Tampere 20.9

Kiitos Sarille kuvasta ja anteeksi kuvan lainaaminen ilman lupaa.

Kuten kuvasta voi huomata Tampereen ryhmänäyttelyssä meidän seurueella meni oikein loistavasti! Kuvassa on vasemmalta oikeelle Kapo (Kyran isä) ROP-veteraani, Kyra ROP ja Keeta ROP-pentu. Kuvasta puuttuu Kyran serkku Keiko, joka oli PU3.

Keetan jalkaan ei onneksi tullut mitään näkyvää vammaa torstaisen äksidentin jäljiltä. Ei ole ontunut tai edes kävellyt mitenkään epäpuhtaasti sitten tortai-illan jälkeen. Ehkä hieman ylireagoin, mutta pidän sen nyt muutaman päivän Kyrasta erossa jotteivät riehu ihan hirveesti keskenään. Jos jalassa onkin (ja varmasti on) jonkin asteinen lihasrevähtymä niin saa parantua kunnolla ennenkuin lähtee jälleen riehumaan.

Tuomarina näyttelyssä oli Paavo Mattila.

Keetan arvostelu: "Kaunis, hyvin rakentunut pentu. Kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvä runko. Raajaluusto voisi olla aavistuksen vahvempaa. Hyvä ylälinja ja liikkeet. Polvikulmaa voisi olla hieman enemmän. Miellyttävä käytös."

Kyran arvostelu: " Erinomainen narttu. Kaunis pää, ilme ja korvat. Kaunis kaula. Erinomainen runko ja ylälinja. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite ja liikkeet. Miellyttävä käytös. Seistessä kauniit ääriviivat."

Ryhmäkisassa tuomari koski Kyraan kerran: silitty päästä hännän juureen ja jatkoi matkaa. Ei kysellyt ikää tai mitään, joten ei tullut yllätyksenä ettei tullut ryhmäsijoitusta ;)

Aina sattuu ja tapahtuu

Kolme vuorokautta oli Kyra kakkaamatta Inupekt forte tablettien syönnin jälkeen. Kuulemma ei tuollainen määrä kyseistä lääkettä pelkästään tekisi tuollaista tukosta koiralle, mutta perjantaiaamuna annettu luupitoinen ruoka + pektiiniä sisältävät tabletit = huono yhdistelmä. Kyra oli kuiteskin koko ajan iloinen ja reipas oma itsensä, joten mistään kovin vakavasta asiasta ei ellin mukaan ollut kyseessä. Tavara liikkui suolessa eteenpäin, joskin todella hitaasti. Kun jos se tukos ei olisi liikkunut, olisi koira ollut huonommassa kunnossa: oksennellut, ollut haluton syömään..jne. Pienellä avustuksella peräsuolesta saatiin enimmät pois ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.

Pessimistisenä ihmisenä ajattelin jo pahinta vaihtoehtoa, eli leikkausta. Mutta onneksi Kyraa ei vielä tarvinnut alkaa leikkelemään. Katsotaan josko tossa loppu syksystä/alku talvesta leikattaisiin lisääntymis härpäkkeet pois. Kyralle on parin viime juoksun älkeen tullut melko selvät/rajut valeraskaus oireet, enkä halua sille mitään märkäkohtua.

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, teki Keeta tänään sen mitä olen pahimmissa painajaisissani nähnyt. Se kun ei ole vapaana ollessaan kovinkaan rauhallinen ja paikoillaan viihtyvää sorttia, olen monen monta kertaa kauhulla katsonut sen päätöntä juoksemista pitkin maita ja mantuja. Tänään oltiin kaverin koiran kanssa leikkimässä meidän agilitykentän vieressä hiekkamontulla ja siellä on isohkoja kiviä, paljon. Yllä olevassa kuvassa näkyy pienimpiä kiviä mitä montulla on, isommat ovat jopa kaksi kertaa noiden kokoisia. Olen useasti ajatellut ja sielujeni silmin nähnyt koiran astuvan kovassa vauhdissa jonkun kiven päälle ja kivi lähtee ikävästi tassun alta ja seurauksena on mm. venähdys tai pahimmassa tapauksessa jopa murtuma.

Tänään Keetalla ja corgipojalla oli tosiaan oikein hauskat leikit, kunnes Keeta sen miljoonannen juoksu pyrähdyksen jälkeen ontui vasenta etujalkaansa. Tässä vaiheessa mielessä pyöri kaikki maailman kirosanat ja itsesyytöksen määrä siitä että Keetan sinne montulle päästin vapaana juoksemaan oli valtava. Lähempi tutkimus osoitti, ettei koira arista jalkaansa mistään, sitä sai käännellä ja painella ihan mistä vaan ilman minkäänlaista reaktiota. Ja ontuminen väheni lopulta epäpuhtaaksi askeleeksi, tosin sitä vasemman etujalan rannetta se piti sillain ihmeellisesti koukussa, varsinkin ravissa. Kotona kylmäsin jalan varpaista aina lapaan asti, mä en todellakaan halua että sille tulee tästä jotain ongelmia nyt tai koskaan tulevaisuudessakaan. Keeta saa olla nyt hetken aikaa levossa, se on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Tuota sähköjänistä ei ole luotu olemaan rauhallisesti kovinkaan kauaa, se on muutenkin joutunut jo olemaan koko viikon vähemmällä liikutuksella itseeni iskeneen flunssan takia. Ja nyt kun alkaisi itse olemaan pikku hiljaa takaisin elävien kirjoissa, niin koira teloo itsensä sairaslomalle. Ärsyttävää.

 

Keeta on koira, jolle on tulevaisuudessa erittäin suuria suunnitelmia ja unelmia. Se on koira, jota kyylään koko ajan sillä silmällä, että onko siinä jotain "vikaa" jossain. Se on koira, jonka kietoisin pumpuliin jos vain se olisi mahdollista rajoittamatta koiran liikkumista mitenkään. Se on täydellinen koira, jonka kanssa eläminen on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ♥

Voiko koira olla liian ahne?

Mielestäni voi!
Tänään töistä tullessani oli olohuoneessa tällainen näky:

Hieman sydän hyppäsi kurkkuun, kun ajattelin näiden olevan jotain särkylääke levyjä. Mutta ei onneksi ollut. Kyra oli pöydältä kurottamalla saanut Inupekt Forte nimisen lääkepaketin. Paketissa oli jäljellä noin 50 tablettia ja tuo ahne pikkupossu oli syönyt kaikki. Itse en olisi viitsinyt nähdä sitä vaivaa saada nuo pillerit haltuuni paikasta mistä Kyra nämä on ottanut, mutta ilmeisesti kelpien suolisto tarvitsi noin 500 kiloisen koiran edestä puhdistusta... Oli pakko soittaa eläinlääkärille mitä tuollainen määrä kyseistä lääkettä tekee 15 kiloisen koiran sisällä, ja vastaus oli että ei pitäisi ummetusta lukuunottamatta tulla muita oireita. Annoin varmuuden vuoksi Kyralle hieman parafiiniöljyä ja toivon totisesti ettei tästä seuraa mitään vakavampaa.

Ahne koira on koulutus mielessä erittäin hyvä asia, mutta toisinaan ahneus voi mennä hieman liian pitkälle. Meillä ei voi olla mitään syötäväksi kelpaavaa missään koirien ulottuvilla. Ei edes pienenpientä murusta jossain taskun pohjalla. Kaikki paikat kaahitaan, tutkitaan ja mahdollisesti revitään jotta se milli kertaa milli kokoinenkin herkkupala saadaan syötyä. Lattialle on muutaman kerran levitetty repun sisältö, jossa ollut mm. Hesen pieniä suola/pippuri/ketsuppi annospusseja, annos sokeripusseja, (onneksi) tyhjiä karkkipusseja, käsirasva purkki... jne.. kaikki revittynä ja syötynä tai ainakin nuoltuna. Kerran unohdin roskapussin eteiseen, enkä vienyt sitä ulkoroskikseen kun lähdin töihin. Jokainen voi mielessään ajatella mitä niille mm. koirien raakapakasteiden pusseille, perunan kuorille, maito/mehupurkeille oli työpäivän aikana tapahtunut...
Vaatteet joiden taskuissa on tai on joskus ollut jotain ruokaa, täytyy kotoa poistuessa laittaa niin ylös kuin mahdollista, jos ei halua ylimääräisiä reikiä taskujen kohdalle. Vaatehuoneen ovi täytyy aina muistaa laittaa lukkoon, jottei kelpie avaa sitä ja mene syömään siellä säilytyksessä olevia koirien nappuloita (muutaman kerran se on sinne päässyt ja tuloksena on hieman ylensyönyt kelpie..). Pöydiltä täytyy katsoa kaikki mm. lasit/mukit/kulhot pois jottei ne päädy lattialle (sirpaleiksi) ja siitä turhan aikaiseen pesuun. Pöydillä ei myöskään saa olla mitään huuli/käsi jne. rasvoja, deodorantti/saippuapulloja tai vaikka purkkia missä on lukkosulaa. Nämä kaikki kuuluvat ainakin erään vanhemman kelpien ruokalistalle... Myös chihut (varsinkin Mersu) ovat erikoistuneet ruuan etsimiseen, mutta ovat minun poissa ollessani keittiössä ja siellä eivät pääse muualle kuin pöydälle jos tuolit ovat jääneet laittamatta pöydän alle. Tai saattaa ne roskiskaappiin päästä jos ovi on jäänyt hieman raolleen...

Syy miksi tuo Inupekt Forte paketti oli tänään sillain suht helposti saatavilla on Keeta. Pikkukelpiellä meni pari päivää sitten maha ihan kuralle raa'asta possun jauhelihasta mitä lisäsin sen ruokaan, tai näin ainakin oletan tapahtuneet kun mitään muuta erikoista se ei ollut syönyt. Keeta on aikaisemmin meillä saanut lähinnä broilerin ja kalkkunan jauhelihoja ja vain pieniä maistiaiseriä punaisia lihoja. Rajasin sille eteiseen/hieman olohuoneen puolelle oman alueen mistä oli helpompi siivota ripaskat pois lattialta.. Ja siis siitä syystä Kepardi ei ollut Kyran kanssa ahmimassa pillereitä, tosin pikkukelpie ei varmasti olisi tyytynyt pelkästään pillereihin vaan olisi vetänyt kitusiinsa myös paketin ja levyt.