21. maaliskuuta 2016

Viimeisiä hetkiä yhdessä?

Hiljaista on jälleen blogin puolella ollut, kun on pitänyt hieman miettiä tulevaisuutta ja sitä kuinka äkkiä asiat muuttuvat. Vielä reilu kuukausi sitten sanoin yhdelle kaverille Mersun kuulumiset vähän tähän tyyliin: "Siellä se mennä viipottaa, ei sillä mitään vikaa oo. Vanhuuden kyllä huomaa, mutta ei mitään ihmeellistä." Ja samalla ajattelin Mersun elävän vielä piitkään. Mutta toisin varmasti tulee käymään.

Mersu on kipeä. Tai ei se kipeältä vaikuta, mutta sillä on kasvain. Sen voisi leikata, mutta leikkaus tulisi olemaan iso ja 12-vuotiaan koiran nukuttaminen on aina riski. Leikkauksella voisi saada muutaman vuoden lisää elinaikaa, mutta entä jos Mersun elämä päättyykin leikkauspöydälle? Sitä en halua enkä myöskään halua, että Mersuun sattuu.


Päätös ei ole ollut helppo, mutta koiran kannalta parhain ratkaisu on päästää irti, kun on sen aika. Tällä hetkellä mennään kipulääkkeillä, joka saattaa hidastaa kasvaimen kasvua mutta se viimeinen päätös on edessä ihan koska vain. Pelkkä ajatuskin mummelin viimeisestä matkasta sattuu. Mersu pääsee leikkimään Minin ja Tessan kanssa pilvien päälle heti, kun sen elämä ei ole enää kunnon elämää. Koska se päätös täytyy tehdä, sitä ei tiedä kukaan. Eläinlääkärin mukaan voi olla vaikka vuosia oireeton, mutta voi mennä myös todella nopeasti huonoon kuntoon. Eletään siis tällä hetkellä kuin jokainen päivä olisi viimeinen ja muistan aina rapsuttaa ja rutistaa Mersua superpaljon, kun lähden viikoksi koululle