Verta, hikeä ja kyyneleitä

Tänään vain ja ainoastaan kyyneleitä. Ei nollia, ei oikeutta osallistua agilityn SM kisoihin, pelkoa, haukkumista, hylkyjä... Siinä tiivistettynä mein kisareissu Nokialle tältä päivältä...

Mutta aloitetaan hieman paremmilla kuulumisilla. Oltiin torstaina Nummelassa agikisoissa Minin kanssa ja siellä miulla oli mukana reipas iloinen pikkumusta joka teki kaksi hienoa rataa. Hiiden haukkujen kisapaikka oli ihan sikaihana, ja jos se olisi edes hiukan lähempänä menisin ehdottomasti useamminkin sinne. Melkein kolmen tunnin ajomatka suuntaansa ei houkuttele hirvittävän usein.. ;)Siellä oli tilaa ja kisakenttä oli mukavasti suojassa, joten vieressä ei ollut juuri ratahenkilöitä ihmeellisempiä otuksia. Pikkumusta oli alusta asti tosiaan iloinen häntä pystyssä kulkeva itsevarma suuri chihuahua, joka pöyri ja peruutteli tuttuun tapaansa ennen rataa.

Ensimmäinen rata näytti tältä:

Kauempaa rata näytti aivan kamalalta, mutta rataantutustumisessa alkoi jo tuntua ihan kivalta. Ja koiran kanssa vielä kivemmalta, varsinkin kun Mini oli täysillä mukana jutun juonessa. Muutamissa kohdissa ei juuri tarvinnut saatella esteille vaan Minni irtoo hyvin ja varmasti esteille. Tuntui kuin oltaisiin menty todella lujaa, ja olinkin todella hyvissä fiiliksissä kun päästiin nollalla maaliin. Mutta tulosten katsominen latisti hieman tunnelmaa: melkein viisi sekuntia yliaikaa! No tarkemmin ajateltuna ei Mini mennyt ihan niin lujaa kuin normaalisti, se viimeinen vaihde jäi niin sanotusti käyttämättä. Olin kuiteskin tyytyväinen koiraan, joka teki innolla töitä eikä hiippaillut selkäänsä saaneen näköisenä pitkin kenttää kuten viime viikolla treeneissä...

Toinen rata:

Myös toiselle radalle lähdettiin iloisin ja reippain mielin tekemään puhdasta kivaa rataa. Se viimeinen vauhde jäi vieläkin käyttämättä ja ohjaajan mokan takia hyllytettiin esteellä nro 12. Ohjaaja ei osannut ohjata koiraa takaakiertoon vaan ohjasi koiran suoraan 11 esteeltä 12 väärälle puolelle... Muuten rata meni puhtaasti, mutta aika ei varmasti olisi taaskaan riittänyt joten ei hirveästi harmittanut vaikka hylkäys tulikin.

Keeta oli kisaturistina matkassa mukana ja käyttäytyi pitkät automatkat oikein loistavasti. Tulomatkalla kerran haukkui, koska oli pissahätä :) Annoin sille Miniltä jääneen broitsun sydänten keitin veden juotavaksi juuri ennenkuin lähdettiin ja se sitten kertoi haukkumalla koska pissittää. Pissitauon jälkeen painui takaisin nukkumaan ja heräsi kotipihassa. Se on hyvin tottunut jo tuohon autoiluun ja toivonkin että tuo rentous säilyy sillä myös siinä vaiheessa kun se pääsee "isojen koirien puolelle" = Kyran kanssa samaan tilaan. Kyran autokäytöshän ei ole mitenkään järin nättiä...
Kisapaikalla Keeta pääsi harjoittelemaan hieman pelkkää kentän laidalla hengailua, kontaktia, seuraamista.. Se on kyllä huippu hieno koira ja se hakee hyvin kontaktia muhun eikä sitä juurikaan kiinnosta ympäristössä tapahtuvat asiat. Toki pentumaiseen tapaan kaikki pitää katsoa ja ihmetellä, mutta muistaa hyvin pian kenen kanssa se olikaan matkassa :) Tämä ei toki päde kun vastaan tulee toinen kelpie.. ;) Kisapaikalla oli yksi toinen kelpie ja kun Keeta näki sen ei pennun katsetta meinannut saada irti tästä toisesta kelpparista sitten millään. Pientä roturasistisuutta ilmassa kenties :)

Nokian kisoista tulossa jossain vaiheessa postaus, nyt pitää mennä nukkumaan jotta aamusta pääsee ajoissa ylös ja Lapuan agikisoihin pitämään hauskaa koko rahan edestä....