Vuosi 2016

Vietetään vuoden viimeistä päivää ja kuunnellaan kuinka ulkona paukkuu raketit. Meillä ei onneksi niihin reagoida niin, että pelko veisi toimintakyvyn. Kelpiet kyllä kuulevat, mutta syövät luitaan rauhallisina tai nukkuvat tuossa lattialla. Mersu ei nyt koskaan ole ääniin mitenkään regoinutkaan.
En ala mitenkään puolustelemaan pitkää postaus taukoa, joten siirrytään varsinaiseen aiheeseen eli mitä vuonna 2016 on tapahtunut ja miten tavoitteet on toteutunut.

Keeta
Agilityssä startattiin virallisissa kisoissa Nokialla 3.9. Yhteensä tänä vuonna startteja kertyi 11, joista kahdelta tuli tulos. Yksi nolla, joka minun mielestäni olisi kyllä kuulunut olla 5, mutta tuomarin mielestä ei.. Näillä mennään ja ollaan kyllä iloisi ensimmäisestä luvasta :) Toinen tulos tuli samoista kisoista ja tuloksena oli kaksi rimaa ja yksi kielto eli 15. Muuten tuloslista näyttää hyvin yksitoikkoiselta: hyl, hyl, hyl... jne. Harmi, kun tuloksissa ei näy se, että kaikki hylyt ovat ns. hyviä hylkyjä. Yhteenkään rataan en ole pettynyt ja nämä hylyt olisivat helposti olleet tuloksia, ei nyt nollia todellakaan, mutta 5 ja 10 olisi listassa. Kisoissa Keetan olen palautta kontaktille, ottanut lentokeinun uudestaan.. jne eli lähinnä hylyt ovat ohjaajan aikaansaamia pikku korjauksia, mistä toivon olevan tulevaisuudessa apua. Kisoissa ei saa lähteä keulimaan, vaan pitää malttaa.
Tokon suhteen ollaan tehty hyvin vähän. Yksittäisenä periaatteessa menee kaikki alokkaan liikkeet, mutta siihen se sitten jääkin. Ollaan keskitytty erilaisten temppujen opetteluun, toisinsanoen tehty paljon kivempaa kuin toko :)
Jälkeä tehtii suht paljon kesällä. Ei saatu kaveria mukaan, Keeta jäljesti siis vain minun tekemiä jälkiä. Keppien ilmaisua ei opeteltu.
Nose workin haju pääsi loppumaan kesällä eikä kukaan ole saanut tilattua uutta. Syksyllä harjoiteltiin kuivatun rosmariinin kanssa ja se toimi ihan jees. Ei paljoo tarvinnut ehdollistaa kelpielle mitä pitää etsiä. Keeta nauttii erittäin paljon näistä hajutyöskentelyistä.
Paimennusta ei päästy kertaakaan harrastamaan ja vähän alkaa tuntumaan siltä, että pitää omat lampaat hommata jos paimennusta haluaa harrastaa ;)
Luonnetestissä käytiin syyskuussa. Testi meni hyvin keetamaisesti ja testi päättyi uuden valion syntyyn.
Uimassa Keeta kävi hyvin monta kertaa ja vielä marraskuussa olisi järveen halunnut mennä, mutta jostain syystä en sitä sinne päästänyt. Vepeä kokeiltiin muutaman kerran ja koukkuun jäätiin. Kiva harrastus ja Keetakin tykkäsi paljon.

Kyra
Kyra täytti heinäkuun lopussa kahdeksan vuotta ja näin ollen pääsi näyttelyissä veteraaniluokkaan. Ensimmäinen veteraaniluokka korkattiin Nokialla 6.8. Tuloksena hienosti ROP Ja ROP-VET. Tuomarina oli Leni Finne eikä todellakaan ollut ajatuksissa pärjätä tällä tuomarilla niin hyvin.
Tokoiltu ja ralleiltu ollaan sillain omaksi iloksi aina välillä, mutta suurimmaksi osaksi Kyra on keskittynyt lenkkeilyyn, Keetan kanssa leikkimiseen ja kaikkeen muuhun omaan hauskaan toimintaansa.
Selkä on ollut ajoittain kipeä, varsinkin riuhumisten jälkeen. Mutta positiivista ettei se ole muuttunut pahempaan suuntaan vaan on pysynyt samana jo muutaman vuoden.

Mersu
Mersulla todettiin maaliskuussa kasvain, joka on pienentynyt kipulääkityksen (oletettavasti) ansiosta, mutta todennäköisesti tehnyt etäispesäkkeitä keuhkoihin. Juuri pari päivää sitten käytiin lääkärissä, kun Mersun hengitys on alkanut rohiseen ja ell sanoi Mersun hengittävän korostuneesti. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan miten Mersu voi.

Treenejä

Viime viikolla teki mieli yhtenä iltana tehdä jotain, mutta agilityä ei voinut harkita pimeyden vuoksi eikä tokokaan oikein kiinnostanut sillä hetkellä. Nosework haju pääsi loppumaan jokunen aika sitten, eikä uutta ole kukaan tilannut, joten pohdinta myssy päässä lähdin tutkimaan kaappeja jos löytyisi jokin vastaava. Ja löytyihän se! Kaappi täynnä erilaisia mausteita ja sieltä valitsin kuivatun rosmariinin. Laitoin lasipurkkiin hieman hajun lähdettä ja siihen päälle kuminauhan avulla sukkahoususta leikatun kankaan palan. Alkuun nami suoraan purkin päälle josta Kepa sen sai ottaa. Hyvin nopeasti sai edetä, koska kelpie on erittäin fiksu ja tajusi heti mitä pitää etsiä. Harjoitus jatkui niin, että otin kolme tyhjää purkkia mukaan ja Kepan oli tarkoitus löytää näiden neljän purkin seasta se hajullinen purkki. Aivan liian helppo harjoitus. Mietin jo sitä, että näkeekö Keeta sen hajun lähteen jostain, mutta ei sen periaatteessa pitäisi ja ihan haistelemalla se hajun aina etsi. Seuraavaksi kokeiltiin piilotusleikkiä. Kävin piilottamassa purkin Keetan ollessa toisessa huoneessa, niin ettei se nähnyt mihin purkin piilotin. Aluksi piilopaikka oli superhelppo, mutta hyvin pian sen sai piilottaa supervaikeeseen paikkaan ja silti kelpien nenä sen löysi.
Kepa oli ihan liekeissä, kun pääsi pitkästä aikaa käyttämään nenäänsä. Häntä heiluen se odotti, kun valmistelin tehtäviä ja oikein pätevänä haisteli purkkeja.

Agilityä, lähinnä keppejä ja kontakteja, ollaan käyty koulun kentällä tekemässä ja ratatreeniä Koirakoutsin tiloissa Tähtitekniikan pitämissä treeneissä nyt muutaman kerran. Kepa on ollut ihan supermahtava ja ratatreenit on ollut kyllä ihan tarpeellisia meille.

Torstain treeneissä tehtään yllä olevaa rataa. Ensimmäinen ongelma kohta oli 5-6-7. Kelpiellä oli hieman liikaa vauhtia ja alkuperäinen ideani ohjata pyörimällä ei oikein onnistunut, kun kelpi oli jo mennyt ties minne vaikka oltiin menty vasta yksi hyppy (nro5). Vastakäännöksellä saatiin homma toimimaan, mutta siinä pitää ohjaajan muistaa ohjata loppuun asti eikä kääntyä liian aikaisin. Seuraava ongelma ilmeni esteillä 11-12-13. Hypyllä 11 oli ongelmana se, että ohjaaja ei muistanut aina lähettää koiraa hypylle oikein vaan oli jo kääntymässä kohti 12 hyppyä, jolloin koira ei lähtenyt hyppäämään vaan lähti ohjaajan mukaan. Eli ohjaajan pitää muistaa pitää ne jalat ja rintamasuunta sinne esteelle, kun lähettää koiraa eteenpäin. Kepeille oli lähinnä ongelmana vauhti. Kepa ei oikein vielä osaa hakea keppejä täydestä vauhdista, vaan tarttee vähän hidastusta ennen keppejä. Piti vaan muistaa vähän hidastaa jo ennen 12 hyppyä, jolloin Kepa haki kepit hyvin. 14-15 välissä piti jälleen muistaa, ettei tee valssia liian aikaisin, jolloin Kepa kieltää, vaan odottaa ja tekee sen viimeisen askeleenkin ennen hyppyä. Lopussa rataa ei siten ollutkaan enää mitään suurempie ongelmia. 19 keppien hakeminen oli hankalaa, mutta hankala kulmahan tuo on.

Kilpailukalenteri on täytetty loppu vuodelle ja se näyttää tältä:
4.11. Tampere
12.11. Seinäjoki
13.11. Lieto
20.11. Tampere
27.11. Jyväskylä
4.12. Seinäjoki
10.12. Janakkala
11.12. Lieto

En tiedä mennäänkö ihan kaikkiin, mutta ainakin yhdet kisat per viikonloppu olisi tarkoitus saada käytyä.

Pentuja ♥♥

Keeta on minulla sijoituksessa Yacatis kennelistä ja sinne onkin suunnitteilla ensi vuodelle ehkä parhain kelpiepentue :) Tässä linkki kennelin sivuille: http://www.satamo.net

Jos etsit aktiivista harrastuskoiraa, ota Miaan yhteyttä niin saat pentueesta lisätietoja. Keetasta toki kerron mielelläni lisää :)

Vahvistusta vaille FI MVA!

Sunnuntaina koitti vihdoin Keetan luonnetesti päivä. Testi aika oli vasta iltapäivän puolella, joten aamusta ehti hyvin jännittää :D

(C) Mia Satamo

Testi alkoi yleisellä rupattelulla koirasta, jonka aikana koira sai tehdä remmin pituudella mitä halusi. Positiivista, Keeta ei keksinyt mitään ylimääräistä tekemistä, kuten vähän pelkäsin :D Olin jo sielujeni silmin nähnyt kuinka se alkaa leikkimään risuilla ja kävyillä sekä kaivamaan kuoppaa siinä tylsyydessään. Mutta se vain haisteli maisemia ja yritti päästä tuomarin syliin.
Siitä testi jatkui leikkimiseen. Keeta syttyi melko pian ja oli oikein hurja pieni kelpie. Leikkikaluna toimi keppi ja sepä oli Keetan mielestä parasta! Keppiä olisi ollut kiva pureskella ja myös vahtia, kun tuomari sitä tuli ottamaan takaisin mutta leikki tosiaan hienosti vieraan ihmisen kanssa.

(C) Mia Satamo

Toisena osuutena oli kelkka, joka vedettiin koiraa kohti. Keeta haukkui kelkkaa lähinnä minun takana, mutta kävi välillä edessäkin haukkumassa. Kelkan pysähtyessä Keeta meni ilman apuja itse haistelemaan kelkkaa. Siinä hetki ihmeteltiin paikoillaan olevaa kelkkaa ja tuomarin näyttäessä kelkan päässä ollutta hattua Keetalle, alkoi se hieman leikkimään sillä. Muutaman kerran ravisteli ja jätti siihen. Kun lähdettiin katsomaan Keetan kanssa paikkaa mistä kelkka lähti liikkeelle, näytti kelpie ihan siltä kuin se nappaisi hatun mukaansa, vilkaisi sitä jo hieman siihen malliin että nyt sen käyn nappaamassa, mutta sain sen huomion siirrettyä hiljaisella "kissa" käskyllä toisaalle ;) Ei ehkä olisi antanut hirveän hyvää kuvaa jos sen hatun olisi matkaansa ottanut.. Tai mistä sitä tietää mitä tuomarit olisivat siitä ajatelleet. Keeta väisti hieman kelkkaa takaisin tullessaan, joten muisti sillä on kohtalainen.

Kolmantena oli vastassa hyökkääjä. Toinen tuomareista oli puskassa piilossa ja me Kepan kanssa lähestyttiin sitä, kun oltiin tarpeeksi lähellä "hyökkäsi" tuomari meitä kohti. Keeta haukkui ja näytteli hampaitaan tuomarille vaihdellen paikkaa minun taakse ja eteen. Tuomari sanoikin loppupuhelussa, että jos tämä koira osaisi ja tietäisi että ihmistä voi purra, olisi se varmasti niin tehnyt.

Neljäntenä oli haalari, joka nostettiin koiran eteen yhtäkkiä sekä rämisevä peltitynnyri, joka laskettiin alamäkeen koiran takana. Kumpaakin Keeta väisti ja säikähti, mutta varsinkin tynnyriä tuli katsomaan.

Seuraavana oli vuorossa pimeä huone, joka tuomareiden mukaan oli nopein suoritus sitten vähään aikaan... Kaikki jotka Keetan tuntevat, tietävät kuinka lujaa se osaa mennä, eiks niin? Se vauhti + pimeä huone täynnä erilaisi esteitä ei ehkä ole maailman paras yhdistelmä. Huoneessa oli pressu ja sellaisia metallisia (vähän niinkuin kattopelti, muttei kuiteskaan ihan) laattoja mitkä rämisi sekä pahvilaatikoita, astioiden kuivausteline sekä vaahtomuovinen(?) pötkylä lattialla. Kuuntelin kuinka Keeta jo keräsi vauhtia itseensä sillä aikaa, kun tuomari irrotti narun pannasta. Irti päästyään Keeta juoksi täysiä huoneen toiseen päähän kauheen ryminän kera, kääntyi ja jälleen törmäsi johonkin ja juoksi suoraan minun syliini. Idea olisi kuulemma ollut, että huoneen ovi olisi saatu kiinni ennenkuin koira löytää perille, mutta se ei nyt oikein onnitunut :D

(C) Mia Satamo

Toiseks viimeisenä oli seinä, johon koira kiinnitetään ja ohjaaja poistuu paikalta näköesteen taakse. En ihan tarkkaan tiedä mitä siinä tapahtui, mutta hieman Kepa haukkahteli hyökkäävälle tuomarille, mutta oli hypännyt tuomarin syliin samantein kun tämä oli lopettanut uhkaamisen.

Viimeisenä ehkä se pelottavin ja jännittävin asia: ampuminen. Tiesin, että jollain tasolla tulee laukauksiin regoimaan mutta kuinka paljon paine edellisiltä tehtäviltä on vaikuttanut sitä en osannut veikata. Kotona kuulee kovat äänet, lähinnä juuri laukaukset/raketit, muihin (esim. auton oven kiinni paiskaaminen jne..) koviin ääniin ei reagoi mitenkään. Ammuttiin kaksi kertaa ja Keeta kyllä kuuli ja säpsähti laukauksia, mutta ei mennyt mitenkään niin paniikkiin että olisi halunnut poistua paikalta.

(C) Mia Satamo

Yleisesti voisi sanoa testin menneen hyvin ja juuri niin kuin ajattelin, mikään osa-alue ole miinuksella, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Keeta reagoi asioihin hyvin keetamaiseen tapaan täysiä ja pirun nopeasti, sillä ei ole hidasta vaihdetta elämässään vaan kaikki pitää nähdä, kuula ja kokea ensimmäisenä ♥

Tässä vielä pisteet:
Toimintakyky +1a kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti + 1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Eli yhteensä 144 pistettä.

Viikonlopun tapahtumat

Lauantaina koitti päivä, jota olin jo hetken aikaa odottanut ja jännittänyt. Se oli päivä joka päätti ohjaajan kahden vuoden, yhden kuukauden ja yhden päivän pituisen kisatauon. Keetan kanssa suunnattiin virallisiin agilitykilpailuihin Nokialle. Mitään tulostavoitteita ei ollut näin ensimmäisiin kisoihin, halusin vain että meillä on hauskaa ja muutamien pikku asioiden toimivan.

Huisin kivaa oli päästä jälleen kisamaan ja jännitys tuo siihen sen oman pikku lisämausteen. Jännitti muuten pikkusen enemmän kuin normaalisti :D Keeta mitattiin ja siinä oli ilmassa jännitystä ehkä eniten. Tuomari mittasi, mittasi ja mittasi. Meni varmaan vartti siinä, kun ei se oikein saanut selkeetä vastausta. Loppu viimein 44cm sai viralliseksi mittaustulokseksi ja näin ollen tarkoitti sitä että Keeta tulee olemaan maksi. Ei edes laittanut kiertoon mitä hieman ihmettelin, mutta jos oli niin varma niin mikäs siinä. Sanoi kyllä että kannattaa mittauttaa vuoden-kahden päästä uudelleen, saattaa meinaan mennä ns. kasaan vanhetessaan.

Ensimmäisellä radalla Keeta otti kunnon lentokeinun, jonka otin heti uudestaan = hylky. Toisella radalla Keeta juoksi puomista suoraan yli, eli ei pysähtynyt kontaktille 2on2off asentoon, palautin takaisin = hylky. Muuten kummatkin radat olivat ihan ok menoa, sen tosin huomaa ettei olla hirveästi ratatreeniä tehty. Ei etene ihan sillain jouhevasti, mutta ehkä 10-15 virheellä oltais oltu kummaltakin radalta maalissa jos en olisi ottanut keinua ja puomia uusiksi. Tulevaisuutta ajatellen otin esteet uusiksi, ehkä on parempi heti näin alussa tehdä asiat oikein.
Kolmannella radalla ensimmäiset neljä ja lopussa viimeiset kolme estettä meni todella hienosti. Keeta oli ilmeisesti vähän väsy ja "haahuili" vähän sinne ja tänne eikä ollut oikein mukana ohjauksessa. Keksi itse kaikkee kivaa tekemistä :D Hylkyhän siitä seurasi.

Tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toteutui täysin. Toisena tavoitteena oli kepit ja nekin meni aina joka radalla kerrasta oikein. Kolmas tavoite oli lähdössä pysyminen, tää ei oikein onnistunut. Keetan mielestä on ihan hirveen tylsää jäädä paikoilleen oottaan, kun voisi jo pinkaista täysiä radalle ;)
Tuloksista huolimatta olen erittäin tyytyväinen mein ensimmäisiin virallisiin kisoihin ja seuraavat kisat on jo merkitty kalenteriin :)

Sunnuntai oli pyhitetty huoltopäivä, eli kelpietytöt saivat hieronnat. Keetalla ei ollut kuin normaalin aktiivisen harrastuskoiran pientä jumitusta selässä ja takasissa. Hieronnalla ne saatiin auki. Keeta oikein nautti hieronnasta, melkein meinasi käydä vahinko ja kelpie meinasi nukahtaa! Huomasi onneksi itse mikä vahinko meinasi käydä :D
Kyra olikin sitten hieman surullisempi tapaus. Sillä on hermokipua takajalkojen etuosassa, polven yläpuolella. Ei antanut koskea ollenkaan vaan oli lähdössä maata kiertävälle radalla jos sinne hieroja kädet koskivat. Se on muutaman kerran vauhdikkaissa treeneissä jättänyt oikeen takajalan ilmaan vähäksi aikaa ja ontunut lievästi sen jälkeen. Hieroja sanoi tämän johtuvan todennäköisesti siitä, että selässä tapahtuu jotain ja hermo jää "puristuksiin", josta seuraa puutuminen. Voi kunpa se osaisi kertoa sattuuko sitä koko ajan vai ei... :(

Keetan harrastukset

Mietin tässä yksi päivä mitä kaikkea ollaan Keetan kanssa harrastettu ja mitä harrastetaan tällä hetkellä. Tuli mieleen tehdä oikein postaus Kepan harrastuksista ja tässä nyt pohdin mitä mikäkin laji meille merkitsee, millä aktiivisuustasolla sitä harrastetaan jne..

Agility
Agility on meidän päälaji, jota treenataan pääsääntöisesti 2-4 kertaa viikossa. Teknisesti tuo koira osaa kaikki esteet ja kaiken maailman ohjauskuvioita ja käännöksiä, mutta se ei oikein riitä. Ratatreeniä pitäisi tehdä enemmän ja saada sitä vamuutta siihen tekemiseen.
Kenttä jolla käydään treenaamassa on yhtään kaunistelematta aivan hirveä. Kenttä on pehmeä ja täynnä kiviä, isoimmat reilusti nyrkin kokoisia ja pienimmät muutaman sentin halkaisijaltaan. Keeta on kerran satuttanut jalkansa laskeuduttuaan maksihypyltä alas enkä toista kertaa sitä halua. Kentällä on tasan yksi kulma missä on ihan ok pohja (=ei kiviä, vain pehmeää hiekkaa) ja siellä ollaan maksihyppyjä treenailtu lähinnä yksittäisellä hypyllä, muuten treeneissä hyppykorkeus on jotain 20cm.
Virallisiin kisoihin ollaan menossa syyskuun alussa. Tavoitteita ei oikein ole näin ensimmäisiin kisoihin, mennään vaan katsomaan miltä kisamaailma näyttää ja pidetään hauskaa :) Toki täytyy toivoa, että Kepa mitattaisiin sittenkin mediksi. Olisihan se huomattavasti koiraystävällisempää, vaikkei tuolla olekaan hyppykapasiteetista pulaa.
Agilitykentällä Keeta on hyvin energinen, mutta kuuliainen. Se ei juuri mene väärille esteille vaikka ohjaus olisikin myöhässä, se tekee täysiä ja lempiesteitä ovat kontaktiesteet ja kepit. Keeta palkkautuu parhaiten lelulla, varsinkin narupallo on Kepan mielestä maailman parasta. Nameilla palkatessa Keetan motivaatio tehdä on astetta matalampi kuin lelulla (aste tarkoittaa tässä tapauksessa erittäin pientä eroa vauhdissa, jota ei edes aina huomaa).

(c) Hanna K.

Toko
Toko on meidän kakkoslaji, jota treenataan muutamia kertoja viikossa. Jumitetaan usein samoissa asioissa ja treeneissä toistuu lähes aina sama kuvio: hieman seuraamista, paikkamakuu ja liikkeestä maahan menoja. Pitäisi tehdä ihan kunnollinen suunnitelma mitä tehdään milloinkin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.
Tokoillessa Keeta on tosikko, joka haluaa tehdä asiat oikein. Jos sen kanssa tekee saman tehtävän uudestaan, huomaa siitä kuinka se skarppaa tehdän saman jutun vielä paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Siis vaikkei koira olisikaan tehnyt mitään virhettä, niin silti se yrittää vielä paremmin.
Namipalkkaa käytän usein tokossa, koska nameilla pystyy palkkaamaan usein ja saa paljon toistoja lyhyessä ajassa. Lelupalkkaa käytän useimmiten vaihtia vaativissa harjoituksissa, esim. luoksetulossa.
Tokokokeisiin olisi tavoitteena jossain vaiheessa päästä, jos ohjaaja vain uskaltaa ;) Keetan kanssa kokeeseen meneminen tulee varmasti olemaan helpompaa kuin mitä se on ollut Kyran kanssa. Keeta ei ole ollenkaan niin pehmeä luonteeltaa eikä varmasti huomioi ohjaajan jännittämistä niin kuten Kyra, eikä varmasti edes huomaa ollenkaan vaikka ohjaaja käyttäytyisi aivan eritavalla kokeessa kuin treeneissä. 

Rally-toko
Rallyä ollaan muutamasti tehty, mutta tavoitteet ovat tällä hetkellä enemmän tokon puolella. Ehkä joskus eläkelajina ihan jees.

Nose work
Hauska laji, jota on kiva harrastaa talven pakkasilla sisällä. Tätä lajia tulee siis tehtyä lähinnä talvisin, kun ei oikein ulkona pysty/viitsi tehdä mitään. Sellaista piiloa ei hajulle löydä mistä Keeta ei sitä löytäisi. Tällä hetkellä etsitään ainoastaan eucalyptushajua.
Olisihan se siistiä päästä joskus testaamaan ihan virallisesti miten homma toimii, mutta tällä hetkellä ei nose workkiä tehdä mitenkään tavoitteellisesti. Hajutesteihin ainakin voisi yrittää päästä jos sellaisia järjestetään.

Haku
Pk-hausta en tiedä mitään, mutta ollaan muutaman kaverin kanssa tehty jollain tavalla hakua. Maalimies menee metsään piiloon, koira lähetetään etsimään ja löydettyään maalimiehen se haukkuu ja saa namin tai lelun. Vähäisen osallistujamäärän takia yksi koira etsii aina yhden tyypin kerrallaan, kun taas ymmärtääkseni haussa etsitään useampi ukkeli samalla kertaa.
Keeta kuiteskin osaa etsiä ukon hienosti ilmavainulla (joskus saattaa lähteä jäljelle jos lähetän sen etsimään samasta suunnasta mistä ukko on metsään mennyt [tätä yritetään välttää]), mutta haukkuminen saattaa joskus innostuksissa unohtua :) Tätä lajia harrastetaan jos saadaan kavereita mukaan, eikä tähän ole mitään tulostavoitteita. Haku on vain sellainen omaksi huviksi harrastus.

Jälki
Jälki kuuluu myös näihin ei harrasteta tavoitteellisesti harrastuksiin. Yleensä teen itse jäljen metsään, mennään tunnin-parin lenkille ja sitten ajetaan jälki. Jälki on yleensä noin 200-1000m pitkä, riippuen ihan maastosta. Keeta rakastaa ehkä agilityn jälkeen eniten jäljen haistelua. Ensimmäiset kymmenen metriä menee aika usein vähän sähläykseen, kun intoa ja haluja mennä täysiä olisi enemmän, mutta loppua kohden rupee ihan ajatuksella jäljestämään ja seuraa määrätietoisesti aivan jäljen päällä.

Vepe
Vesipelastukseen tutustuimme tänä kesänä ensimmäisen kerran ja on kyllä kiva harrastus. Ei olla kuin vasta muutamissa treeneissä käyty, mutta koira on ihan loistava. Keeta kun tykkää uida ja hakea asioita vedestä, niin tämä laji on sille oikein sopivaa vaihtelua. Varmasti, jos vain treenejä järjestetään, tullaan lajia harrastamaan omaksi huviksi, kisaamaan tuskin ikinä tullaan kelpien pienen koon vuoksi.

Paimennus
Tällä hetkellä emme paimennusta harrasta, koska ei ole sellaista paikkaa järkevän ajomatkan päässä missä voisi paimentaa.
Puolisen vuotta käytiin Keetan kanssa säännnöllisesti 1-2 kertaa viikossa paimennustreeneissä vuonna 2015. Tuona aikana Keeta syttyi lampaille ja parhaimpina päivinä osasi hakea lampaat muutaman kymmenen metrin päästä sekä kuljettaa lyhyitä pätkiä. Joukkoon mahtui hetkiä jolloin Kepa väläytteli oikein hienoja paimenkoirataitojaan, mutta sikailuosastokin tuli kyllä tutuksi. Toisinaan kelpien mielestä oli kivaa vaan rallatella lampaiden keskelle ja sen jälkeen kerätä lauma jälleen kasaan...
Paimennus olisi kiva laji ja olisi kiva joskus päästä vielä sitä harrastamaan ihan tosissaan, mutta todennäköisesti emme tätä lajia enää harrasta. Paitsi jos jokus saadaan omia lampaita ;)

Näyttelyt
Voiko näyttelyitä sanoa harrastukseksi? Kai niitä voi :) Näyttelyissä on kiva käydä välillä  pyörähtämässä. Siellä kokee tietynlaista jännitystä vaikkei itse voikkaan juuri ollenkaan vaikuttaa loppu tulokseen.
Tällä hetkellä Keetan kanssa pidetään jonkinlainen näyttely tauko koska sillä on jo sertit kasassa muttei vielä pääse valioluokkaan.
Keeta osaa hienosti esiintyä, mutta välillä saattaa tarjota jotain, esim. peruutusta, jos pitää kauan seisoa paikoillaan :)
Liikkeet on aina ollut jotenkin helppo esittää Keetan kanssa. Useasti varsinkin nuorten kelpsujen esiintymistä kun katsoo niin se on sellaista hyppimistä/pomppimista/vetämistä mutta Keeta ei ole oikeastaan koskaan näyttelyissä käyttäytynyt niin. Ei edes pentuluokissa. Vaan se on aina sellainen lungityyppi (mitä ei kyllä usko ellei ominsilmin näe ;) ), joka vaan on ja tekee sen mitä pyydetään.

Melkein Suomen muotovalio

Tänään oli Nokian ryhmänäyttely ja sinne olin ilmoittanut kummatkin kelpiet. Kyran ensimmäistä kertaa veteraaniluokkaan!! Hieman tuntui hassulta mennä veteraanin kanssa kehään.
Kelpieitä oli ilmoitettu 8, 4 urosta ja 4 narttua, ja tuomarina oli Leni Finne. En oikein osannut odottaa mitään, kun en tiennyt mistä juuri tämä tuomari tykkää. Ajattelin ettei kummatkin voi saada SA:ta eikä näin ollen ole mitään ongelmaa esittää yksin kaksi koiraa. Väärin arvattu :D

Keeta ensimmäisenä avoimeen luokkaan jossa oli yksi kilpakumppani. "Ok mittasuhteet. Riittävä luusto. Ilmava kokonaisuus. Oikea ilmeinen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Lyhyt olkavarsi. Kehittymätön rintakehä. Jyrkkä lantio. Polvikulma voisi olla selvempi. Ok askelpituus. Löysä edestä." AVO ERI1 SA PN2 SERT

Keetan luokan jälkeen äkkiä vaihto Kyraan, joka oli heti seuraavana vuorossa. Kyra esiintyi hieman laiskasti, ei ihan samallaisella vireellä ollut mukana kuten yleensä. Liikkui kyllä hienosti, mutta seisotuksessa katseli maisemia mutta silti "Erinomaiset mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät, silmänympäryspigmentti saisi olla tummempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen eturinta. Riittävät etukulmaukset. (tässä kerrotaan jotain rintakehästä, mutten saa yhtään selvää mitkä kaksi sanaa siinä on) Karva ei tänään parhaimmillaan. Ok askelpituus. Melko löysä edestä" VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET

Paras narttu kehään pääsi vain Keeta ja Kyra. Esitysapuja sain upean Craigin omistaja Merjalta, kiitos vielä jos satut tänne eksymään :) Kyra veti tällä kertaa pidemmän korren ollen paras narttu ja Keeta jäi taas kakkoseksi. Mutta se sai viimeisen SERTinsä ja on joko luonnetestiä tai koetulosta vaille Suomen muotovalio! ♥


Kyra jatkoi rotunsa paras veteraani kehään ja siellä vastassa oli 12-vuotias vanha herra. Meille ojennettiin ROP-VET ruusuke. Lopuksi vielä rotunsa paras kehä, jossa vastassa tämä upea Craig (Tegoura Something Like That). Yllätykset eivät loppuneet siihen vaan meille annettiin tuo punakeltainen ROP ruusuke!

Kuulumiset tiivistettynä

Näiden melkein kolmen kuukauden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta kukaan ei ole taaskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. On ollut sen verran kaikkea tekemistä, ettei yksinkertaisesti ole ehtinyt. Ja sitä paitsi näin kesällä kuuluu viettää aikaa ulkona eikä sisällä :)

Keetan kuulumiset:
Keeta on osallistunut muutamiin mölliagilitykilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä. Sen huomaa, ettei hirveästi olla ratatreenejä tehty kun pakka hajoo suurinpiirtein viidennellä esteellä viimestään. Teknisesti tuo koira osaa jos jonkinmoista kieputusta ja käännöstä, mutta niistä ei oikein ole apua jos ei osaa tehdä pitkää rataa ja lukea ohjaajaa.. Yksin kun käyn suurimmaksi osaksi treenaamassa, niin ei hirveesti huvita raahata ensiksi esteitä kopista kentälle ja treenien päätteeksi takaisin koppiin.. Keppejä ollaan oikein tehotreenattu sekä omassa pihassa että kentällä. Välillä tulee vielä pieniä virheitä, mutta aika varma pujottelija tuo ruskea otus jo on. Jos Keeta on vapaana kentällä, niin esteet joita se menee suorittamaan ilman lupaa on juurikin kepit tai kontaktiesteiden alastulon 2on2off.
Virallisiin agilitykilpailuihin tekisi kovasti mielä mennä ja tässä odottelenkin sitä, että koulusta saan tietoon syksyn eläinten hoitovuoroviikot, niin pääsee suunnittelemaan mitä tekee vapaina viikonloppuina.
Oriveden kaikkien rotujen koiranäyttelyssä käytiin Keetan kanssa pyörähtämässä ja tuloksena AVO1 PN2 SA SERT :) Arvostelu oli pelkkää erinomaista (kirjoitan sen tähän jos/kun löydän sen jostain).

Kyran kuulumiset:
Tänään tulee kuluneeksi tasan 8-vuotta siitä kun tähän maailmaan syntyi pieni ruskea koira, onnea Kyra! ♥
Kyra on hömppäillyt omaksi ilokseen tokoa ja rally-tokoa ja käynyt välillä liitämässä agilitykentällä. Ikä ei paina tassuissa vaan mennään samalla nuoruuden innolla, kuten tähän astikkin. Selkä ei ole nyt muutamaan kuukauteen vaivannut ollenkaan, mutta hieronnassa viime kuun lopulla havaittiin pientä kipuilua toisessa takajalassa. Ilmeisesti oli jonkinlainen venähdys, kun meni ohi ilman sen kummempia toimenpiteitä.
Kyra on ilmoitettu ensimmäistä kertaa näyttelyyn veteraaniluokkaan Nokialle! Ihan järkytyin, kun tajusin sen olevan jo niin vanha! Vastahan se haettiin kotiin pienenä nallekarhuna.

Mersun kuulumiset:
Mersu kävi ensimmäistä kertaa elämässään näin 12,5-vuotiaana hoidossa vieraassa paikassa ja oli kuulemma käyttäytynyt oikein nätisti :) Kiitos Hanna vielä jos tämän luet! :)
Muuten sen elämään ei oikein mitään uutta kuulu. Välillä on huonoja päiviä, mutta onneksi yhä edelleen eniten on niitä hyviä.

Iso korvainen kelpie eläin

Viikko sitten sunnuntaina oli Tampereen kansainvälinen koiranäyttely, johon Keetan kanssa osallistuimme. Kelpieitä oli ilmoitettu 20, avoimenluokan narttuja oli kolme.
Oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla, ehkä jopa hieman liiankin aikaisin kun joutui odottamaan kovin kauan. Keeta odotti häkissä sen aikaa, kun kiersin pakollisen shoppailukierroksen. Mitään ostettavaa ei tällä kertaa löytynyt.

Tuomarina kelpoilla oli Pirjo Aaltonen. Keeta ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja tuloksena oli ERI2. Arvostelulappu hukkui jo johonkin, mutta muuten oli ihan hyvä, paitsi että Kepalla on liian isot korvat ja se on runkoltaan liian kevyt. Näiden kahden asian takia ei SA:ta tällä kertaa saanut. Keeta esiintyi todella hyvin vaikkei oltu treenattu näyttelytouhuja varmaan puoleen vuoteen :) Se on kyllä oikein ihana ja helppo tuollaisessa ihmis- ja koirapaljoudessa. Se ei turhia säädä ja häslää, vaan tyytyy katselemaan ja odottamaan rauhassa. Toki se innostuu jos joku sille puhuu/rapsuttaa tai pyytää leikkimään.

Pikatreenikuulumiset...
Keetan kanssa ollaan treenattu ahkerasti tokoa ja välillä agilityä. Tokossa ollaan saatu iloinen tekemisen meininki ja oikeesti toko on todella kivaa! :) Kepa tekee häntä heiluen töitä. Ei se vielä oikein mitään järkevää osaa, lähinnä ollaan seuraamista ja jääviä liikkeitä treenattu. Niin ja kaukoja ollaan i-m vaihtoina tehty.
Agilityssä ollaan melkein päästy jo kisaamaan, mutta en oo uskaltanut vielä pikkukelpietä ilmoittaa mihinkään :D Kepit kun sais hieman varmemmiksi ja nopeammiksi niin sitten vois yrittää.

Mersulle kuuluu ihan hyvää, ainakin välillä. Toisinaan se on selkeesti kipulääkkeestä huolimatta kipeen oloinen eikä oikein jaksa tai/ja halua tehdä mitään. Enemmän on onneksi niitä hyviä päiviä. Kasvain ei ole aiheuttanut mitään oireita lisää, mutta eläinlääkärin mukaan se on saattanut tehdä etäispesäkkeitä esim. keuhkoihin (Mersun hengitys rohisee välillä) ja tämä voi aiheuttaa mm. väsymistä.

Viimeisiä hetkiä yhdessä?

Hiljaista on jälleen blogin puolella ollut, kun on pitänyt hieman miettiä tulevaisuutta ja sitä kuinka äkkiä asiat muuttuvat. Vielä reilu kuukausi sitten sanoin yhdelle kaverille Mersun kuulumiset vähän tähän tyyliin: "Siellä se mennä viipottaa, ei sillä mitään vikaa oo. Vanhuuden kyllä huomaa, mutta ei mitään ihmeellistä." Ja samalla ajattelin Mersun elävän vielä piitkään. Mutta toisin varmasti tulee käymään.

Mersu on kipeä. Tai ei se kipeältä vaikuta, mutta sillä on kasvain. Sen voisi leikata, mutta leikkaus tulisi olemaan iso ja 12-vuotiaan koiran nukuttaminen on aina riski. Leikkauksella voisi saada muutaman vuoden lisää elinaikaa, mutta entä jos Mersun elämä päättyykin leikkauspöydälle? Sitä en halua enkä myöskään halua, että Mersuun sattuu.

Päätös ei ole ollut helppo, mutta koiran kannalta parhain ratkaisu on päästää irti, kun on sen aika. Tällä hetkellä mennään kipulääkkeillä, joka saattaa hidastaa kasvaimen kasvua mutta se viimeinen päätös on edessä ihan koska vain. Pelkkä ajatuskin mummelin viimeisestä matkasta sattuu. Mersu pääsee leikkimään Minin ja Tessan kanssa pilvien päälle heti, kun sen elämä ei ole enää kunnon elämää. Koska se päätös täytyy tehdä, sitä ei tiedä kukaan. Eläinlääkärin mukaan voi olla vaikka vuosia oireeton, mutta voi mennä myös todella nopeasti huonoon kuntoon. Eletään siis tällä hetkellä kuin jokainen päivä olisi viimeinen ja muistan aina rapsuttaa ja rutistaa Mersua superpaljon, kun lähden viikoksi koululle ♥

 

Epikset

Käytiin Keetan kanssa tänään Jyväskylässä agilityn epävirallisissa kilpailuissa ja voi että kun oli hieman siistä päästä kisaamaan! Kisakärpänen kyllä puraisi sen verta voimakkaasti, että katselin jo sopivia kisoja mistä voitaisiin aloittaa meidän kisaura. Lisenssi toki täytyy muistaa ensiksi ostaa.

Palataan epikseen, jotka menivät oikeastaan todella hyvin vaikkei puhtaita ratoja tehtykään, mutta se fiilis. Jos joku opettais ton koiran pysymään paikoillaan myös siellä agiesteiden takana, olisi lähdöt sata kertaa helpompia eikä ohjaaja olisi myöhässä heti toisella esteellä..
Ensimmäisenä mentiin putkiralli, joka oli tämän näköinen:

Jätin Kepan niin kauaksi ensimmäisestä esteestä, kuin mahdollista ja pääsin itse toisen esteen taakse kutsumaan hiippailevan koiran ensimmäisen esteen yli. Alku meni loistavasti aina 9-10 putkien väliin asti, kunnes ohjaajalle tuli jonkinmoinen ahaa elämys kokeilla ihan jotain muuta mitä oli rataantutustumisessa suunnitellut ja kaikkihan sen nyt tietää miten siinä käy. Kielto kymppi putkelta, koska ohjaaja möhlii. Viimeiselle esteelle myös kielto, koska ei kelpie irronnut sinne ihan niin kuin oletin. Ohjaajalle hyvä muistutus siitä, että ohjaa äläkä oleta!

Toinen oli möllirata:
Lähtö epäonnistui ihan totaalisesti, kun ei Keeta pysy siellä paikoillaan. Koira varasti lähdön ja olin myöhässä kolmos putken jälkeen ja Kepa oli menossa seiska hypylle = kielto neloselta kun meni ohi . Pakka hajos siitä sitten hieman ja oikeastaan koko rata meni ihan säätämiseksi. Positiivisesti yllätyin Aan suorituksesta. Keeta kun ei ole vieraassa paikoissa juuri kontaktiesteitä suorittanut, mutta tuolla meni sen ihan hienosti juuri niinkuin ollaan opeteltu. Myös kaksi viimeistä aitaa meni hyvin kerrasta oikein, vaikka esteet olivatkin tollain vinossa toisiinsa nähden.

Keeta käyttäytyi yhä edelleen todella hienosti kisapaikalla. Se ei juuri kiinnostu toisista koirista, paitsi jos toinen koira esittää leikkiin kutsun on Kepa aina valmis pieneen leikkipainiin :) Se leikkii, ottaa namit vaikka ympärillä tapahtuu mitä vain. Se on niin ihana ♥

Tavoitteet vuodelle 2016

KEETA
- Virallisissa agilitykisoissa starttaaminen. Keppejä vaille oikeastaan enää ja nekin menee jo periaatteessa ilman verkkoja. Kokonaisuutta toki täytyy vielä vähän vahvistaa eli tehdä pitkää ratatreeniä ja yhdistää siihen kaikkia esteitä, mutta hyvällä mallilla ollaan ja ihan realistinen tavoite. Ensimmäinen startti keväällä, syksyllä voisi nousta kakkosiin ja siinä voisi olla sitten muutaman vuoden "harjoittelemassa" kisaamista.
- Tokon alokasluokan liikkeet + virallinen koe. Koe todellakin vasta joskus syksyllä. Matka tulee olemaan pitkä ja kivinen ja vaatii varmasti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta jos jotain haluan niin sen myös toteutan. Keetan kanssa tokokokeessa on varmasti paljon helpompaa kuin mitä Kyran, kun se ei ota paineita siitä mitä mä teen tai tunnen.
- Kesällä paljon jälkitreeniä. Toiveena olisi saada joskus edes joku muu tekemään jäljen, jotta Kepa oppisi jäljestämään muitakin kuin vain mun tekemää jälkeä.
- PK-jäljen keppien ilmaisun opettelu. Vai miksi sitä harrastajat kutsuvat? Mä en ihan tarkkaan tiedä :)
- Nose workkiin ilmaisun opettelu ja uutena hajuna voisi ottaa toisen luokan hajun mukaan.
- Paimennusta olisi mukava päästä jatkamaan, mutta jää varmaan haaveeksi kun kohtalaisen ajomatkan päässä ei oikein tunnu olevan mitään paikkaa (koululta katsottuna).
- Luonnetesti syksyllä?
- Kesällä Keeta haluaa uida todella paljon :)

KYRA
- Katsotaan päivä kerrallaan mitä selkä sanoo ja edetään sen mukaan.
- Tokoa ja rallya hönstäillään omaksi iloksi silloin kun siltä tuntuu ja pidetään hauskaa.
- Ehkä muutama näyttely jos ei tarvita särkylääkkeitä (selkään tarkoitettu särkylääke tuo aina kuukauden dopingvaroajat).

MERSU
- Jatkaa nukkumista, syömistä, nukkumista, syömistä... :) Eli juuri sitä mistä Mersu tykkää.
- Pysyy iloisena kärttyisenä omana itsenään ♥

YLEISESTI
- Kaikki pysyisivät terveenä eikä eläinlääkäriä tarvittaisiin muuta kuin pakollisiin juttuihin.

Vuosi vaihtui ja katsaus vuoteen 2015

Vuosi vaihtui rauhallisesti. Täällä tosiaan ei oikein kunnolla paukuteltu raketteja eikä koirat reagoineet ollenkaan niihin harvoihin ääniin mitä kuului. Keetahan säikähti noin puoli vuotiaana raketteja ja on siitä asti jollain asteella niihin reagoinut. Mutta nyt tänä uutena vuotena ei Kepakaan korvaansa loksauttanut rakettien äänille. Hyvähyvä!

Palataan vielä vuoteen 2015.. Vuosi alkoi surullisissa tunnelmissa, suurinosa vuoden suunnitelmista ja tavoitteista mureni pieniksi palasiksi ennenkuin vuosi edes ehti alkaa. Minin kuolema sattui erittäin paljon, eikä sitä ensiksi edes oikein pystynyt käsittämään. Päivääkään ei ole mennyt ilma, että olisin jollain tavalla ajatellut tuota pientä mustaa koiraa. Tätä ei ole auttanut yhtään facebook, joka näyttää muistoja vuosien takaa samana päivänä kuin ne muistot näkee. Huikeita muistoja ja hienoja hetkiä mustan salaman kanssa ♥
Tuntui ettei vuodesta tule yhtään mitään, kaikki ne haaveet, unelmat, suunnitelmat olivat kerralla pyyhitty pois, mutta vuosi 2015 toikin tullessaan paljon uusia asioita, mm. nose work, uusi koulu ja uusi paikkakunta.

Alku vuodesta työkuviot muuttuivat ja suunnittelut tulevaisuuden varalle alkoivat, mutta kuiteskin kouluun lähteminen tuli mieleen vasta muutama päivä ennen hakuajan loppua. HAYO oli ainut koulu mihin hain ja tavoitteet oli vaatimattomasti päästä sisään. Kesäkuussa oli pääsykoe, tai oikeastaan vain haastattelu, ja heinäkuun alussa tuli tieto siitä, että elokuussa olisi suuntana Kokemäki ja eläintenhoitajan ammatti. Kouluun pääsy oli samalla jännittävää ja silti ihanaa. Pääsin opiskelemaan juuri sitä mitä aina halunnut tehdä, työllistyminen on ehkä vähän heikoa mutta mietitään sitä sitten parin vuoden päästä.
Koulussa ollaan päästy hoitamaan lehmiä, lampaita, lintuja, jyrsijöitä, liskoja, hämähäkkejä ja alpakoita. Rakentamaan kaikennäköisiä juttuja, ajamaan traktoria, raivaamaan metsää ja kaikkea muuta mukavaa.

Yksi vuoden hienoimpiin, mutta jälleen samalla surullisimpiin hetkiin kuuluu Virtain Kirsut ry:n agilitykoira 2014 palkinto. Minin kanssa se saavutettiin, mutta vain toinen oli sitä vastaanottamassa..

KYRA
Kyran vuoteen ei oikein ole kuulunut mitään ihmeellistä. Näyttelyissä tuloksena oli 1*pn4, 2*rop ja 1*ryp2. Ihan huippu hieno näyttelyvuosi ollut vaikkei käyty kuin kolmessa näyttelyssä. Olen toivonut joskus omistavani sellaisen koiran, joka pärjäisi myös ryhmissä mutten koskaan ole ajatellut, että Kyra voi sen tehdä.
Loppu vuodesta Kyran selkä alkoi hieman vaivaamaan, tai siis ei se normi elämässä näkynyt mutta hierottaessa huomasi. Kyran selkään ei ole juuri saanut koskea ja se on muutenkin ollut takapäästään (lanteesta taaksepäin) herkkä eikä ole antanut hierojan koskea. Ilmeisesti jotain hermosärkyjuttuja tai jotain, en enää muista miksi hieroja sitä sanoi. Mutta joka tapauksessa selän tilanne on varmasti muuttunut parin vuoden takaisesta kuvauksesta.
Kyran vuoden 2015 tavoitteista jäi uupumaan sterilointi ja möllikisat tokossa ja rallyssa. Muuten kyllä tokoiltiin, tai siis höntsäiltii, omaksi iloksi ja rallya tehtiin ilman kylttejä vähän miten sattui. Eli meillä oli oikein hauska vuosi :)

KEETA
Keeta kävi huhtikuussa terveystarkeissa ja todettiin täysin priimaksi. Näyttelyissä käytiin viisi kertaa ja tuloksena vähän kaikkea EH:n ja VSP:n väliltä. Ihan hyvin keskenkasvuiselta kakaralta.
Agilityssä käytiin kolmella kouluttajalla: Minna Haapanen, Emma Riiho ja Pete Huotari. Mistään näistä ei oikein saanut mitään uutta irti. Omat treenit = parhaat treenit, se täytyisi kait pikku hiljaa jo oppia... Agilityn möllikisoissa käytiin ainakin kahdesti ihan hyvin tuloksin. Mm. Keeta teki mahti suorituksen Haukkuvaaran (Jyväskylässä) epiksissä vieraassa paikassa ja erilaisilla esteillä.
Lisäksi käytiin Krista Karhun tokokoulutuksessa ja siellä totesin, että mun pikkukelpie ei ole enää mikään pieni, vaan koira jolta saa ja pitää vaatia jo hieman enemmän asioita. Tokoa tehtiin aivan liian vähän, mutta se mitä tehtiin niin meillä oli aina kivaa ja se oli yksi tämän vuoden tavoitteista.
Ehkä paras ja hauskin uusi asia Keetan kanssa oli nose work. Yhden viikonlopun mittainen koulutus sai kyllä innostuksen syttymään lajille (vaikkei kouluttaja ihan osannutkaan asiaansa...) ja eukalyptuksen hajua ollaan etsitty monia kertoja.

MERSU
Mersun vuosi ei ole mennyt ihan ilman sairasteluja, keväällä Mersulle tuli toistamiseen sama kaulan turvotusvaiva mikä sillä on jo pari kertaa aikaisemminkin ollut. Mistä se johtuu ei oikein kukaan tiedä, mutta onneksi vahvat kipulääkkeet auttaa ja Mersu on muuten viettänyt lepposia eläkepäiviään nukkuen, syöden, nukkuen, syöden....
Mersun näyttelyura sai jatkoa näin veteraani-iässä, kun tajusin sen pääsevän ilmaiseksi näytelmiin. Mäntän ja Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyissä käytiin Mersun kanssa ihastuttamassa kauhistuttamassa tuomareita ja tuloksena oli kummastakin HYL. Olisin hieman enemmän kuin vähän yllättynyt jos tulos olisi ollut joku muu, eli tavoitteet näyttelyiden osalta täyttyi.