29. maaliskuuta 2014

Kuvatonta ja uusi harrastus

Tänään kävin vartavasten kameran kanssa lenkillä ja otin koirista noin 900 kuvaa. Ajattelin, että nyt on blogiin hetkeksi aikaa täytettä kuvien muidossa, sain jopa tuosta ikiliikkujasta yllättävän hyviä kuvia. Tulin kotiin, liitin kameran koneeseen ja se ei toimi! Pikainen käynti Canonin nettisivuilla kertoi sen mitä vähän jo epäilin.
Vanha tietokoneeni hajosi noin viikko sitten, niinpä ostin uuden. Tämän käyttöjärjestelmä on Windows 8 ja tietenkin uusi kone ja vanha kamera eivät ymmärrä toisiaan. Ärsyttävää!!!
Kuvattomia postauksia on siis luvassa, tai ainakin kuvien laatu huononee. Puhelin onneksi toimii tämän härvelin kanssa...

Tämän viikon keskiviikkona saatiin meille uusi harrastus. Käytiin kaverin luona kyläilemässä ja jotenkin tuli puhetta jäljestyksestä. Sain kattavan tietopaketin niin teoriassa kuin käytännössäkin jäljestyksen aloittamisesta. Kaveri teki Keetalle lyhyen jäljen pellolle ja Keke jäljesti sen erittäin hienosti. Se käyttää hyvin nenäänsä ja keskittyi ympärillä kuuluvista äänistä huolimatta hienosti.  Mun upea tuleva jälkikoira <3
Keeta oli päivän päätteeksi hyvin väsytetty. Se jäljesti elämänsä ensimmäisen jäljen ja juoksi/leikki kelpipojan kanssa vajaa nelisen tuntia. Kiitos vain Sari kivasta illasta ja neuvoista :)

Perjantaina jatkettiin kummankin kelpien kanssa namiruudulla ja tänään tein pellolle kummallekin lyhyet jäljet. Voi vitsit miten upeita jäljestäjiä kummatkin ovat!

5. maaliskuuta 2014

Uusia juttuja

Keeta on harjoitellut viime päivinä ahkerasti kädestä syömistä, käden seuraamista ja (näyttely) seisomista. Sekä hieman kontaktia, istumista ja tietenkin opetellut omaa nimeään. Ahneena pikkupentuna nämä asiat ovat helppoja opettaa ja sen keskittymiskyky on huikeen hyvä noinkin pieneksi pennuksi. Olen nyt antanut sille aina suurimmanosan jokaisesta päivänateriasta kädestä tehden jotain pieniä harjoitteita samalla.
Pentu syö tällä hetkellä Acanaa, mutta tulee siirtymään ProBoosteriin kunhan tuo pussi loppuu (jos kyseinen ruokamerkki sille sopii).

Keetan kanssa käytiin eilen katsomassa sen elämän ehkä yhtä tärkeintä paikkaa kodin jälkeen. Nimittäin treenikenttää. Kentän aitojen sisäpuolelle ei toki menty, mutta siinä hiekkamontulla koirat saivat hetken aikaa juosta ja ihmetellä maailmaa. Hyvin rohkeasti pentu tutustui uuteen paikkaan ja mennä viipotti siellä kuin vanha tekijä.
Tänään käytiin samaisella kentällä ja kaveri tuli sinne kahden shelttipojan kanssa pikaisesti pyörähtään. Hieman pikkukelpiä jännitti isot karvaiset pojat, mutta hetken päästä meni reippaasti lauman mukana.

Mini ei siedä pentua yhtään. Suorastaan pelkää sitä ja menee aina karkuun jos penne tulee lähelle. Mini viettääkin aikaa mahdollisimman paljon joko mun sylissä, sohvalla (mieluusti selkänojalla) tai keittiössä portin takana pennun ulottumattomissa. Mini ei halua edes tehdä mun kanssa yhtään mitään, ei ota nameja kädestä, se ei pyöri tai peruuttele. Se vaan on ja murjottaa. Pelkää vissiin pentubakteereja ;) Ulkona ei voi tehdä pissiä jos pentu on mukana, koska hurja kelpiepiraija voi vaikka hyökätä niskaan kiinni juuri sillä hetkellä. Mini ei käyttäydy pentua kohtaan millään tavalla aggressiivisesti, se vain juoksee karkuun ja murahtaa jos se tulee liian lähelle. Ja tästä hippa leikistähän Keeta oikein innostuu...
Kaikesta tästä voidaan vetää johtopäätös, että meillä vietetään agitaukoa Minin kanssa hetken aikaa...
Kyran mielestä pentu on ihan ok. Ei kylläkään leiki sen kanssa, muttei toisaalta vihaa/pelkääkään sitä. Paitsi silloin, kun pentu päättää iskeä naskalihampaansa Kyran häntään.. Silloin pentu saa kyllä kuulla onko tehnyt oikein vai väärin ;) Mersu käyttäytyy pentua kohtaan hyvin kylmänviileästi. Sille on ihan sama vaikka pentu on olemassa, kunhan se muistaa käyttäytyä vanhan rouvan tahtojen mukaisesti. Mielestäni on ihan ok, että aikuinen koira huomauttaa pennulle murahtamalla ja tarvittaessa nappaamalla jos se tekee jotain epäsopivaa.

Ehkäpä tämä yhteiselo alkaa jossain vaiheessa toimimaan ja Minin ja Keetan välinen suhde paranee ajan kanssa. Pentu onneksi vanhenee ja viisastuu päivä päivältä yhä enemmän ja ehkäpä chihuahua pian huomaa pikkupiraijan kasvaneen samallaiseksi koiraksi kuin sen paras kaveri Kyra on.

2. maaliskuuta 2014

♥ Keeta ♥

Tänään oli varmasti yksi tämän vuoden parhaimmista päivistä. Nimittäin haaveista tuli vihdoin totta, kun hain pienen kelpityttösen kotiin. Nimeltään tämä suklaanruskea otus on Yacatis Happy-Daydream eli ihan tuttujen kesken Keeta.
Keeta tuli minulle sijoitukseen Yacatis kennelistä ja saakin siis toivottavasti tulevaisuudessa pentuja. Kiitos Mia erittäin paljon tästä ihanasta pikkuriiviöstä :)
"Isosiskon" vieressä on turvallista nukkua