Kolme vuorokautta oli Kyra kakkaamatta Inupekt forte tablettien syönnin jälkeen. Kuulemma ei tuollainen määrä kyseistä lääkettä pelkästään tekisi tuollaista tukosta koiralle, mutta perjantaiaamuna annettu luupitoinen ruoka + pektiiniä sisältävät tabletit = huono yhdistelmä. Kyra oli kuiteskin koko ajan iloinen ja reipas oma itsensä, joten mistään kovin vakavasta asiasta ei ellin mukaan ollut kyseessä. Tavara liikkui suolessa eteenpäin, joskin todella hitaasti. Kun jos se tukos ei olisi liikkunut, olisi koira ollut huonommassa kunnossa: oksennellut, ollut haluton syömään..jne. Pienellä avustuksella peräsuolesta saatiin enimmät pois ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.
Pessimistisenä ihmisenä ajattelin jo pahinta vaihtoehtoa, eli leikkausta. Mutta onneksi Kyraa ei vielä tarvinnut alkaa leikkelemään. Katsotaan josko tossa loppu syksystä/alku talvesta leikattaisiin lisääntymis härpäkkeet pois. Kyralle on parin viime juoksun älkeen tullut melko selvät/rajut valeraskaus oireet, enkä halua sille mitään märkäkohtua.
Jotta elämä ei olisi liian helppoa, teki Keeta tänään sen mitä olen pahimmissa painajaisissani nähnyt. Se kun ei ole vapaana ollessaan kovinkaan rauhallinen ja paikoillaan viihtyvää sorttia, olen monen monta kertaa kauhulla katsonut sen päätöntä juoksemista pitkin maita ja mantuja. Tänään oltiin kaverin koiran kanssa leikkimässä meidän agilitykentän vieressä hiekkamontulla ja siellä on isohkoja kiviä, paljon. Yllä olevassa kuvassa näkyy pienimpiä kiviä mitä montulla on, isommat ovat jopa kaksi kertaa noiden kokoisia. Olen useasti ajatellut ja sielujeni silmin nähnyt koiran astuvan kovassa vauhdissa jonkun kiven päälle ja kivi lähtee ikävästi tassun alta ja seurauksena on mm. venähdys tai pahimmassa tapauksessa jopa murtuma.
Tänään Keetalla ja corgipojalla oli tosiaan oikein hauskat leikit, kunnes Keeta sen miljoonannen juoksu pyrähdyksen jälkeen ontui vasenta etujalkaansa. Tässä vaiheessa mielessä pyöri kaikki maailman kirosanat ja itsesyytöksen määrä siitä että Keetan sinne montulle päästin vapaana juoksemaan oli valtava. Lähempi tutkimus osoitti, ettei koira arista jalkaansa mistään, sitä sai käännellä ja painella ihan mistä vaan ilman minkäänlaista reaktiota. Ja ontuminen väheni lopulta epäpuhtaaksi askeleeksi, tosin sitä vasemman etujalan rannetta se piti sillain ihmeellisesti koukussa, varsinkin ravissa. Kotona kylmäsin jalan varpaista aina lapaan asti, mä en todellakaan halua että sille tulee tästä jotain ongelmia nyt tai koskaan tulevaisuudessakaan. Keeta saa olla nyt hetken aikaa levossa, se on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Tuota sähköjänistä ei ole luotu olemaan rauhallisesti kovinkaan kauaa, se on muutenkin joutunut jo olemaan koko viikon vähemmällä liikutuksella itseeni iskeneen flunssan takia. Ja nyt kun alkaisi itse olemaan pikku hiljaa takaisin elävien kirjoissa, niin koira teloo itsensä sairaslomalle. Ärsyttävää.
Keeta on koira, jolle on tulevaisuudessa erittäin suuria suunnitelmia ja unelmia. Se on koira, jota kyylään koko ajan sillä silmällä, että onko siinä jotain "vikaa" jossain. Se on koira, jonka kietoisin pumpuliin jos vain se olisi mahdollista rajoittamatta koiran liikkumista mitenkään. Se on täydellinen koira, jonka kanssa eläminen on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti