Hetkellinen takapakki

Viime viikkoisen takapakin jälkeen aloitettiin lähes alusta kaikien liikkeiden kanssa. Saman treenin aikana kyllä päästiin ihan sille tasolle takaisin missä oltiin ennen sunnuntaista takapakkia. Epävarmuudesta ja varautuneisuudesta ei ollut mitään merkkejä, vaan Kyra oli iloinen oma itsensä, onneksi. Kapulakaan ei tuottanut ongelmia, Kyra haki sen vauhdilla, toi minulle ja teki mitä pyysin kapula suussa (istui, meni maahan, seisoi).

Tänään oli tokokurssin viimeinen kerta ja tehtiin kisaomaisesti alokasluokan liikkeet hyppyä ja seisomista lukuunottamatta. Kehässä ei saanut luonnollisestikaan palkata, joten jätin Kyralle autoon ruokakuppiin herkkuja, joka osoittautui virheeksi. Tai osoittautui virheeksi näyttää kuppi Kyralle.. Sehän ei keskittynyt kuin kyttäämään autolle päin. Teki kyllä liikkeet, mutta oikein hidastetusti ja mm. (minun mielestäni) täydellisestä täyskäännöksestä ei ollut tietoakaan.. Kyran kanssa ollaan tehty kyllä harjoiteltu niin että nami on kupissa, eikä se ole koskaan näin käyttäytynyt. Johtunee ilmeisesti siitä, että ennen olen käyttänyt toisenlaista kuppia, mutta nyt oli samallainen ruokakuppi mistä Kyra saa yleensä ruokansa.
Luoksetuloon olen erityisen tyytyväinen, Kyra laukkasi koko matkan, vaikka jälleen hitaasti. Kyralla on ollut tapana jäädä hidastelemaan ja ravaamaan loppumatka, mutta vauhtiluoksetulot ja superleikit loppuun ovat ehkä tuottaneet tulosta.

Taattua kännykamera laatua..

Arvaatkos mitä treenattiin äskettäin? Koirilla oli ruoka-aika, joko arvaat? Pikkuipanat sai mennä keittiöön portin taakse ja Kyran kanssa otin kaksi kuppia, toinen tyhjä ja toinen täysi. Tyhjän kupin laitoin lattialle ja täysinäisestä lisäsin kuppiin muutaman nappulan kerralla. Tehtiin muutama toisto istumista ja maahan menoja, palkalle pääsi vasta kun teki vauhdikkaasti. Jouduin auttamaan melko paljon, jotta tajus tehdä reippaasti mutta eiköhän keepie jossain vaiheessa hoksaa mitä siltä vaaditaan..

Hylly tavaraa

Lauantaina oltiin Minin kanssa Jyväskylässä agikisoissa. Kisoissa oli poikkauksellinen luokkajärjestys, ja tietysti mini kakkoset olivat päivän viimeisimpänä (yleensä mini2:set kisaa iltapäivästä, nyt illalla). Jotenkaan en saanut kunnon kisafiilistä päälle ollenkaan, kiitos erään henkilön joka pilasi viikonloppuni..
Luvassa oli kaksi agirataa ja radat olivat profiililtaan mukavia ja suht helppoja. Ensimmäisellä radalla Mini hyppäsi renkaan sivusta ja huomautin neidille vähän turhan "painokkaasti" asiasta ja siitäkös meidän herkkis otti itseensä ja loppu rata meni ihan pipariksi. Tuloksena hyl. Tässä kohtaa täytynee todeta että Minille riittää hyvin hyvin pieni huomautus ja se jo siitä kuvittelee maailmalopun iskeneen.
Toisella radalla ohjaaja sai kolmannen aidan jälkeen ahaa elämyksen "Hei, tässähän kohtaa voi tehdä persjätön!" vaikka rataantutustumisessa olin suunnitellut ohjaavani koiran aalle aan oikeaa puolta ja vaihtavani puolta vasta aan jälkeen. Persjätöt ei todellakaan kuulu meidän vahvuuksiin, emme niitä ole juurikaan harjoitelleet ja niinhän siinä kävi että koira karkasi selkäni takaa keinulle mikä oli suoraan kolmannen aidan edessä.. Tuloksena tältäkin radalta hyl. Muuten tämä rata oli edellistä paljon parempi.

Ensimmäisellä radalla koira heräsi eloon vasta loppusuoralla, näin on käynyt useissa kisoissa ja sitä olen pitkään pohtinut mistä johtuu. Treeneissä Mini mennä viipottaa kuin mikäkin mustasalama usein jo heti ensi metreistä lähtien, kisoissa vaan vauhti katoaa tai sitä ei ole ollenkaan. Näissä kisoissa sen lopulta hoksasin mistä moinen johtuu. Treeneissä koira on aina vapaana. Otan sen autosta se on vapaana. Mennään kentälle se on vapaana. Kentälle mennään kuitenkin yhdessä, hallitusti, Mini hyppii ja pomppii, on innoissaan tekemässä yhdessä jotain. Kisoissa se on aina remmissä, pannan pois ottamisen jälkeen motivaatio, into ja halu tehdä jotain laskee sadasta nollaan nanosekunnissa ja syttyy jälleen täyteen loistoon vasta siellä loppusuoralla.
Toisella radalla testasin tätä vapaana kentälle menemistä ja se toimi! Leikittiin ja temppuiltiin omia hauskoja pöyritys leikkejämme hallin hiljaisimmassa kulmassa ja mentiin radalle vasta edellisen koirakon tullessa loppusuoralle (tiedän kyllä että pitäisi olla valmiina jo aikaisemmin odottamassa omaa vuoroaan) ja pikkumusta oli ihan liekeissä. Ohjaaja ei vaan osaa..
Pitääkin nyt ottaa se remmi ihan reeneihinkin mukaan ja tehdä muutenkin reeneistä enemmän kisaomaiset. Rutiinia, rutiinia.

Kyran kanssa tokoiltiin ratojen välissä ja se sujui yllättävän hyvin vaikka häiriötekijöitä oli ihan hirveesti. Intoa oli vaikka muille jakaa. Hallissa tehtiin vain pientä seuruu pätkää ja kontakti pysyi yllättävän hyvin vaikka vieressä aksattiin!  Ulkona parit maahamenot, ihan ok vaikka maa märkä.
Sunnuntaina jatkettiin tokoilua ohjattujen agitreenien aikana omalla kentällä. Seuruuta, maahanmenoa,  paikalla oloa sekä kapulan pitämistä. Kentällä oli yksi koira mikä on meinannut käydä pari kertaa Kyran päälle, ei onneksi ole päässyt kummallakaan kerralla puremaan. Yritin katsoa niin että oltaisiin mahdollisimman kaukana tästä kyseisestä koirasta, Kyralle kun on vissiin jäänyt peini pelko päälle kyseistä koiraa kohtaan. Mutta kerran en huomannut että tämä koira oli ohjaajineen tullut lähemmäs ja Kyran nähtyään tämä koira alkoi vetää ja haukkua meitä kohti. Kyralla oli tietysti tässä vaiheessa kapula suussa ja arvata vain saattaa että oliko kapula tämän episodin jälkeen mieleinen? No ei ollut, kuukausien työ valui hetkessä hukkaan.. Ihan sillain vähän vaan otti päähän.
Ohjattujen treenien loputtua tehtiin vielä vähän Kyran kanssa seuraamista ja koira oli koko ajan vähän varuillaan. Superpalkalla ja iloisella mielellä sain kuiteskin myös Kyran vähän vapautuneeksi ja tekemän lyhyen onnistuneen pätkän.

Agikoulutusta ja pikkuisen tokoa

Lauantaina oltiin Minin kanssa Löytynojan Hannan agikoulutuksessa. Oli muuten mukavaa edes kerran kesässä päästä kunnon treeneihin (joita ei ole itse suunnitellut) ja saada selkeetä palautetta omasta ohjauksesta.
Tehtiin 24 esteen rataa, jossa teemana oli mm. peruutus. Takaa kiertoja ja välistä vetoja peruuttamalla. Minin kanssa sen suurempia ongelmia ole missään, se kun on sellainen tasaisen varma ja helppo ohjattava. Sain kuiteskin useita erilaisia treeni-ideoita mitä tullaan treenaamaan ahkerasti.

Agikoulutuksen aikana pidettiin Kyran kanssa useita lyhyitä tokoilu pätkiä. Ja pikkukeepie tokoili aivan uskomattoman hienosti vaikka vieressä aksattiin! Välillä toki veri veti pikkasen liikaa kentälle, mutta jaksoi pienen huomautuksen jälkeen jälleen keskittyä olennaiseen :) Mun ihana toko keepie <3
Kyra on edistynyt ihan valtavasti nyt ihan pienen ajan sisällä ja tokon koekalenteria olen silmäillyt jo sillä silmällä ;)
Tekemistä toki vielä riittää, mutta ei esim. loppu vuoden tai alku vuoden kokeet mahdottomia olisi. Tässä hieman yhteenvetoa alokasluokan liikkeistä:

Luoksepäästävyys: Jos tuomari tulee kovin äkkiä ja yllättäen, Kyra saattaa vähän väistää. Mutta en usko että tulee olemaan suurta ongelmaa.

Paikalla makaaminen: Kotona ja omassa pihassa pysyy sata varmasti. Muiden koirien seurassa ollaan pari kertaa tehty ja on pysynyt sielläkin hyvin. Pysyy vaikka leikin chihujen kanssa ruoka palkalla, lelu on ollut hieman liian kova pala..

Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Seuraa hyvin ja innoissaan, käännökset vasemmalle onnistuu paremmin kuin oikealle. Oikeaan suuntaan käännyttäessä pakka helposti leviää ja Kyra vähän niin kuin unohtaa mitä sen piti tehdä. Täyskäännöstä pitää vielä harjoitella. En ole huomannut mitään eroa ilman remmiä ja remmin kanssa seuraamisessa.

Maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä: Maahanmenoa ollaan jo tehty kokonaisena liikkeenä, mutta ei se ihan sata varma vielä ole. Ei välttämättä mene ekalla ja saattaa nousta ylös ennen aikaisesti. Takapalkalla toimii paremmin, mutta saattaa maahan mennessään kääntää itsensä jo valmiiksi palkan suuntaan..
Seisominen on ihan totaalisen kesken. Ei tiedä vielä edes mitä seis-käsky tarkoittaa.. Odota käskyllä saattaisi jäädäkin, mutta en halua sitä käyttää tässä yhteydessä.

Hyppy: Ihka oikeaa tokohyppyä päästiin harjoittelemaan tänään ja kyllähän entinen agikoira siitä yli pääsee, se että pysähtyykö se sinne esteen toiselle puolelle onkin sitten aivan toinen tarina..

Pientä viilausta vaille valmis, voisin sanoa. Olen yrittänyt katsoa jos jossain järjestettäisiin möllitoko kisoja, mutta ne harvat mitä löysin on joko toisella puolella Suomee tai en pääse juuri sinä päivänä..