitä minä ihannoin chihuissa...), mutta väistivät tuomaria niin että handleri joutui pitämään kunnolla kiinni koirasta tuomarin tutkiessa ja nämä koirat saivat arvosanaksi ihan ERIä ja SAtakin. Jo rotumääritelmäkin sanoo chihujen olevan luonteeltaan hyvin rohkeita, ja minun mielestäni, anteeksi nyt vain useimmat chihujen omistajat, tämän näyttelyn koirista ei monet sitä olleet.
Aikoinaan kun Pähkinän mukana kiersin näyttelyissä, en ainakaan muista että chihut olisivat noin arkoja olleet. Ei ainakaan ne Pähkinän koirat joita kehässä esitin, eikä varsinkaan ne ketkä olin ihan itse pennusta asti kouluttanut näyttelypuuhiin ♥ Pähkinän kenneli on ihan ehdottomasti tähän astisen elämäni paras työpaikka, päivääkään en niistä ajoista vaihtaisi pois vaikka aina töihin mennessä sai kunnon haukut vastaan ;)
Tässä olen vaivihkaa katsellut chihupentueita sillä silmällä jos vaikka joskus vielä pennun ottaisin, mutta onko sitten liian suuret kriteerit vai mikä on kun en ole sellaiseen yhdistelmään vielä törmännyt mistä voisin koiran ottaa.. Chihu kasvattajia ja "kasvattajia" on tooodella paljon, mutta harvat oikeasti haluaa tehdä rodun eteen töitä, mikä on todella valitettavaa.

Palataan aiheeseen... Mersu oli ainoana veteraanina nartuissa. Tuomari Sume Anne totesi heti ensimmäisenä värin olevan väärä ja liian isokin on. Mersu esiintyi hienosti, hieman lopussa veti överiksi ja alkoi kaivaa (eli etujaloilla "kaivoi" ilmaa) ja haukkuikin hieman, mutta häntä heiluen iloisesti esiintyi ♥

Mersun arvostelu:
"Hyvä kuntoinen kookas veteraani. Toivoisin tyypillisemmän pään ja ilmeen. Häntä menee selkälinjan alapuolelle (tätä en ihan ymmärrä mitä tarkoittaa). Hyvin kulmautunut. Erinomainen (on se sentään jossain erinomainen :)) tempperamentti ja esiintyy hyvin. Merle värinen." VET HYL

Jälleen saatiin se mitä lähdettiin hakemaan ja kivaa meillä oli kehässä ajatteli muut mitä tahansa :)

Chihukehän jälkeen taivas tummui ja sade alkoi. Mietin hetken pakkaanko kamat kasaan ja suuntaan siskolle (joka asuu Riksussa), mutta jäätiin kuiteskin ryhmäkehään. Ykkösryhmän tuomarina oli George Schogol, Georgiasta. Esiarvostelukehässä katsoi ja liikutti kaikki koirat, joten siinä vaiheessa olin vielä ihan satavarma ettei jatkoon ryhmässä päästä. Isossa kehässä ihmetys olikin suuri, kun tuomari meidät valitsi kuuden parhaan joukkoon jatkoon!! Sijoitusta ei tullut, mutta olin erittäin iloinen jo tästä :) Kuten meidän luottokoirahieroja eilen totesi "Kyra vain paranee vanhetessaan". Ja niinhän se on, ei se ole ikinä ollut noin hyvässä kunnossa mitä se tällä hetkellä on.
Neljäs ROP tulos putkeen, jatkuukohan seuraavassa näyttelyssä? ;)

Hylätty reissu

Jälleen päivityskatko on ollut hieman pitkä ja tässä välissä onkin tapahtunut vaikka mitä. Itsenäinen agilityn treenaaminen on jäänyt todella vähälle. Ei vaan tällä hetkellä huvita koko laji ja siihen on ihan parikin syytä. Muutaman kaverin kanssa ollaan käyty agilityä harrastamassa, mutta sekin on usein sellasta höntsäilyä.. Ollaan lähinnä keskitytty tokoiluun, ralleiluun ja johonkin muuhun, mutta se paljastetaan joskus myöhemmin ;)
Toukokuun 17.päivä oltiin Huotarin Peten agikoulutuksessa ja voin kertoo että ensimmäisen ja viimeisen kerran menin.. Jos koulutuksen aikana tehdään vain viittä aitaa ja erikseen yhtä putkea ja saa sellaisia neuvoja ettei ihan ymmärrä että miksi, niin ei kait sitä voi tykätä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä, Mänttä-Vilppulan kaikkien rotujen näyttelyssä. Mukaan olin ilmoittanut kaksi koiraa, mutta ei, ne eivät olleet kummatkin ruskeita :) Keeta ja Mersu pääsivät pyörähtämään kehässä. Vielä reilu kuukausi sitten oli hyvin epävarmaa voiko mummeli osallistua ollenkaan, mutta onneksi se oli elämänsä kunnossa ♥ Mersun kanssa on niin ihanaa mennä kehään, kun se esiintyy niin hienosti, varsinkin kun on herkkuja tarjolla.
Mersun kanssa odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Sanoinkin parille kaverille siinä ennen kehää, että jos Mersu saa hylättyä paremman niin olen enemmän kuin yllättynyt. Koirassa kuiteskin on rotumääritelmän mukaan kaksi selkeää hylkäävää virhettä.

Kehään pääsi ensimmäisenä Mersu. Tuomarin ensimmäinen kysymys: "Minkä rotuinen tämä koira on?" Ja kun vastasin että kyllä se chihu on, niin tuomari vain heilutti päätään :D Arvasin jo siitä minkä värinen nauha saadaan. Tuomarina Irina Poletaeva.
Mersun arvostelu "Todella iso narttu. Koiralta on vaikea löytää oikeaa rotutyyppiä. Pää ei riittävän tyyppinen. Hyvä kaula. Pehmeähkö selkä. Kiertyvä häntä. Vahva eturinta. Hyvät kulmaukset. Hyvä liike. Käpälän muoto voisi olla rodunomaisempi. Merle värinen. Todella reipas veteraani, mutta ei valitettavasti riittävän tyypillinen. " VET HYL

Eli saatiin juuri se mitä mentiin hakemaan! :) Mersu kyllä näytti niin jättiläiseltä niiden normikokoisten chihujen seurassa, eihän niillä ollut kun noin pari kiloa paino eroa.

Keetan kanssa jatkettiin melko samantein. Kelpoja oli ilmoitettu viisi: kolme urosta ja kaksi narttua. Keeta esiintyi hienosti, vaikkei oltukaan juuri näyttistreenejä pidetty. Edellisenä päivänä kaveri hiplas sen läpi ja treenattiin juoksemista agiradalla :D Eiks se riitä?
Tuomarina Helin Kasuk-Tenson.
Keetan arvostelu: "Selvä sukupuolileima. Erittäin kaunis pää. Erinomaiset korvat. Kaunis ylä- ja alalinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä häntä. Erinomainen turkki. Tasapainoiset liikkeet." JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP!

Mun pieni kelpieni sai ensimmäisen sertinsä :)

Ei niin terve

Kaksi kolmesta koirasta oli noin viikko sitten saikulla, tai siis periaatteessa ovat molemmat vieläkin mutta enää ei ole mitään suurempaa hätää. Parisen viikkoa sitten Mersulle uusi viime kesäinen niskan/kaulan kiputila. Aamulla Mersu oli ihan normaali herätessään, käytiin pikapissillä ja annoin koirille aamuruuan. Mersu söi keittiössä ja syötyään tuli olohuoneen puolelle niska/kaula jäykkänä ja hieman turvonneena. Huusi kivusta, kun koski tai koira yritti hypätä jotain vasten. Hetken mietin, että onko jotain tapahtunut, mutta ei ole. Kukaan toisista koirista ei ole törmännyt Mersuun eikä se ole hypännyt alas mistään jotta olisi satuttanut itsensä.

Tässä kuvassa näkyy kuinka koiran oikea puoli on turvonnut tuosta lavan/kaulan/niskan alueelta

Mitään syytä tälle ei löydy, koira on nyt kuvattu kokonaan etuosastaan eikä mitään nivelrikkoon yms. viittaavaakaan löydy. Eläinlääkäri sanoi jälleen, että ikäisekseen todella hyvässä kunnossa. Mersu sai tulehduskipu ja normikipulääke kuurin, viikossa kipu hellitti ja tällä hetkellä Mersu on ihan oma itsensä. Häkkilevossa se on ollut ja nyt muutama yö takaperin oli pakko ottaa se takaisin sänkyyn nukkumaan, kun en jaksanut kuunnella sitä marinaa minkä se piti häkissään :)
Ulkona käydään edelleen vain tarpeillaan ja yritetään välttää hyppyjä esim. sohvalle jne.. Korokkeen kautta osaa kyllä kulkea hyvin, mutta jos tulee kiire esim. keittiöön katsomaan mitä jääkaapista otettiin, niin ei siinä kerkiä mitään korokkeita käyttämään.

Mersu on kyllä hyvin tyytyväinen ollut epäaktiiviseen elämäänsä ja jääkin useimmiten mieluusti peiton mutkaan nukkumaan kun kelpieiden kanssa lähdetään ulos.

Toinen saikku koira oli Kyra. Reilu viikko sitten päästin kelpiet ovesta vapaana autolle ja juuri kun käännyin laittamaan oven kiinni, kuulin vinkaisun. Kyra ontui vasenta takajalkaansa. En nähnyt mitä tapahtui, mutta oletan Keetan törmänneen Kyraan, kun juoksivat täysiä ovesta ulos. Kyralla on tapana juosta suorintatietä autolla, kun Kee tekee pienen mutkan nurmikon kautta ja tässä vaiheessa ovat ilmeisesti olleet toistensa tiellä.
Kyra aristi reisilihastaan, kun sitä hieman tunnustelin. Ontui sen loppu päivän, mutta seuraavana päivänä oli enää vain hieman epäpuhdas liikkeiltään. Kylmäsin jalkaa muutaman päivän ja viikon verran ollaan oltu nyt sillain rennosti remmissä. Kyra on onneksi niin helppo ja rauhallinen vaikka ei saakkaan juosta muutamaan hetkeen. En osaa edes kuvitella mitä tapahtuisi, jos Kee joutuisi saikulle moneksi viikoksi...

Terve!

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa:

Keetan terveystuloksethan siinä. Ihan huippu hienoo, että tulokset ovat tuollaiset! Nyt saa harrastaa ja suunnitella tulevaisuutta ihan miten haluaa :)

Huippu treenit

Palataan näin aluksi alku viikkoon..
Maanantaina käytiin Keetan kanssa ensimmäisellä jäljellä. Tein näin ensimmäisellä kerralla lyhyen ja helpon jäljen, kun ajattelin että parempi aloittaa helposti eikä pettyä liian pitkän jäljen kanssa. No, olisihan se voisi olla hieman pidempikin tuumi kelpie jäljen päässä.. Oletin ettei Keeta muista enää
mistään jälkitouhuista yhtään mitään, mutta sepä yllätti ja jäljesti hienosti jäljen ♥

Jälki oli vain muutaman kymmenen metrin mittainen, Kee oli hieman hölmistyneen näköinen jäljen päässä ja se olisikin ollut kovasti jatkamassa vaikka loppu palkan saikin. Nameja laitoin matkan varrelle, mutta niistä tuli syötyä vain yksi, ensimmäinen, + tietysti loppu palkka.
Keskiviikkona otettiin uusiksi ja nyt teinkin pitkän noin 100m pitkän ja yhden kulman sisältävän jäljen. Kulmassa hieman etsi, mutta löysi itse oikean suunnan. Oli ensimmäinen kerta kun tein noin jyrkän kulman. Viime vuonna tein sellaisia loivia kaarroksia, mutta tällä kertaa oli ihan selkee 90 asteen kulma. Hieman jännitti miten käy, mutta hienosti pieni ruskea tämänkin jäljesti.
Pitäisköhän ottaa ja opettaa Keetalle keppi ilmasu ja tehdä ihan pk jälkee? ;)

Tänään käytiin Koirakoutsilla agilitytreeneissä Keen kanssa. Ihan huikee fiilis jälleen kerran! Tuo koira osaa olla sitten hyvin täydellinen ♥ Tehtiin ihan rataa, taisi olla 22 estettä joista me jätettiin Aa kaksi kertaa tekemättä. Juosta sai, mutta kun on irtoova koira ei tarvinnut ihan niin juosta kilpaa ;)
Mun pitää vaan muistaa pitää jalat oikeeseen suuntaan ja näyttää selkeesti mitä mie koiralta haluan, eikä heilutella käsiä ihan mihin sattuu. Valsseista täytyy vielä vahvistaa Keelle sitä kummalle puolelle sen pitäisi tulla, ja muutenkin vahvistaa kaikkia ohjauksia, jotta koira tulisi oikein mukaan. Mutta tässä on koko kesä aikaa treenata, mein oma kenttä on nimittäin sula! Jos ens viikolla jo vähän pääsis...?

Eilisestä selvittiin hengissä, se lienee pääasia..

Odotettiin omaa vuoroa siinä eläinlääkärin vastaanotolla ja kaikki ohi kulkevat ihmiset olivat Keetan mielestä potentiaalisia rapsuttajia. Se on kyllä jännä koira, kun ulkona lenkillä ollessa vastaan tulevat ihmiset hieman jännittää ja niitä pitää haukkua, mutta tuolla olisi ollut heti valmiina hyppäämään suoraan syliin rapsuteltavaksi.

Ensimmäisenä oli vuorossa silmä- ja polvitarkastus. Tarkastuksen teki eläinlääkäri Sanna Elfving. Silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa. Samaten polvet olivat nollat. Keeta oli super kiltisti tarkastuksen ajan, olin jo nähnyt pieniä painajaisia siitä kuinka se ei meinaa pysyä paikoillaan mutta huoleni oli ihan turhaa :) Keeta on fiksu pieni kelpielapsi ♥

Hetken päästä siirryttiin toiseen tutkimushuoneeseen, jossa Anne Siljamäki teki pikaisen perustutkimuksen ja antoi rauhoitteen. Keeta ei meinannut ensiksi antaa ollenkaan periksi vaan pyrki olemaan pystyssä vaikka vähän väsytti. Nukahti kyllä sitten ihan silmänräpäyksessä. Ja mä vahdin aivan koko ajan että varmasti hengittää.. Ihan jäätävän kamala fiilis kun toinen nukkuu ja pitää vaan muutaman sekunnin tauon henkityksessä.
Kuvat saatiin otettua lonkista, kyynäristä ja selästä. Kaikki oli ok yhtä pientä, mutta ei niin kivaa juttua lukuunottamatta. Palataan siihen, kun Kennelliitosta tulee lopullinen arvio ja katsotaan sitten heitetäänkö romukoppaan muutama haave tulevaisuudesta vai jatketaanko elämää suunnitelmien mukaan.

Viimesten kuvien jälkeen Keeta meinas nousta jo ylös, loistava ajoitus siis otuksella. Sai kuiteskin herätteen ja heräsikin melko nopeasti. Maksaminen oli huomattavasti helpompaa, kuin ilmoittautuminen, jostain kumman syystä ;) Kotona huomasin sillä olevan korvat ja mahan alusen ihan viileet ja Keeta tärisikin. Oli vissiin matkalla saanut kylmää ja rauhoituksen takiakin ruumiinlämpö saattaa laskea. Pistettiin Back on Track päälle ja mentiin vielä fleecepeiton mutkaan lämmittelemään. Siihen pikkuinen nukahti ♥

Kyra oli ihan ihmeissään mikä Keetalla on kun ei yhtään kiusaa sitä. Lohdutin Kyraa, että kyllä se muutaman tunnin päästä varmasti on taas oma vilkas itsensä, ja niinhän siinä kävi. Pari tuntia Keeta nukkui ja sitten se tuttu meno alkoi jälleen. Tai olisi alkanut, mutta eläinlääkäri sanoi ettei tänään saa riehua paljoa joten erotin ruskeat portin eri puolille.

Illasta vietettiin Kyran kanssa laatuaikaa tokoilun merkeissä, kun käytiin paikallisten koirakoiden treeneissä vähän höntsäämässä. Kyralla oli tosi kiva meno päällä ja se teki innoissaan töitä, tarjoili myös kaikkea mitä ei olisi välttämättä tarvinnut :) Vissiin tykkäsi lähteä välillä kaksin liikenteeseen.