30. toukokuuta 2013

Kiitos, mutta ei raakaa lihaa

Niinhän siinä sitten kävi, ettei pikkumustasta ollut raa'an lihan syöjäksi. Sanonta ei koira itseään nälkään tapa, ei kyllä pidä Minin kohdalla paikkaansa. Se söi viiden vuorokauden aikana noin 20g lihaa ja oli sen viidennen vuorokauden iltana niin väsyneen ja heikon oloinen etten halunnut ottaa sitä riskiä että aamulla löydän sen tajuttomana jostain. Meillä oli myös kisat tulossa, joten päätin siirtää Minin takaisin nappuloiden syöjäksi. Ja voi sitä onnen päivää, kun Minin sinne kupin vierelle nostin ja se huomasi mitä kupissa on. Luit aivan oikein, nostin sen kupin vierelle koska ei se itse halunnut tulla syömään, luuli saavansa ällöttävää lihaa.
Yleensä saa lukea siitä kuinka barffaus on muuttanut koiran elämää positiivisella tavalla, esim. lisäämällä ruokahaluja jne.. Mutta Minin kohdalla näin ei tapahtunut. Ennen barffauksen aloittamista Mini hyppi ja pomppi keittiön ovella ollutta porttia vasten, sillä välin kun laitoin koirille ruokaa. Ja luvan saatuaan säntäsi kauheella kiireellä kupille ja hotki ruokansa hetkessä. Mutta barffauksen aloituksen jälkeen pikku hiljaa chihu huomasi kupissa olevan ainoastaan ällöttävää raakaa lihaa ja se jäi suosiolla olohuoneen sohvalle nukkumaan. Loppu vaiheessa ei siis edes tullut katsomaan mitä kupista löytyi.
Siirsin Minin tosiaan viiden vuorokauden barffauskokeilun jälkeen takaisin nappulalle, jolloin ruokailu ajat muuttuivat kerta heitolla jälleen päivän parhaimmaksi tapahtumaksi.
Kisojen jälkeen kokeilin uudestaan erikoisemmilla lihoilla: hanhen-, lampaan- ja poronjauhelihoilla, jos vaikka ne sattuisivat chihulle kelpaamaan. Mutta ei kelvannut, ei edes maistanut ilman nappuloita. Mini siis jatkaa elämäänsä syöden pääasiassa nappulaa.
Mersu syö edelleen aivan kaiken mitä kuppiin laitat. Kuppi tyhjenee noin kahdessa sekunnissa ja sen jälkeen kiireesti katsomaan joko Mini ja Kyra on syönyt... Ruokahalu on siis valtava. Jouduin pienentämään sen päiväannosta, kun alkoi Mellun vyötärölle kertyä muutama senti ylimääräistä. Jopa äitini sanoi Mersun lihoneen. Ei se toki ylilihavaksi päässyt, mutta huomasi kuiteskin että sai liikaa ruokaa aktiivisuuteen nähden. Mersussa olen kaikista eniten huomannut muutosta barffauksen aloituksen jälkeen, nimenomaan sitä positiivista muutosta. Ennen se oikeastaan vain nukkui sisällä ja lenkillä ei oikein halunnut kävellä. Nykyään se leikkii, juoksee, riehuu sisällä ja lenkillä ei enää hidastele eikä lyö jarruja pohjaan haluten kääntyä kotiin. Se on ihan selkeesti iloisempi ja reippaampi kuin nappuloita syödessään. En sitä siltikään enää pitkille lenkeille ota mukaan, vaikka kuinka jaksaisi kävellä. Saa vanhus leikkiä ja liikkua omaan tahtiinsa kotona <3
Kyran kohdalla toivoin barffauksen tuovan sille lisää kaivattua massaa. Se kun on ollut oikeastaan koko elämänsä melko hoikassa kunnossa, enkä ole nappulalla saanut siihen lisää massaa vaikka kuinka olen yrittänyt. Se on syönyt aina isoja annoksia, mutta mikään ei vain näy missään. Barffauksen aloitin suoraan tuon kokoiselle koiralle isolla annoksella, mutta eipä sillä mitään vaikutusta ole ollut. Kylkiluut tuntuu edelleen erittäin hyvin..  Sain tässä muutama päivä sitten kaverilta ihan puhdasta rasvaa ja sitä olen nyt Kyralle syöttänyt pieniä määriä. Katsotaan auttaako se vai lisäänkö vielä ruoka määrää..
Ruokahalu on kelpiellä ainakin hyvä, tosin tässä yksi päivä se jätti lampaanlihan syömättä. Tuttuun tapaan annoin koirille aamuruuat ja menin valmistautumaan eteiseen töihin lähtöön. Kyra tuli melko heti perässä, kuvittelin sen jo syöneen, mutta töistä tullessani ruoka oli edelleen kupissa. Sitä oli vähän närpitty ja levitelty pitkin lattiaa, mutta syöty siitä ei oltu kuin ihan murto-osa. Kaikki muut erikoiset liha on kelpille kelvannut, lammas ei vaan jostain syystä ollut sen mieleen.

28. toukokuuta 2013

Australian karvatonkelpie esiintyy

Jälleen kerran päivitys väli on venynyt hieman pitkäksi... Kahdessa viikossa on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta kerron kuiteskin vain hyvin pikaisesti yhdestä näyttelyviikonlopusta.

Se oli todennäköisesti meidän tämän vuoden ainoa näyttelypainotteinen viikonloppu. Ainakin Kyran kanssa, katsotaan jos Minin kanssa kehtais mennä pöyrähtään jossain näyttelyssä.
Launantaina 18.5 oli SBCAK ry:n erikoisnäyttely Jämsässä ja sateisen päivän tuloksilla ei juhlittu. Kyralle EH, löysät etuliikkeet, huono turkki...
Mutta Mia pyysi meitä kasvattajaluokaan ja siellä Yacatis kenneli voitti ja oli siis ROP-kasvattaja! Huisia!


Sunnuntaina jatkettiin Jämsän kaikkien rotujen näyttelyllä. Tällä kertaa auringon paisteessa. Olen oikeasti erittäin iloinen ettei erkkaripäivä ollut tälläinen, ei siellä kehän laidalla ois jaksanut olla reilua 8 tuntia.. Ja onneksi Kyra sai vain ERI:n eikä tarttenut jäädä esim. odottaan ryhmäkehiä. Olematon turkki ja löysät etuliikkeet/kääntyneet etukäpälät syynä tähän arvosteluun.
Tavoitteet tälle näyttelylle oli saada Kyralle parempi laatuarvostelu tulos kuin samainen tuomari antoi sille junnuna. Ja se tavoite täyttyi kyllä, junnuna Jaana Hartus antoi EH:n ja nyt tosiaan ERI:n.

Kyralla on ihan hirvee karvanlähtö aika tällä hetkellä. Furminoin sen noin kuukausi ennen näyttelyitä ja toivoin karvan kasvavan siinä ajassa takaisin, mutta toisin kuiteskin kävi. Tuntui vain että siltä lähtee pohjavillan lisäksi myös osa päälikarvasta.. Oli sillä vielä jokunen karva näyttelypäivänä päällään, vaikka kotona lattia/sohva/koirien peti on kuorrutettu ruskeilla karvoilla... Heti maanantaina näyttelyiden jälkeen otin furminaattorin ja vedin kaiken irtokarvan pois ja täällä on tällä hetkellä uusi rotu: australian karvatonkelpie.

(c) Veera Toppari
Erkkarin kuvista (kaksi ylempää) kiitos Veera R ja Jämsän kaikkien rotujen näyttelyn kuvalle kiitos Veera Topparille :)

12. toukokuuta 2013

Näytelmiä ja tuplasti hyllyjä

Lauantaina oltiin koko lauman kanssa Virroilla mätsärissä. Ajatuksena oli aluksi mennä vain Minin kanssa, mutta ilmoitin kuiteskin kaikki kun olivat kerran mukana :)
Mätsäri oli erittäin hyvin järjestetty ja pienillä järjestelyillä sain vietyä kaikki koirat pari kisaan itse. Ensimmäisenä kehään asteli Mersu. Mummelin kanssa on aina niin hauskaa, se esiintyy omalla tavallaan erittäin hyvin ja nauttii siitä kun tehdään kaksistaan jotain. Ja saa herkkuja ;) Mersun kanssa ei olla juurikaan näyttelykäyttäytymistä harjoiteltu, ja se näkyi. Mersu ei osaa seistä nätisti paikoillaan, vaan se joko pyörii, hyörii tai kaivaa (seisoo takajaloillaan ja kaivaa etujaloillaan ilmaa). Meitä vastassa oli muistaakseni russeli joka esiintyi nätisti ja ajattelinkin sen saavan punaisen kun on niin rauhallinen. Mutta ei, tuomari antoi punaisen meille, koska on niin iloinen vanhus :)

Minin vuoro oli seuravaksi ja minimäiseen tyyliin hieman jännitti ja haukkuakin piti. Esiintyi kyllä ihan hyvin, häntä oli alhaalla, mutta ei kuiteskaan koipien välissä. Liikkeessä piti hännän hienosti ylhäällä ja liikkui rennosti ja iloisesti. Vastaan saimme tutun corgipojan, jostain syystä tuomari tykästyi Miniin ja saimme punaisen.
Kaverikuva..
Kyran vuoro oli viimeisenä ja se esiintyi omalla varmalla tavallaan loistavasti. Vastassa oli berni, jota jännitti hieman liikaa.. Meille punainen nauha. Kyran turkki on ihan hirveässä kunnossa tällä hetkellä, se ei toki mätsärissä vaikuta, mutta ensi viikon päästä pitäisi mennä erkkariin....

Pienten punaisten nauhan saaneiden kehässä Jaana esitti Mersun ja minä Minin. Minillä oli jo vähän väsy ja kuuma, joten sitä ei enää hirveesti kiinnostanut se touhu. Mersu meni yllättävän kivasti (ja kiltisti) vieraan ihmisen kanssa. Kummallekaan ei sijoitusta. Kyran kanssa isojen punaisten ryhmästä jouduttiin melko nopeasti pihalle. Eli ei sijoituksia kenellekään, mutta saatiin kuiteskin osallistumisesta palkinnoksi kolme ruokapussukkaa.
Vähän parempi kaverikuva
Sunnuntaina eli tänään oli herätys kuuden aikaan aamulla ja matka kohti Jyväskylän agilitykisoja alkoi 6.45. Tuloksilla ei kehumista, mutta fiilis kisojen jälkeen on loistava.
Ensimmäisellä radalla ohjaaja unohti ohjata koiran kunnolla aalle, joten kielto ja Mini ehti sännätä jo seuraavalle esteelle ennenkuin tajusin sen tulleen aasta ohi.. ->hylky. Muuten ei mitään ongelmaa, paitsi että Minnin keppien aloitus oli jotain aivan uskomattoman hienoa! <3 Kukahan sen on noin taitavaksi opettanut :)
Toisella radalla Mini säntää väärälle esteelle eikä ohjaaja tee/sano mitään estääkseen tämän tapahtuva.. --> hylky. Mutta koira on aivan älyttömän upea!
Väsynyt pikkumusta nukahti norsun kainaloon <3
Minillä oli kummallakin radalla sellanen supervauhti päällä ja sitä fiilistä mikä sen kanssa on radalla, on vaikea kuvailla. Se on vaan niin ihanaa kun voi luottaa toiseen sataprosenttisesti, jos vain itse ohjaa ja kertoo ajoissa mihin ollaan menossa.










5. toukokuuta 2013

Raakaruokaa vai nappulaa

Olen tässä jo hetken pohtinut koirien ruokintaa. Raakaa vai nappulaa?

Kyra on syönyt elämässään useita eri nappulamerkkejä ja nyt se on muutaman vuoden syönyt 1st choice adult skin & coat merkkistä nappulaa. Sillä nappulalla Kyra on pysynyt ihan kohtalaisessa massassa. Hoikassa kunnossa se on tuollakin ruualla ollut, muttei niin pahasti aliravitun näköinen kuin esim. royal caninin sapuskalla. Se syö kaikkien ruokintasuosituksien mukaan yli isoja annoksia päivässä, mutta siltikään ei massaa tule juuri yhtään ylimääräistä. Toki se liikkuu päivässä paljon ja sitä myöten myös kuluttaa paljon.
Iloinen ja energinen se kuiteskin on ja iho ja turkki voi hyvin, että siinä mielessä tuo 1st choice sille sopii ja siksi olen sitä sillä syöttänytkin pidempään.

Pikku ipanat ovat myös muutaman vuoden syöneet 1st choice adult toy & small breeds nappulaa. Minillä oli yhdessä vaiheessa rapsuttelu ja hilseily ongelmaa. Totesin sen johtuvan vehnästä, ja 1st choicen vehnättömyyden ansiosta rapsuttelu/hilseily on loppunut lähes kokonaan.
Mersu on koira joka voisi syödä ihan mitä vain ja ihan milloin vain. Sillä ei maha mene sekaisin juuri koskaan ja sen turkki/iho voi aina hyvin. Lihomaan se on erittäin herkkä, varsinkin näin vanhempana kun ei se hirveästi enää liiku.

Nappuloiden lisäksi koirat ovat saaneet muutaman kerran viikossa raakaa lihaa, lähinnä broilerin-, sian- ja naudanjauhelihaa. Tämä ruokintamuoto on sopinut koirille ihan hyvin, mutta silti olen miettinyt jo hetken aikaa barffauksen aloittamista. Pakastin tilan puutteen takia en ole pystynyt sitä kuiteskaan aloittamaan ihan kokonaan. Mutta nyt kun meillä töissä myydään koirille ja kissoille raakapakasteita niin saan otettua aina töistä lähdettyäni seuraavan päivän pöperöt mukaan. Meillä siis siirryttiin perjantaina kokonaan raa'alle. Kokeillaan ainakin muutama kuukausi miten onnistuu ja vaikuttaako mihinkään.
Minille vaihto on ollut kaikeista rankin: pikkuchihu ei ole syönyt muutamaan vuorokauteen juuri mitään. Perjantai aamuna se vain haistoi kuppiaan ja meni pois, illalla sama juttu. Lauantai aamuna närppi ja valikoi kanakasvis mixin seasta vain tietyt palat, muut sylki kupin vierelle. Syöty määrä oli ehkä puoli teelusikallista. Lauantaina käytiin colliepoikien kanssa lenkillä ja ilmeisesti chihulla oli illalla nälkä kun söi kuppinsa tyhjäksi! Tosin ruokailu kesti Minin osalta reilu puolituntia.. Ei se kuppinsa vierestä pois kertaakaan lähtenyt, vaan söi kiltisti koko ajan mutta ilme oli just sellainen että tää on jotain tosi ällöttävää :) Ehkä Minikin oppii jossain vaiheessa pitämään raa'asta, kuten muut. Kyran ja Mersun kupit tyhjenee ennätys vauhdissa.

Olin kuiteskin ostanut 15kg säkin 1st choice adult skin & coat nappuloita ennenkuin tein tämän päätöksen barffauksen aloittamisesta. Joten nyt olisi sellainen myytävänä, hinta 55 euroa. Säkki on avaamaton. Jos jotakuta kiinnostaa niin kysellä voi spostilla kirsi.mertala @ gmail.com

Edelleenkään blogger ei anna ladata uusia kuvia, ärsyttävää!

4. toukokuuta 2013

Kisoja ja näytöksiä

Sunnuntaina 28.4 oltiin Seinäjoella agilitykisoissa Minin kanssa. Siellä oli kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri, tuomarina Minna Räsänen ja tuomariharjoittelijana agiradoilla Tomas Berglund. Kaikki radat olivat oikein mukavia, eivät mitään kauhean vaikeita. Kummallakin agilityradoilla ohjaajan mokien takia tuloksena hylkäytyminen. Jälleen ohjaaja olettaa eikä ohjaa.. Koskahan sitä oppisi?!
Hyppärille saatiin, pienistä ongelmista huolimatta, ihan hyvä fiilis ja täysiä vedettiin nollalla maaliin, mutta muutama sekuntti yliaikaa. Mini menee jo nyt mielestäni todella lujaa radalla, mutta uskon silti noiden muutamien sekuntien olevan kirittävissä.
Noista "pienistä" ongelmista kirjoitan joskus lisää ihan omassa postauksessa..

1.5 oli Virroilla vappurieha ja siellä oli hevoskatrilliesitys sekä agilitynäytös. Ne kaksi puoliveristä ja kaksi suomenhevosta olivat kertakaikkiaan älyttömän upeita! Heppailukuume senkun vain kasvoi entisestään. Olen ollut parisen vuotta ilman hevosia ja tällä hetkellä mieli takaisin hepan selkään on erittäin kova ja tuo näytös ei ainakaan laannuttanut sitä yhtään. Ongelma, tai hidaste ratsastustunnin varaamiseen on se ettei minulla ole kenkiä. Vanhat ovat ihan rikki ja uusia en ole vielä saanut ostettua.
Agilitynäytöksessä Mini näytti miten pikkumusta kiitää loistavasti esteiden yli ja Kyra näytti mitä tapahtuu kun hallinta katoaa ohjaajan ja koiran väliltä.. :)
Kyra meni tosiaan sinne mihin nenä näytti välittämättä tuontaivaallista mun sanomisistani, eli putkeenputkeenputkeen.