Lauantaina koitti päivä, jota olin jo hetken aikaa odottanut ja jännittänyt. Se oli päivä joka päätti ohjaajan kahden vuoden, yhden kuukauden ja yhden päivän pituisen kisatauon. Keetan kanssa suunnattiin virallisiin agilitykilpailuihin Nokialle. Mitään tulostavoitteita ei ollut näin ensimmäisiin kisoihin, halusin vain että meillä on hauskaa ja muutamien pikku asioiden toimivan.
Huisin kivaa oli päästä jälleen kisamaan ja jännitys tuo siihen sen oman pikku lisämausteen. Jännitti muuten pikkusen enemmän kuin normaalisti :D Keeta mitattiin ja siinä oli ilmassa jännitystä ehkä eniten. Tuomari mittasi, mittasi ja mittasi. Meni varmaan vartti siinä, kun ei se oikein saanut selkeetä vastausta. Loppu viimein 44cm sai viralliseksi mittaustulokseksi ja näin ollen tarkoitti sitä että Keeta tulee olemaan maksi. Ei edes laittanut kiertoon mitä hieman ihmettelin, mutta jos oli niin varma niin mikäs siinä. Sanoi kyllä että kannattaa mittauttaa vuoden-kahden päästä uudelleen, saattaa meinaan mennä ns. kasaan vanhetessaan.
Ensimmäisellä radalla Keeta otti kunnon lentokeinun, jonka otin heti uudestaan = hylky. Toisella radalla Keeta juoksi puomista suoraan yli, eli ei pysähtynyt kontaktille 2on2off asentoon, palautin takaisin = hylky. Muuten kummatkin radat olivat ihan ok menoa, sen tosin huomaa ettei olla hirveästi ratatreeniä tehty. Ei etene ihan sillain jouhevasti, mutta ehkä 10-15 virheellä oltais oltu kummaltakin radalta maalissa jos en olisi ottanut keinua ja puomia uusiksi. Tulevaisuutta ajatellen otin esteet uusiksi, ehkä on parempi heti näin alussa tehdä asiat oikein.
Kolmannella radalla ensimmäiset neljä ja lopussa viimeiset kolme estettä meni todella hienosti. Keeta oli ilmeisesti vähän väsy ja "haahuili" vähän sinne ja tänne eikä ollut oikein mukana ohjauksessa. Keksi itse kaikkee kivaa tekemistä :D Hylkyhän siitä seurasi.
Tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toteutui täysin. Toisena tavoitteena oli kepit ja nekin meni aina joka radalla kerrasta oikein. Kolmas tavoite oli lähdössä pysyminen, tää ei oikein onnistunut. Keetan mielestä on ihan hirveen tylsää jäädä paikoilleen oottaan, kun voisi jo pinkaista täysiä radalle ;)
Tuloksista huolimatta olen erittäin tyytyväinen mein ensimmäisiin virallisiin kisoihin ja seuraavat kisat on jo merkitty kalenteriin :)
Sunnuntai oli pyhitetty huoltopäivä, eli kelpietytöt saivat hieronnat. Keetalla ei ollut kuin normaalin aktiivisen harrastuskoiran pientä jumitusta selässä ja takasissa. Hieronnalla ne saatiin auki. Keeta oikein nautti hieronnasta, melkein meinasi käydä vahinko ja kelpie meinasi nukahtaa! Huomasi onneksi itse mikä vahinko meinasi käydä :D
Kyra olikin sitten hieman surullisempi tapaus. Sillä on hermokipua takajalkojen etuosassa, polven yläpuolella. Ei antanut koskea ollenkaan vaan oli lähdössä maata kiertävälle radalla jos sinne hieroja kädet koskivat. Se on muutaman kerran vauhdikkaissa treeneissä jättänyt oikeen takajalan ilmaan vähäksi aikaa ja ontunut lievästi sen jälkeen. Hieroja sanoi tämän johtuvan todennäköisesti siitä, että selässä tapahtuu jotain ja hermo jää "puristuksiin", josta seuraa puutuminen. Voi kunpa se osaisi kertoa sattuuko sitä koko ajan vai ei... :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti