Puoli vuotta takana koiran elämää

Tänään tulee tasan kuusi kuukautta siitä kun ensimmäiset Suklaatassut näkivät päivän valon. Hyvin paljon onnea puoli vuotiaille Jarelle, Pilkeelle, Kajalle, Sylville ja Koonalle ❤️

Palataan reilun kuukauden päähän ja kerrotaan Koonan hammasoperaatiosta. Alakulmurit tosiaan poistettiin Keuruulla, kun ne olivat ihan tulehtuneet ja poikki. Toinen oli lähtenyt ihan vain vetämällä, mutta toinen jouduttiin leikkaamaan. Koona ei meinannut alkuun nukahtaa ja saikin toisen annoksen rauhottavaa ennenkuin kannoin sen sinne leikkauspöydälle. Fiilikset heitteli laidasta laitaan, kun pennun sinne jätin. Entä jos se ei herääkkään enää koskaan?? Mutta fiilikset oli hyvin onnelliset kun menin Kooniksen hakemaan operaation jälkeen kotiin. Sieltä se tassutteli hoitajan kanssa vähän peloissaan ja sekaisin, mutta se oli elossa ❤️

Tässä reilun kuukauden päivityskatkon aikana ollaan käyty neljä kertaa hallilla ja tehty kotona vaikka mitä. Ensimmäisen kerran käytiin Seinäjoen Hauhau champion areenalla. Keeta kanssa aloitettiin agility hyvin maltillisesti matalilla rimoilla ja tehtiin vain muutaman esteen ratoja. Huomasin meinaan melko pian sen olevan selkeesti jumissa lihaksistostaan, kun ei oikeen kulkenut samallalailla kuin ennen. Siksi en hirveesti pyytänyt sitä revitteleen ja vaatinut hyppäämään korkeita hyppyjä. Keetalla oli kyllä superhauskaa ja siitä huomasi että nautti jälleen agilitystä vaikka lihaksisto ei olekkaan kunnossa.
Mitsu teki hypyn ja renkaan tarjoamista, putkea ja matalan puomin ylittämistä remmissä. Hypyn rima oli toisesta päästä noin 10senttimetrissä ja toinen pää oli maassa. Tätä hitsi on tehnyt jo ennenkin ja tää onnistuu oikein loistavasti. Yhdistin jo hyppyyn sanallisen käskyn ja jotenkin tuntui että chihu oppi jo mitä "hop" tarkoittaa. Rengasta harjoiteltiin sellaisella alkeisrenkaalla missä ei ollut kuin itse rengas ja pystyrimat sivuilla, jotka piti renkaan pystyssä. Renkaan sai ihan maahan kiinni, joten ei ollut chihulle mitenkään hankala hypätä. Alkuun oli vähän jännää ja hetki piti houkutella, että chihu uskalsi tulla läpi. Mutta kun kerran pääsi läpi, niin chihu meni siitä moonta kertaa itse ilma apuja. Ihana chihu!
Koonan kanssa leikittiin ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin kotona. Keepie oli heti menossa mukana eikä aikaillut yhtään leikkiin ryhtymistä vaikka oli täysin vieras paikka. Agilityn alkeita myös hieman jo harjoiteltiin hypyn ja renkaan tarjoamisella. Ensimmäisen kerran teki penneli ja se oli kuin vanha tekijä! Hoksas hyvin nopeasti mitä siltä odotan. Lisäksi otettiin vähän keinun paukuttelua tarjoamisen kautta tottakai. Laitoin keinun laskevaan päähän aidan siivekkeen sillain että toinen pää jäi ilmaan ja palaa automaattisesti ylös kun koira siihen koskee. Siiveke ei ollut ihan paras mahdollinen ja toinen pää jäi vähän turhan ylös ja mietinkin miten pentu sitä pelästyy kun melkein 15sentistä keinun pää osuu maahan. Mutta eipä mitään! Penneli paukutteli sitä ihan urakalla eikä reagoinut mitenkään vaikka kuului ääntä ja oli liikettä! Huippu pentu! Tästä tulee vielä hyvä agilitykoira.

Seuraavat kolme kertaa onkin sitten vain Koonan halli reissuja. Toinen kerta hallissa ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut ja sieltä ei tullut kuin paha mieli. Oltiin menossa erään tanskandoggi kasvattajan järjestämiin näyttelytreeneihin. Kaikki meni loistavasti siihen asti kunnes päästiin sisälle halliin. Siellä pääsi eräs vasikan kokoinen doggi tulemaan liian lujaa liian lähelle ja vieläpä liian yllättäen. Koona pelästyi sitä ihan sikana eikä kyennyt enää tekemään mitään muuta kuin haukkumaan ja liikkumaan häntä koipien välissä pyrkien koko ajan mun taakse tai syliin. Hetki hengailtiin sivummalla jospa jännitys laukeaisi mutta näin ei käynyt joten lähdettiin kotiin yhden erittäin huonon kokemuksen kera.
Heti tästä huonosta kokemuksesta seuraavana päivänä meillä alkoi Koonan kanssa pentukurssi Koirakoutsi areenalla. Vähän jännitti mennä sinne pennun kanssa joka on edellisenä päivänä saanut huonon kokemuksen hallista ja toisista koirista. Mentiin halliin viimeisenä ja mahdollisimman kauas kaikista muista pennuista, ihan vain varmuuden vuoksi. Koonaa ei onnekseni yhtään jännittänyt, päinvastoin olisi halunnut lähteä leikkimään muutaman muun pennun kanssa. Siinä jossain tunnin aikana naapuripuolelta kuului ison koiran haukuntaa, joka sai Kooniksessa pienen välähdyksen ajaksi paniikin aikaan, mutta ei onneksi jäänyt pohtimaan asiaa enempää. Kurssilla ei oikeastaan tehty ekalla kerralla kuin kontaktin ottamista ja vähän namista luopumista. Tässä vaiheessa ajattelin jo että olisi ehkä pitänyt mennä jollekin muulle kurssille koska nää hommat me jo osataan, onhan toki nämäkin ihan tarpeellisia taitoja ja ihan hyvää treeniä vilkkaalle pennulle. Hallista kun poistuttiin, oli pihalla jo seuraavan kurssin osallistujan odottamassa. Siinä Koonaa alkoi jostain syytä jännittään ja häntä koipien välissä se veti kauheela kiireellä autolle. Täytyy sano ettei mun taidoilla en osannut tehdä asialle mitään, joten pentu autoon ja miettimään miten tästä selvitään.

Pentukurssin toinen kerta oli eilen. Alkuun näytettiin miten hyvin kontakti sujuu ja siitä jatkettiin jälleen namista luopumiseen. Alkuun käsi pidettiin paikoillaan ja siitä jatkettiin siten että liikutellaan kättä ja koiran pitää pitää kontakti siitä huolimatta. Koona on melko häiriö herkkä ja huomaa kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Tästä johtuen keskittyminen ei aina ole ihan sataprosenttista. Yritin palkata sen aina siitä katseesta, mutta toisinaan naksaus (=palkka) tuli siitä kun se ehti jo kääntää päänsä pois. Tunnin aikana jokainen saa pitää pentunsa kanssa taukoja omaan tahtiin. Tauoilla opeteltiin rauhoittumaan ja vain olemaan tarjoomatta mitään tekemistä. Se on vaan pienen keepin niin kovin vaikea ymmärtää että joskus voi vaan olla. Tätä täytyy ehdottomasti treenata enemmän ihan kotonakin. Satuttiin menemään hallissa sellaiseen paikkaan missä oli sellainen lasten korokejakkara siinä vieressä ja tarvitseeko edes mainita mitä ohjelmaa pentu tämän jakkaran kanssa keksi? Koska mistään muusta ei saanut palkkaa (koska olisi pitänyt olla tauko) niin keepi päättä kiivetä jakkaralle ja tarjota siinä erilaisia asentoja. En voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni vaan palkkasin sitä siitä :) Se on varsinainen puuhapete joka keksii kaikkea erikoista jos vanhat jutut eivät enää toimi, jotta saisi palkkaa. Tunnin loputtua otin käteen paljon nameja ja imutin pennun ulos ja tarkoitus oli päästä näin autoon saakka, mutta jossain haukahti iso koira jota Koona pelästy ja jälleen lähdettiin pelkäävän koiran kanssa kotiin.

Keeta pääsi eilen vihdoin hierottavaksi ja jumejahan sieltä paljastui. Erityisesti selkä ja vasen lapa olivat pahimmat alueet. Ollaan menossa tämän viikon sunnuntaina uudestaan hierottavaksi eikä nyt olla edes suunniteltu mitään agilitytreenejä. Hoidetaan ensiksi kroppa kuntoon ja katsotaan sitten keväämmällä.


Näytelmiä olen Koonalle suunnitellut, mutta nyt tämän koira pelon takia mietin että ilmoitanko sitä sittenkään mihinkään. Ensimmäisenä olisi suunnitteilla Jyväskylän pentunäyttely, jonne olisi ilmoittautuminen tällä viikolla. On tässä hetki miettiä ilmotanko vai en. Toisaalta olis ainoo pentunäyttely mihin päästäisiin ja onhan tässä kuukausi aikaa yrittää päästä koirapelosta eroon. Täytyy pohtia.

Takajalat vois olla taaempana mutta onhan se melko magee!