Vihdoin

Melkein puolen vuoden odotuksen jälkeen Minin ruumiinavauksen tulokset saapuivat eilen. Tosin eläinlääkäriasema ei ole vielä mitään ilmoittanut, vaan nämä tulokset tulivat postilla suoraan minulle. Katsotaan ilmoittavatko edes mitään vaikka niin kovasti lupasivat soittaa tulosten saavuttua...

Muutamaa kohtaa lukuunottamatta lausunnossa lukee lähinnä näin: "Ei todettu merkittäviä patologisia muutoksia".  Ne pari muuta kohtaakaan ei oikein kerro mitään varmaa syytä kuolemalle. Minillä oli keuhkoissa (akuutti kohtalainen keuhkopöhö), rintaontelossa ja sydänpussissa nestettä, mutta ne ovat voineet tulla pakastuksen seurauksena tai sillä on ollut jo ennen kuolemaa nestettä näissä paikoissa mikä on sitten jollain tavalla aiheuttanut äkillisen sydämen toimintahäiriön. Minillä oli myös normaalia pyöreämpi sydän.

Hyvä asia on se, ettei eläinlääkäriasema ole ilmeisesti tehnyt mitään hoitovirhettä, antanut esim. liikaa lääkkeitä yms.. Se olisi vissiin tuossa näkynyt jos näin olisi käynyt. Mutta jossiteltavaa riittää silti... Olisko Mini elossa jos olisin vienyt sen joku toinen päivä hampaan poistoon? Entä jos oltaisiin menty johonkin muualle? Tai jos olisin pitänyt Keetan ja Minin paremmin erossa toisistaan, niin Kee ei olis kiusannut pikkumustaa? Tai jos olisin antanut Minin nuolla mun sormia silloin viimeisenä yhteisenä hetkenä ell odotustilassa?

Nyt tulevana viikonloppuna meidän piti kisata suuren yleisön edessä ja näyttää kuinka pikkumusta liitää. Toteuttaa meidän tämän kesä ykköstavoite. Mini liitää kyllä, mutta paikka vaihtui tuonne pilvien päälle. Siellä se mennä viipottaa korvakarvat hulmuten iloisena ja onnellisena ♥

(c) Satu L

Riihimäki kr 6.6

Lauantaina oli Riihimäen kaikkien rotujen näyttely ja sinne lähdettiin koko lauman voimin.
Kelpiet olivat heti aamusta kymmeneltä ja niitä oli paikalla yhdeksän kappaletta. Tuomarina oli sama mikä Mäntässäkin eli Tenson Helin.

Sisko ja sen veli :)

Keeta aloitti nartut junnuissa olemalla hienosti luokkavoittaja ERIn ja SAn kera. Kyra ainoana valioluokan narttuna sai myös ERIn ja SAn. Paras narttu kehässä Milla esitti Kyran (kiitos Milla!) ja minä menin Keetan kanssa. Tuomari sijoitti koirat neljännestä alkaen ja hetken päästä huomasin, että vain Kee ja Kii olivat jäljellä! Kyra voitti ollen siis PN1 ja Keeta oli PN2 ja sai SERTin! Huisia, on ne hienoja koiria täytyy kyllä myöntää :) ROP-kehässä oli vastassa junnu uros ja Kyra sai puna-keltaisen ruusukkeen ♥

Keetan arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Hieman kevytrakenteinen narttu jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää, ilme ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella." JUN ERI1 SA PN2 SERT

Kyran arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Erittäin tyylikäs pää. Erinomaiset ylä- ja alalinja, häntä, kulmaukset, liikkeet ja turkki." VAL ERI1 SA PN1 ROP

Lyhytkarvaisten chihujen piti alkaa yhdeltätoista, mutta aikataulu oli hieman myöhässä ja chihut alkoikin vasta reilusti kahdentoista jälkeen. Ja niitähän riitti, 35 kappaletta, Mersun kehään pääsy venyi lähemmäs kahta. Siinä oli mukavasti aikaa seurata kehää ja kiinnitin huomiota hyvin monen koiran luonteeseen. Monet chihut väistivät tuomaria ja olivat muutenkin aran oloisia eikä sellaisia showluonteen omaavia koiria juuri ollut (muutamaa poikkeusta toki lukuunottamatta). Useammat koirat olivat ulkonäöltään ihan ok (valitettavasti muutaman rakenne ei ollut ihan sitä mitä minä ihannoin chihuissa...), mutta väistivät tuomaria niin että handleri joutui pitämään kunnolla kiinni koirasta tuomarin tutkiessa ja nämä koirat saivat arvosanaksi ihan ERIä ja SAtakin. Jo rotumääritelmäkin sanoo chihujen olevan luonteeltaan hyvin rohkeita, ja minun mielestäni, anteeksi nyt vain useimmat chihujen omistajat, tämän näyttelyn koirista ei monet sitä olleet.
Aikoinaan kun Pähkinän mukana kiersin näyttelyissä, en ainakaan muista että chihut olisivat noin arkoja olleet. Ei ainakaan ne Pähkinän koirat joita kehässä esitin, eikä varsinkaan ne ketkä olin ihan itse pennusta asti kouluttanut näyttelypuuhiin ♥ Pähkinän kenneli on ihan ehdottomasti tähän astisen elämäni paras työpaikka, päivääkään en niistä ajoista vaihtaisi pois vaikka aina töihin mennessä sai kunnon haukut vastaan ;)
Tässä olen vaivihkaa katsellut chihupentueita sillä silmällä jos vaikka joskus vielä pennun ottaisin, mutta onko sitten liian suuret kriteerit vai mikä on kun en ole sellaiseen yhdistelmään vielä törmännyt mistä voisin koiran ottaa.. Chihu kasvattajia ja "kasvattajia" on tooodella paljon, mutta harvat oikeasti haluaa tehdä rodun eteen töitä, mikä on todella valitettavaa.

Palataan aiheeseen... Mersu oli ainoana veteraanina nartuissa. Tuomari Sume Anne totesi heti ensimmäisenä värin olevan väärä ja liian isokin on. Mersu esiintyi hienosti, hieman lopussa veti överiksi ja alkoi kaivaa (eli etujaloilla "kaivoi" ilmaa) ja haukkuikin hieman, mutta häntä heiluen iloisesti esiintyi ♥

Mersun arvostelu:
"Hyvä kuntoinen kookas veteraani. Toivoisin tyypillisemmän pään ja ilmeen. Häntä menee selkälinjan alapuolelle (tätä en ihan ymmärrä mitä tarkoittaa). Hyvin kulmautunut. Erinomainen (on se sentään jossain erinomainen :)) tempperamentti ja esiintyy hyvin. Merle värinen." VET HYL

Jälleen saatiin se mitä lähdettiin hakemaan ja kivaa meillä oli kehässä ajatteli muut mitä tahansa :)

Chihukehän jälkeen taivas tummui ja sade alkoi. Mietin hetken pakkaanko kamat kasaan ja suuntaan siskolle (joka asuu Riksussa), mutta jäätiin kuiteskin ryhmäkehään. Ykkösryhmän tuomarina oli George Schogol, Georgiasta. Esiarvostelukehässä katsoi ja liikutti kaikki koirat, joten siinä vaiheessa olin vielä ihan satavarma ettei jatkoon ryhmässä päästä. Isossa kehässä ihmetys olikin suuri, kun tuomari meidät valitsi kuuden parhaan joukkoon jatkoon!! Sijoitusta ei tullut, mutta olin erittäin iloinen jo tästä :) Kuten meidän luottokoirahieroja eilen totesi "Kyra vain paranee vanhetessaan". Ja niinhän se on, ei se ole ikinä ollut noin hyvässä kunnossa mitä se tällä hetkellä on.
Neljäs ROP tulos putkeen, jatkuukohan seuraavassa näyttelyssä? ;)

Hylätty reissu

Jälleen päivityskatko on ollut hieman pitkä ja tässä välissä onkin tapahtunut vaikka mitä. Itsenäinen agilityn treenaaminen on jäänyt todella vähälle. Ei vaan tällä hetkellä huvita koko laji ja siihen on ihan parikin syytä. Muutaman kaverin kanssa ollaan käyty agilityä harrastamassa, mutta sekin on usein sellasta höntsäilyä.. Ollaan lähinnä keskitytty tokoiluun, ralleiluun ja johonkin muuhun, mutta se paljastetaan joskus myöhemmin ;)
Toukokuun 17.päivä oltiin Huotarin Peten agikoulutuksessa ja voin kertoo että ensimmäisen ja viimeisen kerran menin.. Jos koulutuksen aikana tehdään vain viittä aitaa ja erikseen yhtä putkea ja saa sellaisia neuvoja ettei ihan ymmärrä että miksi, niin ei kait sitä voi tykätä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä, Mänttä-Vilppulan kaikkien rotujen näyttelyssä. Mukaan olin ilmoittanut kaksi koiraa, mutta ei, ne eivät olleet kummatkin ruskeita :) Keeta ja Mersu pääsivät pyörähtämään kehässä. Vielä reilu kuukausi sitten oli hyvin epävarmaa voiko mummeli osallistua ollenkaan, mutta onneksi se oli elämänsä kunnossa ♥ Mersun kanssa on niin ihanaa mennä kehään, kun se esiintyy niin hienosti, varsinkin kun on herkkuja tarjolla.
Mersun kanssa odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Sanoinkin parille kaverille siinä ennen kehää, että jos Mersu saa hylättyä paremman niin olen enemmän kuin yllättynyt. Koirassa kuiteskin on rotumääritelmän mukaan kaksi selkeää hylkäävää virhettä.

Kehään pääsi ensimmäisenä Mersu. Tuomarin ensimmäinen kysymys: "Minkä rotuinen tämä koira on?" Ja kun vastasin että kyllä se chihu on, niin tuomari vain heilutti päätään :D Arvasin jo siitä minkä värinen nauha saadaan. Tuomarina Irina Poletaeva.
Mersun arvostelu "Todella iso narttu. Koiralta on vaikea löytää oikeaa rotutyyppiä. Pää ei riittävän tyyppinen. Hyvä kaula. Pehmeähkö selkä. Kiertyvä häntä. Vahva eturinta. Hyvät kulmaukset. Hyvä liike. Käpälän muoto voisi olla rodunomaisempi. Merle värinen. Todella reipas veteraani, mutta ei valitettavasti riittävän tyypillinen. " VET HYL

Eli saatiin juuri se mitä mentiin hakemaan! :) Mersu kyllä näytti niin jättiläiseltä niiden normikokoisten chihujen seurassa, eihän niillä ollut kun noin pari kiloa paino eroa.

Keetan kanssa jatkettiin melko samantein. Kelpoja oli ilmoitettu viisi: kolme urosta ja kaksi narttua. Keeta esiintyi hienosti, vaikkei oltukaan juuri näyttistreenejä pidetty. Edellisenä päivänä kaveri hiplas sen läpi ja treenattiin juoksemista agiradalla :D Eiks se riitä?
Tuomarina Helin Kasuk-Tenson.
Keetan arvostelu: "Selvä sukupuolileima. Erittäin kaunis pää. Erinomaiset korvat. Kaunis ylä- ja alalinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä häntä. Erinomainen turkki. Tasapainoiset liikkeet." JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP!

Mun pieni kelpieni sai ensimmäisen sertinsä :)