♥♥ Mini ♥♥

Ei tämän päivän pitänyt kyyneliin päättyä...

 

♥♥♥♥ Merihelmen Tehotyttö "Mini" 24.11.2009-30.12.2014 ♥♥♥♥

Koiran(omistajan) helvetti ja hammasongelmia

Jälleen on se aika vuodesta, kun koiranomistajan täytyy pohtia mihin ja milloin on hyvä käydä koirien kanssa lenkillä. Täällä on jo tänään ammuttu raketteja, ja tietenkin juuri silloin kun me olimme ulkona. Täydellinen ajoitus sillä idiootilla joka ne raketit ampui sanon minä.
Meillä oikeastaan kaikki koirat reagoi jollain asteella rakettien ääniin, Mersu vähiten ja Mini eniten. Kelpiet on aika tasoissa siinä välissä, kiireellä ne oli kotiin päin vetämässä mutta palautuivat kyllä melko nopeasti kun äänet loppuivat. Keeta mua vähän pelottaa, kun en halua siitä mitään paukkuarkaa koiraa.

En tiedä onko ollut hyötyä, mutta olen kotona youtubesta soittanut erilaisia rakettien ammuntavideoita tässä jo muutaman kuukauden lähes päivittäin hetken aikaa. Aluksi hiljaisella ja siitä pikku hiljaa kun mitään reaktiota ei ole tullut lujentanut ääntä aina niin lujalle kun koneesta irti lähtee. Koirat vaan nukkuu, vaikka yhtäkkiä räjähtää ihan täysillä raketti. Toki koneen kautta tuleva ääni on varmasti erilainen kuin ulkona, mutta kaikkea täytyy kokeille jotta koirilla olisi edes jollain tavalla mukavaa vuoden vaihteessa.
Olen ehkä vähän julma, mutta toivon totisesti mahdollisimman paljon erilaisia rakettionnettomuuksia ja siitä seuraisi rakettien ammunta kielto. Ei siinä mitään, jos niitä ammuttais vaan silloin kun se on sallittua, mutta kun on näitä joitakin tyyppejä jotka ei osaa/halua ymmärtää niitä sääntöjä..

Jottei joulun aika olisi mennyt liian helposti, tuotti Mini jälleen hieman huolta. Se jo muutama viikko sitten alkoi syömään todella hitaasti, vähän sen näköisesti ettei oikein tykkäisi ruuasta. Kuvittelin sen johtuvan uudesta lohiöljystä mitä niille aloin samoihin aikoihin antamaan, enkä siis kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Mutta nyt joulupyhien aikoihin se lopetti syömästä kokonaan! Ensiksi jätti osan ruuasta syömättä ja jouluaattoaamuna ei halunnut syödä mitään. Katsoin sen suun läpi ja mitä huomasinkaan: heiluva hammas! Yksi poskihammas heilui ihan selkeästi, ei siis mikään ihmekään ettei kovia nappuloita halunnut syödä. Turvotettuja nappuloita onneksi söi ja niitä Mini onkin nyt saanut syödä. Täytyy maanantaina soittaa ellille, kaitpa se irti pitää nyppästä.

Hyvää Joulua!

Toivottaa Kirsi, Mersu, Kyra, Mini & Keeta

Sunnuntain treenit

Viime sunnuntaina käytiin Ylöjärvellä Koirakoutsilla kelpieiden kanssa reenaamassa.
Kyra aloitti Mika Jalosen pitämällä tokotunnilla. Tunti aloitettiin luoksetulon stoppien harjoittelulla ja mehän ei olla niitä Kyran kanssa edes harjoiteltu ollenkaan.. Osaahan tuo liikkeestä seisomisen, mutta luoksetulon pysäytys on kuiteskin pikkuisen eri asia. Yritettiin aluksi (melkein) kisaomaisesti ja todettiin että luoksetulon vauhti hukkuu pysähdyksen takia. Joten tehtiin Kyran kanssa pelkkää seisomista paikoillaan. Saatiin ihan hyvät vinkit miten edetä, mutta taidetaan unohtaa se stoppi vielä piiitkäksi aikaa. Jos yritetään ensiksi saada sieltä alokkaasta se ykköstulos, mikä ei tosin koskaan tule ellei ilmoittaudu niihin kisoihin. Ja tokokisoihin ei tee mieli edes mennä koska ei siitä kuiteskaan mitään tule. Ai miten niin positiivinen?
Tokotunnilla jatkettiin  kaukojen pariin. Niissä me loistettiin, osataan siis jo jotain avoimen liikkeitä ;) No joo jos oikein ruvetaan pilkkua viilaamaan, niin Kyrahan tekee yhden asian kaukoissa hieman väärin. Se tekee vaihtoja sekaisin, eli osassa vaihdoista vaihtaa niin että takajalat ovat paikoillaan ja osassa etujalat paikoillaan. Se mahdollinen muutaman pisteen menetys ei haittaa yhtään, kun ei tuo toko oikein ole meidän juttu.
Seuraamisella jatkettiin. Kyra tekee mun makuun todella hyvää seuraamista, mutta protokoilijan (kouluttajan) mielestä se ei oikein näyttänyt hyvälle. Poikittaa, kenottaa, keulii.. Mutta se riittää rallytokoon, ainakin paremmin kuin tokoon ja sehän riittää meille :)
Viimeisenä tehtiin paikkallaoloharjoitukset sekä maaten että istuen kunnon häiriössä. Kouluttaja heilutti raipan päässä olevaa lelua ja vingutti erilaisia leluja koirien edessä sekä sanoi erilaisia käskyjä kuten maahan,istu, vapaa, tule.. joita koirien ei siis pitänyt totella. Kyran paikallaolo on parantunut ihan sikana ja sitä ei mitkään häiriöt haitannut yhtään.

Keeta kepardi pääsi seuraavaksi liitämään esteiden yli, tai läpi. Koirakoutsin treeneissä on aina rata josta me tehdään jotain pätkiä. Meidän reenin teemana oli takaaleikkaukset ja persjätöt. Tällä kertaa vaan ilmeisesti juuri olleet juoksut hieman häiritsi, kun penneli oli välillä vähän omissa maailmoissaan eikä ollut ollenkaan sellainen sähikäinen lelunkaan kanssa mitä se nyt on muutamissa agitreeneissä ollut. Tai sitten se oli vaan väsynyt kun käytiin aamusta koirakavereiden kanssa lenkillä ja sen jälkeen vielä tokoiltiin hieman. Muuten se on ollut kotona ihan normaali (rasittava :-P ) omaitsensä.
Täytyy meidän omissa agitreeneissä tehdä erilaisia harjoituksia estehakuisuuden vahvistamiseksi, nyt Keeta tarvitsee hyvin tarkasti ohjata esteille mikä on nopean kelpien kanssa hieman haastavaa :)

Blogin ulkoasu tuottaa suuria ongelmia, tai siis ulkoasu on nyt muuten ihan ok, mutta tuo banneri.. Se on se ongelma, en vaan osaa tehdä sellaista mitä tahtoisin.. Minulla on mielessäni juuri täydellinen banneri, mutta lopullinen tulos on aina jotain ihan kamalaa. Hyvin yksinkertailella mennään nyt hetken jos toinenkin.

Jälleen on tapahtunut vaikka ja mitä viime päivityksen jälkeen. Keeta, tuo 11-kuinen tyttönen aloitti vihdoin juoksunsa noin viikko sitten. Olin jo hetken niitä odotellut ja ihmetellytkin missä viipyvät, kun onhan se mielestäni aika harvinaista että juoksut näin myöhään alkavat. Pääasia kuiteskin että alkoivat ja juoksu on ihan normaali.

Nina Oikarinen kävi hieromassa Minin viime lauantaina ja Mini sai terveen paperit! Törmäys Keetan kanssa ei siis ole aiheuttanut sen suurempia ongelmia. Oltiinkin perjantaina ensimmäisen kerran melkein kahteen kuukauteen agilitytreeneissä pikkumustan kanssa. Tehtiin lähinnä yksittäisinä kaikkia esteitä matalilla hypyillä. Ja pikkumusta tykkäsi, se oli ihan liekeissä! Tauko on tehnyt kaikin puolin oikein hyvää ja tästä onkin hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja :)

Hyvää 5-vuotissynttäripäivää pikkumustalle!

Yksin kotona

Minä olen ensimmäistä kertaa ihan omassa kodissani yksin kahdeksaan vuoteen. Erittäin outoa, tämä on jo toinen yö ilman karvaisia kavereita. Tänä aamuna ihmettelin hetken sängyssä herätyskellon soidessa että missäs koirat (Keeta erityisesti) ovat kun eivät tule varmistamaan heräämistäni. Aamukin oli hyvin outo ja erilainen ilman koiriin liittyviä rutiineja.
Olemme viikonlopun töistä Tampereella joulumarkkinoilla ja päivät ovat sillä reissulla pitkiä, joten koirien kannalta parhain ratkaisu on hoitopaikka. Kelpiet ovat ilostuttamassa Sarin ja kelpiepoikien arkea ja chihut ovat äitini luona.

Hieman treenikuulumisia..
Meidän omat agilitytreenit alkoivat marraskuun alussa Längelmäellä Kana-areenalla. Minin ollessa saikulla on Keeta päässyt tekemään agiliitoa. Kepan kanssa ollaan tähän asti lähinnä keskitytty tekniikkaan ihan vaan muutamalla esteellä ja matalilla hypyillä. Mutta nyt ollaan tehty jo hieman pidempiä rata pätkiä ja voi että tuo koira on juuri sitä mitä minä olen halunnut <3 Keeta on treenatessa ihanan rauhallinen, se vapaana metsässä kaahottava turboeläin on jossain hukassa ja tilalla on tosiaan, miten sen nyt parhaiten sanoisi, hmm... harkitseva ja kuuliainen koira. Se toki syttyy lelulla treenatessa ihan omiin sfääreihin, mutta namilla mielentila pysyy matalalla ja oppiminen menee näin ollen ehkä hitusen paremmin perille ;)

Näin talvella treenimahdollisuudet täällä tuppukylässä ovat lähes olemattomat, ellei halua tuolla tuulessa ja tuiskussa treenata ulkona.. Nämä ulkotreenit vain tarkoittavat sitä että suunnittelen ja toteutan ihan itse omat treenini. Olenkin suurinpiirtein kerran viikossa käynyt Ylöjärvellä Koirakoutsilla ohjatuissa toko/rally-toko/agitreeneissä kelpieiden kanssa. Ihan huippuhienoo sanon minä! Matkaa on kuiteskin sen verran että olen pyrkinyt saamaan kummatkin kelpiet treenaamaan samana päivänä eri lajeja, Kyran kanssa rally-tokoa ja Keetan kanssa tokoa tai agilityä. Nää treenit kuuluvat siihen elämän valinta kysymyksiä -kategoriaan, kun tunnin ajomatkan päähän lähtee arki-iltana treenaamaan kaksi koiraa, niin kotiintuloaika on useimmiten siinä klo 21-23 välisenä aikana. Ja toki seuraavana aamuna töihin.

Seinäjoki KR 25.10

Seinäjoella oli sama tuomari kuin mikä oli Tampereen ryhmiksessä syyskuussa, eli Paavo Mattila. Oli jännä mennä katsomaan mikä on tuomarin mielipide tänään koiristani. Hyvin oli samanlaiset arvostelut ja Kyra uusi ROP tuloksensa ainoana SAn saaneena koirana (kelpoja oli ilmoitettu kuusi, 3 urosta ja 3 narttua).

Keeta: "Hyvin rakentunut nuori narttu, hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Luusto voisi olla hieman vahvempaa, hieman kevyt runko. Hyvä karvapeite ja liikkeet. Miellyttävä käytös." JUN ERI2

Kyra: "Erinomainen narttu. Kaunis ilmeikäs pää, hyvät korvat, erinomainen kaula. Sopusuhtainen runko, tyylikäs ylälinja. Erinomaiset raajat. Erittäin hyvä karvapeite ja liikkeet. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat, miellyttävä käytös." VAL ERI1SA PN1 ROP

Aina sattuu ja tapahtuu osa 2

Jos edellinen postaus aloitettiin positiivisesti ja hyvällä fiiliksellä, niin tähän voisi nyt kirjoittaa kaikki maailman kirosanat vaikka ihan kymmeneen kertaan. Ärsyttää, suututtaa, itkettää.

Eilen illalla käytiin kelpieiden ja Minin kanssa metsälenkillä. Koirat olivat vapaana ja fiilis oli oikein loistava, oltiinhan me hetkeä aikaisemmin todennäköisesti pelastettu yhden metsästyskoiran henki. Oltiin juuri kääntymässä kantatie 66:lta metsätielle mistä päästään meidän lenkkipaikkaan, kun samaiselta tieltä tuli koira tutkapanta kaulassa. Koira tuli 66:lle, onneksi myös vastaan tuleva auto oli kääntymässä ja takaani tuleva auto huomasi koiran ennenkuin lähti ohittamaan autoani. Omat koirani huomasi vieraan koiran ja siitähän se haukkushow lähti. Koira meni mun auton taakse, jatkoin matkaa metsätielle, jolloin koira lähti onneksi seuraamaan autoani eikä jäänyt isolle tielle hengailemaan. Pian koiran omistaja tuli hakemaan koiraansa ja me päästiin jatkamaan matkaa ilman ylimääräistä kaveria.

Palataan aiheeseen.. Keetalla on usein tapana ensiksi vaania ja sitten hyökätä Miniä päin (tekee samaa Kyralle, mutta Kyra lähtee leikkiin mukaan ja homma on sillä selvä). Tämän takia pyrin pitämään Minin lähelläni, jotta saan estettyä/kiellettyä Keetaa tekemästä tätä. Keeta ei oikein usko ja minä en osaa/saa sitä lopettamaan tuota inhottavaa tapaa. Se osaa kotona jätä käskyn, mutta sitä pitäisi vielä vahvistaa muuallakin ja varsinkin tuossa kyyläily vaiheessa Kepa ei kuule/näe mitään.
Eilen Mini oli hieman kauempana haistelemassa jotain, kun Keeta säntäsi sitä päin. Huudoistani/kielloista ei ollut mitään hyötyä, vaan kelpie törmäsi chihun takapäähän. Mini vinkasi ja piti vasenta takastaan ylhäällä, en reagoinut mitään siihen vaan ajattelin sen menevän ohi kun ei saa huomioo. Eipä mennyt, vaan hyppi kolmijalkaisena. Ei reagoinut kääntelyyn/paineluun mitenkään, mutta ei laittanut jalkaa maahan ollenkaan.
Kotona kylmäsin jalan ja jälleen kääntelin ja painelin hieman jalkaa, mutta edelleenkään ei reagoi mitenkään. Tosin Mini on vähän sellainen ressukka ettei välttämättä uskalla näyttää sattuuko vai ei. Vielä tänä aamuna Mini oli kolmijalkainen, joten soitin Reviiriin.

Lääkärissä Mini varasi hyvin kevyesti jalalle, mutta jalan asento oli suora ja askel lyhyempi. Jalassa ei ollut turvotusta, eikä epänormaalia vetolaatikkoliikettä ja polvilumpio pysyi paikoillaan. Tunnusteltaessa kun ei havaittu mitään, niin koira laitettiin nukkumaan ja röntgeniin. Kuvat otettiin lonkista ja polvista sekä edestä että sivulta. Kuvissa ei näkynyt mitään mikä voisi ontumisen aiheuttaa, mutta lonkat olivat epämuodostuneet; reisiluun pää ei istu täydellisesti lonkkamaljaan (pää on neliön muotoinen) ja pää on melko ulkona maljasta. Nivelrikkoa ei näkynyt missään, mutta lonkkiin hyvin todennäköisesti sellaista voi jossain vaiheessa kehittyä.
Ontumisen syy jäi tällä kertaa arvoitukseksi. Kyseessä voi olla pehmytkudosvamma (revähdys tai venähdys). Kuten esimerkiksi vaikka osittainen ristisiteen repeämä, joka voi jossain vaiheessa revetä kokonaan.

Nyt koira on kipulääkekuurilla ja sairaslomalla ainaki muutaman viikon. Jos ei sillä parane niin sitten ollaan uudestaan yhteydessä Reviiriin..
Onkohan seuraavaksi Kyran vuoro saada jonkinlainen jalkavamma? Kun ensiksi oli Mersu, sitten Keeta ja nyt Mini.

Paimenkoira paimentaa

Alkuun voisin kirjoittaa pitkän tarinan siitä kuinka upea, ihana ja paras paimenkoira miulla on, mutta jotta kaikki pysyy kärryllä siitä mitä täällä tapahtuu aloitetaan keskiviikon tapahtumista.

Keskiviikko iltana huomasin facebookin valmennustapahtumat ryhmässä ilmoituksen yhdestä vapaasta paimennuskurssista ja laitoin muutaman minuutin miettimisen jälkeen järjestäjälle viestiä, että onko paikka vielä vapaana. Olihan se ja meille se varattiin. Keetan ensi kosketus lampaisiin tapahtui siis tänään Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Jälleen niitä elämän suuria valinta kysymyksiä, kun kello soi aamuyöstä 4.11.
En tiennyt yhtään miten Keeta lampaisiin reagoi, koska ei ollut aikaisemmin niitä nähnyt. Hevosia ja lehmiä on aiemmin nähnyt joista viimeksi mainitut ovat pelottavia otuksia. Hevosiin ei juuri reagoi, katsoo vaan ja antaa sitten olla, mutta lehmät nostattavat niskakarvat pystyyn ja pikkukelpie sinkoaa hyvin kauas ihmeellisistä eläimistä. En tiedä toimisiko lehmien suhteen sama mikä toimi lampailla, ei vaan taida tulla koskaan mahdollisuutta kokeilla. Lehmiä kun ollaan nähty vain laitumella eikä oikein viitsi mennä kenenkään maille leikkimään suurta paimenkoiraa ;)

Ensimmäisellä kierroksella koira oli liinassa jä käveltiin lampaiden takana kehuen koiraa aina kun se katsoi lampaita. Keetan ensi ajatukset paikoillaan olevaan viiden lampaan laumaan oli suurinpiirtein tällaiset: Apua, en varmana uskalla mennä noita katsomaan! Se pakitti, juoksi vähän eteenpäin, pakitti, haukkui.. Lauman lähdettyä liikkumaan kelpie oli äärimmäisen kiinnostunut niistä, veti ihan hirveesti kohti, mutta pakitti samantein jos lauma teki jonkinlaisen liikkeen sitä kohti. Ekasta kierroksesta jäi hyvä mieli sekä koiralle että ohjaajalle. Keetan sai oikein vetää aitauksesta pois :)

Toinen kierros aloitettiin samalla tavalla lampaiden takana kävellen, mutta tällä kertaa Keeta oli innokkaampi ja itsevarmempi lampaita kohtaa. Kouluttaja otti liinan ja minä menin lampaiden eteen. Keetalla oli hieman vauhtia ja neliveto vetikin tehokkaasti lampaita kohden. Se jätti lampaisiin kuiteskin sellaisen sopivan välin, eikä rynninyt aivan päin. Keeta tarjoili muutaman kerran itsenäisesti maahanmenoa, jos meni liian liki lampaita. Mutta ei osannut mennä käskystä maahan saati sitten istua.. Kouluttaja päästi liinan hetkeksi aikaa maahan ja silloin kelpiin tuli vauhtia ja ehkä vähän vaarallisia tilanteitakin kun jokainen tarhassa olija meinasi sotkeutua liinaan.. Keeta juoksi lähinnä lauman ulkopuolella, eikä yrittänyt innostuneena hajottaa laumaa. "Vapaana olo" kesti vain lyhyen pätkän jonka jälkeen rauhoituttiin jälleen siihen, että kouluttaja roikkui liinan perässä ja minä menin lampaiden edellä. Hyvä fiilis senkun kasvaa ja pikkukelpiekin tuntuu nauttivan.

Kolmannella kierroksella aloitettiin heti niin, että kouluttaja otti liinan ja minä menin lampaiden eteen. Pian kelpie päästettiin vapaaksi ja arvatkaapas mitä teki miun kelpini! Se haki nuoreksi aloittavaksi koiraksi hienoja kaaria lampaiden taakse. Se haki kaksi kertaa laumasta melkein karanneen lampaan takaisin laumaan. Se piti lampaat hyvin minun luonani. Aivan uskomaton eläin!Hallintaa ei vaan ollut nimeksikään, mutta eipä se juuri haitannut. Keeta ei yrittänyt kertaakaan napsia lampaita, vaan piti sen sopivan etäisyyden ihan itse lampaisiin. Viimeisellä kierroksella Keeta vaan väsähti ihan ykskaks ja alkoi lopussa lähinnä syömään kakkaa, nuuskimaan..jne. Kiinnostuneena se silti lampaita katseli, kun tarhasta lähdettiin pois.

Aivan huippu päivä paimennuksen parissa tuli vietettyä. Oli hieman siistiä katsella viereisellä laitumella jo kauemmin paimentaneita koirakoita, jotka haki lampaita jostain monien kymmenien metrien päästä ja liikkui pillin vihellyksen mukaan oikeaan suuntaan.
Olisi kyllä todella kiva jos jostain löytyisi lähempää jokin paimennuspaikka, ei oikein kannata ajella melkein kolmea tuntia suuntaansa montaa kertaa kuukaudessa.. Keetan kanssa kun olisi tästä niin kiva jatkaa vielä hieman pidemmälle..

Tampere 20.9

Kiitos Sarille kuvasta ja anteeksi kuvan lainaaminen ilman lupaa.

Kuten kuvasta voi huomata Tampereen ryhmänäyttelyssä meidän seurueella meni oikein loistavasti! Kuvassa on vasemmalta oikeelle Kapo (Kyran isä) ROP-veteraani, Kyra ROP ja Keeta ROP-pentu. Kuvasta puuttuu Kyran serkku Keiko, joka oli PU3.

Keetan jalkaan ei onneksi tullut mitään näkyvää vammaa torstaisen äksidentin jäljiltä. Ei ole ontunut tai edes kävellyt mitenkään epäpuhtaasti sitten tortai-illan jälkeen. Ehkä hieman ylireagoin, mutta pidän sen nyt muutaman päivän Kyrasta erossa jotteivät riehu ihan hirveesti keskenään. Jos jalassa onkin (ja varmasti on) jonkin asteinen lihasrevähtymä niin saa parantua kunnolla ennenkuin lähtee jälleen riehumaan.

Tuomarina näyttelyssä oli Paavo Mattila.

Keetan arvostelu: "Kaunis, hyvin rakentunut pentu. Kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvä runko. Raajaluusto voisi olla aavistuksen vahvempaa. Hyvä ylälinja ja liikkeet. Polvikulmaa voisi olla hieman enemmän. Miellyttävä käytös."

Kyran arvostelu: " Erinomainen narttu. Kaunis pää, ilme ja korvat. Kaunis kaula. Erinomainen runko ja ylälinja. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite ja liikkeet. Miellyttävä käytös. Seistessä kauniit ääriviivat."

Ryhmäkisassa tuomari koski Kyraan kerran: silitty päästä hännän juureen ja jatkoi matkaa. Ei kysellyt ikää tai mitään, joten ei tullut yllätyksenä ettei tullut ryhmäsijoitusta ;)

Aina sattuu ja tapahtuu

Kolme vuorokautta oli Kyra kakkaamatta Inupekt forte tablettien syönnin jälkeen. Kuulemma ei tuollainen määrä kyseistä lääkettä pelkästään tekisi tuollaista tukosta koiralle, mutta perjantaiaamuna annettu luupitoinen ruoka + pektiiniä sisältävät tabletit = huono yhdistelmä. Kyra oli kuiteskin koko ajan iloinen ja reipas oma itsensä, joten mistään kovin vakavasta asiasta ei ellin mukaan ollut kyseessä. Tavara liikkui suolessa eteenpäin, joskin todella hitaasti. Kun jos se tukos ei olisi liikkunut, olisi koira ollut huonommassa kunnossa: oksennellut, ollut haluton syömään..jne. Pienellä avustuksella peräsuolesta saatiin enimmät pois ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.

Pessimistisenä ihmisenä ajattelin jo pahinta vaihtoehtoa, eli leikkausta. Mutta onneksi Kyraa ei vielä tarvinnut alkaa leikkelemään. Katsotaan josko tossa loppu syksystä/alku talvesta leikattaisiin lisääntymis härpäkkeet pois. Kyralle on parin viime juoksun älkeen tullut melko selvät/rajut valeraskaus oireet, enkä halua sille mitään märkäkohtua.

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, teki Keeta tänään sen mitä olen pahimmissa painajaisissani nähnyt. Se kun ei ole vapaana ollessaan kovinkaan rauhallinen ja paikoillaan viihtyvää sorttia, olen monen monta kertaa kauhulla katsonut sen päätöntä juoksemista pitkin maita ja mantuja. Tänään oltiin kaverin koiran kanssa leikkimässä meidän agilitykentän vieressä hiekkamontulla ja siellä on isohkoja kiviä, paljon. Yllä olevassa kuvassa näkyy pienimpiä kiviä mitä montulla on, isommat ovat jopa kaksi kertaa noiden kokoisia. Olen useasti ajatellut ja sielujeni silmin nähnyt koiran astuvan kovassa vauhdissa jonkun kiven päälle ja kivi lähtee ikävästi tassun alta ja seurauksena on mm. venähdys tai pahimmassa tapauksessa jopa murtuma.

Tänään Keetalla ja corgipojalla oli tosiaan oikein hauskat leikit, kunnes Keeta sen miljoonannen juoksu pyrähdyksen jälkeen ontui vasenta etujalkaansa. Tässä vaiheessa mielessä pyöri kaikki maailman kirosanat ja itsesyytöksen määrä siitä että Keetan sinne montulle päästin vapaana juoksemaan oli valtava. Lähempi tutkimus osoitti, ettei koira arista jalkaansa mistään, sitä sai käännellä ja painella ihan mistä vaan ilman minkäänlaista reaktiota. Ja ontuminen väheni lopulta epäpuhtaaksi askeleeksi, tosin sitä vasemman etujalan rannetta se piti sillain ihmeellisesti koukussa, varsinkin ravissa. Kotona kylmäsin jalan varpaista aina lapaan asti, mä en todellakaan halua että sille tulee tästä jotain ongelmia nyt tai koskaan tulevaisuudessakaan. Keeta saa olla nyt hetken aikaa levossa, se on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Tuota sähköjänistä ei ole luotu olemaan rauhallisesti kovinkaan kauaa, se on muutenkin joutunut jo olemaan koko viikon vähemmällä liikutuksella itseeni iskeneen flunssan takia. Ja nyt kun alkaisi itse olemaan pikku hiljaa takaisin elävien kirjoissa, niin koira teloo itsensä sairaslomalle. Ärsyttävää.

 

Keeta on koira, jolle on tulevaisuudessa erittäin suuria suunnitelmia ja unelmia. Se on koira, jota kyylään koko ajan sillä silmällä, että onko siinä jotain "vikaa" jossain. Se on koira, jonka kietoisin pumpuliin jos vain se olisi mahdollista rajoittamatta koiran liikkumista mitenkään. Se on täydellinen koira, jonka kanssa eläminen on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ♥

Voiko koira olla liian ahne?

Mielestäni voi!
Tänään töistä tullessani oli olohuoneessa tällainen näky:

Hieman sydän hyppäsi kurkkuun, kun ajattelin näiden olevan jotain särkylääke levyjä. Mutta ei onneksi ollut. Kyra oli pöydältä kurottamalla saanut Inupekt Forte nimisen lääkepaketin. Paketissa oli jäljellä noin 50 tablettia ja tuo ahne pikkupossu oli syönyt kaikki. Itse en olisi viitsinyt nähdä sitä vaivaa saada nuo pillerit haltuuni paikasta mistä Kyra nämä on ottanut, mutta ilmeisesti kelpien suolisto tarvitsi noin 500 kiloisen koiran edestä puhdistusta... Oli pakko soittaa eläinlääkärille mitä tuollainen määrä kyseistä lääkettä tekee 15 kiloisen koiran sisällä, ja vastaus oli että ei pitäisi ummetusta lukuunottamatta tulla muita oireita. Annoin varmuuden vuoksi Kyralle hieman parafiiniöljyä ja toivon totisesti ettei tästä seuraa mitään vakavampaa.

Ahne koira on koulutus mielessä erittäin hyvä asia, mutta toisinaan ahneus voi mennä hieman liian pitkälle. Meillä ei voi olla mitään syötäväksi kelpaavaa missään koirien ulottuvilla. Ei edes pienenpientä murusta jossain taskun pohjalla. Kaikki paikat kaahitaan, tutkitaan ja mahdollisesti revitään jotta se milli kertaa milli kokoinenkin herkkupala saadaan syötyä. Lattialle on muutaman kerran levitetty repun sisältö, jossa ollut mm. Hesen pieniä suola/pippuri/ketsuppi annospusseja, annos sokeripusseja, (onneksi) tyhjiä karkkipusseja, käsirasva purkki... jne.. kaikki revittynä ja syötynä tai ainakin nuoltuna. Kerran unohdin roskapussin eteiseen, enkä vienyt sitä ulkoroskikseen kun lähdin töihin. Jokainen voi mielessään ajatella mitä niille mm. koirien raakapakasteiden pusseille, perunan kuorille, maito/mehupurkeille oli työpäivän aikana tapahtunut...
Vaatteet joiden taskuissa on tai on joskus ollut jotain ruokaa, täytyy kotoa poistuessa laittaa niin ylös kuin mahdollista, jos ei halua ylimääräisiä reikiä taskujen kohdalle. Vaatehuoneen ovi täytyy aina muistaa laittaa lukkoon, jottei kelpie avaa sitä ja mene syömään siellä säilytyksessä olevia koirien nappuloita (muutaman kerran se on sinne päässyt ja tuloksena on hieman ylensyönyt kelpie..). Pöydiltä täytyy katsoa kaikki mm. lasit/mukit/kulhot pois jottei ne päädy lattialle (sirpaleiksi) ja siitä turhan aikaiseen pesuun. Pöydillä ei myöskään saa olla mitään huuli/käsi jne. rasvoja, deodorantti/saippuapulloja tai vaikka purkkia missä on lukkosulaa. Nämä kaikki kuuluvat ainakin erään vanhemman kelpien ruokalistalle... Myös chihut (varsinkin Mersu) ovat erikoistuneet ruuan etsimiseen, mutta ovat minun poissa ollessani keittiössä ja siellä eivät pääse muualle kuin pöydälle jos tuolit ovat jääneet laittamatta pöydän alle. Tai saattaa ne roskiskaappiin päästä jos ovi on jäänyt hieman raolleen...

Syy miksi tuo Inupekt Forte paketti oli tänään sillain suht helposti saatavilla on Keeta. Pikkukelpiellä meni pari päivää sitten maha ihan kuralle raa'asta possun jauhelihasta mitä lisäsin sen ruokaan, tai näin ainakin oletan tapahtuneet kun mitään muuta erikoista se ei ollut syönyt. Keeta on aikaisemmin meillä saanut lähinnä broilerin ja kalkkunan jauhelihoja ja vain pieniä maistiaiseriä punaisia lihoja. Rajasin sille eteiseen/hieman olohuoneen puolelle oman alueen mistä oli helpompi siivota ripaskat pois lattialta.. Ja siis siitä syystä Kepardi ei ollut Kyran kanssa ahmimassa pillereitä, tosin pikkukelpie ei varmasti olisi tyytynyt pelkästään pillereihin vaan olisi vetänyt kitusiinsa myös paketin ja levyt.

Kun uni toteutuu

Olen monta kertaa huomannut nähneeni unessa jonkin asian toteutuvan ja myöhemmin tuo uni on tapahtunut ihan oikeassa elämässä. Ja niin tapahtui tänään. Näin perjantai-lauantai välisenä yönä unta tästä tilanteesta:

Oli aika huikee fiilis saada kummallekin koiralle ROP tulos Nokian ryhmänäyttelystä. Tuomarina oli Marjo Järventölä ja kun katselin kelpoja ennen olleita rotikoita ja karjiksia, ajattelin ettei tuomari tule Kyrasta tykkäämään. Mutta toisin kuiteskin kävi.

Keeta penneli oli jälleen ensimmäisenä kehässä. Esiintyi hyvin ja antoi tuomarin tutkia hyvin itsensä, eikä yrittänyt hirveästi pusutella jne. :)
"Tasapainoisesti kehittynyt, hyvä rakenteinen. Hyvin feminiininen. Hyvä pään malli, kookkaat hyvä asentoiset korvat. Hyvä pennun ylälinja ja rintakehä. Hyvä asentoiset riittävästi kulmautuneet raajat, sujuvat ja kevyet liikkeet. Erinomainen karva ja väri. Miellyttävä käytös." PEN1 KP ROP-pentu

Kyra esiintyi erittäin hyvin, se jopa seisoi sen näköisenä että tykkää tästä hommasta. Yleensä Kyra on näyttelyssä vähän EVVK fiiliksillä. Tuomari kehui sitä kokeneeksi kehäketuksi joka esiintyy patsasmaisesti. Kyra kun liikkui arvostelun aikana ainoastaan kerran, muuten pönötti sievästi paikoillaan.
"Hyvin kaunisrakenteinen, feminiininen kokonaisuus. Oikean mallinen pää, jossa ihastuttava ilme. Kaunis ylälinja ja hyvä rungon vahvuus, tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella, etuliikkeet saisivat olla yhdensuuntaisemmat. Erinomainen karva ja väri. Miellyttävä käytös, esiintyy tyylikkäästi." VAL ERI1 SA PN1 ROP

Yllätyin todella, kun Kyra sai ERIn ja vielä SAn. Ja ROP kehässä yllätyin toistamiseen, kun puna-keltainen ruusuke annettiin meille, vastassa kun oli hieno, tai pitää vissiin sanoa komea, veteraaniuros.
Ryhmässä käytiin pyörähtämässä, mutta odotetusti ei sijoituksia.

Maailman kaunein kelpiepentu

Kauan odotettu maailman voittaja näyttely oli viikonloppuna. Kelpiet olivat vuorossa sunnuntaina ja me suunnattiin Riihimäen juna-asemalle sunnuntaiaamuna noin klo 6.30. Tiesin Messarissa olevan ruuhkaa jos menisi omalla autolla, joten katsoin parhaimmaksi ja helpommaksi vaihtoehdoksi hypätä junaan, jottei tarttis ajalla ruuhkassa ja jonottaa montaa tuntia.. Juna-asemalla katsoin taulusta raiteen miltä juna lähtee ja siinä ihmettelin miksi kyseisen junan perässä on nuoli ja 10.30. Enempää asiaan huomiota kiinnittämättä menin oikealle raiteelle odottamaan oikein vaunun kohdalle junaa, jonka piti lähteä klo 07.02. Hetken päästä kuulutettiin "junan arvioitu lähtöaika on noin 10.30". Eli juuri se juna jolla mein piti mennä oli ihan pikkuisen myöhässä... Hetken mietin että mitäs nyt tehdään ja samalla kirosin VR:n alimpaan helvettiin. Ensimmäisinä vaihtoehtoina pyöri mielessä joko odottaa sinne puoli yhteentoista tai lähteä omalla autolla kohti Helsinkiä. Kumpikaan vaihtoehdoista ei oikein miellyttänyt, joten päätin kokeilla vaihtoehto c:tä. Seuraava juna Helsinkiin lähti puoli kahdeksalta ja kysyin konnarilta päästäänkö tähän junaan, jottei myöhästytä näyttelystä ja vastaus oli onneksi myönteinen. Ja niin kummatkin kelpiet pääsivät sittenkin ihka ensimmäiselle junamatkalleen.
Myöhemmin sain kuulla, että se meidän alkuperäinen juna oli ollut lopulta yli 5 tuntia myöhässä verturi rikon takia. Että ihan hyvä ettei jääty sitä odottamaan.. ;)

Ruskeat otukset ottivat uuden matkustustavan heti omakseen ja varsinkin Kyra nukkui koko matkan aina Pasilaan asti. Keeta yritti aluksi päästä tekemään lähempää tuttavuutta muiden matkustajien kanssa, mutta rauhoittui lopulta myös nukkumaan.
Vastoin kaikkia ennakkoluulojani Messarissa oli yllättävän väljää ja rokotusten tarkastuksiin ei tarvinnut jonottaa ollenkaan. Koirat vein häkkiin kehän laidalle ja menin pienelle shoppailu kierrokselle. Pakollisia ostoksia oli Keetalle nahkainen panta ja näyttelyhihna sekä koirien papereille uusi kansio. Showlinkiltä löysin samallaisen kansion koirien papereille kuin millainen vanha oli. Hollolan Nahkapajalta Keeta sai uuden remmin sekä näyttelyihin että heräteostoksena myös normaaliin arkeen ja uuden samallaisen nahkapannan kuin millainen Kyralla on. Yllätys ei taida olla suuri, että kaikki ovat väriltään ruskeita ;)

Keeta oli ensimmäisenä vuorossa ja otin sen kehän reunalle ihmettelemään suurta maailmaa hetki ennen kehään menoa. Ei sitä paljoa tuntunut haittaavan ihmis/koira paljous, toisten kelpojen kanssa olisi kyllä ollut todella kiva painia :) Kehässä se meni oikein nätisti, esiintyi hienosti ja sai ROP-pentu palkinnon. Miun maailman kaunein kelpiepentuni <3 Ainakin noin niin kuin periaatteessa, varsinaisia voittaja titteleitä kun ei pennuille jaettu.

Ison maailman näyttelysäännöt erosivat hieman normaalista ja välillä olikin kehän laidalla ihan pihalla mitä kehässä nyt tapahtuu.. Mutta kaikesta huolimatta Maailman voittaja tittelit saatiin jaettua, onnea vain kaikille menestyneille! Kyra esiintyi hienosti, mutta tuomari ei tykännyt joten EH saatiin. Hieman petyin, mitään titteleitä en edes odottanut mutta ERI olisi ollut ihan kiva saada..
Kummankin koiran arvostelut ovat jossain paikassa x, joten kirjustan ne tänne joskus kun löydän ne ;)

Olin varannut paluumatkan vasta ilta yhdeksältä lähtevään junaan, mutta menimme asemalle jo kuuden aikoihin hengaileen. Vallattiin yksi penkkirivi kokonaan: tavarat toisessa päädyssä, minä keskellä ja Kyra nukkui penkin toisella puolella. Keeta huvitti itseään kyyläillen puluja ja välillä terrorisoiden Kyraa ;)
Katselin siinä seiskan aikaan tulevaa junaa ja tajusin sen menevän Riihimäelle. Ajatus aikaisemmasta kotiin pääsystä heräsi mieleen ja kysäisin jos päästäisiin ysiltä menevän junan lipulla tähän aikaisempaan. Ja sehän onnistui! Juna oli melko täynnä ja jouduttiinkin istumaan parin muun henkilön viereen. Pyydän vielä kerran näiltä henkilöiltä anteeksi hieman liian tuttavallisten koirieni käytöstä... Aluksi piti tosiaan yrittää päästä pussailemaan, hyppimään syliin jne.. Kaikeksi onneksi kelpot olivat vissiin kummatkin väsyneitä pitkästä päivästä, kun uni vei voiton. Kyra nukahti tyylikkäästi suoraan näiden vieraiden ihmisten jalkoihin ja Keeta meni nukkumaan puoliksi käytävälle ja puoliksi penkin alle.. Kotiin päästiin, kiitos sankan sumun, vasta puoli kahdentoista jälkeen. Ja maanantai aamuna piti olla jo kuudelta töissä.. Ei toki väsyttänyt yhtään, kun kello soi puoli viiden aikoihin.

Orivesi agi

Tänään suunnattiin Minin kanssa Orivedelle agilitykisoihin noin kahden kuukauden kisa- ja oikeastaan myös treenitauon jälkeen. Lapuan kisojen (1.6.) jälkeen Mini on käynyt kentällä ehkä kolme kertaa ja nekin kerrat viimeisten parin viikon aikana. Tuomarina oli Jari Helin ja kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata oli ohjelmassa.

Lämpötilan suhteen ei tämä päivä tuonut mitään yllätyksiä, joten varsin lämmin oli kisata.. Mini ei onneksi ole kovinkaan lämpöherkkä koira, joten sille ei tuottanut ongelmia juosta kuumuudessa täysiä. Nesteytyksestä piti pitää erityistä huolta varsinkin Minin kohdalla, koska se juo todella vähän vettä muuten.
Kelpiet olivat hengaamassa mukana ja voin ilokseni todeta kuinka ihanaa on tuon pennun kanssa olla agikentän vieressä :) Ei tarvitse pidellä kaksin käsin hihnasta kiinni ja kuunnella sitä ainaista haukkumista kun joku tekee agia... Tehtiin vähän toko juttuja ja näyttelyreeniä siinä radan vieressä ja penneli keskittyä todella hienosti <3 Kyran kanssa tokoilu (tai edes rennosti hengailu) kentän vieressä on täysin mahdotonta.. Kuka lie sen sellaiseksi on opettanut ;)

Kisapaikalla Mini mennä viipotti häntä pystyssä ja haukkui kaikki liikkuvat olennot. Asenne oli siis hyvä jo alusta asti, vaikka hieman jännitin miten käy kun ei tosiaan juuri mitään olla tehty pariin kuukauteen.

Ensimmäinen rata oli agilityrata. Mini oli ihan hyvissä fiiliksissä radalle mentäessä, mutta otti hieman itseensä kun asettelin sen oikeaan lähtöpaikkaan.. Lähti liikkeelle vähän tahmeasti, mutta jo neljännellä esteellä (putki) sai kunnon vauhdin. Rata oli profiililtaa oikein mukava ja luulinkin että tehtiin nolla mutta treenikaverit kertoivat tuomarin nostaneen kätensä ylös puomin alastulolla.. Tässä se nähdään, ettei olla hirveesti reenattu: koira ei muista miten niillä kontakteilla toimitaan. Olisi pitänyt vain itse tehdä pieni hidastus puomin alastulon paikkeilla, niin ei se olis sieltä sillain hypännyt alas. Viitonen oli siis tuloksena ja reilu 5 sekuntia alle ihanne ajan! Virheestä huolimatta jäi startista aivan älyttömän hyvät fiilikset ja koirallakin oli mukavaa.

Toiselle agiradalle lähdettiin myös hyvissä fiiliksissä ja alun suht haastavan putki/puomi erottelun jälkeen kaiken piti olla ihan helppoo. Olihan se niin kauan kunnes ohjaaja lopettaa ohjaamasta ja olettaa koiran menevän takaa kiertoon ihan tosta noin vaan. Mini hyppäsi siis yhden aidan väärin päin, mutta jatkettiin matkaa ihan hyvällä fiiliksellä muutama este kunnes.. Teen persjätön ennen aata, koira menee aalle ja seuraavaan putkeen, mutta tulee pihalle hieman outona ja kiertää keinun. No ei siinä mitään, ajattelin ja lähetin koiran seuraavalle esteelle (putki) mutta ei se mene sinnekkään. Juostiin suoraan maaliin ja Mini oli ihan normaali reipas itsensä, vaikkei mitään esteitä mennytkään siinä lopussa. Treenikaverit sitten hieman valaisevat mitä siellä miun persjätön aikana oikein tapahtui. Mini oli hypännyt aata ennen olleen hypyn, tullut päälleen alas ja mennyt kuperkeikalla itsensä ympäri, ravistellut vaan ja jatkanut matkaa. Ilmeisesti vasta putken jälkeen tajusi itsekin mitä oli tapahtunut ja paniikki iski siinä vaiheessa eikä kyennyt enää jatkamaan. Hylky oli siis tuloksena tältä radalta.

Hyppärille mentiin pitämään vaan hauskaa ja katsomaan ettei tuosta kuperkeikasta jäänyt mitään traumoja pikkukoiralle. Herkkänä koirana Mini muisti kuiteskin tuon äksidentin ja arpoi kahta ensimmäistä hyppyä hieman ja oli vähän varautuneen oloinen, mutta kolmas putki sai vauhdin päälle ja sitten mentiin tuhatta ja sataa eteenpäin :) Kepeillä pieni lipsahdus väärälle puolelle, mutta muuten loppu rata oli oikein loistavaa Miniä. Tuloksena viisi ratavirhettä ja muutama sekunti yliaikaa.

Erkkari 2014

Suomen bordercolliet & australiankelpiet ry järjesti rotujen erikoisnäyttelyn Helsingissä viime viikonloppuna. Päivä oli todella kuuma, olin jälleen jättänyt viilennystakin kotiin mutta onneksi siellä oli yksi myyntikoju joka myi juurikin Hurtan viilennystakkeja alle 20e! Olin ajattelut tilaavani sellaisen toisen eräästä nettikaupasta, mutta onneksi en ollut tilannut kun täältä sai sen verran halvemmalla.

Keeta aloitti pentuluokassa esiintyen hienosti ja sijoittuen pikkupennuissa toiseksi kera KP. Arvostelu on sen verran epäselvästi kirjoitettu, että sen kyllä suurinpiirtein ymmärtää, mutten sitä tähän lähde kirjoittamaan..

Kyra yllätti aivan täysin. Laatuarvostelussa se sai ERIn ja viisi muuta valioluokan narttua sai myös ERIn. Tuomarin pohtiessa luokkasijoituksia, ajattelin mielessäni omaa järjetystä ja siinä me oltaisiin oltu viimeisiä.. Mutta kuinkas kävikään: tuomari heitti meidät ensimmäiseksi ja näin ollen Kyra voitti monta hienoa valioluokan narttua! Eikä siinä vielä kaikki, parasta narttua valittaessa tuomari otti meidät myös jatkoon ja sijoitti lopulta kolmanneksi! Huisia! Lopullinen tulos: VAL ERI1 SA PN3

Tampereen pentunäyttelyt

Keetan näyttelyura alkoi viikonloppuna Tampereen pentunäyttelyissä. Siellä oli tosiaan sekä lauantaina että sunnuntaina näyttelyt pennuille.

Lauantaina kelpiet arvosteli Tarja Löfman ja kelpoja oli ilmoitettu vain yksi. Päivä oli todella kuuma ja ukkonenkin hieman kolisteli jossain kauampana, muttei onneksi tullut päälle eikä edes satanut. Tosin sade olisi voinut vähän virkistää.. 

Keetan arvostelu:
"Erinomaisen tyyppinen narttupentu. Ilmeikäs pää, jossa oikeat mittasuhteet. Kookkaat korvat. Hyvin kulmautunut. Aavistuksen toivoisin pituutta rintakehään. Liikkuu reippaalla askeleella. Kaunis väritys. Hyvä karvanlaatu. Mukava käytös."
--> PEK1 KP PN1 ROP-PENTU

Ryhmäkehässä käytiin pyörähtämässä, mutta kuten arvata saattaa lennettiin heti ensimmäisten joukossa pois.

Sunnuntaina kelpoja oli ilmoitettu kaksi ja tuomarina oli Lena Danker. Päivä oli vielä kuumempi mitä lauantai. Aurinko porotti aivan pilvettömältä taivaalta. Olin unohtanut Hurtan viilennystakin kotiin, joten kastelin Keetan ennen kehää. Aivan sama jos tuomari ei näe märän koiran "läpi" tässä kuumuudessa.. Keetan turkki kuivuu kyllä todella nopeasta ja kehään mennessä se oli jo aivan kuiva. Kepardi esiintyi todella hyvin kuumuudesta huolimatta ja arvostelu kuulostaa tältä:

"6kk ikäinen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvät pään linjat, oikea purenta. Rodunomaisesti kulmautunut. Hyvä runko, sopiva luusto. Liikkuu tasapainoisesti hyvällä askelpituudella. Miellyttävä luonne."
--> PEK1 KP PN1 ROP-PENTU

Hieman ärsytti, kun palkinnot olivat loppuneet kesken ja saatiin vain lahjakortti liikkeeseen jossa en ole koskaan käynyt ja enkä varmastikkaan tule koskaan käymään... Ryhmissä käytiin jälleen vain pyörähtämässä.

Katsoessani ensimmäisen kerran tuota ylhäällä olevaa kuvaa, en meinannut tajuta että siinä tosiaan on miun pieni pentuni. Se on jo niin ison koiran näköinen <3 Kuka on varastanut sen pienen pennun, joka meillä asusti?

Mittasin muuten Keetan tässä yksi päivä ja tulokseksi sain noin 43cm. Kyra ei ole enää 6kk jälkeen kasvanut korkeutta yhtään ja hieman toivoisin ettei Keetakaan kasva, jos vaikka saisi sen medi-luokkaan agissa.. Tai jos meinaa kasvaa, niin kasvaisi sitten ihan reilusti. Pikkumaksi ei ole mitenkään kiva juttu..

Leikkipäivä

Eilen käytiin kelpietyttöjen kanssa katsomassa pientä kelpievauvaa. Varsinkin Keeta leikitti pentue erittäin mielellään ja meno oli välillä melko vauhdikasta :D Kyra oli lähinnä sen näköinen että "jos mä en huomaa tota pikkuriiviötä niin sitä ei ole olemassa, eihän?!?".





Pieni vanhus kipeenä

Mun elämäni koira, se parhain kaikista on kipeä, erittäin kipeä. Tai olisi ilman vahvoja kipulääkkeitä.

 

Mersu oli tässä yksi päivä, kun tulin töistä kotiin aivan jäykkänä. Ei liikuttanut päätään mihinkään ja kaula/niska alue oli turvonnut tasaisesti kummaltakin puolelta. Kiljui kun sitä nosti, otti pantaa pois tai jos se hyppäsi jotain vasten ja siitä alas. Käveleminen oli hankalaa/jäykkää. Pikainen soitto Reviiriin (luojan kiitos sinne pääsee iltaisin!) ja aika saatiin reilun tunnin päähän.

Kunnollista diagnoosia ei saatu vaikka kaula röntgenkuvattiin ja otettiin verinäytteet. Kaularanka oli kuulemma ikäisekseen todella siisti ja veriarvot olivat ihan normaalit lukuunottamatta kohonnutta glukoosia (veren sokeri), mutta se on ihan normaalia stressitilanteessa.

Saatiin vahvat kipulääkkeet ja ehdoton liikkumiskielto neljäksi viikoksi eteenpäin. Toivotaan että tämä auttaa eikä mummelilla olisi mitään vakavampaa..

Mersun mielestä sillä on tällä hetkellä kaikki erittäin hyvin, se saa jäädä nukkumaan kun muut menee ulos, se saa ruuan nukkumapaikkansa viereen ja aina nostetaan paikkoihin mihin pitäisi hypätä..jne. Öisin sitä ketuttaa ehkä eniten häkissä olo, koska arvon rouva on tottunut nukkumaan sängyssä ;)

 

Pentu reenaa ja sairaslomailee

Pennun kanssa ollaan harjoiteltu kovasti tokoa, hieman agilityä sekä uimassakin ollaan muutaman kerran käyty.

Ilmoitin Keetan hyvin extempore Koirakoutsin tokon alkeiskurssille ja siellä ollaan nyt käyty kolme kertaa. Ihanaa kun joku suunnittelee mitä tehdään ja kertoo miten voisi lähteä edistymään. Yksin treenatessa tulee usein tehtyä asioita samalla tutulla kaavalla muuttamatta tehtävää koiran osaamis tason mukaan.
Vaikka kurssilla tehdään ihan perusjuttuja aivan tokon alkeista lähtien, ollaan saatu paljon uusia juttuja ja treenivinkkejä. Keeta keskittyy todella loistavasti, vaikka ollaan koko tunti periaatteessa tekemässä jotain ja viereisellä kentällä on toinen tokoryhmä. Kouluttajan neuvoessa muita ollaan Keetan kanssa harjoiteltu myös rauhoittumista ja ihan vain hengailua tekemättä mitään.

Keeta 5,5kk osaa (toko juttuja):
- hakea kontaktia sekä edessä että sivulla ollessaan
- pitää kontaktia hetken aikaa häiriön alla
- tulla sivulle vain pienellä käden taakse viennillä
- seurata askeleen-kaksi ilman imuuttamista (tosin katse laskee usein alas vaikka paikka säilyy)
- mennä kosketusalustalle ja olla siellä hetken aikaa
- maata ja istua paikoillaan hetken aikaa ilman palkkaa (en ole kokeillut kui kauan olisi ilman, vaan palkannut aina välillä ja kehunut koko ajan)
- tulla luokse joko pelkästään luoksetulosta palkaten tai sivulle kädellä auttaen
- mennä merkille muttei osaa vielä jäädä sinne (kosketusalustan voisi ottaa tähän varmaankin käyttöön)
- kantaa puu -ja metallikapulaa

Agilityä ollaan ihan vähän vain harjoiteltu, vaikka vannoinkin etten pennulla aloita agia ennenkuin se on kasvanut. En halua rikkoa sitä liian aikaisella agin harrastamisella, mutta hinku on kova päästä kentälle pennen kanssa. Vauhdit olen yrittänyt (kelpien kanssa välillä hieman mahdotonta..) pitää tarkoituksella mahdollisimman alhaisina ja välttänyt äkkinäisiä käännöksiä ja pysähdyksiä.
Agilityesteiden lisäksi ollaan muiden treenatessa harjoiteltu käyttäytymään kentän vieressä nätisti ilman turhan päiväistä riekkumista kentän suuntaan. Kyra on tässä tilanteessa aivan mahdoton: se haukkuu, vetää ja näkee vain ja ainoastaan sen koiran joka tekee agilityä HÄNEN esteillään. Joten tästä oppineena Keeta ei tule koskaan käyttäytymään näin, vaikka yritys on välillä kova lähteä vetämään varsinkin jos kentällä menee jokin vauhdikas (ja äänekäs) koira. Hitaampien koirien kanssa ei oikeastaan ongelmia ole, vaan pentu osaa hienosti hillitä itsensä ja tapittaa minua.

Keeta 5,5kk osaa (agility juttuja):
- odottaa nätisti riekkumatta omaa vuoroaan kentän vieressä (toisinaan itsehillintä pettää ja pienen kelpien tekisi mieli alkaa reikkumaan kentällä menevää koiraa kohti)
- mennä putkeen erikulmista, myös mutka/s-putket menee vaikkei niitä olla hirveesti otettu
- mennä aidan siivekkeiden välistä
- erilaisia ohjauskuvioita ilman esteitä ja muutamia aidan siivekkeiden/putkien kanssa
- hakeutua 2on2off kontaktiin sekä puomilla ja laatikon päällä
- mennä namikupille joka esteen/esteiden toisella puolella
- mennä renkaan läpi (rengas minun kädessäni ja aivan maassa kiinni)

Tässä muutama viikko sitten aurinkoisina päivinä käytiin pariin kertaan uimassa, ensimmäisellä kerralla ilman hihnaa ja toisella kerralla hihnan kanssa.. Keeta ei pelkää vettä kuten Kyra ja se ehtikin hieman säikäyttää ensimmäisellä uinti kerrallaan. Menin itse kahlaamaan polviin asti järveen ja kelpiet olivat vapaana. Keeta lähti samantein uimaan keskelle järveä, eikä kääntynyt vaikka huusin, taputin käsiä...jne.. Kääntyi vasta, kun menin itse uimaan sen perään, vaatteet päällä... Toisella uinti kerralla Keeta sai tosiaan olla hihnassa ihan varmuuden vuoksi. Se ui erittäin mielellään ja ei haittaa yhtään vaikka vesi lentää ja koko koira kastuu :)


Reilu viikko sitten sattui pieni ikävä haaveri, kun käytiin pikaisella lenkillä agikentän ympäri. Koirat juoksivat vapaana ja kun laitoin Keetan autoon huomasin sen tassusta tulevan verta. Sydän hyppäsi kurkkuun ja mielikuvitus lähti laukkaamaan ajatellen kaikkea kamalaa. Tarkempi tutkimus osoitti tassussa olevan haava. Mentiin kotiin, putsasin tassun kunnolla ja totesin haavan olevan onneksi vain pieni pinnallinen naarmu,vertakaan ei ollut tullut kuin ihan vähän. Laitoin tassuun kuiteskin siteen, jottei pääsisi nuolemaan haavaa. Ulkoilu tapahtui side ja muovipussi tassussa, sisällä tassu on ollut ilman sidettä. Keeta repi varsinkin yksin ollessaan itse siteen pois jos sen sille laittoi, mutta ei ihme kyllä nuollut haava. Haava onneksi parantui nopeasta eikä tulehtunut vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Tassun putsaaminen oli varsin helppoa: pikkukelpie tuli viereen odottamaan kun laitoin betadine liuoksen valmiiksi ja antoi nätisti putsata tassun <3 Joku toinen nimeltä mainitsematon kelpie olisi mennyt karkuun.. ;)

 

 

Tuulen suunta...

... auringon vai tähtien asento vai kenties jokin ihan muu on syy Minin käyttäytymiseen? Mini, tuo mystinen otus joka tänään tapetaan juuri tähän paikkaan ja huomenna se menee kuin euroopan omistaja häntä pystyssä iloisesti pyörien. Mä en aina oikein ymmärrä tuota pientä mustaa otusta, joka meillä asustaa..

Nokia agilitykisat. Kisat, jotka voisi pyyhkiä maailman kartalta. Kisat, joiden takia olin jälleen heittämässä pyyhettä kehään ja jättämässä Minin pois agilitykentiltä. Kisat, joiden takia tuli itku ja äärettömän huono fiilis.

Jo siitä hetkestä kun Minin tassut ensimmäisen kerran koskettivat Nokian maaperää, tiesin ettei tänään tule hyviä tuloksia. Mini oli erittäin pelokas, kulki häntä koipien välissä ja haukkui epäluuloisesti ihan vaan varmuuden vuoksi kaikki liikkuvat ja liikkumattomat ihmiset, koirat, autot..jne. ettei vaan mikään pääse yllättämään pientä chihuahuaa..
Se kyllä pyöri (todella hitaasti) ja peruutteli muutamia askelia, mutta häntä pysyi tiukasti jalkojen välissä ja kaikkea piti epäluuloisesti kyyläillä ja säikkyä. Namit ei oikein kelvanneet, tai siis söihän se kaiken mitä antoi mutta ei niin ahneesti kuin normaalisti.
Startattiin kahdella agilityradalla ja olisi ollut pieni pakko tehdä edes yhdeltä nolla jotta oltaisiin saatu SM kisoihin oikeuttavat nolla kasaan. Ensimmäisellä radalla oli pelottavia ratatyöntekijöitä ja tuomarikin meinasi syödä pikkumusta = piti jäädä haukkumaan. Vauhti olematonta, radan jälkeen halusi vain äkkiä syliin turvaan. Tuloksena nolla ratavirhettä ja miljoona sekuntia yliaikaa. Toisella radalla jälleen pelottavia ratatyöntekijöitä ja katsojia kentän laidalla. Ei pysty liikkumaan ravia lujempaa ja haukkuakin pitää välillä. Keinun jätin tarkoituksella välistä = hylky, koska Mini ei siitä muutenkaan tykkää eikä varmasti tuo mielentila olisi auttanut keinu kammoa yhtään..
Kotimatkalla päätin lopettaa Minin agilityt tähän paikkaan ja unohtaa kaikki haaveet koskien Miniä ja agilityä. Päätös sattuu ihan sikana, mutta en mä halua kisata koiran kanssa joka ei siitä tykkää..

Mietin vielä aamulla lähdetäänkö tänään Lapuan kisoihin. Päätin kuiteskin ihan vaan pennun takia käydä katsomassa erilaista paikkaa ja tällä kertaa päätös oli oikea myös Minin kannalta. Tuloslista puhukoot puolestaan:

Palkinnoksi saatiin ruusuke, luu (jonka Mersu söi) ja lelu (jonka Keeta omi itselleen)  :)

Tänään tuo pieni musta otus oli aivan toisenlainen: häntä pystyssä mentiin ja haukuttiin kyllä toiset koirat, mutta tällä kertaa hieman itsevarmemman koiran äänellä. Se teki normaaleja temppujaan ihan innoissaan ennen rataa ja radalla se oli ihan tulessa! Näiden kisojen tarkoitus oli mennä pitämään kisoihin hauskaa ja niin me tehtiinkin. Kolme rataa ja kolme yliaika nollaa (yliaikaa n.0,5-2sek). Eka rata tosin hyllytettiin ohjaajan kämmättyä lähtö, mutta nollalla päästiin rata loppuun ;)

Tämän päivän perusteella pohdinkin nyt lopettaakko Minin agilityura vai ei?? Kun tietäisi mikä laukaisee sen kaamean paniikki/pelko tilan, niin voisi mahdollisesti tehdä asiat niin että agility olisi aina yhtä mukavaa...

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Tänään vain ja ainoastaan kyyneleitä. Ei nollia, ei oikeutta osallistua agilityn SM kisoihin, pelkoa, haukkumista, hylkyjä... Siinä tiivistettynä mein kisareissu Nokialle tältä päivältä...

Mutta aloitetaan hieman paremmilla kuulumisilla. Oltiin torstaina Nummelassa agikisoissa Minin kanssa ja siellä miulla oli mukana reipas iloinen pikkumusta joka teki kaksi hienoa rataa. Hiiden haukkujen kisapaikka oli ihan sikaihana, ja jos se olisi edes hiukan lähempänä menisin ehdottomasti useamminkin sinne. Melkein kolmen tunnin ajomatka suuntaansa ei houkuttele hirvittävän usein.. ;)Siellä oli tilaa ja kisakenttä oli mukavasti suojassa, joten vieressä ei ollut juuri ratahenkilöitä ihmeellisempiä otuksia. Pikkumusta oli alusta asti tosiaan iloinen häntä pystyssä kulkeva itsevarma suuri chihuahua, joka pöyri ja peruutteli tuttuun tapaansa ennen rataa.

Ensimmäinen rata näytti tältä:

Kauempaa rata näytti aivan kamalalta, mutta rataantutustumisessa alkoi jo tuntua ihan kivalta. Ja koiran kanssa vielä kivemmalta, varsinkin kun Mini oli täysillä mukana jutun juonessa. Muutamissa kohdissa ei juuri tarvinnut saatella esteille vaan Minni irtoo hyvin ja varmasti esteille. Tuntui kuin oltaisiin menty todella lujaa, ja olinkin todella hyvissä fiiliksissä kun päästiin nollalla maaliin. Mutta tulosten katsominen latisti hieman tunnelmaa: melkein viisi sekuntia yliaikaa! No tarkemmin ajateltuna ei Mini mennyt ihan niin lujaa kuin normaalisti, se viimeinen vaihde jäi niin sanotusti käyttämättä. Olin kuiteskin tyytyväinen koiraan, joka teki innolla töitä eikä hiippaillut selkäänsä saaneen näköisenä pitkin kenttää kuten viime viikolla treeneissä...

Toinen rata:

Myös toiselle radalle lähdettiin iloisin ja reippain mielin tekemään puhdasta kivaa rataa. Se viimeinen vauhde jäi vieläkin käyttämättä ja ohjaajan mokan takia hyllytettiin esteellä nro 12. Ohjaaja ei osannut ohjata koiraa takaakiertoon vaan ohjasi koiran suoraan 11 esteeltä 12 väärälle puolelle... Muuten rata meni puhtaasti, mutta aika ei varmasti olisi taaskaan riittänyt joten ei hirveästi harmittanut vaikka hylkäys tulikin.

Keeta oli kisaturistina matkassa mukana ja käyttäytyi pitkät automatkat oikein loistavasti. Tulomatkalla kerran haukkui, koska oli pissahätä :) Annoin sille Miniltä jääneen broitsun sydänten keitin veden juotavaksi juuri ennenkuin lähdettiin ja se sitten kertoi haukkumalla koska pissittää. Pissitauon jälkeen painui takaisin nukkumaan ja heräsi kotipihassa. Se on hyvin tottunut jo tuohon autoiluun ja toivonkin että tuo rentous säilyy sillä myös siinä vaiheessa kun se pääsee "isojen koirien puolelle" = Kyran kanssa samaan tilaan. Kyran autokäytöshän ei ole mitenkään järin nättiä...
Kisapaikalla Keeta pääsi harjoittelemaan hieman pelkkää kentän laidalla hengailua, kontaktia, seuraamista.. Se on kyllä huippu hieno koira ja se hakee hyvin kontaktia muhun eikä sitä juurikaan kiinnosta ympäristössä tapahtuvat asiat. Toki pentumaiseen tapaan kaikki pitää katsoa ja ihmetellä, mutta muistaa hyvin pian kenen kanssa se olikaan matkassa :) Tämä ei toki päde kun vastaan tulee toinen kelpie.. ;) Kisapaikalla oli yksi toinen kelpie ja kun Keeta näki sen ei pennun katsetta meinannut saada irti tästä toisesta kelpparista sitten millään. Pientä roturasistisuutta ilmassa kenties :)

Nokian kisoista tulossa jossain vaiheessa postaus, nyt pitää mennä nukkumaan jotta aamusta pääsee ajoissa ylös ja Lapuan agikisoihin pitämään hauskaa koko rahan edestä....

Muutoksen tuulet

Eilen illalla sain inspiraation blogin ulkoasun muutokselle. Edellisen piti olla vain lyhytaikainen versio siihen asti kunnes saan tehtyä paremman.. No olihan se väliaikaisesti reilun vuoden blogissa...
Tämä uusikaan mikää parhain oo, mutta omasta mielestä ainakin hitusen paremman näköinen kuin vanha. Hieman on jäänyt bannerista muokattua alempi teksti ylemmän kanssa saman väriseksi, mutta menkööt nyt näin.



"Minäkö muka kiusaan tätä spanielia?! Ehei.. mä vaan kuiskaan sen korvaan salaisuuksia ;)

Tänään käytiin oman kylän möllitokossa testaamassa miten ison ruskean kanssa onnistuisi tällä kertaa tokoilu. Ja onnistuihan se! Tosin paikkamakuu meni nollille, kun Kyra hoksasi jonkin toooodella mielenkiintoisen hajun juuri siinä vieressä -> nousi ylös, haisteli kohtaa hetken kunnes muisti että hupsis nyt oli kyllä käsky päällä ja istahti paikoilleen loppu ajaksi. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun se tajus tehneensä väärin :)
Muuten pisteitä tuli kaikkea 7-10 välistä. Tarkalleen en muista mitä mistäkin (paperitkin on autossa), mutta yhteensä kuiteskin 150,5pistettä, kakkospalkinto ja 2.sija :)
Kysyin aina ennen jokaista liikettä Kyralta "Mennäänkö?" ja se vastaa haukkumalla. Tämä saa Kyran vireen pysymään yllä ja mielentilan kivassa tekemisessä. Toki virallisessa kokeessa haukkumista ei katsota hyvällä, mutta mulle riittää se että meillä on kivaa tokoilla.

Tarvittiin melkein 3kk aikaa, jotta nämä kaksi koiraa voivat olla näin lähellä toisiaan <3

Keeta on opiskellut peruskäskyjen lisäksi hieman toko juttuja sekä tutustunut muutaman kerran agilityn putki esteeseen. Se osaa:
- pyytää ulos tarpeilleen
- olla yön pissimättä, mutta työpäivän aikana tulee yhdet pissit sisälle
- olla yksin hiljaa jos on väsynyt (haukkuu muutaman minuutin jos ei ole väsynyt yksin jäädessään)
- tulla vierelle (avustettuna) ja seurata namikättä suht oikealla paikalla
- istua paikoillaan hetken aikaa
- tietää mitä naksaus tarkoittaa
- tulla käskystä luokse (jos korvat ovat päällä = ei ole mitään mielenkiintoisempaa tiedossa)
- peruuttaa (tarjosi tätä kerran itsenäisesti ja naksautin oikealla hetkellä niin siitä tuli temppu)
- mennä putkeen ilman apuohjaajaa
- rauhoittua jos meno käy turhan villiksi (toivon tämän taidon säilyvän tulevaisuutta ajatellen..)
- seisoa näyttelyasennossa
- kävellä yksin remmissä vetämättä
- toisten seurassa yrittää vetää (kiellettyä) --> pysähdyn aina kun vetää --> pentu tulee luokse ja saa namin

Jos sä pystyt kuvittelemaan, sä pystyt tekemään

Kolmen viikon agility tauolta suoraan kisakentälle??!! Hullua voisi, joku sanoa mutta meille se sopi paremmin kuin hyvin. Kokonaan tauolla ei tokikaan olla oltu, vaan kunnon lenkit ovat kuuluneet päivittäiseen rutiiniin eli voisi kait sanoa, että keskityimme lähinnä kunnon kohotukseen/ylläpitämiseen.

Tänään siis olimme Minin kanssa Lempäälässä agilitykisoissa ja siellä oli kolme starttia kolmosille. Tuomarina Henri Luomala. Alkuverkassa tuntui todella lupaavalta, kun Mini oli hieman paniikissa ja ei oikein olisi halunnut tehdä mitään. Haukkui kaiken liikkuvan ja kulki häntä koipien välissä. Ristiriitaisin mielin laitoin koiran autoon rataantutustumisen ajaksi.

Ensimmäisenä oli hyppäri. Rata oli oikein kiva, ei kovin haastava ja mielestäni kyseinen rata olisi voinut olla ihan kakkosluokkalaisillakin. Päästiin Minin kanssa valmistautumaan rauhalliseen paikkaan missä ei lähellä ollut muita koiria ja siellä pikkumusta syttyi. Se pyöri ja peruutteli ihan innoissaan ja oli muutenkin iloinen oma itsensä. Viivalle mentiin ilman remmiä ja pikkumusta piti saman huippu hyvän fiiliksen yllä aina lähdöstä maaliin saakka. Vauhti oli kohdillaan ja fiilis startin jälkeen aivan huipussaan. Mä niin tykkään tosta pikkumustasta <3 Vaikka välillä ottaakin asiat vähän turhan henkilökohtaisesti... Tuloksena radalta puhdas nolla ja kaksi sekuntia alle ihaneajan.

Toinen rata oli agilityrata ja mukana oli kaikki kontaktit. Tästä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta rata oli jälleen helpohko ja vauhdikas. Koiralla oli jälleen fiilis ja vauhti kohdillaan. Keinulta Mini hyppäsi ennen laskeutumista pois, joten siitä viitonen. Tämän jälkeen oma keskittyminen ei enää ollut paras mahdollinen ja ohjaus kärsi siitä. Mini tuli viimeisen aidan ohi, olisi pitänyt tehdä edelliselle esteelle vastakäännös, mutten sitä kuiteskaan tehnyt.. Korjasin, joten tuloksena 10 + jotain 5 sekuntia yliaikaa mikä meni vikan esteen uudelleen ohjaukseen. Tuloksesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen tähän rataan.

Ennen viimeistä rataa eräs cairnterrieri hyökkäsi yllättein Minin päälle, ihan ystävällisesti tuli tekemään tuttavuutta (vähän vaudikkaasti vain), mutta pikkumustan mielestä se vähintään yritti tappaa pikkuchihun... Jos olisi ollut aikaa, olisin vienyt sen hetkeksi autoon rauhoittumaan mutta meitä ennen oli vain muutama koirakko joten oli pakko mennä valmistautumaan. Mini oli ihan paniikissa ja se vain kyyläili mahdollisisa päälle käyviä koiria. Teki kyllä tempujaan (=pyöri ja peruutteli), mutta hidastetusti, häntä tiukasti koipien välissä.. Viivalle mentäessä paniikki hieman laantui, mutta vauhti ei ollut muutaman ensimmäisen esteen aikana paras mahdollinen. Keppien (3 este) jälkeiseen putkeen se sinkosi tuttuun tapaansa täysi ja loppu rata menikin vauhdikkaasti. Ohjaaja jäi yhdessä kohdassa hieman seisomaan paikoileen eikä ohjannut, mistä johtui se että Minin tie seuraavalle esteelle hieman venyi turhan pitkäksi. Radan tuloksena oli nolla ratavirhettä mutta 1,02 sekuntia yliaikaa....... Ei varmasti tarvitse erikseen kertoa kuinka paljon tuo ohjaajan ohjaamattomuus jäi vaivaamaan..

Tämä päivä tarkoittaa sitä, että nyt olisi hyppynollat kasassa SM kisoja ajatellen.. Enää puuttuu kolme nollaa ja ne tosiaan pitäisi saada agilityradoilta. Tavoitteena olisi saada nollat kasaan, mutta vielä en ole varma ilmoitanko Minin sm kisoihin vaikka tarvittavat nollat saataisiin.

Kuvatonta ja uusi harrastus

Tänään kävin vartavasten kameran kanssa lenkillä ja otin koirista noin 900 kuvaa. Ajattelin, että nyt on blogiin hetkeksi aikaa täytettä kuvien muidossa, sain jopa tuosta ikiliikkujasta yllättävän hyviä kuvia. Tulin kotiin, liitin kameran koneeseen ja se ei toimi! Pikainen käynti Canonin nettisivuilla kertoi sen mitä vähän jo epäilin.
Vanha tietokoneeni hajosi noin viikko sitten, niinpä ostin uuden. Tämän käyttöjärjestelmä on Windows 8 ja tietenkin uusi kone ja vanha kamera eivät ymmärrä toisiaan. Ärsyttävää!!!
Kuvattomia postauksia on siis luvassa, tai ainakin kuvien laatu huononee. Puhelin onneksi toimii tämän härvelin kanssa...

Tämän viikon keskiviikkona saatiin meille uusi harrastus. Käytiin kaverin luona kyläilemässä ja jotenkin tuli puhetta jäljestyksestä. Sain kattavan tietopaketin niin teoriassa kuin käytännössäkin jäljestyksen aloittamisesta. Kaveri teki Keetalle lyhyen jäljen pellolle ja Keke jäljesti sen erittäin hienosti. Se käyttää hyvin nenäänsä ja keskittyi ympärillä kuuluvista äänistä huolimatta hienosti.  Mun upea tuleva jälkikoira <3
Keeta oli päivän päätteeksi hyvin väsytetty. Se jäljesti elämänsä ensimmäisen jäljen ja juoksi/leikki kelpipojan kanssa vajaa nelisen tuntia. Kiitos vain Sari kivasta illasta ja neuvoista :)

Perjantaina jatkettiin kummankin kelpien kanssa namiruudulla ja tänään tein pellolle kummallekin lyhyet jäljet. Voi vitsit miten upeita jäljestäjiä kummatkin ovat!

Uusia juttuja

Keeta on harjoitellut viime päivinä ahkerasti kädestä syömistä, käden seuraamista ja (näyttely) seisomista. Sekä hieman kontaktia, istumista ja tietenkin opetellut omaa nimeään. Ahneena pikkupentuna nämä asiat ovat helppoja opettaa ja sen keskittymiskyky on huikeen hyvä noinkin pieneksi pennuksi. Olen nyt antanut sille aina suurimmanosan jokaisesta päivänateriasta kädestä tehden jotain pieniä harjoitteita samalla.
Pentu syö tällä hetkellä Acanaa, mutta tulee siirtymään ProBoosteriin kunhan tuo pussi loppuu (jos kyseinen ruokamerkki sille sopii).

Keetan kanssa käytiin eilen katsomassa sen elämän ehkä yhtä tärkeintä paikkaa kodin jälkeen. Nimittäin treenikenttää. Kentän aitojen sisäpuolelle ei toki menty, mutta siinä hiekkamontulla koirat saivat hetken aikaa juosta ja ihmetellä maailmaa. Hyvin rohkeasti pentu tutustui uuteen paikkaan ja mennä viipotti siellä kuin vanha tekijä.
Tänään käytiin samaisella kentällä ja kaveri tuli sinne kahden shelttipojan kanssa pikaisesti pyörähtään. Hieman pikkukelpiä jännitti isot karvaiset pojat, mutta hetken päästä meni reippaasti lauman mukana.

Mini ei siedä pentua yhtään. Suorastaan pelkää sitä ja menee aina karkuun jos penne tulee lähelle. Mini viettääkin aikaa mahdollisimman paljon joko mun sylissä, sohvalla (mieluusti selkänojalla) tai keittiössä portin takana pennun ulottumattomissa. Mini ei halua edes tehdä mun kanssa yhtään mitään, ei ota nameja kädestä, se ei pyöri tai peruuttele. Se vaan on ja murjottaa. Pelkää vissiin pentubakteereja ;) Ulkona ei voi tehdä pissiä jos pentu on mukana, koska hurja kelpiepiraija voi vaikka hyökätä niskaan kiinni juuri sillä hetkellä. Mini ei käyttäydy pentua kohtaan millään tavalla aggressiivisesti, se vain juoksee karkuun ja murahtaa jos se tulee liian lähelle. Ja tästä hippa leikistähän Keeta oikein innostuu...
Kaikesta tästä voidaan vetää johtopäätös, että meillä vietetään agitaukoa Minin kanssa hetken aikaa...
Kyran mielestä pentu on ihan ok. Ei kylläkään leiki sen kanssa, muttei toisaalta vihaa/pelkääkään sitä. Paitsi silloin, kun pentu päättää iskeä naskalihampaansa Kyran häntään.. Silloin pentu saa kyllä kuulla onko tehnyt oikein vai väärin ;) Mersu käyttäytyy pentua kohtaan hyvin kylmänviileästi. Sille on ihan sama vaikka pentu on olemassa, kunhan se muistaa käyttäytyä vanhan rouvan tahtojen mukaisesti. Mielestäni on ihan ok, että aikuinen koira huomauttaa pennulle murahtamalla ja tarvittaessa nappaamalla jos se tekee jotain epäsopivaa.

Ehkäpä tämä yhteiselo alkaa jossain vaiheessa toimimaan ja Minin ja Keetan välinen suhde paranee ajan kanssa. Pentu onneksi vanhenee ja viisastuu päivä päivältä yhä enemmän ja ehkäpä chihuahua pian huomaa pikkupiraijan kasvaneen samallaiseksi koiraksi kuin sen paras kaveri Kyra on.

♥ Keeta ♥

Tänään oli varmasti yksi tämän vuoden parhaimmista päivistä. Nimittäin haaveista tuli vihdoin totta, kun hain pienen kelpityttösen kotiin. Nimeltään tämä suklaanruskea otus on Yacatis Happy-Daydream eli ihan tuttujen kesken Keeta.

Keeta tuli minulle sijoitukseen Yacatis kennelistä ja saakin siis toivottavasti tulevaisuudessa pentuja. Kiitos Mia erittäin paljon tästä ihanasta pikkuriiviöstä :)

"Isosiskon" vieressä on turvallista nukkua ♥

Kuukausi on taas vierähtänyt ilman päivityksiä.. No, eipä oikein ole ollut mitään bloggaamisen arvoista tapahtumaakaan tässä kuukauden aikana...

Perjantaisin on ollut Minin agilitytreenit Kana-areenalla. Keinu on ollut tehotreenissä ja se alkaa pikku hiljaa tuottamaan tulosta. Viime kuussa seuramme järjesti kouluttajien koulutus luennon ja sieltä sain hyvän vinkin keinun opettamiseen ja aloitinkin Minin kanssa keinun opetuksen näillä opeilla periaatteessa ihan alusta.
Minihän siis pelkää keinua ihan hirveesti, hiippailee päähän ja toisinaan hyppää pois keskenkaiken koska pelottaa. Nyt aloitettiin opettelemaan keinua tarjoamalla sillain että koira saa itse paukuttaa keinun päätä maahan. Ideana on, että koira toteuttaa itse äänen ja ei siten pelkää sitä. Ollaan Minin kanssa vähän sovellettu tätä ja tehty erilaisia "höntsäily" treeniä keinulla ja tällä hetkellä tosiaan vaikuttaa lupaavalta.

Kyra on tokoillut/ralleillut ahkerasti ja vitsit kun tämän menon saisi vietyä sinne koekentälle... Se on niiiin loistava ja ihanan reipas tekemään töitä. Kilpailuhenkisenä ihmisenä haluaisin mennä kokeeseen, mutta jotenkin tiedän/pelkään sen jälleen päättyvän samoihin fiiliksiin kuin ennen...

Tällaiset pikakuulumiset tähän väliin. Ja loppuun voin vain todeta: haaveet voi toteutuu, kun kakkuun puhaltaa täysii ♥♥♥♥

Kymmenen vuotta

(C) Pähkinä - Mersu kuvassa oikean puoleinen

♥ Hyvää kymmenvuotis syntymäpäivää Mersu ♥

Pitkät minuutit

Tämä aamu alkoi samalla tavalla kuin mikä tahansa päivä. Tultiin lenkiltä kotiin ja tuttuun tapaan päästin Kyran ja Minin vapaaksi tuossa meidän takapihalla olevalla hyvin pienellä metsäkaistaleella. Tultiin rivitalon nurkille missä asutaan, Kyra juoksi jo edellä kotiovelle ja Mini oli lähellä puskassa nuuhkimassa jotain. Oli tarkoitus mennä sisälle, kun kuulin Minin kiljaisun jostain vähän kauempaa. Mini oli noin 10m päässä ihan kävelytien reunassa (metsäkaistaleen toisella puolella), kiljui ja pyöri hetken ympyrää ja lähti juoksemaan kävelytietä pitkin kohti keskustaa. Se vain juoksi häntä koipien välissä ja kiljui sellaista paniikki kiljuntaa samalla, eikä kuullut kun sitä kutsuin.

Siitä alkoi elämäni pisin kakskyt minuuttinen.

Laitoin äkkiä Kyralle pannan ja lähdettiin perään, mutta kun päästiin kävelytielle ei chihusta näkynyt enää jälkeäkään. Huutelin ja etsin hetken aikaa, samalla miettien kaiken maailman kauhuskenaarioita mm. auton alle jäämisestä... Mietin myös millaisen katoamisilmoituksen siitä teen, jos en sitä löydä.
Ei näkynyt eikä kuulunut Ministä yhtään mitään, joten päätin mennä kotiin ja miettiä siellä mitä tehdään. Päästiin läheisen kaupan nurkille kun Kyra alkoi nuuhkia maata. Ihan hassusta kohtaa, keskeltä kävelytietä. Kysyin siltä "missä Mini on? Etsi Mini!" Ja mitä tekee kelpie: aivan kuin suoraan jäljestyksen käsikirjasta nenä maahan ja menoksi! Kyra meni nenä maassa koko ajan kaupan nurkilta meidän rivitalon etupihan kautta oman kodin ovelle ja mikä siellä olikaan portailla odottamassa? Musta pieni otus, joka tärisi aivan kauttaaltaan ja tuli vastaan juuri sen näköisenä että olisi tehnyt jotain toooodella pahaa. Minä palkkasin sekä etsijän että etsittävän (sekä myös mummelin joka oli juossut urheasti mein perässä koko matkan) oikein kunnon herkuilla <3
En tiedä vahvistinko Minin osalta sen käytöstä vai mitä tein, mutta siinä tilanteessa en oikein muutakaan osannut tehdä. Aina tähän asti pysyin itse yllättävän rauhallisena, mutta samantein kun sain pikkumustan takaisin syliini alkoi kädet täristä ja iski pieni paniikinpoikanen siitä mitä olisi voinut tapahtua.

En tiedä mitä tapahtui tai mitä Mini säikähti kun sillain lähti karkuun. Enkä edes tajua sitä missä vaiheessa Mini sinne kävelytien reunaan asti oli ehtinyt, koska muutama sekunti sitten se oli ihan minun takanani nuuhkimassa jotain. En löytänyt koirasta mitään jälkiä tai aristavaa kohtaa, mikä viittaisi siihen että olisi satuttanut itsensä. Oletan vain sen säikähtäneen jotain, koska se on ollut koko päivän hyvin pelokas ja säpsynyt jokaista rasahdusta. Jos olisi kesä voisin veikata käärmettä, mutta tähän aikaan vuodesta ei onneksi käärmeitä ole.
Ja koira, joka ei ole koskaan jäljestänyt yhtään mitään osaa tosta noin vain lähteä jäljen perään, jäljestää noin vajaa 200m ja löytää vielä kohteen. Vai oliko kyseessä sittenkin vahinko? Mielestäni se on kuiteskin melko huima suoritus näin aloittelijalta, vai mitä sanoo jäljestyksestä enemmän tietävät? Itse en lajista mitään tiedä, mutta Kyran työskentelyä oli kyllä ilo katsella ja vielä iloisempaa oli päästä kotiin.

Se tunne kun katsoo omaa koiraansa juoksemassa tuhatta ja sataa karkuun ilman vastausta luoksetulo huutoihin, on jotain aivan käsittämättömän kamalaa. En ikinä, ikinä olisi kuvitellut itse joutuvani tilanteeseen, jossa minun koirani karkaa niin etten saa sitä kutsumalla takaisin. Toivottavasti näitä tilanteita ei enää koskaan tule omalle kohdalle.