25. lokakuuta 2014

Seinäjoki KR 25.10

Seinäjoella oli sama tuomari kuin mikä oli Tampereen ryhmiksessä syyskuussa, eli Paavo Mattila. Oli jännä mennä katsomaan mikä on tuomarin mielipide tänään koiristani. Hyvin oli samanlaiset arvostelut ja Kyra uusi ROP tuloksensa ainoana SAn saaneena koirana (kelpoja oli ilmoitettu kuusi, 3 urosta ja 3 narttua).

Keeta: "Hyvin rakentunut nuori narttu, hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Luusto voisi olla hieman vahvempaa, hieman kevyt runko. Hyvä karvapeite ja liikkeet. Miellyttävä käytös." JUN ERI2

Kyra: "Erinomainen narttu. Kaunis ilmeikäs pää, hyvät korvat, erinomainen kaula. Sopusuhtainen runko, tyylikäs ylälinja. Erinomaiset raajat. Erittäin hyvä karvapeite ja liikkeet. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat, miellyttävä käytös." VAL ERI1SA PN1 ROP

15. lokakuuta 2014

Aina sattuu ja tapahtuu osa 2

Jos edellinen postaus aloitettiin positiivisesti ja hyvällä fiiliksellä, niin tähän voisi nyt kirjoittaa kaikki maailman kirosanat vaikka ihan kymmeneen kertaan. Ärsyttää, suututtaa, itkettää.

Eilen illalla käytiin kelpieiden ja Minin kanssa metsälenkillä. Koirat olivat vapaana ja fiilis oli oikein loistava, oltiinhan me hetkeä aikaisemmin todennäköisesti pelastettu yhden metsästyskoiran henki. Oltiin juuri kääntymässä kantatie 66:lta metsätielle mistä päästään meidän lenkkipaikkaan, kun samaiselta tieltä tuli koira tutkapanta kaulassa. Koira tuli 66:lle, onneksi myös vastaan tuleva auto oli kääntymässä ja takaani tuleva auto huomasi koiran ennenkuin lähti ohittamaan autoani. Omat koirani huomasi vieraan koiran ja siitähän se haukkushow lähti. Koira meni mun auton taakse, jatkoin matkaa metsätielle, jolloin koira lähti onneksi seuraamaan autoani eikä jäänyt isolle tielle hengailemaan. Pian koiran omistaja tuli hakemaan koiraansa ja me päästiin jatkamaan matkaa ilman ylimääräistä kaveria.

Palataan aiheeseen.. Keetalla on usein tapana ensiksi vaania ja sitten hyökätä Miniä päin (tekee samaa Kyralle, mutta Kyra lähtee leikkiin mukaan ja homma on sillä selvä). Tämän takia pyrin pitämään Minin lähelläni, jotta saan estettyä/kiellettyä Keetaa tekemästä tätä. Keeta ei oikein usko ja minä en osaa/saa sitä lopettamaan tuota inhottavaa tapaa. Se osaa kotona jätä käskyn, mutta sitä pitäisi vielä vahvistaa muuallakin ja varsinkin tuossa kyyläily vaiheessa Kepa ei kuule/näe mitään.
Eilen Mini oli hieman kauempana haistelemassa jotain, kun Keeta säntäsi sitä päin. Huudoistani/kielloista ei ollut mitään hyötyä, vaan kelpie törmäsi chihun takapäähän. Mini vinkasi ja piti vasenta takastaan ylhäällä, en reagoinut mitään siihen vaan ajattelin sen menevän ohi kun ei saa huomioo. Eipä mennyt, vaan hyppi kolmijalkaisena. Ei reagoinut kääntelyyn/paineluun mitenkään, mutta ei laittanut jalkaa maahan ollenkaan.
Kotona kylmäsin jalan ja jälleen kääntelin ja painelin hieman jalkaa, mutta edelleenkään ei reagoi mitenkään. Tosin Mini on vähän sellainen ressukka ettei välttämättä uskalla näyttää sattuuko vai ei. Vielä tänä aamuna Mini oli kolmijalkainen, joten soitin Reviiriin.

Lääkärissä Mini varasi hyvin kevyesti jalalle, mutta jalan asento oli suora ja askel lyhyempi. Jalassa ei ollut turvotusta, eikä epänormaalia vetolaatikkoliikettä ja polvilumpio pysyi paikoillaan. Tunnusteltaessa kun ei havaittu mitään, niin koira laitettiin nukkumaan ja röntgeniin. Kuvat otettiin lonkista ja polvista sekä edestä että sivulta. Kuvissa ei näkynyt mitään mikä voisi ontumisen aiheuttaa, mutta lonkat olivat epämuodostuneet; reisiluun pää ei istu täydellisesti lonkkamaljaan (pää on neliön muotoinen) ja pää on melko ulkona maljasta. Nivelrikkoa ei näkynyt missään, mutta lonkkiin hyvin todennäköisesti sellaista voi jossain vaiheessa kehittyä.
Ontumisen syy jäi tällä kertaa arvoitukseksi. Kyseessä voi olla pehmytkudosvamma (revähdys tai venähdys). Kuten esimerkiksi vaikka osittainen ristisiteen repeämä, joka voi jossain vaiheessa revetä kokonaan.

Nyt koira on kipulääkekuurilla ja sairaslomalla ainaki muutaman viikon. Jos ei sillä parane niin sitten ollaan uudestaan yhteydessä Reviiriin..
Onkohan seuraavaksi Kyran vuoro saada jonkinlainen jalkavamma? Kun ensiksi oli Mersu, sitten Keeta ja nyt Mini.

11. lokakuuta 2014

Paimenkoira paimentaa

Alkuun voisin kirjoittaa pitkän tarinan siitä kuinka upea, ihana ja paras paimenkoira miulla on, mutta jotta kaikki pysyy kärryllä siitä mitä täällä tapahtuu aloitetaan keskiviikon tapahtumista.

Keskiviikko iltana huomasin facebookin valmennustapahtumat ryhmässä ilmoituksen yhdestä vapaasta paimennuskurssista ja laitoin muutaman minuutin miettimisen jälkeen järjestäjälle viestiä, että onko paikka vielä vapaana. Olihan se ja meille se varattiin. Keetan ensi kosketus lampaisiin tapahtui siis tänään Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Jälleen niitä elämän suuria valinta kysymyksiä, kun kello soi aamuyöstä 4.11.
En tiennyt yhtään miten Keeta lampaisiin reagoi, koska ei ollut aikaisemmin niitä nähnyt. Hevosia ja lehmiä on aiemmin nähnyt joista viimeksi mainitut ovat pelottavia otuksia. Hevosiin ei juuri reagoi, katsoo vaan ja antaa sitten olla, mutta lehmät nostattavat niskakarvat pystyyn ja pikkukelpie sinkoaa hyvin kauas ihmeellisistä eläimistä. En tiedä toimisiko lehmien suhteen sama mikä toimi lampailla, ei vaan taida tulla koskaan mahdollisuutta kokeilla. Lehmiä kun ollaan nähty vain laitumella eikä oikein viitsi mennä kenenkään maille leikkimään suurta paimenkoiraa ;)

Ensimmäisellä kierroksella koira oli liinassa jä käveltiin lampaiden takana kehuen koiraa aina kun se katsoi lampaita. Keetan ensi ajatukset paikoillaan olevaan viiden lampaan laumaan oli suurinpiirtein tällaiset: Apua, en varmana uskalla mennä noita katsomaan! Se pakitti, juoksi vähän eteenpäin, pakitti, haukkui.. Lauman lähdettyä liikkumaan kelpie oli äärimmäisen kiinnostunut niistä, veti ihan hirveesti kohti, mutta pakitti samantein jos lauma teki jonkinlaisen liikkeen sitä kohti. Ekasta kierroksesta jäi hyvä mieli sekä koiralle että ohjaajalle. Keetan sai oikein vetää aitauksesta pois :)

Toinen kierros aloitettiin samalla tavalla lampaiden takana kävellen, mutta tällä kertaa Keeta oli innokkaampi ja itsevarmempi lampaita kohtaa. Kouluttaja otti liinan ja minä menin lampaiden eteen. Keetalla oli hieman vauhtia ja neliveto vetikin tehokkaasti lampaita kohden. Se jätti lampaisiin kuiteskin sellaisen sopivan välin, eikä rynninyt aivan päin. Keeta tarjoili muutaman kerran itsenäisesti maahanmenoa, jos meni liian liki lampaita. Mutta ei osannut mennä käskystä maahan saati sitten istua.. Kouluttaja päästi liinan hetkeksi aikaa maahan ja silloin kelpiin tuli vauhtia ja ehkä vähän vaarallisia tilanteitakin kun jokainen tarhassa olija meinasi sotkeutua liinaan.. Keeta juoksi lähinnä lauman ulkopuolella, eikä yrittänyt innostuneena hajottaa laumaa. "Vapaana olo" kesti vain lyhyen pätkän jonka jälkeen rauhoituttiin jälleen siihen, että kouluttaja roikkui liinan perässä ja minä menin lampaiden edellä. Hyvä fiilis senkun kasvaa ja pikkukelpiekin tuntuu nauttivan.

Kolmannella kierroksella aloitettiin heti niin, että kouluttaja otti liinan ja minä menin lampaiden eteen. Pian kelpie päästettiin vapaaksi ja arvatkaapas mitä teki miun kelpini! Se haki nuoreksi aloittavaksi koiraksi hienoja kaaria lampaiden taakse. Se haki kaksi kertaa laumasta melkein karanneen lampaan takaisin laumaan. Se piti lampaat hyvin minun luonani. Aivan uskomaton eläin!Hallintaa ei vaan ollut nimeksikään, mutta eipä se juuri haitannut. Keeta ei yrittänyt kertaakaan napsia lampaita, vaan piti sen sopivan etäisyyden ihan itse lampaisiin. Viimeisellä kierroksella Keeta vaan väsähti ihan ykskaks ja alkoi lopussa lähinnä syömään kakkaa, nuuskimaan..jne. Kiinnostuneena se silti lampaita katseli, kun tarhasta lähdettiin pois.

Aivan huippu päivä paimennuksen parissa tuli vietettyä. Oli hieman siistiä katsella viereisellä laitumella jo kauemmin paimentaneita koirakoita, jotka haki lampaita jostain monien kymmenien metrien päästä ja liikkui pillin vihellyksen mukaan oikeaan suuntaan.
Olisi kyllä todella kiva jos jostain löytyisi lähempää jokin paimennuspaikka, ei oikein kannata ajella melkein kolmea tuntia suuntaansa montaa kertaa kuukaudessa.. Keetan kanssa kun olisi tästä niin kiva jatkaa vielä hieman pidemmälle..