Pakkasta ja hammasongelmia

Mukavan kylmä ollut nyt muutaman päivä. Kelpejä ei juurikaan haittaa, varsinkin jos vauhti pysyy lujana, mutta jos pysähdytään niin silloin nostellaan tassuja ja varsinkin Koonis tärisee. Mitsu viihtyy alle 20 asteen pakkasessa tasan sen ajan mitä menee asioiden tekemiseen, eli ei kauaa. Sillä on vähän ärsyttävä tapa tehdä tarpeensa rappusille jos en käske mennä pidemmälle. Lenkille en pakota lähtee tälläsellä kelillä, mutta vois edes vähän tassutella kauemmas.

Koonis on pitänyt hieman taukoa kaikesta treenaamisesta, koska sillä on kaikki kulmurit menneet poikki ja alakulmurit niin pahasti että ydin näkyy. Hampaat muuttuivat lisäksi ihan ruskeiksi sekä ien on turvonnut. Oletan suun olevan ehkä kipeä, joten en halua koiralle huonoa fiilistä treenaamisesta.  Tekee sille ihan hyvää olla vaan ilman tekemistä, jotta tottuu myös siihen ettei joka päivä tehdä jotain. Koonan kanssa ollaan keskiviikkona menossa Keuruun eläinklinikalle poistattamaan kulmurit. Tulee väkisinkin flashbackinä neljän vuoden takainen eläinlääkärireissu niin ikään hampaan poiston takia mieleen. Täytyy myöntää, että jos ei olis pakko niin en veisi sitä toimenpiteeseen. Pahimmassa tapauksessa voi tulla niveltulehdus jos hampaita ei poisteta ja se ei todellakaan ole mikään toivottava asia. Tiedän että on hyvin epätodennäköistä se että Koonalle tapahtuu samalla tavalla kuin Minille, mutta silti pitää jossitella.

Keetan kanssa ollaan muistuteltu mieleen noutokapulan pitoa ja luovutusta. Se on varsin pätevä tässä hommassa! Kepponen osaa myös tehdä kapula suussa temppuja, kuolaa vaan valuu hirvittävä määrä :D "Kuoleminen" eli kyljelleen maahan meneminen on vielä vähän haastavaa kapula suussa mutta eiköhän sekin tässä saada onnistumaan.
Vielä ei olla päästy hallille treenaan, koska pakkanen. On joo hyvä syy, mutta ei kukaan viitti lähtee kylmässä ajeleen mihinkään jos ei ole pakko.

Vuosi 2019

Nyt olisi aika kirjustaa tulevan vuoden tavoitteita ylös. Pyrin realistisiin tavoitteisiin ja se onkin sitten kiva vuoden päästä huomata jos jokin tavoite on ylittynyt kirkkaasti.

Keeta
Keetan kanssa olisi kiva tehdä vaikka ja mitä, mutta luulen että tavoitteet ovat suurimmalta osin agilityn puolella. Pikku hiljaa voitaisiin ruveta käymään hallilla ja aloittaa agilitytreenit, niin hyvin Kepa on pennuista palautunut ja saanut lihasmassaa takaisin. Töitten puolesta onnistuu hyvin päivällä hallilla käyminen ja silloin yleensä saakin varmimmin varattua vaikka ihan äkkilähdöllä treeniajan. Tullaan käymään Seinäjoella Hauhau champion areenalla ja voitaisiin pitää tavoitteena käydä edes muutaman kerran kuukaudessa treenaamassa näin talvi aikana. Keväällä voisi ajatella kisauran aloitusta tauon jälkeen. Ja loppu vuoden tavoitteeksi voisi tällein realistisesti asettaa kakkosiin nousun ja siellä edes yksi luva tulos. Se toki vaatii sen yhteistyön pelittämistä siellä radalla, varsinkin nyt kun Kepa on pikkumaksi eli hyppii matalampia esteitä = hyppyyn kuluu vähemmän aikaa = vauhti kasvaa = ohjaaja kusessa :D
Noseworkia pitää päästä tekemään! Se on vaan pakko, niin kiva laji on tämä ja Keetakin siitä tykkää ihan hirveesti. Ihan ensimmäisenä pitää vain saada hommattua sitä hajua jostain. Tätä tehdään ihan vain omaksi huviksi, ei kisatavoitteita.
Jälkeä ihan vain mielenvirkistykseksi muutamia kertoa. Emme tule koskaan kisamaan pk lajeissa, joten ei varmasti tehdä tätä ihan sillain kuten pk harrastajat, mutta kivaa meillä on ainakin aina ollut.
Tokoa, rallytokoa ja hassuja tarpeellisia ja tarpeettomia temppuja harjoitellaan myös omaksi huviksi ja mielenvirkistyksesi silloin tällöin. Tokoon tai rallyyn ei kisatavoitteita aseteta ohjaajan "asennevamman" takia.

Koona
Kooniksen kanssa olisi myös kiva tehdä vaikka mitä ja varmasti kokeillaankin useampaa lajia, ainakin tulevaisuudessa. Tiedä sitten onko ne kaikki juuri tämän vuoden tavoitteissa. Mutta jos nyt kuiteskin aloitettaisiin siitä että pennusta kasvaisi kelpo koirakansalainen, jonka kanssa kehtaa kulkea julkisilla paikoilla. Eli hihnakäytös kuntoon ja ylimääräinen häslääminen pois. Täällä maalla kun asustaa tulee aivan liian vähän käytettyä hihnaa lenkeillä. Vapaana on vaan niin helppo lähteä kiertämään lähi peltoja ja nyt talvella jäällä pääsee hyvin lenkittään koirat. Luoksetulo olisi myös yksi asia mikä pitää saada varmemmaksi.
Agility tulee olemaan tulevaisuudessa Koonan ns. ykköslaji, ainakin jos minulta kysytään :) Agia tullaan tekemään pennun kanssa turvallisesti heti, kun vaan hallille päästään. Tämä tarkoittaa lähinnä putkia, siivekkeiden kiertoa jne mikä tosiaan on kasvavalle pennulle turvallista. Myös vauhdin yritän ainakin pitää mahdollisimman pienenä, tavoite on tehdä vaikka ihan kävelyvauhdilla asioita. Kelpin kanssa kun tuo vauhti ei tulevaisuudessa tule olemaan mikään ongelma. Agility tietysti edellyttää tervettä luustoa. Luustokuvien aika olisi vasta loppu vuodesta tai jos jaksaa odottaa niin ensi vuoden alussa. Jännityksellä odotan sitä päivää mitä sieltä sisuksista oikein löytyykään! Toivottavasti terveitä tuloksia! Vasta kuvien jälkeen aloitetaan agility ihan kunnolla.
Luoksetulon lisäksi peruskäskyt hallintaan ja muutenkin tämä normaali arki sellaiseksi että voi elää huoletonta elämää tottelevaisen koiran kanssa.
Sisäsiisteys on tällä hetkellä erittäin hyvällä mallilla eikä siinä toivottavasti oteta enää takapakkia. Yksinollessaan Koona tuhoaa mielellään asioita jos jotain on unohtunut niin että pentu siihen käsiksi pääsee. Siitä pitäisi päästä eroon. Se ei millään tavalla ole eroahdistunut, mutta tylsyyttään repii vaikka tapettia seinästä tai järsii seinään reikää jos sille päälle sattuu 🙈

Mitsu
Mitsu voisi aloittaa ihan oikeasti agilityn treenaamisen ja ehkä jopa loppu vuodesta kisaamaan. Mittaustilaisuudessa olisi kyllä kiva käydä ennen ekaa starttia, jotta pääsisi heti kisaamaan pikkumineihin.
Nose workkiä olisi kiva ainakin kokeilla Mitsun kanssa.
Näyttelyissä käydään useammankin kerran. Jos jotain näyttelytavoitteta saa esittää, niin jos edes yksi SERTi saataisiin.

Yleisesti
Ehkäpä tärkein kaikista: terveenä pysyminen.
Vietetään kiva ja hauska vuosi ihanien karvakorvien kanssa.
Pentutapaaminen olisi ihan huippua järjestää jossain vaiheessa kasvateille.
Uuden kameran jos joku ostaisi minulle :D

Hyvää uutta vuotta ja synttäripäivää!

Niin se vuosi taas vaihtui vaikka eihän siitä voi taas olla jo vuotta!? Joka tapauksessa menestyksellistä vuotta 2019 kaikille! Erityisesti 5-vuotiaalle kelpille ❤️

Tänään on tosiaan Keetan 5-vuotissyntymäpäivä. Siitä on tullut niin ihana! Silloin joskus monet sanoivat sen olevan adhd joka ei rauhotu koskaan, mutta niin se vaan on vanhentunut ja viisastunut. Olihan se tosiaan silloin sanotaan alla 2-vuotiaana melkosen vilkas yksilö, paljon vilkkaampi kuin Kyra silloin aikoinaan saman ikäisenä. Toki saattaa tällä hetkellä vaikuttaa sekin, että Koona on ottanut sen Keetan adhd roolin ja Kepa vaikuttaa sen takia rauhalliselta, kun vierellä on tollanen duraselpupu.

Keeta sai jälleen synttärilahjansa jo edellisenä iltana, joka tällä kertaa oli hirven luu. Toki muutkin saivat samallaiset ja hetken epäröinnin jälkeen järsivät innoissaan luitansa hetken aikaa. Kauaa en viitsinyt antaa kerralla syödä, koska en halua mitään paskamyrskyä jos eivät mahat kestäisikään erikoista eläinlajia. Koonan mahan kestävyyttä en vielä oikeastaan tiedä, mutta Mitsu ja Keeta eivät helposti mene ripulille. Ovat vissiin tottuneet syömään kaikkea epämääräistä :D

Vietimme jälleen vuoden vaihteen kotona, täällä maalla. Eli ei pauketta kovin lähellä. Koirien kannalta hyvä, vaikkei kukaan oikein paukkeeseen reagoi. Voidaan käydä pissalla vaikka tuolla keskustassa paukuteltaisiinkin. Koonan käytin vain tuossa talon etupuolelle asioillaan koska en halua sille samaa ensi kosketusta raketteihin mikä Keetalle silloin aikoinaan tuli. Keetahan näki ja samalla hetkellä kuuli taivalle singonneen raketin valot ja paukahduksen ja on siitä lähtien reagoinut koviin ääniin. Ei pelkää mutta huomioi äänet ja vähän niinkuin alkaa katsomaan missä ne valot välähtää. Koonaa ei voinut vähempää kiinnostaa pauke! Hyvä niin! Siitä tulee niin loistava koira ja mä pelkään sitä että pilaan sen vielä jossain vaiheessa.