Kuulumisia

Opiskelijaelämä on todella rankaa ja aikaa vievää, ettei oikein tahdo aika riittää blogin kirjoittamiseen ;)

Ensimmäisen viikon Keeta oli muin kanssa koululla ja se meni oikeesti todella hyvin! Ei tuhonnut mitään, eikä ainakaan silloin kun oltiin lähdössä tai tulossa pitänyt edes mitään ääntä yksin jäädessään ja muutenkin on käyttäytynyt todella fiksusti. Paitsi jos kämppiksiltä kysytään, niin saattavat toki olla hieman toista mieltä, kun Kee osaa välillä olla vähän, miten sen nyt sanoisi, läheisyyttä kaipaava ;)
Saamme ottaa oppitunneille koiria mukaan, jos toki siitä sopii etukäteen, ja Keeta olikin heti ekalla viikolla yhden 90minuutin pituisen tunnin meidän luokassa. Vitsi Kepa oli hieman hämillään alkuun, mutta hyvin pian hoksasi saavansa rapsutuksia monelta ihmiseltä.

Keetalla alkoi tietysti juoksut ensimmäisenä viikonloppuna kun päästiin kotiin. Ja koska koululle ei saa viedä juoksuisia narttuja, on Keeta nyt ollut kasvattajallaan hoidossa. Ensimmäiset päivät meni ihan ok, eikä edes oikein ajatellut asiaa, mutta nyt on jo ollut hieman ikävä pientä ruskeaa touhottajaa.

Harrastusrintamalla ei oikein ole viime aikoina tapahtunut mitään, vaikka koululla on oma agilitykenttä ei tosiaan siellä ole tullut käytyä. Keeta jos täällä olisi niin sitten varmasti olisi kentälle tullut mentyä. Ehkäpä ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla vihdoin päästäisiin tutkailemaan Kepan kanssa millaisia esteitä täällä on. Kyran kanssa ollaan hieman "tokoiltu" lenkkien lomassa sekä sisällä ruuan annon yhteydessä. Lainausmerkeissä siksi, koska ei me niin tosissaan tehdä, kunhan hieman höntsätään. Tässä yksi ilta muistin siinä touhutessa, mitä kaikkea tuo koira oikein osaakaan! Olen vaan niin tottunut tekemään Keetan kanssa että unehtanut samalla mitä sitä onkaan tullut opetettua vanhemmalle koiralleen... Hups!

Parin viikon päästä olisi tiedossa Emma Riihon agilitykoulutus ja sinne ollaan Keetan kanssa menossa. Kiva mennä sinne reilun kuukauden agilitytauon jälkeen näyttämään mitä me osataan... Toivotaan, että juoksut olisivat ohi jo ensi viikolla ja Kepan kanssa pääsisi hieman muitelemaan mitä tämä agility oikein olisi.

Helppoo olla onnellinen

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä ja päivityksiä blogin puolelle ei ole ilmestynyt. Mikseihän tänne kukaan ikinä mitään kirjoita??

Mutta tänään tapahtui jotain sellaista mitä en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella tapahtuvan! Ja se  on nyt pakko tulla heti välittömästä kertomaan tänne, ettei vaan unehdu ;)
Nokian ryhmänäyttely oli tänään ja sinne olin pitkän harkinnan jälkeen ilmoittanut kummatkin kelpiet. Tuomarina oli Elena Ruskovaara sekä rotu- että ryhmäkehässä. Arvostelut ovat kirjoitettu epäselvällä käsialalla, joka toisesta sanasta saa selvää ja joka toisesta ei. Joten en niitä tähän sen tarkemmin kirjusta. Keetasta tuomari tykkäsi, mutta tarvitsee aikaa jotta kehittyy kunnolla. Nuortenluokassa Kee sai ERIn ja oli ensimmäinen luokkansa ainoana. Ei SAta juurikin tuon keskeneräisyyden takia.
Kyra hoiti sitten tämän menestymisen näissä karkeloissa! Kyra oli valioiden ykkönen ERIllä ja SAlla, tuomari kehui Kyraa muutamaan kertaan todella hienoksi kelpieksi ja kelpoja katsomaan tulleelle toiselle tuomarille sanoi että kelpien kuulemma kuuluu näyttää juuri tältä. Ainoa "huono" kommentti oli hieman löysä edestä, mutta muuten kaikki oli erinomaista. Paras narttu -kehässä vastassa oli avoimen luokan narttu ja Kii voitti sen ollen siis PN1. Rotunsa parhaan valinnassa vastassa oli upea "Onni", jonka kuvittelin voittavan mutta ei, punakeltainen ruusuke annettiin meille! :) Tuomari tuntui olevan hyvin varma valinnastaan eikä kauaa miettinyt kumpi on parempi tänään.
Hetken mietin jäänkö ryhmiin vai en, päätin kuiteskin jäädä ja tällä kertaa se oli oikea ratkaisu :) Kyra valittiin kahdeksan parhaan joukkoon jatkoon ja tuomari alkoi jakamaan ruusukkeita ryhmäsijoittuneille neljännestä alkaen. Neljäs oli belggari, kolmas sheltti, toinen !!!KYRA!!! ja voiton vei pemu. En osannut odottaa kyllä ollenkaan ryhmäsijoitusta, jo tuo jatkoon pääseminen kelpien kanssa on erittäin hyvä saavutus.
Ensimmäistä kertaa ikinä mun koira sijoittuu ryhmässä ja heti RYP2 sija! Onhan tuo koira upea ja paranee mielestäni vain vanhetessaan, mutta silti aivan uskomatonta.
Keetan ajattelin nyt jättää hetkeksi näyttelytauolle, ainakin Seinäjoen näyttelyyn asti, ja Kyran näyttelyt tältä vuodelta oli varmaankin siinä. Tosin hieman tekisi se vielä johonkin ilmoittaa jos menestys on tätä luokkaa ;)

Huomenna olisi tarkoitus pakata auto täyteen kamaa + yksi pieni ruskea koira ja suunnata auton nokka kohti Kokemäkeä. Hieman alkaa jo pikku hiljaa jännittää, ei niinkään kouluun meneminen vaan lähinnä se miten tuo koiruus pärjää siellä ihan yksin, ilman "isosiskon" henkistä tukea. Yksinolo harjoituksia ollaan tehty kotona toki jo useampaan kertaan ja enää Keeta ei huuda (tai lähinnä vinkui) perään kuten ihan ensimmäisillä kerroilla kun sen yksin kotiin jätin. Puruluita se ei kylläkään syö yksin ollessaan, mutta voi toki olla ettei se niitä Kyrankaan aikana syö = Kyra possu syö kaikki. Tiedä sitten stressaako yksinoloa sen verta ettei pysty syömään vai onko tosiaan niin, että Keeta ei syö luita edes silloin, kun ovat kahdestaan kotona.