Yskä tarttui, kuten arvata saatoin, myös Miniin. Se tosin on ollut hyvin lievänä ja ei se oikeastaan enää yski ollenkaan. Kyra ei enää tänään ole, ainakaan minun kuullen, yskinyt ollenkaan. Mutta Mersu yskii vieläkin. Ulos mentäessä ja herätessä yskii eniten. Mersu varmasti nauttii, kun sen ei nyt tartte mennä tuonne pakkaseen ulos kuin käymään tarpeillaan.
Tänään sain Kennelliitolta kauan odotetun kirjeen, jossa luki näin FCI on hyväksynyt teille kennelnimen SUKLAATASSUN. Ensimmäinen, ja samalla se parhain, vaihtoehto hyväksyttiin.
Meillä siis vipeltää joskus tulevaisuudessa suklaisia tassuja :)
22. helmikuuta 2011
18. helmikuuta 2011
Huonoa tuuria
Huomenna olis ollut hyppyseminaarin ensimmäinen päivä, mutta me ei olla sinne menossa.. :( Jaa miksikö? No siksi koska mun tuurilla on aina joko minä tai koira kipeänä, kun olis jotain kivaa tekemistä. Tällä kertaa se on koira mikä sairastui.
Viime sunnuntai aamuna heräsin siihen, kun Kyra yski muutamia kertoja. Luulin, ja toivoin sen vain saaneen kurkkuunsa jotain mikä pisti yskimään. Mutta iltaan mennessä yskiminen vain yltyi ja seuraavana yönä meijän talossa ei varmaankaan kukaan nukkunut kun pikkukeepie yski ja kakoi limaa. Yritti etsiä hyvää nukkuma-asentoa, mutta ei siinä onnistunut. Aamuruoka ei oikein maistunut ja juominenkin oli vähän hankalaa. Kurkku oli varmasti kipeä. Soittelin eläinlääkärille ja diaknoosi kertomieni oireiden perusteella kennelyskä. Noin kahden viikon totaali lepo oli lääkärin ohjeet. Oli kamalaa kuunnella ja katsella toisen vaan yskivän ja olevan selvästi jotenkin kipeä.
Ruoaksi tein Kyralle riisi-jauhelihavelliä ja se maistui erittäin hyvin, myös chihut olisivat halunneet sitä herkkua. Ulos mentäessä yskiminen vain yltyi, eikä pakkanen sitä auttanut yhtään. Kyra saikin mun luvalla tehdä asiansa ihan tohon talon nurkalle, ehkä on jotain hyötyä asua rivitalon päädyssä kaukana muista asukkaista.
Ma-ti väliseksi yöksi annoin Kyralle yskänlääkettä ja se yö menikin paremmin, ilman yskimisiä ei tosin selvitty. Tiistai ja keskiviikko menivät vielä yskien ja limaa kakoen, ja Kyra vain nukkui. Mutta torstaina alkoi tauti pikkuhiljaa hellittää ja Kyra toi mulle lelun ensimmäisen kerran neljään päivään, se halus leikkiä! :) Leikkiminen tosin sai sen heti taas yskimään. Kyra on siis eilisestä asti ollut periaatteessa oma iloinen itsensä, pieniä yskän kohtauksia se toki saa vielä jos riehuminen yltyy liian rajuksi. Vielä pitäisi osata olla paikoillaan, mutta kertokaa mulle miten se kerrotaan kelpielle jolla on ylipaljon energiaa.. Sitä energiaa ollaan yritetty purkaa kaikenlaisilla rauhallisilla tempuilla jne..
Juuri tätä kirjoittaessa kuuntelen, kun Mersu yskii.. Meneeköhän tämä nyt sitten kaikki koirat läpi? Ollaankin sitten ainakin tämä loppu kuukausi treeni/kisatauolla.
Viime sunnuntai aamuna heräsin siihen, kun Kyra yski muutamia kertoja. Luulin, ja toivoin sen vain saaneen kurkkuunsa jotain mikä pisti yskimään. Mutta iltaan mennessä yskiminen vain yltyi ja seuraavana yönä meijän talossa ei varmaankaan kukaan nukkunut kun pikkukeepie yski ja kakoi limaa. Yritti etsiä hyvää nukkuma-asentoa, mutta ei siinä onnistunut. Aamuruoka ei oikein maistunut ja juominenkin oli vähän hankalaa. Kurkku oli varmasti kipeä. Soittelin eläinlääkärille ja diaknoosi kertomieni oireiden perusteella kennelyskä. Noin kahden viikon totaali lepo oli lääkärin ohjeet. Oli kamalaa kuunnella ja katsella toisen vaan yskivän ja olevan selvästi jotenkin kipeä.
Ruoaksi tein Kyralle riisi-jauhelihavelliä ja se maistui erittäin hyvin, myös chihut olisivat halunneet sitä herkkua. Ulos mentäessä yskiminen vain yltyi, eikä pakkanen sitä auttanut yhtään. Kyra saikin mun luvalla tehdä asiansa ihan tohon talon nurkalle, ehkä on jotain hyötyä asua rivitalon päädyssä kaukana muista asukkaista.
Ma-ti väliseksi yöksi annoin Kyralle yskänlääkettä ja se yö menikin paremmin, ilman yskimisiä ei tosin selvitty. Tiistai ja keskiviikko menivät vielä yskien ja limaa kakoen, ja Kyra vain nukkui. Mutta torstaina alkoi tauti pikkuhiljaa hellittää ja Kyra toi mulle lelun ensimmäisen kerran neljään päivään, se halus leikkiä! :) Leikkiminen tosin sai sen heti taas yskimään. Kyra on siis eilisestä asti ollut periaatteessa oma iloinen itsensä, pieniä yskän kohtauksia se toki saa vielä jos riehuminen yltyy liian rajuksi. Vielä pitäisi osata olla paikoillaan, mutta kertokaa mulle miten se kerrotaan kelpielle jolla on ylipaljon energiaa.. Sitä energiaa ollaan yritetty purkaa kaikenlaisilla rauhallisilla tempuilla jne..
Juuri tätä kirjoittaessa kuuntelen, kun Mersu yskii.. Meneeköhän tämä nyt sitten kaikki koirat läpi? Ollaankin sitten ainakin tämä loppu kuukausi treeni/kisatauolla.
12. helmikuuta 2011
Vuoden ekat kisat
Vuoden ensimmäiset agilitykisat Kyran kanssa oli tammikuun 16 päivä Lempäälässä SDP-hallilla. Hieno paikka, mäkin haluun tollasen meijän seuralle.. Se ei valitettavasti taida koskaan toteutua..
Mutta itse kisoihin. Kaksi agirataa ja kaksi hylkyä. Radat oli tosi kivoja ja koira kulki juuri sinne mihin ohjasin, virheet eli ne hylkäykset tulivat rimojen alituksesta. Ensimmäisellä radalla alitti An edessä olleen hypyn ja oli jo kerennyt sinne Alle ennenkuin itse asian sisäistin. Toisella radalla alitti heti ensimmäisen aidan ja juoksi suoraan pussiin. Rimat oli 60 cm ja sitä korkeutta ei olla hirveesti treeneissä hypitty, että tais olla pitkästä aikaa "liian" korkeat hypyt.. Kyra on hitusen epävarma hypyillä silloin kun rimat ovat 60 tai 65 cm, 55 cm hyppää aina. Hyppytyylikään ei ole mitenkään kaunis...
Vuoden toiset agikisat samaisen koiruuden kanssa oli 5.2 Lempäälässä Tamskin koiratallilla. Radat oli ihan älyhelpot: suoraa, suoraa ja suoraa. Sai oikeasti juosta. Ensimmäiseltä hyppy radalta viitonen, kun joku ei vaan ikinä opi, ettei sinne kepeille tartte itse mennä säätämään. Ohjasin siis Kyran taas väärään väliin kepeillä. Toisella agiradalla kepit loistavat ja muutenkin ihan jees menoa, mutta en hoksannut sanoa Kyralle yhdessä kohdassa mitään ja näin koira hyppäsi edessä olevan väärän hypyn kun olisi pitänyt kääntyä oikealle renkaalle. Että siitä jälleen hylky.
Agia ollaan nyt treenailtu kaksi kertaa viikossa, torstaisin Kana-areenalla ja sunnuntaisin Ruoveden ratsutallin maneesissa. Ensi viikonloppuna suunnataan Turkuun hyppyseminaariin Kyran kanssa, sieltä toivottavasti saadaan hyviä neuvoja ja ohjausta hyppytekniikan parantamiseen.
Mutta itse kisoihin. Kaksi agirataa ja kaksi hylkyä. Radat oli tosi kivoja ja koira kulki juuri sinne mihin ohjasin, virheet eli ne hylkäykset tulivat rimojen alituksesta. Ensimmäisellä radalla alitti An edessä olleen hypyn ja oli jo kerennyt sinne Alle ennenkuin itse asian sisäistin. Toisella radalla alitti heti ensimmäisen aidan ja juoksi suoraan pussiin. Rimat oli 60 cm ja sitä korkeutta ei olla hirveesti treeneissä hypitty, että tais olla pitkästä aikaa "liian" korkeat hypyt.. Kyra on hitusen epävarma hypyillä silloin kun rimat ovat 60 tai 65 cm, 55 cm hyppää aina. Hyppytyylikään ei ole mitenkään kaunis...
Vuoden toiset agikisat samaisen koiruuden kanssa oli 5.2 Lempäälässä Tamskin koiratallilla. Radat oli ihan älyhelpot: suoraa, suoraa ja suoraa. Sai oikeasti juosta. Ensimmäiseltä hyppy radalta viitonen, kun joku ei vaan ikinä opi, ettei sinne kepeille tartte itse mennä säätämään. Ohjasin siis Kyran taas väärään väliin kepeillä. Toisella agiradalla kepit loistavat ja muutenkin ihan jees menoa, mutta en hoksannut sanoa Kyralle yhdessä kohdassa mitään ja näin koira hyppäsi edessä olevan väärän hypyn kun olisi pitänyt kääntyä oikealle renkaalle. Että siitä jälleen hylky.
Agia ollaan nyt treenailtu kaksi kertaa viikossa, torstaisin Kana-areenalla ja sunnuntaisin Ruoveden ratsutallin maneesissa. Ensi viikonloppuna suunnataan Turkuun hyppyseminaariin Kyran kanssa, sieltä toivottavasti saadaan hyviä neuvoja ja ohjausta hyppytekniikan parantamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)