Mini tulee taloon

Tässä viikkojen aikana on jälleen tapahtunut vaikka mitä. Sekä Minin agilitytreenit että Kyran tokotreenit ovat menneet ihan älyloistavasti viime aikoina. Minin kanssa ollaan keskitetty lähinnä keppeihin ja kontakteihin. Kepeillä ollaan reenattu aloitus kulmia ja huomasin että Mini hakee aloituksen parhaiten mistä kulmasta tahansa siltä ns. oikealta puolelta. "Väärällä puolella" tarvitsee vielä apua aloitukseen. Hyvin se siellä kepeillä pysyy ja tekee yleensä kepit loppuun asti vaikka menisin itse kunnolla karkuun.
Kontakteille otin avuksi pituuden kulmakepit ja laitoin ne puomin alastulon/nousun reunaan. Minin on siis tarkoitus oppia niiden avulla nousta oikeassa kulmassa puomille ja tulla oikein puomilta alas. En sitten tiedä onko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin niiden avulla tekee oikein hienoja kontakteja :)

Kyra, miun hieno ja loistava tokokeepie, on oikeasti nyt tehnyt niin hienoo työtä treeneissä. Toki mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta tällä hetkellä kaikki alokas luoka liikkeet onnistuvat. Kovasti tekisi mieli ilmoittautua johonkin kokeeseen, mutta en tiedä silti uskaltaako. Pitää varmaan vielä hetki jaksaa treenata ja opetella myös se palkkaamattomuus sekä pitää enemmän koeomaisia treenejä. Kyllä me sinne kokeisiin vielä päästään, turhaa sinne on mennä toteamaan ettei olla vielä kisavalmiita...

Otsikkoon viitaten Mini tuli tänään viiden päivän kyläily reissulta kotiin. Se oli Heidillä, toisella omistajallaan, käymässä, kun lähdettiin lauantaina Nokialle kummipoikaani katsomaan. Tänään hain sen takaisin tänne kotiin ja kivaa oli kuulemma ollut. Nyt Mini nukkuu ja kerää voimia huomisiin agilitytreeneihin.
Sen on kyllä huomannut että yksi on ollut laumasta pois. Täällä on ollut viisi päivää niin (ihanan) rauhallista, tai on täällä vieläkin kun Mini nukkuu rankan reissun jälkeen ;) Enää viikonloppuna rauhallisuudesta ei ole tietoakaan vaan ihana aktiivinen pikkuchihu on täällä taas <3 Mini on se meidän laumasta joka aloittaa leikin, riehumisen, rälläämisen, häsläämisen... Ei mielestäni mikään tyypillinen chihuahua, mutta minä tykkään.

Mitähän te lukijat teette Pääsiäisenä? Me mennään koko lauman kanssa Lietoon. Luvassa kaksi päivää ja seitsemän starttia agilityä ja hotelliyö. Huippua!

Operaatio hihnakäytös, osa 2

Nyt on kulunut parisen kuukautta siitä kun tein lupauksen parantaa koirien hihnakäytöstä. Tosin Kyran kohdalla ilmeisesti juoksut sekoittivat keepien pään ja hihnakäytös koki pienen takapakin tuossa kuukausi sitten.Kyra oli pikkuhiljaa ymmärtämässä miten siinä hihnassa tulee kulkea, mutta juoksujen alettua tuntui että kaikki opítut asiat unohtuivat.
Juoksujen aiheuttamasta takapakista huolimatta Kyran käytös on muuttunut kaikista eniten. Pysähtely aina keepien vetäessä on tuottanut siis tulosta. Alkulenkistä yrittää edelleen vetää ja innoissaan unohtaa kävellä nätisti. Huomaa kyllä, että se haluaisi kävellä nätisti mutta energiaa on vähän liikaa. Kyra kävelee alku matkasta hyvin jännittyneesti ja välillä yrittää syöksyä eteenpäin jos vaikka saisi sittenkin vetää. Muutaman kilometrin jälkeen rauhoittuu ja alkaa kävellä vetämättä ja rennosti hihnassa, ottaa välillä kontaktia ja on oikein mukavaa lenkkiseuraa.

Koirien ohitus on vielä vähän hankalaa, tai ei se hankalaa ole. Se vain vaatii vielä vähän treeniä :) Jos ollaan Kyran kanssa kahdestaan lenkillä, on Kyra oikein ihana. Se ottaa hyvin kontaktia ja pitää sen hyvin vaikka toinen koira haukkuisi vieressä. Chihujen seurassa tyhmyys tiivistyy ja Kyran käytös toisten koirien seurassa on hieman huonompaa. Mersu haukkuu, tai oikeastaan pöhisee ja mörisee toisille koirille. Mini saattaa joskus sanoa muutaman kerran hau, jos vieras koira tulee liian lähelle. Chihujen käytöksen takia myös Kyran tekee mieli katsoa toista koiraa ja siten yrittää vetää. Kyra ottaa kyllä välillä kontaktia ja kävelee pieniä hetkiä nätisti, mutta ei ihan niin nätisti kun ilman chihuja... Mutta suunta on oikea :)

Meitä vastaan tuli tässä jokunen viikko sitten eräs henkilö pyrenneittenkoiran(?) pennun, noin 5kk, kanssa. Koira veti, haukkui meitä kohti, eikä välittänyt tuontaivaallista omistajastaan. Omistaja roikkui kaksinkäsin hihnan toisessa päässä jotta sai pentunsa pidettyä hallinnassa. Omat koirani olivat hyvin kuulolla ja kontaktissa. Jopa Kyra haki hyvin kontaktia eikä välittänyt tuosta koirasta mitään. Pyrenneittenkoiran omistaja alkoi siinä sitten ihmettelemään, että miksi ihmiset eivät anna koiriensa käyttäytyä kuin koiran kuuluu. Koira on kuulemma laumaeläin ja sen kuuluu nähdä toisia koiria eikä käyttäytyä kuin robotti. Hän ei ainakaan koskaan ole eikä tule pakottamaan koiriaan toimimaan mitenkään robottimaisesti, eikä opeta mitään turhia juttuja.
Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että koira on laumaeläin ja sen täytyy välillä päästä juoksemaan ja leikkimään toisten koirien kanssa. Mutta mielestäni koiran myös kuuluu osata käyttäytyä ja olla omistajansa hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Minä ainakin olen hyvin ylpeä koiristani jotka osaa käyttäytyä ja pysyvät hallinnassa. Vaikka niitä kiinnostaa toiset koirat ja ihmiset, pysyvät ne hallinnassa eivätkä karkaa vaikka olisivat vapaana.

Kaktuksia

Tässä toisen talvilomapäivän kunniaksi selailin pitkiin aikoihin jälleen netin ihmeellistä maailmaa etsien kaktusten hoito- ja kasvatusohjeita. Olen harrastanut kaktuksia jo useampia vuosia ja ilman kunnollista suomalaista sivustoa tämä harrastelu on ollut hieman hankalaa. Jonkinlaista tietoa toki suomeksikin löytyy, mutta se tieto on lähinnä vain yleisiä ohjeita koskien kaikkia lajeja. Useimmiten olenkin joutunut kantapään kautta oppimaan miten tietyn lajista kaktusta tulisi hoitaa. Olen ostanut varmaan useita satoja kaktuksen alkuja, mutta useimmat niistä on kuolleet syystä tai toisesta. Olen myös kolme kertaa yrittänyt kasvattaa siemenistä asti kaktuksia ja ne ovatkin itäneet noin kahden-kolmen senttimetrin mittaisiksi, jonka jälkeen kaikki ovat kuolleet.
Löysin eräästä kaupasta sellaisen lasisen noin 15*35cm kokoisen minikasvihuoneen, jonka kanssa olisi nyt tarkoitus testata uudestaan kaktusvauvojen kasvatusta siemenistä asti. Siemensekoituspussukka on jo ostettu, enää puuttuu jonkinlainen istutusastia joka mahtuu tuohon kasvihuoneeseen. Vaikka kaktukset ovatkin melko edullisia jo valmiiksi kasvaneina, on itse kasvattaminen vaan niin jännää ja haluan nähdä sen päivän, kun oma kasvatti näkee päivävalon ja elää isoksi piikkipalloksi :)

Tänään löysin jo muutaman vuoden pystyssä olleen kaktusblogin. Kukaan ei voi arvata mihin aarrekammioon pääsin :) Blogia selaillessa meni muutama tunti ja silti jäi lukemista. Omat kaktukseni olen ostanut vain kaktuksina, ilman merkintää lajikkeesta. Tuolla blogissa on kerrottu kuvien kera eri lajikkeista, pitääkin jossain vaiheessa etsiä sieltä jos vaikka löytäisin tuttuja ;)

Vanhin kaktukseni on noin 9-vuotias pylväskaktuksena myyty. Tai siis minulle se on tullut noin yhdensän vuotta sitten. Se oli silloin noin 10 cm korkea ja tällä hetkellä se on kasvanut noin 90 cm pitkäksi. Se on todennäköisesti saanut jossain vaiheessa väärää hoitoa ja kuollakin se on muutaman kertaa meinannut, mutta niin vain se on vaikeuksista huolimatta selvinnyt hengissä. Pelkään vain sitä että se katkee yhdestä kohtaa missä sen runko on ohuempi, siitä ohuemmasta kohdasta se on tuollain kaatunut (kuva alla).

Ostin samaan aikaan tuon kaktuksen kanssa sellaisen hieman puumaisemman kaktuksen, tai ehkä ennemminkin se oli mehikasvi. Se kasvoi vuoden 2009 alkuun asti aina melkein metrin mittaiseksi. Se oli aivan ihana ja sen menettäminen oikeasti sattui. Tulin eräänä päivänä koulusta kotiin ja siellä se ihanuus oli silputtuna lattialla. Pieni kelpievauva oli ollut sitä mieltä ettei tätä kasvia enää täällä tarvita.. Onneksi siinä ei ollut piikkejä ollenkaan. Kyra tuhosi pentuaikanaan vain tämän kasvin ja repi yhden vessapaperirullapaketin pieneksi silpuksi lattialle. Yritin pelastaa kaktuksen istuttamalla siitä alkuja uusiin ruukkuihin, mutta ne kaikki kuoli. Olen yrittänyt etsiä samanlaista kaktusta siitä lähtien, mutta en ole sellaiseen törmännyt sen jälkeen.

Osa kaktuskokoelmasta. Joukossa myös yksi orkidea.