Nokia agilitykisat. Kisat, jotka voisi pyyhkiä maailman kartalta. Kisat, joiden takia olin jälleen heittämässä pyyhettä kehään ja jättämässä Minin pois agilitykentiltä. Kisat, joiden takia tuli itku ja äärettömän huono fiilis.
Jo siitä hetkestä kun Minin tassut ensimmäisen kerran koskettivat Nokian maaperää, tiesin ettei tänään tule hyviä tuloksia. Mini oli erittäin pelokas, kulki häntä koipien välissä ja haukkui epäluuloisesti ihan vaan varmuuden vuoksi kaikki liikkuvat ja liikkumattomat ihmiset, koirat, autot..jne. ettei vaan mikään pääse yllättämään pientä chihuahuaa..
Se kyllä pyöri (todella hitaasti) ja peruutteli muutamia askelia, mutta häntä pysyi tiukasti jalkojen välissä ja kaikkea piti epäluuloisesti kyyläillä ja säikkyä. Namit ei oikein kelvanneet, tai siis söihän se kaiken mitä antoi mutta ei niin ahneesti kuin normaalisti.
Startattiin kahdella agilityradalla ja olisi ollut pieni pakko tehdä edes yhdeltä nolla jotta oltaisiin saatu SM kisoihin oikeuttavat nolla kasaan. Ensimmäisellä radalla oli pelottavia ratatyöntekijöitä ja tuomarikin meinasi syödä pikkumusta = piti jäädä haukkumaan. Vauhti olematonta, radan jälkeen halusi vain äkkiä syliin turvaan. Tuloksena nolla ratavirhettä ja miljoona sekuntia yliaikaa. Toisella radalla jälleen pelottavia ratatyöntekijöitä ja katsojia kentän laidalla. Ei pysty liikkumaan ravia lujempaa ja haukkuakin pitää välillä. Keinun jätin tarkoituksella välistä = hylky, koska Mini ei siitä muutenkaan tykkää eikä varmasti tuo mielentila olisi auttanut keinu kammoa yhtään..
Kotimatkalla päätin lopettaa Minin agilityt tähän paikkaan ja unohtaa kaikki haaveet koskien Miniä ja agilityä. Päätös sattuu ihan sikana, mutta en mä halua kisata koiran kanssa joka ei siitä tykkää..
Mietin vielä aamulla lähdetäänkö tänään Lapuan kisoihin. Päätin kuiteskin ihan vaan pennun takia käydä katsomassa erilaista paikkaa ja tällä kertaa päätös oli oikea myös Minin kannalta. Tuloslista puhukoot puolestaan:
Tänään tuo pieni musta otus oli aivan toisenlainen: häntä pystyssä mentiin ja haukuttiin kyllä toiset koirat, mutta tällä kertaa hieman itsevarmemman koiran äänellä. Se teki normaaleja temppujaan ihan innoissaan ennen rataa ja radalla se oli ihan tulessa! Näiden kisojen tarkoitus oli mennä pitämään kisoihin hauskaa ja niin me tehtiinkin. Kolme rataa ja kolme yliaika nollaa (yliaikaa n.0,5-2sek). Eka rata tosin hyllytettiin ohjaajan kämmättyä lähtö, mutta nollalla päästiin rata loppuun ;)
Tämän päivän perusteella pohdinkin nyt lopettaakko Minin agilityura vai ei?? Kun tietäisi mikä laukaisee sen kaamean paniikki/pelko tilan, niin voisi mahdollisesti tehdä asiat niin että agility olisi aina yhtä mukavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti