Hyvää syntymäpäivää!

 En mä vois kuvitellakaan

ettei sua olis ollenkaan
mun elämässä

Maailma parhain chihuahua täyttää tänään 9-vuotta! Hyvin paljon onnea rakas <3

Mersu on kaikkine ärsyttävine luonteenpiirteineen silti minulle juuri se koira chihuahua jonka saa vain kerran elämässä. Päivääkään en ole katunut sitä hetkeä kun tätä koiraa Pähkinältä kysyin, vaikka asiaa ehdin miettiä vain parisen viikkoa. Yhteinen matkamme alkoi noin 7-vuotta sitten ja toivoisin sen jatkuvan ikuisuuden, mutta tiedän ettei mikään ole ikuista ja luopumisen aika koittaa vielä joskus. Pelkkä ajatuskin tämän koiran viimeisestä matkasta sattuu.. 

Toivottavasti saan vielä monta vuotta nauttia tämän ihanan kiukkupussin seurasta <3 Mersussa on jo huomattavissa vanhuuden merkkejä: todennäköisesti sen pimeänäkö on hieman huonontunut, tai ainakin näin itse kuvittelen. Ennen se hyppäsi yöllä sänkyyn ihan helposti, mutta nykyään sillä on koroke mitä se käyttää rappusinaan. Jos tätä koroketta ei ole jää Mellu vinkumaan ja raapimaan sängyn reunaa ja hyppää sänkyyn vasta valoa saadessaan. Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on lenkkeily haluttomuus. Tai kyllä se toisinaan tykkää kävellä, mutta vauhti on hidastunut ja toisinaan haluaa kääntyä kotiin kun tarpeet on tullut tehtyä. Mersua en olekaan ottanut enää aikoihin pitkille lenkeille mukaan, vaan arvon rouva on saanut jäädä kotiin nukkumaan.

Perjantai 18.päivä

Perjantaina lämpömittari huiteli -25 asteessa ja tietenkin muin piti mennä autolla töihin. Normaalista menen kävellen, mutta nyt tarvin autoa töissä joten ei ollut vaihtoehtoa. Hieman pelkäsin auton akun puolesta, se kun on muutamia kertoja ollut sitä mieltä ettei välttämättä tahtoisi käynnistyä. Aamulla lähti ihan hyvin käyntiin ja kävin heittään pienen lenkin, jotta se lämpiäisi vähän ennenkuin jälleen sammutan sen. No eipä noin reilun vartin ajelu tällä pakkasella juuri mitään auta, joten sinne työmaan pihaanhan se jäi. Käyntiin se toki saatiin kaapeleilla, mutta eniten ärsytti illan agitreenien mahdollinen peruuntuminen.. Omalla autolla en sinne uskaltanut lähteä, joten kysyin kaverilta jos päästäisiin Mini kanssa kyydillä ja sehän onnistui. Ei onneksi jäänyt agitreenit välistä!

Treeneihin olin katsonut 31 esteen radan meille joka myös kokonaisuudessaan rakennettiin. Tehtiin ensiksi 10 esteen pätkissä ja lopuksi koko rata. Radassa oli takaa kiertoja, välitä vetoja, käännöksiä... ja kaikkea muuta kivaa ;) Alussa vauhti oli jossain kadoksissa, mutta kunhan pikku chihu lämpeni kunnolla niin vauhtikin alkoi löytymään. Luulin ongelman olevan yksi aita pyörityshässäkkä, mutta se olikin ihan helppo homma ja se oikea ongelma kohta oli A:n alla oleva putki... Kontaktihullu koira ampaisi aina kun vain mahdollista Aalle. Ja se tosiaan tapahtui noin 95% kaikista kerroista kun siinä kohtaa oltiin. Viimeinen pätkä oli ehkä se parhain ja siihen oli hyvä lopettaa tällä kertaa. Pitää nyt alkaa joka treeneissä tehdä muutamia puomi/A/putki erottelu harjoituksia. Yksittäisenä esteenä Mini tykittää putkeen hyvinkin kaukaa, mutta ne kontaktit on vaan niiiiiin paljon kivempia...

Kyralla alkoi lauantaina juoksu. Pääsimme silti tämän päiväisiin tokotreeneihin ja oli muuten aika jees treenit. Käännökset alkaa sujumaan kumpaankin suuntaan suht samalla onnistumisprosentilla. Kapulan kanssa yritettiin tehdä jotain, mutta maneesin hiekka ei ollut keepien mielestä ihan parasta ja siksi treeni jäi lyhyeksi. Haki kyllä innoissaan, mutta lääppi kapulaa lähinnä tassuillaan ja suuhun otti hyvin varoivaisesti. Ulkona otettiin muutama toisto ja siellä tassuilla lääppiminen jatkui, mutta kantoi suussaan vähän paremmin kuin maneesissa.
Otettiin lisäksi maahan menoa ja luoksetuloa. Luoksarissa tulee täysiä suoraan sivulle, ei ongelmaa. Paisti jos vire on liian suuri, saattaa keepie ensiksi hypätä minua vasten ja siitä nätisti sivulle.. Maahan menossa annan sille aluksi vielä melko voimakkaan vartaloavun, syystä ettei Kyra hiipailisi perään vaan jää oikeasti paikoilleen makaamaan.
Treenien loppuun otettiin paikkamakuut ryhmässä. Yksi koira lähti keskenkaiken liikkeelle ja silloin Kyrakin nousi ylös. Kyra nousi myös silloin kun palattiin takaisin koirien luo. Ei olla pitkään aikaa otettu paikkalla oloa, mikä varmasti vaikutti jonkin verran paikoillaan pysymiseen.

Katselin Minille agilitykisoja tässä joku päivä ja oli muuten aika siistii katsella niitä kolmosluokan kisoja ;)

Operaatio hihnakäytös, osa 1

Olen useampana vuonna tehnyt uuden vuoden lupauksen koskien koirien hihnakäytöstä, mutta valitettavan usein en ole lupausta vienyt loppuun asti ja omat hermot ovat loppuneet jo muutaman päivän jälkeen kun tulosta ei ole syntynyt. Mutta tänä vuonna tämä ei ole vain lupaus, jonka voi rikkoa vaan tänä vuonna erityisesti Kyran hihnakäytös tulee muuttumaan.
Kyrahan vetää ja sinkoilee hihnassa sinne tänne. Varsinkin lenkin ensimmäiset kilometrit ovat ihan hirveitä, vauhtia ja energiaa on enemmän kuin laki sallii. Loppu matkasta Kyra yleensä kävelee suht nätisti, hihna kireällä, mutta ei vedä täyttä höyryä eteenpäin, paitsi poikkeustapauksissa.. Toisten koirien ohitukset onnistuu vetämällä mutta haukkumatta jos toinen koira ei provosoi haukkumalla. Jos toinen haukkuu, haukkuu Kyrakin.
Mersu ei juurikaan vedä hihnassa, mutta se haukkuminen. Mellu haukkuu kaikki yksittäiset koirat ja tietyt ihmiset mitkä tulee lenkillä vastaan. Paikoissa missä on paljon koiria, Mersu ei hauku. Nämä tietyt ihmiset mitkä se haukkuu, saisivat tuntea myös chihun hampaat nilkassaan jos saisi siihen mahdollisuuden...
Mini vetää myös lähes aina, mutta en siihen nyt puutu kun ei tuo juurikaan haittaa. Muuten Minni käyttäytyy hihnassa mielestäni nätisti. Vieraat koirat vähän pelottaa ja Mini tuleekin usein minun taakse kun sellaisia vastaan tulee. Jos nämä vieraat koirat tulevat liian lähelle aloittaa Mini haukkumisen, pelosta. Miniä kun jännittää vieraat koirat erittäin paljon.

Nyt ollaan jo pari viikkoa eletty elämää jossa on vetämis ja haukkumis kielto. Pientä edistymistä on havaittavissa, painotaen siis erittäin pientä, mutta ongelman ratkaisemiseen johtava tapa on varmasti löydetty. Päätin niin että en anna Kyran vetää askeltakaan enää koskaan. Pysähdyn aina kun Kyra alkaa vetämään ja odotan niin kauan kunnes löysää itse hihnaa ja ottaa kontaktia = palkka ja/tai kehu.
Lenkin alussa etenemisnopeus on tyyliin jotain metri tunnissa ja meidän normaalisti tunnin kestävään lenkkiin menee noin kaksi-kolme tuntia aikaa. Viime päivinä ollaan päästy useita kymmeniä metrejä vetämättä! Jos joskus ei ole aikaa pysähdellä koko aikaa, laitan Kyralle kuonopannan jolloin se kävelee nätisti koko matkan.
Vieraat koirat pyritään kiertämään mahdollisimman kaukaa tai kulkemaan niiden perässä. Kyran otan aina "tähän näin", eli vasemmalle sivulle, kun tulee toisia koiria näkyviin. Ja liikuta ei senttiäkään jos paikka ei pysy oikeana. On muuten toiminut, kyllä huomaa että keepien päässä jotain tapahtuu :) Palkkana käytän ihan joka päiväistä nappulaa, nämä omat koirat ovat kaikki sen verran ahneita että normisapuskakin kelpaa. Varsinkin ryhmänä ovat sen verran kilpailuhenkisiä, että jos yksi saa niin muutkin haluavat. Eivät kuitenkaan ala tappelemaan ruuasta, eikä muutenkaan näiden välillä ole mitään erimielisyyksiä.
Vieraista koirista kaukana pysyminen on vaan toisinaan vähän hankalaa, kun jotkut omistajat ovat sitä mieltä että kyllä meidän mustin täytyy päästä katsomaan toisia koiria, vaikka sitten ilman lupaa.. Vähän ärsyttää kun jonkun koira jää esim. kyttäämään johonkin ja sitä koiraa ei saada liikkumaan mihinkään ennenkuin se vastaan tullut koira on kohdalla ja silloinkin se koira päästetään ihan siihen lähelle. Vaikka kuinka sanoo ettei omat koirat tutustu toisiin koiriin lenkillä, niin sitä ei tunnuta ymmärtävän.
Kerran tein niin, että jäin parin kymmenen metrin päähän yhdestä koirasta jonka tiedän ettei kovin helposti liiku mihinkään kun toinen koira on näkyvissä. Oli muuten hyvä treeni omille koirille! Ei menty ohi, vaan tehtiin kontaktitreeniä siinä sopivan matkan päässä ja hetken päästä jatkettiin tulosuuntaan hyvällä fiiliksellä. Sillä toisella koiran omistajalla ei välttämättä ollut sama fiilis, mutta meillä meni loistavasti :) Ja sehän on pääasia?

Onkohan sillä tarpeeksi suuri peti? ;)

Kanalassa

Mini vietti Seinäjoen kisojen jälkeen kolme viikkoa agitaukoa ja se näkyi seuraavissa treeneissä. Pikkumusta oli ihan poissa kartalta. Oli kyllä innoissaan, mutta se vauhti ja tekemisen meininki puuttui. Tauon jälkeen pari seuraavaa treeni kertaa tiputtivat vihdoin meidät alas sieltä pilvilinnoista todellisuuteen ja ajatukset pääsi hetkeksi livahtamaan sinne miksiharrastantätälajiayhäedelleen puolelle.

Meillä tosiaan on varattu perjantaisin Längelmäen Kana-areenalle 1,5 tuntia treeniaikaa. Treeneillä ei ole varsinaista ohjaajaa, vaan jokainen neuvoo ja antaa vinkkejä toisilleen (jos viittii...). Mä vaan kaipaisin kovasti niitä ohjattuja treenejä, kun ei tarttis itse suunnitella mitään vaan saisi tehdä ja toinen kertoo mikä meni metsään.
Eilen vedin ihan hatusta sellasen noin 15 esteen radan pätkän, kun alkuperäinen idea ei mahtunut kentälle niinkuin sen olisin halunnut tehdä. Tuli taas huomattua mitkä on mun ja Minin heikkoudet: välistävedot. Ei vaan onnistu, en osaa ohjata. No onneksi ohjauspuolen muutoksella välistävedot on helppo vaihtaa mein vahvuuksiin eli takaakiertoihin :) Takaakierrot onnistuu aina ja vaikka ohjaus olisi kuin myöhässä riittää kun sanon " takatakataka". Pitäis vaan ottaa ja tehdä myös niitä välistävetoja, mutta se on niin paljon helpompaa pysyä siellä mukavuusalueellaan ja näin ollen saa aina onnistuneen fiiliksen...
Jos välistävetojen tuomaa fiiliksen laskua ei huomoida, oli eiliset treenit oikein mukavat. Minillä oli vauhtia ja intoa tehdä yhdessä töitä ja vaikka hinkattiinkin melko paljon tätä edellä mainittua ongelma kohtaa into säilyi koko ajan. Kisakalenteria tuossa jo selailin ja muutamat kisat on jo merkattu kalenteriin :)

Kyra on päässyt myös kanalaan, ei tosin agittaan vaan tokoileen. Se on niin ihana kun kierrokset heittelee ihan katossa toisten tehdessä agia. Hyvin se keskittyy, erittäin isosta häiriöstä huolimatta. Tosin välillä keepiä täytyy vähän muistuttaa että mitäs sitä nyt oltiinkaan tekemässä, katsomassa toisten liitämistä vai tokoilemassa.. Paikkamakuussa pysyy hyvin jos olen lähellä ja kukaan toinen koira ei mene putkeen juuri sillä hetkellä ;) Putkihullulle keepielle se on _vähän_ haastavaa olla paikoillaan siinä tilanteessa.
Tokon koekalenteri olen myös katsellut ja tavoitteeksi olen laittanut yhden kokeen, joka jääjöön vielä tässä vaiheessa salaisuudeksi ;) Katsotaan sitten kokeen jälkeen kerrotaanko jotain vai paetaanko omaan pikkukoloon piiloon ja tullaan sieltä pois vasta kun osataan oikeesti jotain..