Vuosi 2018

Useampana vuonna olen kirjoittanut vuoden tapahtumista oman postauksen, mutta viime vuosi jäi jostain syystä väliin eikä näin ollen tavoitteita ole tällä menneelle vuodelle asetettu.

Tähän vuoteen on kuitenkin mahtunut sekä onnen että surun kyyneliä. Treenattu ollaan kaikkien kanssa hyvin vähän, ihan hävettää sanoa kuinka vähän.. Agilitylisenssiä en tälle vuodelle hommannut ollenkaan ja se todella näkyi agitreenien määrässä. Toki saattoi olla myös agilitykentän käytön hankaluudella jotain tekemistä treenaamattomuuteen. Olen myös itsestäni huomannut sen, että jos ei ole tavoitteita niin ei ole myöskään motivaatiota tehdä mitään. Koirat onkin saaneet viettää sellaisen rennon "loma" vuoden. Tekee ehkä välillä ihan hyvää olla vaan, tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Tämän vuoden surullisin hetki koitti kun Kyrasta jouduin luopumaan. Tiesin sen olevan edessä jossain vaiheessa mutta aivan liian aikaisin jouduin antaman hyvästit rakkaalle, ihanalle Kyralle ❤️

Ehdottomasti vuoden parhain asia oli Keetan pennut. Vihdoin haave omasta pentueesta toteutui ❤️ Kiitos siitä kuuluu Kirsille, Viljon omistajalle, että sain käyttää hänen urostaan! :)
Kaikki ei mennyt ihan niinkuin kirjoissa lukee, mutta kukaan ei kuollut ja kaikki pennut saivat parhaan mahdollisen kodin itselleen! Se on pääasia!

Keetan pennuista kotiin jäi yksi penneli. Hyvin pienen hetken mietin, että mitäs jos sijoittaisinkin sen enkä jättäisi kotiin ketään.Tämä olisi ollut ehkä järkevintä noin niinku tulevaisuutta ajatellen, mutta eihän talossa voi olla vain yhtä kelpiä!? Niinpä Koona jäi kotiin äitinsä ja chihusiskon kiusaksi. Kooniksesta on kuoriutunut sellainen ärsyttävän ihana pikkuriiviö, että välillä on käynyt mielessä voisiko sen palauttaa kasvattajalleen? :D Se on kahdestaan kun ollaan äärettömän ihana ja "minun koira". Se kuuntelee täysin mitä pyydän ja ottaa itsekseen kontaktia minuun. Mutta kun kuvioon liittyy muu lauma. (tähän kohtaan sellainen todella syvä huokaus) Koonis muuttuu täysin noiden toisten koirien koiraksi. Minä häviän sen elämästä juuri sillä sekunnilla, kun Keeta ja Mitsu tulee huoneeseen, ulos tai mihin vain missä juuri sillä hetkellä ollaan. Se kyttää toisia, erityisesti Mitsua, ja hyökkää juosten täysiä päin. Tämän pennun kanssa riittää hommaa, enkä oikeesti edes kadu vaikka sen kotiin jätinkin, on se niin rakas ❤️

Keeta kävi joulukuun alussa mittaustilaisuudessa Seinäjoella ja se mitattiin kerrasta pikkumaksiksi! Ihan huippua! Ensi vuonna kun päästään kisaamaan ei kelpin tartte enää hyppiä 20cm itseään korkeampia esteitä. Eihän ne 65 hypyt tolle koiralle mikään ongelma ole koskaan ollut, vaan lähinnä sen loukkaantumisriskin ja rasittavuuden takia on kivempi hyppiä koiran kokoon nähden sopivampia esteitä.

Mitsu treenaili lähinnnä näyttelyjuttuja ja niitä turhia temppuja. Se osaa mm. pakittaa ja seistä, pyöriä ja pomppia kahdella jalalla. Agilityä olisin halunnut sen kanssa tehdä enemmän, mutta yksin on vähän hankala opettaa esteitä. Pari kertaa ollaan käyty Tähtitekniikan treeneissä Ylöjärvella ja Hitsi on uskomattoman rohkea! Vähän alkuun jänskättää muut koirat, mutta hyvin pian keksittyy tehtävään. Tässä koirassa on kyllä välillä Minimäisiä piirteitä, mutta silti se on aivan täysin Minin vastakohta :D Siinä missä Mini meni selälleen "älä vain tapa minua" tyylisesti, on Mitsu jo kerännyt rohkeutensa ja tekee mitä pyydetään eikä anna ympäristön aiheuttamien ärsykkeiden häiritä itseään.

Hyvää Joulua!

Erityisesti ihanille kasvateille ja heidän perheilleen! ❤️

Koonasta faktoja

Koonan korvat elää ihan omaa elämäänsä, tuleekohan siitä koskaan pystykorvaista? Ikuinen lörppäkorva :D

Koona on nyt 11,5 viikkoa, painaa 6,9kg ja säkäkorkeus noin 34cm. Kyra ja Keeta on painaneet samassa iässä noin 6kg, mutta kummatkin ovat olleet parisen senttiä matalampia. Painoa Kooniksella voisi olla hitusen enemmän, sellainen luuviulu se on ettei voi sanoa sillä olevan sopivasti pentupyöreyttä.. Mutta kun se ei syö, nii ei sitä silloin voi lihoakkaan. Olen sille antanut tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä niin paljon nappuloita kuin vain syö ja päivällä saa pienen satsin joko lihaa tai nappuloita. Tällä tavalla se syö päivässä enemmän kuin silloin jos antaisin sille kolme kertaa päivässä saman verran sapuskaa sekä se syö ruokansa mielellään, joten pystyy käyttämään ruokaa palkkana.
Olen jo monta kertaa ajatellut tuon pennun olevan paljon vanhempi ja 12 viikkoisrokotukset ovat auttamattomasti myöhässä. Muutaman kerran pitänyt ihan kalenterista katsoa kuinka vanha se nyt onkaan :D

Mitä Koona osaa?

- Paimentaa. Tai ei se toki varsinaisesti paimentaa osaa, mutta sytyttelyä ollaan harrastettu useamman kerran. Meillä on töissä kolme lammasta ja niillä ollaan sytyttelyä tehty. Vähän lampaat ovat jännittäviä tyyppejä, mutta Koona on saanut itsevarmuutta ensimmäisestä kerrasta jo huimasti! Jos lampaat liikkuvat poispäin, silloin Koonis menee reippaasti perässä ja on kiinnostunut lampaista, mutta jos lammakset kääntyvät kohti lähtee Koona pois tilanteesta eli se on vielä liian jännittävää. Ollaan lähinnä seurattu lampaita ja annettu niiden mennä sinne mihin haluavat, jolloin ei pääse tulemaan paljoa sellaisia tilanteita missä lampaat tulisivat kohti. Ja jos lampaat kääntyvät kohti, olen "hätistänyt" niitä kauemmaksi ja kehunut Koonaa, kun se sai lampaat kääntymään poispäin. Tavoitteena olisi saada Koonasta lammaspaimen niin, että sen kanssa onnistuisi lampaiden siirtely paikasta toiseen. Kisatavoitteita ei paimennuksen suhteen ole.

- Sivulle tulo. Alkeita ollaan tehty ja Koona tuntuu jo ymmärtävän mihin sen kuuluu istahtaa.Vähän vino se saattaa toisinaan olla, mutta onko sen nyt niin väliä vielä tässä vaiheessa. Kisatavoitteita tokon suhteen ei ole, ainakaan ennen kuin ohjaaja on päässyt yli (toko)kisajännityksestään..

- Targetille meno. Targettina ollaan käytetty palaa muovimatosta. Minulla on niitä useampaa eri kokoa ja niitä voi tulevaisuudessa käyttää vaikka mihin. Koona ymmärtää hyvin mistä saa palkan ja hakeutuu jo melko kaukaa targetille. Targetilla oloa pitää pidentää, kun nyt se käy targetilla ja tulee heti hakemaan palkan. Jokin käskysana pitäisi tähän yhdistää, mutten ole vielä keksinyt mikähän se olisi.

- Käsikosketus. Tämän tempun "pöllin" Koonan siskon Pilkkeen omistajalta :) Käsky sanaa "kos" ollaan aloitettu yhdistämään käsikosketukseen ja Koona aika hyvin jo hoksaa sanan merkityksen. Tähän ollaan haettu jo vähän kestoa ja Koona keskittyy hienosti ja pitää kuonoaan kättä vasten muutaman sekunnin, tosin joskus saattaa hypätä naamaa vasten koska ei saakkaan palkkaa heti :)

- Luoksetulo. Toimii toisinaan ja toisinaan sitten taas ei :D Olen pyrkinyt kutsumaan pentua luokse vain silloin kun uskon sen varmasti tulevan luokse, koska olisi turhaa kutsua sitä jos sillä olisi jotain parempaa tekemistä. Kahdestaan jos ollaan ulkona, tulee Koona mielellään luokse eikä mene kauas kun hakee kontaktia. Mutta jos Mitsu ja Keeta ovat myös ulkona, Koonis unohtaa helposti mun olemassa olon koska parempaakin seuraa on tarjolla... Olenkin usein käskenyt toiset paikoilleen ja odottanut Koonan ottavan kontaktia itse minuun. Se toimii jo aikas hyvin ja oikea-aikaisesti kutsuttuna tulee myös aikuisten koirien seurassa luokse. Sisälle tuloa pitää myös vielä vahvistaa, koska Kooniksen mielestä olis vaan niin paljon kivempaa jäädä ulos kuin tulla sisälle.

- Tynnyrin takaakierto. Koirien ruokien säilytystynnyrin kiertämistä ollaan tehty tavoitteena saada agilityyn vahvat takaakierrot. Koona tarjoaa tätä helposti jos tynnyri on lähellä, joten melko vahvasti on jo tämän oppinut :) "Takaa" käskyä ollaan tähän yhdistetty. Agility tulee olemaan pennun ykköslaji tulevaisuudessa, ainakin toivon niin :)

- Istuminen. Minulle istuminen tarkoittaa istumista ja jos pyydän istumaan siinä sitten istutaan vaikka hamaan tulevaisuuteen asti. Eli tavallaan tämä on myös paikallaan oloa. Koona osaa istua käsimerkistä ja tähän ollaan "istu" sanaa yhdistetty. Vielä en toki kauaa istuta eikä se edes kauaa pysyisikään paikoillaan, mutta "jesjes" käskyllä saa lähteä pois istumisesta. Alkuun Koona ei oikein tajunnut että pepun voi laittaa maahan ja pysyä siinä, joten tässä ollaan kehitytty huomasti. Nyt pysyy jo hetken istumassa vaikka ei namia naaman edessä näkyisikään koko aikaa.

- Kontakti. Ihan peruskontaktia ollaan treenattu sekä kotona sisällä ja ulkona että tuolla kaupungin keskustassa. Koona osaa tämän hienosti jos ei ole hirvittävästi häiriötekijöitä. Jos olen polvillani lattialla, hyppää Koona hyvin nopeasti nuolaisemaan namaa jos palkkaa ei heti katseesta tulekkaan :)

- Seiso-istu-seiso. Tämä on Kooniksen mielestä äärettömän kiva harjoitus. Se ei tarvitse suurta apua kun istuu-seisoo-istuu jne... Yritän saada harjoituksen tehtyä niin että etujalat jäisi paikoilleen, mutta palkkaa saa toki vielä vaikka epäonnistuisikin.

- Näyttely seisominen. Tämä on kokenut hieman edellisen harjoituksen takia takapakkia koska Koonan mielestä aina pitäisi tehdä istu-seiso harjoitusta. Olen tähän yhdistänyt vain käsimerkin, mutta ehkä selvyyden vuoksi pitäisi keksiä jokin sana mikä tarkoittaa vain pönötystä paikoillaan.

-Maahan meno. Tämä on Koonan mielestä hyvin epäillyttävää eikä se oikein halua/osaa mennä maahan. Olen vahvistanut maahan menoa sillä että pennun täytyy ryömiä jalan alta. Näin onnistuu hienosti ja siitä saakin superpaljon palkkaa.

- Yksin oleminen. Koona on ollut oikeastaan koko ajan todella hyvin yksinkin. Välillä kuuluu pieni vinkasu, muttei sellaista kauheeta korvia särkevää huutoa ole ollenkaan pitänyt. Töissä, vieraassa paikassa, on myös yksin ihan hienosti. Tuhoamista pentu kyllä harrastaa ja hampaita on kiva kokeilla vaikka mihin. Olen "vuorannut" eteistilan missä koirat ovat jos yksin jäävät kotiin kompostiverkoilla, jotta seinissä ei olisi kelpien mentävää reikää kotiin tullessani..

Yleisesti ottaen voi sanoa Koonan olevan äärettömän fiksu ja nopeasti oppiva pentu, joka mielellään tekee töitä vaikka sitten huonolla palkalla (lue: namipalkka ei aina toimi). Se on myös melko itsenäinen eikä sitä haittaa vaikka jäädä yksin esim. ulos jos sisälle tuleminen ei juuri sillä hetkellä kelpipentua sytytä. Leikkimistä täytyy vielä ihmisen kanssa vahvistaa, Keetan ja Mitsun kanssa kyllä repii hienosti lelua, muttei oikein ole vielä tajunnut että ihmisenkin kanssa voi leikkiä.

Kaikki pennut maailmalla

Paisti toki Koona. Sylvi lähti viikkos sitten sunnuntaina uuteen kotiinsa Kotkaan. Pentu oli kuulemma nukkunut koko pitkän matkan :) Hyvähyvä!

Muutaman päivän Koona kaipasi selkeesti siskoaan ja odotti koska se tulee nurkan takaa leikkimään. Ei se itkenyt, yötkin nukkui kokonaan ja chihun leikkiseura kelpasi hyvin, mutta jäi ihmettelemään ja vartoomaan jos mentiin esim. toiseen huoneeseen.

Koonis on jo harjoitellut kontaktia ja sen se on käsittänyt hieman liian kirjaimellisesti :D Olen ollut polvillani lattialla ja palkannut kun ottaa katse kontaktin, mutta samalla hetkellä kun naksautan se hyökkää pussailemaan naamaa :) Koonalla toimii ehkä parhaiten tällä hetkellä kehu palkka tai lelu. Ruoka ei oikein kiinnosta aina ja se syökin vain elääkseen, ei elä syödäkseen kuten äitinsä :)

Vapaanaoloa ollaan myös harjoiteltu ja se sujuu välillä hyvin ja välillä vähän vähemmän hyvin :D Tai kyllähän tuo juosta osaa ja lujaa, mutta se luoksetulo on se ongelma. Jos ollaan koko lauman kanssa ulkona vapaana, niin Koona tulee luokse jos muutkin tulee, välillä jopa omasta tahdostaan. Mutta yksin vapaana ollessaan saattaa neiti lähteä lätkimään syömään jäniksen pananoita pellolle, eikä tasan ole tulossa ennenkuin kaikki herkut on syöty. Koona on lähinnä noiden toisten koirien koira eikä mun koira. Pitää tätä treenata ja vahvistaa meidän yhteistä suhdetta.

Ollaan käyty ihmettelemässä kaupungin menoa sekä paikallisessa lemmikkitarvikeliikkeessä katselemassa olisiko jotain ostettavaa. Koona on alkuun vähän jännittynyt ja miettii hetken mitähän sitä voisi tehdä, mutta rohkaistuu pian ja sitten saakin olla tarkkana mihin tämä duraselpupu säntää seuraavaksi. Autot ja kaikki muutkin isot liikkuvat vekottimet ovat hurjan jänniä, niihin ollaankin tutustuttu kauempaa.
Kontaktia ollaan treenattu hieman myös näissä uusissa paikoissa, toki vain lyhyitä pätkiä mutta Koona osaa keskittyä hienosti!

Silloin kun Koonalla on nälkä ja ruoka kelpaa palkkana superhyvin, ollaan tehty vähän istu-maahan siirtymisten alkeita sekä kosketusalustaan tutustumista. Koona keskittyy ihan superhienosti! Ja se tajuaa asioita ihan sika nopeeta. Tarjoomisen kautta oon kosketusalustaa treenannut ja ei mennyt kauaa, kun kelpie hoksasi mitä siltä odotan. Se tarjoo mielellään erilaisia juttuja, jos vaan haluaa sen palkan mitä on odotettavissa. Hieman ärsyttää, kun ei sille aina kelpaa ruoka. Olisi niin paljon helpompaa treenata sen kanssa jos ei tarttis miettiä onko sillä nyt nälkä vai ei. Herkut kyllä kelpaa, aina, mutta kun ruokaakin pitäisi syödä.

Koiria ei olla tavattu ihan hirveesti. Töissä nähdään kolmea bordercollieta ja yhtä villakoiraa. Ne on vähän jänniä tyyppejä, kun ovat niin nopeita koiria, mutta hyvin Koona niidenkin kanssa toimeen tulee. Perjantaina ajeltiin Kauhajoelle jossa tavattiin Kaja. Kaja ja Koona painivat muutaman tunnin ja niillä oli ihan superhauskaa :) Oli todella kivaa nähdä Kajaa ja siitä on kasvanut hieno penneli ❤️
Tänään kaveri kävi Koonaa muutamaa viikkoa vanhemman villakoirapennun kanssa leikkimässä. Dumle ja Koona olivat aluksi kummatkin aluksi hieman ujoja, mutta lämpenivät hetken päästä ja jopa pääsivät leikin juonesta kiinni.

Kolme vähemmän ja uutta ilmettä

Sain vihdoista viimein päivitettyä blogin ulkoasun ja koirien sivut + kuvat uusiksi. Ei siinä kauaa mennyt mutta se aloittamisen vaikeus on se mikä tätä hommaa aina pitkittää :D Tosin nyt olen kyllä odottanut sitä, että tiedän kuka pennuista jää varmasti kotiin ja siten saan tehtyä sillekin samalla sivut ym. Vähän tumma tosta bannerista tuli, mutta eiköhän siitä selvän saa.

Viime viikon perjantaina lähti pienimies Vantaalle omaan kotiinsa. Jare on ollut kuulemma reipas poika ❤️ Viimeinen pentu lähtee tämän viikon sunnuntaina ja se on Siro eli tästä eteenpäin Sylvi. Justiina eli nykyiseltä nimeltään Koona jää kotiin ilostuttamaan äitiänsä ja Mitsua. Keeta ei välttämättä ole ihan samaa mieltä, mutta eiköhän sekin innostu kun hoksaa miten kiva leikkikaveri Koonasta voi tulla. Mitsusta pennut ovat hieman liian rajuiksi tulleita piraijoita, jotka ei ole enää ihan hirveän kivoja leikkikavereita :D Mitsi on jäänyt vähän pieneksi ja näin alakynteen useimmiten, kun kaksi kelpipentua hyökkää niskaan kiinni. Reilua sanoisinko. Mitsu kyllä leikkii pentujen kanssa, mutta kun meno menee liian villiksi pyytää se syliin turvaan.

Koona (ent. Justiina) jäi tosiaan kotiin hyvin pitkän ja vaiherikkaan miettimisen päätteeksi. Muutaman kerran olen jo ehtinyt katua sitä miksi myin kaksi parasta (hienointa) pentua pois ja jätin tuon rimpulan kotiin :D Mutta se väri ja luonne! Kaja (ent. Kina) on väärän värinen ja Pilke (ent. Vinku) on luonteeltaan vähän turhan rauhallinen mietiskelijä. Kaikki pennut saivat niin täydelliset kodit, ettei valinnat olisi voineet mitenkään muuten mennäkkään. 

Alla muutamia kuvia Pilkkeestä, se on niin hieno ❤️ Kaikki kuvat on Emilia Paanasen ottamia. Kiitos kuvista Emilia!

Kaksi vähemmän

Kaksi tyhjää pentupantaa pöydälle ja enää kolme pentua pyörii jaloissa. Tänään siis kaksi pennuista muutti uuteen kotiinsa :'( Niin haikeeta, mutta silti olen onnellinen uusien omistajien puolesta ja toivon heidän nauttivan uusista perheenjäsenistään. Koti tuntuu vain todella tyhjältä jo nyt vaikka pentuja on vielä kolme jäljellä.

Vinku ja Kina saivat uudet omistajat tänään. Kina, joka tästä eteenpäin tunnetaan nimellä Kaja, lähti Kauhajoelle Hennan koiraksi ja Vinku Mikkeliin Emilian koiraksi. Vinkun lähtö sattui ehkä eniten koska en ollut vieläkään ihan varma oliko oikea päätös jättää juuri Justiina kotiin :D Nyt ei onneksi voi enää vaihtaa mielipidettään. Vinku sai kyllä juuri oikean kodin Emilian luota ja uskon näin olevan tämän tarkoitettukin.

Kotiin jääneet pennut eivät ainakaan vielä näytä kaipaavan jo lähteneitä penneleitä. Hyvin näytti leikit sujuvan vähän pienemmälläkin porukalla. Siro ja Vinku olivat pennuista ehkä kaikkeista lähimmät, ne oli lähes aina leikkimässä keskenään ja nukkuivat vieretysten. Katsotaan tuleeko Sirolle missään vaiheessa ikävä siskoaan. Ja toivottavasti Vinkulla menee hyvin siellä melkein toisella puolella Suomea :)

Pentujen nimien julkistamistilaisuus

Jo toinen postaus tälle päivälle, huisin aktiivista :D

Pennut ovat nyt saaneet sirut niskaansa ja paperit virallisine nimineen lähti kennelliittoon. Tai ei sinne papereita lähetetty vaan sähköisesti omakoiran kautta, kätevää sanoisinko. Katsotaan ehtivätkö rekisteripaperit tulemaan ennen viikonloppua, hyvin vahvasti epäilen mutta toivotaan ihmettä.
Koska pennut ovat syntyneet sinä päivänä kun Cheek lopetti uransa ja veti viimeinen keikkansa Lahden mäkimontussa, on pennut pakko nimetä Cheekin biisien mukaan.

Suklaatassun Sokka Irti "Jare"

Suklaatassun Kuka Muu Muka "Justiina"

Suklaatassun Syypää Sun Hymyyn " Kina"

Suklaatassun Jippikayjei "Siro"

Suklaatassun Timantit On Ikuisia "Vinku"

6 viikkoa

Pennut tulivat jo 6 viikkoisiksi viime lauantaina. Olen tosiaan lomalla nyt ja saa viettää koko ajan pentujen kanssa. Tänään on pentujen sirutus ja eläinlääkäri tarkastusaika. Tässä juuri odotan eläinlääkärin tuloa, on siis tulossa tänne meille kotiin. Pitäisi päättää kumpi tytöistä nyt jää kotiin, koska haluaisin tietyn virallisen nimen kotiin jäävälle pennulle. Eipä tässä hirveä kiire vielä ole :D

Keeta ei oikeastaan enää hoida tai imetä pentujaan, se on aivan totaalisen kyllästynyt niihin ja odottaa varmasti sitä hetkeä kun pennut muuttaa uuteen kotiinsa. Ensimmäinen lähteekin jo heti lauantaina kun tulevat 7 viikkoisiksi. Viimeisiä vapaana olevia pentuja tulee mahdolliset uudet omistajat katsomaan tulevana viikonloppuna. Toivottavasti pentu ja oikea uusi omistaja löytäisi toisensa.

Yritin kuvata pennuista hienoja syksyisiä kuvia ulkona, mutta jostain syystä suurimmassa osassa kuvista näkyi pelkkiä viivoja :) Eikä ne pysyny paikoillaan saati mennyt sinne mihin olisin ne halunnut, miksei niitä ole kukaan opettanut olemaan paikoillaan jne ;) Linssiluteet olivat heti linssissä kiinni ja kiipeemässä syliin, kun menin kuvaamaan samalle tasolle niiden kanssa. Ihanan hassuja penneleitä.

Pennut ovat päässeet päivittäin kerran tai pari ulkoilemaan, riippuen millainen sää ulkona on. Vien vain pari pentua kerrallaan ulos, jotta ne eivät katoa horisonttiin. Tiedä sitten onko sattumaa vai tarkoituksellista, mutta sisälle jääneet pennut eivät useimmitenkaan ole kakanneet sisälle vaan vasta ulos omalla vuorollaan. Voisko ne jo tajuta ulos pääsyn ja tarpeiden teon yhteyden?

Mitsu ja Keeta ovat aloittaneet kotipiha tokoilu/temppuilu/agility koulun. Ollaan pyritty päivittäin tekemään normilenkkien lisäksi jotain yhdessä ja tavoite olisi päästä varsinkin Keetan kanssa melko pian alku vuodesta jo kisaamaan agilityä. Mitsun kanssa voi mennä vähän pidempään koska ei minulla ole kuin aita ja kepit kotona. Niillä ei ihan täyspitkää agirataa rakenneta saati opeteta koiraa menemään esim. putkeen tai puomille. Jospa ensi talvena saisi asiakseen hommata hallipaikan edes muutaman kerran kuussa.