Joulu oli ja meni

Joulu tuli jotenkin ihan puskista tänä vuonna. En osannut yhtään varautua ja teinkin viime hetken lahja ostokset netistä viikko ennen aattoa, ja jännitin ehtivätkö perille ajoissa.. Ehtiväthän ne, ja paketointi onnistui juuri viime hetkillä ennen joulun viettopaikkaan lähtöä.

Kyran, ja ehkä myös kaikkien meillä käyvien ihmisten, mielestä paras joululahja ikinä oli Hear Doggy ultraääni vinkulelu. Kelpie kun tykkää juosta lelu suussa ympäri taloa ja vinkuttaa samalla niin lujaa kuin lelu vaan vinkuu. Meillä on ollut aikaisemminkin samallainen lelu, mutta eräs nimeltä mainitsematon pikkupiraija on sen suolistanut käyttökelvottomaksi. Tosin se vanha ei varmaan edes kunnolla enää vingu, niin kovassa käytössä kyseinen lelu on ollut.
Jos koira osaisi hymyillä, olisi Kyra varmasti hymyillyt kun paketista paljastui tuo uusi lelu. Se paketti tosin oli M&M:n paketti, jonka olin hetki sitten hakenut postista.. Älkää kertoko koiralle ettei lelua tuonutkaan joulupukki ;) Edes lappuja en kerennyt ottaa pois kun jo mentiin ympäriinsä vinguttaen.
Aikoinaan kun ensimmäisen ultraäänilelun ostin, en meinannut uskoa sen tehoon. Ajattelin sen vain olevan rahastusta muka vinkuvalla lelulla, mutta nyt se on kait jo pakko uskoa että se todella vinkuu koiran mielestä! Kyra ei oikein välitä vinkumattomista leluista, leikkii niillä kyllä, mutta ei samalla tavalla kuin vinkuvilla.

Pikkuipanat saivat yhteiseksi lahjaksi uuden pedin. Saavat ihan keskenään kinastella kumpi siinä saa nukkua ;) Mahtuvat siihen kyllä kummatkin yhtäaikaa, mutta se pääseekö siihen kummatkin riippuu ihan siitä kumpi pedille on mennyt ensiksi. Mini antaa Mersun tulla viereensä, mutta Mersu ei halua kenenkään tulevan hänen viereensä...

Oma joululahjani minulta minulle kotiutuu toivottavasti jossain vaiheessa ensi vuotta <3

Hukattu joulufiilis?

Jouluaattoon on enää muutama hassu päivä, mutta oma joulufiilis on hukkunut jonnekin. En tiedä johtuuko lumen puutteesta vai mistä, mutta ei kuiteskaan tunnu yhtään joululta. Tosin en ole muutenkaan mikään jouluihminen, kaiken sen turhan hössöttämisen ja kodin joka nurkan puunaamisen ehtii tehdä kyllä muulloinkin.

Joulussa parasta on viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa. Ärsyttävintä, mutta silti ihan hauskaa on keksiä mitä antaa lahjaksi kenellekin. Tänä vuonna olin laiska ja tilasin suurimman osan lahjoista netin kautta. Ja ne pitäisi jonkun käydä vielä paketoimassa ennen huomista aamua..

Hieman on erilainen keli ulkona kuin viime vuonna samaan aikaan. Viime vuonna otin koirista ulkona
joulukorttikuvia ja pakkasta oli reipas 20 astetta ja lunta paaaaljon enemmän. Tänä päivänä oli tarkoitus ottaa koirista hieno ryhmäkuva ulkona, mutta vesisateeseen en viitsinyt mennä. Eikä kuvista olisi tullut mitenkään nättejä, kun koirat olisivat olleet juuri sen näköisiä että ne melkein rakastaa vesisadetta... Tyydyttiin sitten sisäkuviin, kuvaustaustaksi punainen fleecepeitto, koirat nätisti istumaan tonttupipo päässä ja kuvaamaan. Helppoa eikä totta? Not, otin noin 200 kuvaa ja vain pari oli ihan siedettäviä. Ajatus oli ottaa ensi vain Ministä yksin söpö kuva tonttupipo päässä, mutta tulos oli lähinnä tälläinen:

Tai tämä:

Mersu odotti hienosti korvat pystyssä ja häntä vipattaen kädessäni olevaa namia (millä siis yritin Miniä rohkaista näyttämään korvansa tai istumaan edes jotenkin siedettävästi paikoillaan). Mutta mitä tapahtuu kun pyysin Mersun Minin paikalle:

 

 Ei korvia, ei korvia... Ja ilme just sellanen että voitko painua johonkin muualle sen kamerasi kanssa. No, pipo pois ja houkuttelin kummatkin chihut namin avulla hyville paikoille ja tämän ainoan hyvän  kuvan myötä toivotamme:

Myöhästyneet synttärionnittelut

Minillä oli kaksi päivää sitten nelivuotissynttärit ♥ Miten aika voikaan mennä näin hurjaa vauhtia? Vasta hetki sittenhän haettiin hyvin pieni pentu kotiin.

Hyvin paljon onnea Mini, ja anteeksi että unohdin synttäripäiväsi ♥

 

JANKKin kisat 16.11

Eilen JANKKin kisoissa oli kolme starttia ja me tehtiin jotain mitä en olisi heti uskonut. Jankkin halli on melko pieni, tilaa ei oikein ollut sisällä tehdä muuta kuin odottaa omaa vuoroaan. Ajattelin ettei Mini tule koskaan tekemään tuolla mitään, kun on niin ahdasta ja ihmisiä ja koiria on sisällä ihan tarpeeksi. Alussa näyttikin todella lupaavalta, kun mentiin ekan kerran halliin. Mini meni tuttuun tapaansa aivan lukkoon, ei tehnyt mitään halus vaan syliin jne.. Hengailtiin hetki hallissa, mutta Mini ei rentoutunut ollenkaan, se oli ihan paniikissa. Tässä vaiheessa ajatus kotiin lähtemisestä ei ollut kaukana, mutta päätin kuiteskin mennä kokeilemaan. Koira autoon ja rataantutustumiseen.

RATA 1

Rata ei ollut kovinkaan haastava, ja mikä hauskinta huomasin vasta oman suorituksen jälkeen ettei siinä ollut keppejä ollenkaan. Haastavuus tuli ehkä hämyesteistä ja putki-kontakti erottelusta. Varsinkin Aan alla oleva putki tuntui houkuttelevan monia, kun piti mennä Aalle. 

Ulkona oli lämmittely esteinä putki, Aa ja kaksi aitaa, niillä sain Mini vähän rennommaksi ja siellä se pyöri ja peruutteli normaaliin tapaansa iloisena omana itsenään. Startattiin jo kahdeksantena, mutta odotin pihalla niin kauan kunnes meidät kuulutettiin valmistautumaan. Otin koiran syliin ja mentiin halliin. Päästiin sellaisen kopin taakse mihin ei näkynyt tai ollut muita koiria/ihmisiä. Siellä Mini oli aluksi että "apua, ei täällä voi mitään tehdä", mutta hetki ennen meidän vuoroa se rentoutui ja alkoi jälleen leikkiä meidän peruutus ja pyörimis leikkejä. Välillä toki kyyläili ympäristöään, mutta ei ollut enää paniikissa.

Jo ensimmäisestä hypystä huomasin kuinka pikkumustakiituri pisti turbovaihteen päälle ja ampaisi täysiä eteenpäin. Se on niin ihana, kun se tekee niin tarkasti, niin tosissaan ja niin täydellisesti <3 Matkan varrelle mahtui muutama "oho, ei tätä näin pitänyt ohjata" kohtaa, mutta silti nollalla maaliin ja alle ihanne ajan. Sijoitus 9/36.

 RATA 2

Toinen ratakaan ei ollut mikään hirvittävän haastava. Alussa piti kuutos hypylle asti miettiä mikä ohjaus valinta olisi paras mahdollinen, tai lähinnä miltä puolelta ohjata, mutta muuten piti olla ihan simppeli. 

Odotettiin jälleen ulkona ja kun meidän vuoro oli valmistautua, mentiin samaisen kopin taakse piiloon. Mini oli vähän varautunut, mutta kykeni kuiteskin tekemään temppuja. Ja taas ensimmäisen hypyn jälkeen mukaani lähti sellainen tykki, ettei oo tosikaan. Ei se ole koskaan kisoissa lähtenyt noin vauhdilla jo ensimmäiseen hyppyy, usein se syttyy vasta jossain radan puoli välissä. Tuo alku hässäkkä meni oikein mallikkaasta, ei ehkä ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta ei virheitä ja sehän on kait pääasia ;) Pituuden jälkeen ohjaus vähän valahti ja Mini meinas pongata 19 hypyn, mutta sain sen onneksi ihan hienovaraisesti pyydettyä tulemaan takaisin. Tuosta pienestä ylipitkästä kaarroksesta huolimatta nolla ratavirhettä ja alle ihanneajan! Sijoitus 12/38.

RATA 3

Kolmas rata oli hyppäri ja ensimmäisenä ajatuksena oli, ettei tuosta tulla koskaan selviämään virheettä maaliin asti. Ensimmäinen suuri kysymysmerkki oli 4 hypyltä 5 putkeen, miten siitä selvitä ilman ettei koira hyppää kuutos hyppyä? Se kuutoshyppy oli meinaan hyvin lähellä.. Toinen kysymysmerkki oli aina 12 hypyltä 16 putkeen asti. Kummalta puolelta, miten?? Nämä kohda olivat mysteeri aina siihen asti kun päästiin viivalle. Tosiaan vasta pillin vihellyksen jälkeen päätin miten nämä kyseiset kohdat yritän ohjata. 

Toistettiin jälleen sama kaava ennen radalle menoa, ja Mini oli ihan liekeissä kun mentiin viivalle. Vähän jännitti kuinka käy, kun sihteerit, ratahenkilöt yms.. olivat juuri siinä koiran takana, meneekö paniikkiin vai ei? Ei todellakaan mennyt, vaan odotti (=hiippaillen) lupaa sännätä radalle <3

Ensimmäinen kysymysmerkki kohta suoritettiin vähän huonosta ohjauksesta huolimatta puhtaasti. 14 esteelle asti menin ihan suunnitelmien mukaan, mutta sitten sain jostain hyvä idean: tähän kohtaanhan sopii loistavasti sylkkäri (14-15 väliin)! Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut valssi (ohjasin hyppy"suoran" keppien puolelta). Todennäköisesti ohjausvalinnastani johtuen olin auttamattomasti myöhässä ohjaamaan 16 putkeen ja koira ehti kiertää, onneksi kiertää eikä hypätä, pituuden.

Tämä rata ei ollut mikään ohjauksellisesti kaunista katsottavaa: kalastelua, myöhässä olevaa ohjausta... Kaikesta huolimatta räpiköitiin puhtaasti maaliin, mutta 1,35 sekuntia yliaikaa. Ei kyllä harmittanut yhtään tuo yliaika, olin vain onnellinen iloisesta koirasta <3 Sijoitus 6/30.

Näistä kisoista jäi hyvä mieli sekä koiralle että ohjaajalle. Kiitos tuon kopin hallin sisällä, ilman sitä ei radoista olisi todennäköisesti tullut yhtään mitään.. Seuraavaksi suunnataan Lempäälään, Jyväskylään ja/tai Seinajoelle, ja toivotaan että chihu muistaa tämän fiiliksen.

Hoitokoira ja viimeistely reeniä

Viikko sitten perjantaina Kapo, Kyran isi, tuli meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Kapo on aivan huippu hieno koira <3

Tänään oli viimeiset treenit ennen huomisia kisoja. Jännittää ihan hirveesti, hyvällä tavalla, mennä pitkästä aikaa kisaamaan. Parin kuukauden kisatauko on ehkä tehnyt ihan hyvää, tai sitten ei... Mini oli tänään ainakin ihan selällään jalat taivasta kohden kun piti mennä radalle. Sitä pelotti/jännitti uudet ihmiset kentän laidalla, että ihan hyvillä fiiliksillä mennään kisaamaan.... No, ei niillä tuloksilla niin väliä ole, kunhan pidetään vain hauskaa.

Kapo (Bestseller Da Capo) & Kyra (Yacatis Alkira-Queeny)

Kyra pääsi tänään myös hallille tekemään tokoa. Keepie oli ihan täpinöissään, kuten voi kuvitella kun toinen pääsi pitkästä aikaa agihalliin.
Tehtiin pikku pätkät seuraamista ja muutaman kerran jäävät sekä luoksetulo. Kyllä keepi tiesi mitä piti tehdä, mutta paikka oli vähän sinnepäin. Ei ihan pysty keskittyyn, kun kaverit kiitää samaan aikaan agiradalla.

Syy hiljaisuuteen

Melkein kuukausi sitten pakattiin osa tavaroista ja paettiin kylppäriremontin tieltä äitini luokse asumaan. Alkuperäinen 80-luvun raitatapetti sai kyytiä uusien laattojen tieltä. Nyt remontti on valmis, tavarat saatu takaisin paikoilleen ja palattu takaisin normaalielämään. 

Taattua kännykkäkamera laatua..

Harmaata ja ruskeaa <3 Mä tykkään niiiin paljon. Voisin ihailla sitä vaikka kui paljon :)

Viime viikolla alkoi hallitreenit agilityn osalta Längelmäellä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että nyt on aika aktivoitua ja aloittaa treenaus loppu vuoden kisoihin. Olen parit kisat pikkumustalle katsonut vielä tälle vuodella ja toisiin olen sen jo ilmoittanut.

Koulutuksia

Tänä kesänä olen käynyt useamman eri kouluttajan pitämässä koulutuksessa Minin ja Kyran kanssa lajeina agility ja rally-toko. Täytyy kyllä todeta että kouluttajien tasossa ja taidoissa kouluttaa on melkoisesti eroja. Se että vaikka olisi kuinka hyvä ja tunnettu tyyppi ei tee automaattisesti hyvää kouluttajaa, jos ei vaan osaa antaa rakentavaa palautetta kaiken tasoisille koirakoille.

Minin kanssa ollaan oltu Julia Kärnän (3kertaa), Santtu Stenbergin ja Juha Oreniuksen agilitykoulutuksissa.
Jos maksaa reilu neljäkymppiä huippukouluttajan huippukoulutuksesta ja saa palautteeksi "sehän meni ihan hyvin, jatka samalla tavalla niin hyvin menee", niin tulee lievästi pettynyt fiilis. Lienee varmasti sanomattakin selvää ketä noista kolmesta tuolla tarkoitan.. Odotin ehkä vähän turhan paljon huippukouluttajan treeneiltä ja sain käteen vain sen minkä jo tiesin.
Mini on kyllä hyvin estevarma ja teknisesti osaava koira, sen kanssa treenit on lähinnä pilkun viilaamista ja ohjaajan opettamista.
Näiltä kahdelta muulta olen saanut huimasti uutta tietoa omaan ohjaukseen, radanlukutaitoon... jne.
Saatiin jopa yksi kouluttaja sanattomaksi Minin upeiden kontaktien ansiosta :) Kehui Minin tekniikkaa kontakteilla erittäin hyväksi. Sillä on ajatus vain ja ainoastaan alas, ei vilkuile mua vaan juoksee täysillä alas. Ihan huippua kuulla kuinka hienosti on onnistunut kouluttamaan tuon pikkumustan <3 Kun vaan saisi sen saman fiiliksen kisoihin....

Kyran kanssa oltiin lokakuun alussa tutustumassa rally-tokon ihmeelliseen maailmaan. Kouluttajana oli Koirakoutsin Krista Karhu. Saatiin huima tietopläjäys lajista ja varmasti tullaan jatkamaan rallyn harrastamista.  Toko ei ehkä ole meidän laji, mutta rally tosiaan vaikutti kivalta. Vaikka rallyssä saa olla tarkkana ettei tule virheitä, ei se silti niin pilkuntarkkaa ole kuin toko.  Kelpiekin oli oikein täpinöissään kun oli jotain erikoista tekemistä.
Kouluttaja osasi myös asiansa ja antoi hyvin palautetta.
Ei me silti tokoa unohdeta, olen sen verran kilpailuhenkinen että kyllä me se tk1 ainakin haetaan :) Oma jännitys pitää vaan saada pois jotta päästään näyttämään mitä oikeasti osataan.

Jälleen kuvaton pikapostaus puhelimella, syy ehkä selviää vielä tällä viikolla ;)

Tokokoe Ylöjärvi 29.9

Noin kuukausi sitten katsoin, että Ylöjärvellä pidetään tokokokeet syyskuun lopulla. Sinne oli ulkopuolisten ilmoittautuminen alkanut jo pari päivää sitten mutta laitoin ihan extempore menemään ilmon jos vaikka olisikin vapaata. Ja olihan siellä. Siitä alkoi verta, hikeä ja kyyneleitä vaatinut tehokas harjoittelujakso tokon osalta.
Heinäkuu oltiin pidetty treenivapaata ja keskitytty ihan muihin juttuihin kuin toko. Jostain se tokokipinä kuiteskin syttyi uudestaan ja lokakuun aikana aloitettiin jälleen pilkunviilaaminen. Kyralla oli tauko tehnyt ilmeisen hyvää; virtaa löytyi ainakin nääääääin paljon!
Vaihdoin palkkaustyylin kaukopalkkaukseen. Ruokakuppi maahan ja kelpie töihin. Aluksi se ei voinutpystynythalunnut keskittyä yhtään mihinkään muuhun kuin siihen ruokakuppiin, mutta pienenpienen pakotteen jälkeen homma alkoi kuiteskin pelittämään ja kelpi tajusi jutun juonen: ensin työ sitten ruokaa. Sillä on ihan uskomaton motivaatio kun ruokakuppi odottaa syöjäänsä!

Rakensin kaiken periaatteessa uudestaan tuon kaukopalkkauksen (+naksun) avulla. Jaoin ruuan 2-3 eri kuppiin, joten harjoitukset olivat hyvin lyhyitä, mutta tehokkaita. Aluksi piti harjoitella ihan perusjuttuja: suora perusasento, maahanmeno/seisomis käskyjen jälkeen ei liikuta jne.. Kelpille oli siis aluksi hyvin magneettinen vetovoima ruokakupille päin ja kääntyi todella vikkelästi nokka kohti kuppia.

Kun liikkeet alkoivat onnistua yksikseen aloin liittää niitä toisiinsa. Toisinaan kaikki onnistui (omasta mielestäni) täydellisesti, toisinaan taas kaikki meni ihan penkin alle. Toisinaan kadutti kokeeseen ilmoittautuminen, toisinaan taas olin innoissani menossa näyttämään mein taitoja.

Tänään lähdettiin pitämään vain hauskaa, tuloksesta välittämättä.

Luoksepäästävyys - 10 Kyra pysyi hyvin paikoillaan ja antoi tuomarin katsoa hampaat liikkumatta.
Paikalla makaaminen - 9,5 WAU! Puoli pistettä lähti lopun vinosta perusasennosta. Vieressä oleva sakemanni piippasi ja ryömi välillä eteenpäin mutta kelpie pysyi jättehyvin paikoillaan.
Seuraaminen kytkettynä - 9 Jätätti lopussa vähän ja viimeinen perusasento hieman vino. Muutenki miun makuun hieman hidasta, eikä Kyra ollut ihan täysillä mukana..
Seuraaminen taluttimetta - 7,5 Jätätti, haahuili, hidasteli....
Maahanmeno - 0 Jäi seisomaan. En tosin ole ihan sata varma sanoinko sille maahan vai seis...
Luoksetulo - 7 Tuli tasaisella ravilla koko matkan täydelliseen perusasentoon.
Seisominen - 9 Liikkui muutaman askeleen seis käskyn jälkeen.
Estehyppy - 0 Lähti vasta toisella käskyllä, pysähtyi esteen eteen (ei siis hypännyt vaan pysähtyi enne estettä) ja katsoi mua "nii mitä mun pitikään tehdä?" ilmeellä.. Uusi käsky, mutta hyppäsi vasta kun liikuin itse eteenpäin.
Kokonaisvaikutus - 7 Tuomarin (ja myös omasta mielestäni) koira tarvitsisi lisää räväkkyyttä ja vauhtia liikkeisiin.

132,5pistettä ja 3.palkinto, joka muuten on tismalleen sama piste määrä kuin mein ensimmäisessä tokokokeessa! Pisteet vain jakaantuivat viimeksi hieman erilailla. Tällä kertaa onnistui ne kohdat mitkä viimeksi meni nollille ja epäonnistui ne mitkä viimeksi oli parhaimpia.

En tiedä ottaako Kyra mun jännityksestä painetta tai jotain kun tekee niiiin hitaasti liikkeet kokeessa. Yrittääkö se rauhoitella mua hitaalla käytöksellään? Näin mie ainakin ajattelen, kun kokeessa Kyra oli tosiaan sellainen perässä vedettävä tapaus. Tehtiin kaikki valmistelut ruokakupista lähtien samalla tavalla kuin treeneissä mutta silti Kyraa ei oikein se palkkakuppi kiinnostanut.
Kokeen jälkeen otettiin vähän seuraamista ja maahan meno ja Kyra oli loistava! Ei jätättänyt, vaan oli hyvässä kontaktissa ja odotti lupaa pääsyä palkkakupille.

Ei me vieläkään näytetty mitä me oikeesti osataan, mutta ehkä vielä joskus saadaan homma toimimaan myös kokeessa :)

Derbyestekisat 8.9.13

Muutama viikko sitten olleiden agilitykisojen postaus odottaa julkaisuaan, en vaan ole saanut kirjoitettua sitä valmiiksi... Ehkä sitten joskus :)
Tällä kertaa postauksen aiheena ovat hevoset. Ruoveden Ratsastajat järjestivät RTT:lla derbyestekisat tänään ja jotenkin minä päädyin sinne kameran kanssa katsomaan. Oi vitsi, että oli mageita ratsukoita! Itsekin haluaisin niiiin paljon takaisin hevosen selkään, siitä on ihan liian kauan kun viimeksi olen hevostellut. Ei vain aika oikein tunnut riittävän koiriin sekä hevosiin...
Mutta palatakseni aiheeseen derbykisat, niin tässä on noin 500 kuvasta muutama erittäin hyvä laatuinen ;)

Juostaan tokoo

Kyralla alkoi noin viikko sitten juoksut ja suurin piirtein samoihin aikoihin mun toko innostus nousi uuteen loistoon. Ollaan tokoiltu hävettävän vähän viimeisen parin kuukauden aikana, jotain pientä toki ollaan tehty mutta lähinnä muutaman kerran pieniä pätkiä seuraamista. Mutta nyt ollaan oikeasti aloitettu ihan ahkera tokoilu. Katsotaan kuinka pitkälle tällä kertaa innostusta riittää ;)

Tauko on tehnyt erittäin hyvää sekä ohjaajalle että varsinkin koiralle: se on ihan liekeissä! Teen vain lyhyitä treenejä superpalkalla, jotta saan pidettyä sillä tuon innon tokoilussa. Olen ollut tämän viikon lomalla ja se onkin tarkoittanut tehotoko viikkoa. Kyra on saanut tehdä aamu -ja iltaruokansa eteen kunnolla töitä. Motivaatio on ainakin ruoka-aikaan kohdillaan, ei sitä kahta kertaa tarvitse pyytää tekemään jotain. Tosin Kyran keskittyminen on välillä vähän muualla ja perusasennot on usein vinoja jne.. mutta osaa myös itse korjata mikäli naksua ei kuulu.

Olen tosiaan käytänyt naksua, koska sen kanssa saa palkattua juuri oikealla hetkellä. Ruokakupin ollessa maassa Kyra ei keskity siis pätkääkään siihen mitä on tekemässä, vaan sen ajatukset ovat lähes koko ajan kupilla. Varsinkin alku viikko meni ihan säätämiseksi ja pelkkien perusjuttujen tekemiseen, mutta nyt on keepie vihdoin huomannut työn kannattava mikäli sinne kupille haluaa päästä. Ollaan kyllä ennenkin iltaruuan kanssa tätä temppuilua/tokoilua harrastettu, tauko on vain ollut ehkä vähän liikaa ruskealle otukselle...


Ollaanko me tehty mitään jos ei olla kerta treenattu? Ollaan tehty kaikkea muuta kivaa :) Juostu metsässä, leikitty kavereiden kanssa, uitu, agiliidetty (myös Kyra on päässyt tekemään vähän agia), nautittu Suomen ihanasta kesästä...jne.

Minun on pitänyt kysellä kavereilta voitaisko pitää jonkinlainen ryhmä paikkamakuu tuokio joskus, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tänään hoksasin: omistan kolme koiraa! Miksi en laita niitä riviin ja paikkamakuuseen?? No, ehkä se on vähän eri asia harjoitella tuntemattomien koirien kanssa, mutta tänään saatiin oikein hyvä paikkamakuu treeni aikaiseksi. Oli meinaan kelpille erihyvä häiriötreeni olla kahden hulttiochihun välissä, jotka ei todellakaan osaa olla kahta sekuntia kauempaa paikoillaan...

Tassun jäljet

Tassun jäljet ikuistettuna syd... eikun betoniin <3

Näin voi käydä mikäli informaatio rappusten uusimisesta ei välity asukkaalle asti. Kuulin kyllä että jotain ne siellä ulkona tekee, mutta en käynyt katsomassa.. Kyra ehti livahtaa ulos ennen kuin muistin tarkistaa mitä ulkona oli tapahtunut.

Ruokinnasta

Onko raakaruokinnalla ja BARFfilla jotain eroa? Kuvittelin ettei ole, mutta netin ihmeellisestä maailmasta löytää kaikkea uutta ja jännää tietoa.

Tässä lainaus katiska.infon sivuilta:

• "raakaruokinta merkitsee lihapohjaista ruokintaa, jossa pääraaka-aineet ovat raakoja ja perustuvat lihaan ja muuhun eläinperäiseen, eikä pääpaino ole luilla
• barf on ns. bllinghurstilaista barffia, joka perustuu 60-80 prosenttisesti lihaisiin luihin, ja kypsentäminen on vielä suurempi synti kuin viljojen käyttö (joka aiheuttaa kuolemansynnin, koska susi ei syö viljaa ja vilja on kypsennettävä)
• prey model on alkujaan ollut barffiakin tiukemmin määritelty ruokintatapa, mutta on alkanut merkitä barffin muunnosta, jossa luumäärä on tipautettu maltillisemmaksi – usein puhutaan 20% määrästä kokonaisannoksessa
• puuroruokinnassa pääpaino viljoista tehdyssä puurossa, johon on lisätty lihaa
• 50/50-tyyli on tapa, jossa annetaan yhtä aikaa kuivamuonaa ja (useimmiten) raakaa lihaa"

Kyran ja Mersun ruokinta on näistä lähimpänä raakaruokintaan. Ne syövät n.30-40% lihaisia luita, n. 50-60% lihaa, kalaa ja sisäelimiä ja n. 5-10% kasviksia. Kalaa (lähinnä lohta) saavat kerran viikossa. Lihaisia luita kahtena tai kolmena päivänä viikossa ja muuten vaihtelevasti broilerin, naudan, sian, kalkkunan ja poron jauhelihoja. Eniten kolmea ensimmäistä, tosin tällä hetkellä nauta on kiellettyjen listalla. Sisäelimiä (lähinnä naudan mahaa, maksaa, kieltä ja sydäntä) lisäilen lihojen joukkoon muutaman kerran viikossa. Kasvissosetta heitän kuppiin kahtena-kolmena päivänä viikossa silloin kun muistan.
Valmiita aterioita (mm. murre mixit) meillä ei syödä enää juuri ollenkaan. Keväällä kun siirryttiin kokonaan raa'alle syötin aluksi lähinnä aterioita, mutta kun kuulin ettei ateriat ole parasta mahdollista ruokaa koko ajan syötettynä, jätettiin ateriat pois. Jos mennään pidemmäksi aikaa kyläilemään johonkin niin silloin valmiit ateriat ovat ihan jees.

Mini syö edelleen suurimman osan nappulaa ja vähän raakaa jauhelihaa missä ei ole luuta. Luita pikkumusta ei vaan voi syödä...

Pikkumusta harjoittelee luupitoisen lihan syömistä nappuloiden ohessa, tosin tälläkin kertaa tuo pikkuinen nökäre jäi syömättä, samaten jäi nuo nappulat lihan päällä/viereltä...

Koirat ovat syöneet tätä ruokavaliota nyt noin neljä kuukautta ja Kyrassa huomaa totaalisen muutoksen! Paino sillä ei kuiteskaan ole muuttunut yhtään mihinkään; edelleen vaaka näyttää noin 14,5kg.

Kyra keväällä ennen raakaruokaa:

Kyra nyt vajaa kuukausi sitten:

Agipitsi 2013

Olisi hirvittävästi postausideoita, mutta ei aikaa niiden kirjoittamiseen.. Tämä on yksi harvoista viikonlopuista kun olen kotona kummatkin päivät, joten nyt on vähän aikaa olla koneella. Viikolla kaikki vapaa-aika menee joko ohjattuja agitreeniä vetäen tai omien koirien kanssa touhutessa. Kotiakin pitäisi jossain vaiheessa kait siivota, ehkä sitten huomenna ;)

Palataan jälleen pari viikkoa taaksepäin ja kerrataan pikaisesti kuulumiset Rauman agilitykisoista.
Lauantain ensimmäinen startti oli vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä, joten matkaan ei tarvinnut lähteä hirvittävän aikaisin. Onneksi näin, sillä matkaan kului aikaa melkein kolme tuntia. Hullua, voisi joku sanoa mutta mie tykkään :) En niinkään siitä ajamisesta vaan siitä fiiliksestä siellä kisoissa <3 Ei sitä voi oikein sanoilla kuvailla, mutta varmasti jokainen joka on käynyt jossain kisoissa/näyttelyissä tietää mitä tarkoitan.

Koirien ruuat: Minille ProBooster nappulaa ja Kyralle nauta-poro kuivalihaa

A kisan tuloksena HYL. Mini kulki erittäin hyvin ja innoissaan, ohjaaja ei vaan muistanut rataa oikein.
B kisan tuloksena 31,35 josta aikavirhettä 11.35 sekuntia ja 20 ratavirhettä. Virheet koostuivat 2x kielto ja puomin ja Aan alastulon kontakteista. Kielloista toinen ei mielestäni ollut kieltoa nähnytkään, eikä kummatkaan kontaktien alastulot olleet virheitä. Aalta pikkumusta ei ole koskaan hyppinyt alas liian aikaisin eikä sitä nytkään tehnyt ja puomilta näin sen ottavan kontaktin, tosin tuli vähän vinossa alas ja tuomari oli mun takana (kuten myös Aalla), joten olisiko tuomari varmuuden vuoksi nostanut käpälänsä pystyyn.. Hauskaa meillä kuiteskin oli ja se näkyi kuulemma katsomoon asti :)
C kisan tuloksena 3,99 yliaikaa. Nolla ratavirhettä siis.

Yö vietettiin meidän ihan omassa "asuntoautossa" ja voin kertoa että oli ensimmäinen ja viimeinen yö auton takapenkillä...

D kisan tuloksena HYL. Koira karkasi putkeen.
E kisan tuloksena HYL. Koira karkasi jälleen putkeen.
F kisan tuloksena HYL. En osannut päättää miten ohjaan alun hyppykuvion, joten sähelsin jotain kaikkien niiden mahdollisten ohjauskuvioiden sekoituksen ja eihän siitä mitään tullut... Minillä oli kuumasta viikonlopusta ja jo viidestä startista huolimatta vauhtia, kunhan liikkeelle pääsi, ja innoissaan juoksi hylyn jälkeen puhtaan radan.

Agility tykki lepää ratojen välissä <3

Koko viikonlopun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, oli siis pirun kuuma. Olin varannut mukaan 5l vettä ja sehän olisi loppunut ihan kesken ellei kisapaikalla olisi ollut vesipistettä missä sai koirat kasteltua kunnolla. Kyra (joka oli turistina mukana) ja Mini oppivat välttämään jo muutaman kerran jälkeen tuota paikkaa. Jarrut päälle jo hyvissä ajoin tai kaasu päälle juuri ennen vesipistettä.

Uitettu chihuahua hienon viilennysloimensa kanssa..

 Hyvin chihu jaksoi juosta kaikki kuusi starttia, vaikka vähän etukäteen aavistelin kuinka käy, ei tosiaan edes kuumuus vaikuttanut yhtään. Hieman ihmisten ja koirien paljous jännitti pikkumustaa ja radalle mentiin surkean ja pelokkaan chihun kanssa. En tiedä miten sille saisi tuon lähtötilanteen yhtä mukavaksi kuin mitä sillä on radalla. Yksin treenatessa se lähtee kuin tykki jo ensimmäiseltä esteeltä, mutta jos kentällä on muita ei chihu vaan uskalla heti näyttää todellisia taitojaan. Minä haluan kisata, mutta haluaako mun koira kisata? Siinä kysymys mitä olen pohtinut hetken aikaa. Oppiiko se koskaan luottamaan lähtötilanteeseen niin paljon ettei enää pelkää jos ympärillä on paljon ihmisiä/koiria? Pitäisikö pitää kisataukoa ja opetella kotikentällä tuttujen ihmisten/koirien kanssa vai kisata ja siinä samalla opetelle lähtötilanteen hauskuutta?

5-vuotias

Onnea 5-vuotaalle Kyralle <3

Kuulumisia

Palataan pari viikkoa taaksepäin ja kerrataan miten ruskea otus selvisi masuvaivoistaan.

Se oli torstain ja perjantain vaisu, epänormaalin rauhallinen. Se ei hyppinyt, pomppinut eikä säntäillyt sinnetännetonne koko aikaa. Ei edes tullut herättämään minua aamuisin kellon soitettua. Se kun yleensä hyppää sänkyyn samantein kuullessaan kellon herättävän, tulee nuolemaan naamaa ja makaamaan ihan kylkeen kiinni. Näinä kahtena aamuna Kyra tyytyi vain vähän heiluttamaan häntäänsä (nukkui lattialla). Toisinaan tämä ärsyttää (varsinkin kellon soidessa puoli viiden aikaan aamuyöstä) mutta lauantaiaamuna kun kello soi ja sänkyyn hyppäsi erittäin iloinen ruskea otus, joka antoi hyvän huomenen pusut, eikä muuten ärsyttänyt sitten yhtään <3

Ruokahalu Kyralla normalisoitui jo torstaiaamuksi. Se sai useita kertoja päivässä pieniä annoksia riisiä ja kanaa, mikä oli keepien mielestä erittäin tylsää kun ruokaa olisi pitänyt tarjota paaaljon enemmän.
Ripulilla se oli vielä perjantaina, mutta ei ihan niin kiire ollut kuin keskiviikkona eikä niin usein tarvinnut käydä. Ulkona ei vetänyt remmissä ollenkaan, käveli juuri niin kuin sitä olen kovasti yrittänyt opettaa :) Tätä nätisti hihnassa -käytöstä kesti tosin vain lauantaihin asti.
Lauantaina kelpie tosiaan oli jo melkolailla oma itsensä ja sunnuntaina tuli hyppyloikatkin kuvioihin mukaan. Viikonloppu mentiin vielä kokonaan toipilaan ruualla ja maanantaina aloin pikku hiljaa lisäämään normaalia ruokaa sekaan. Viikko sitten keskiviikkona käytiin kontrollitarkastuksessa Reviirissä ja kaikki oli juuri niinkuin pitää. Eläinlääkäri totesi "onko tämä se sama koira mikä kävi täällä viikko sitten" kun mentiin vastaanottohuoneeseen. Kyra kun olisi vähän halunnut pussailla ja hyppiä ell vasten.. :)

En tiedä sittenkään oliko tämä mahapöpö ruuasta johtuvaa vaan oliko kyseessä jonkinlainen tarttuva tauti. Tietooni on tullut neljä koiraa joilla suurinpiirtein samaan aikaan samanlaisia oireita. Vai oliko ihan sattumaa että kaikilla neljällä meni maha sekaisin melkein samaan aikaan.. Mene ja tiedä, meillä ei ainakaan tarttunut chihuihin, onneksi.

Mini pääsi viime lauantaina koirahieroja Nina Oikarisen hierottavaksi ja se osasi jopa käyttäytyä! Alkuun jännitti, mutta kun laitoin chihun makaamaan, se rauhoittui siihen ja välillä pisti jopa silmiä kiinni. Ninaa tosin piti tarkkailla aina välillä ja jos kuului yllättäviä ääniä oli chihu valmiina syöksymään karkuun.. Minillä oli selkä lähinnä lanteen alueelta jumissa mitä osasin odottaakin koska Minni usein peitsaa jopa reippaassa kävelyvauhdissa. Täytyy nyt oikein ahkerasti venytellä sitä.
Minin kanssa mennään tulevana viikonloppuna Raumalla agiliitämään pitkästä aikaa. Luvassa kaksi päivää agilityä, kuusi starttia ja yö vietetään jossain :) Se toivottavasti selvinnee tässä lähipäivinä.. Tai vietetään yö meidän omassa "asuntoautossa".

Tiedättekö miten käy kun kelpiellä on todella kuume?

Kelpie menee tietenkin vilvoittelemaan mutalätäkköön. Ei se ole koskaan ennen mennyt makaamaan mihinkään märkään ja nyt oikein kyljelleen. Tosin kelpie ei tainnut heti hoksata että siitä on oikeasti märkää kun hyppäsi äkkiä lätäköstä eikä mennyt enää lähellekkään.
Oltiin tänään treenaamassa Minin kanssa agia ja Kyra teki vähän tokojuttuja sekä muutaman kerran putkea. Treenien päätteeksi mentiin kiipeilemään läheiselle jyrkähkölle mäelle ja tuo ruskea otus sai siellä hepulit ja veti ihan täysiä ylös alas mäen rinnettä. Kuumahan siinä tuli ja kun palattiin autolle löysi kelpie mutalätäkön johon pisti tyynesti kyljelleen. Ajattelin sen vain kävelevän yli ja siksi päästin sen sinne. Käytiin sitten uimassa ennenkuin mentiin kotia...

Karhunpoika sairastaa

Miun ruskea nallekarhuni on kipeä :( Ei maistu vesi, saati sitten ruoka. Tuijottaa vain yhteen kohtaan eikä oikein tiedä menisikö maate vai ei.

Mistä kaikki alkoi? Mitä on tapahtunut?

Viime yönä Kyra halusi ulos noin viisi kertaa ennen kellon soittoa (eli klo 4.44...). Sillä oli maha aivan sekaisin. Vaikka ripaska lensi ihan huolella oli Kyra silti iloinen oma itsensä. Ruokaakin olisi halunnut, mutten antanut koska yleensä tällainen menee ohi päivän tai parin paastolla. Se oli ollut myös maanantaina vähän kuralla, muttei noin paljoa ja tässä välissä jätökset ovat olleet kiinteitä.. Maanantaina mahan oli todennäköisesti sekoittanut sunnuntaina syöty raaka lohi mitä koirat saivat ensimmäisen kerran. Johtuiko tämän päiväinen myös tuosta lohesta vai jostain muusta, sitä en tiedä.
Töihin oli kuitenkin pakko mennä, mutta onneksi äitini oli lomalla ja vein Kyran sille hoitoon päiväksi. Päivän aikana Kyran kuntoon ei tullut juurikaan muutosta, se joi lihaliemivettä ja oli kuulemma kerjännyt tuttuun tapaansa ruokapöydästä ruokaa. Ripaskalla oli kuiteskin käynyt muutaman tunnin välein.
Tulin kahdelta töistä ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Kyra lopetti pikku hiljaa juomisen, ei halunnut ruokaa ja muuttui poissaolevaksi. Tahtoi vain nukkua, ei edes leikkiä halunnut.
Neljän jälkeen päätin soittaa johonkin ja muistin Reviirin Tamperella olevan auki kahdeksaan asti illalla. Soitin sinne ja sain ajan puolen toista tunnin päähän. Kiirehän siinä vähän ehti tulla. Autostakin oli tietysti bensiini ihan lopussa...

Automatkalla Kyra vähän heräsi ns. henkiin, tottahan toki keepien pitää vastaan tulevat autot laskea ;) Ei tosin niin paljoa riehunut takaosastossa kuin yleensä, nyt tyytyi vain päätään kääntämään autojen tullessa vastaan. Perille päästiin kiireisestä lähdöstä huolimatta ajoissa. Vaikka Kyra oli selkeästi pirteämpi kuin kotona ennen lähtöä, huomasi silti ettei kaikki ole kunnossa. Vaikka ympärillä tapahtui vähän väliä jotain, vieraita koiria/ihmisiä tuli ja meni koko ajan, keepie vain nukkui odotusajan. Kyra muuten painaa 14,4kg.

Ell ei löytänyt Kyrasta mitään "vikaa" tunnustelemalla tai kuuntelemalla, joten otettiin verinäytteet. Tulehdussolut ja glukoosi olivat hieman koholla, muuten kaikki oli ok. Veren sokeri oli varmasti stressin takia koholla, mutta tulehdussolut kertovat jossain olevan tulehdus. Ell epäili mahasuolikanavan tulehdusta.
Kyra sai vastaanotolla niskaansa nestettä sekä pahoinvoinnin estolääkkeen (oksensi juuri ennen kuin lähdettiin ell) ja antibiootin pistoksina. Kyra antoi tehdä kaikki toimenpiteet oikein nätisti, mutta nestepatti joka muodostui niskaan/vasemman lavan kohdalle ei oikein ollut kelpien mieleen.
Tällä hetkellä se tosiaan vain seisoo paikoillaan, kun ei voi mennä maate nestepatin takia, ei halua syödä eikä juoda vapaa ehtoisesti.

Jospa nuo lukuisat pillerit mitä mukaan saatiin, auttaisivat ruskeaa otusta muuttumaan jälleen leikkisäksi hassuttelijaksi <3

Onneksi en ole vielä ehtinyt irtisanoa Kyran vakuutusta...

Uintiretki + treeniä

Alku viikosta käytiin Virroilla toko/agilitytreeneissä ja koirat kävivät sekä ennen että jälkeen treenin uimassa. Tai siis eivät toki sinne veteen vapaaehtoisesti menneet, mutta uivat kuiteskin. Mukana oli koko lauma, Minin kanssa agiliiidettiin ja Kyran kanssa tokoiltiin, Mersu vain hengaili mukana. Saatiin treeni seuraksi pari kaveria ja neljä koiraa: pari kelpiee, bortsu ja belggari.

"Apua, kuinka korkealla tämä onkaan"

Treenit aloitettiin paikkamakuulla. Kyra meni ekalla maahan, pysyi tarvittavan ajan paikoillaan vaikka naapuria käytiin välissä palkkaamassa ja nousi ekalla ylös. Hieno keepie! Häiriötäkin oli suht paljon, kun agilityrataa rakennettiin koirien selän takana.
Jatkettiin pienen tauon jälkeen seuraamisella ja tuo ruskea otus teki (mun mielestä) täydellistä seuraamista kunhan mä vaan muistan kävellä tarpeeksi lujaa eteenpäin. Ei edistänyt ollenkaan, vire olisi vain saanut olla inasen korkeemmalla. Siihen vireeseen kiinnetetään nyt huomiota ja tulen tekemään vain lyhyitä seuraamis pätkiä superpalkalla ja superhetsauksella. Tällä hetkellä viretaso laskee suoraamista (tai mitä tahansa tokojuttuja) tehdessä kun sen pitäisi mennä toisin päin. Kyra kyllä tekee koko ajan ihan jees seuruuta, mutta nyt sen itsekin tajuan kuinka erilainen se on treenin alussa kuin lopussa.

"Hui, tuossahan on hirveän iso rotko mihin voin vaikka pudota"

Kyra pääsi autoon huilaamaan (=vetämään kierrokset kaakkoon) siksi aikaa kun Mini tuli aksakentälle. Ratana oli 10 esteen pikkupätkä, joka sisälsi takaakiertoja, sylkkäreitä, puomin ja kepit. Mustasalama oli jälleen ihan tulessa. Ei aikomustakaan tehdä kontaktivirheitä (kuten viime kisoissa), takaakierrot (yllätysyllätys) onnistuivat täydellisesti, mutta ensimmäisellä kerralla unohdin ohjata ja kertoa mihin mennään sylkkärin jälkeen ja siksi siihen kohtaan tuli pienoinen hidastuminen. Toisella kerralla ohjasin paremmin ja kerroin ajoissa mihin ollaan matkalla (tai chihu muisti mihin ollaan menossa) eikä virheitä tullut ollenkaan. Mistähän tämän saman koiran saisi kisapaikalle mukaan?

"Täältä täytyy päästä äkkiä pois!"

Kyran katsellessa Minin agiliitämistä oli sen vire enemmän kuin kohdallaan. Jatkettiin Kyran kanssa liikkeestä maahan menoilla, tehtiin vain pari kertaa, mutta ne kerrat olivatkin täydelliset. Hienoa seuraamista, nopea maahanmeno ja ekalla ylös.
Pienen juomatauon jälkeen otin tunnarikapulan esille ja kysyin Kyralta etsitäänkö? Ja Kyrahan oli valmis etsimään! Tähän mennessä tunnari on Kyran lemppariliike. Ei toki tehdä vielä kokonaisena, vaan tehdään erikseen luovutusta ja kapulan hakemista. Kotona ollaan tehty niin että joukossa on muitakin kapuloita kuin oma, mutta nyt otin ensimmäisen kerran vieraassa paikassa joten otettiin vain yksi kapula. Piilotin itse kapulan pienen ruohotupsun taakse (toisella kerralla pienen kiven alle) ja Kyra löysi oman heti! Se on niin pätevä etsimään ja käyttämään nenäänsä, ja se katse mikä sen silmissä on kun se odottaa lupaa sännätä etsimään <3 Otettiin siis vain kaksi kertaa, mikä oli Kyran mielestä aivan liian vähän :) Siihen oli hyvä lopettaa Kyran treenit siltä päivältä.
En tiedä miten tunnari yleensä opetetaan, mutta tällä minun tyylilläni ollaan päästy jo ihan hyvään vaiheeseen.

"Karkuun!"

Mini pääsi lopuksi tekemään kepeille erilaisia kulmia. Siitä on tullut melko varma pujottelija, ei se juurikaan jätä koskaan kesken ja aloitus onnistuu lähes aina. Minun sijaintini/nopeuteni on se mikä saattaa aiheuttaa esim. väärästä välistä aloittamisen tai pujottelun kesken jättämisen.
Yhden asian sille haluan vielä opettaa, nimittäin sen että ohjaaja ja koira liikkuu erisuuntiin. Eli siis koira pujottelee vaikka kohti etelää ja ohjaaja juoksee kohti pohjoista. Sitä Mini ei vielä kestä jos minun liike menee ns. väärään suuntaan. Jotain tavoitteita tarvitsee aina olla ;)

agia, mätsäilyä ja tokoa

Ei näin kesällä oikein viitsi hirveästi koneella olla, joten päivitysväli on jälleen venynyt.. Reilussa kahdessa viikossa on tapahtunut vaikka ja mitä. Joukoon on mahtunut niin onnistumisia kuin epäonnistumisia.

Aloitetaan tämä tarina siitä täydellisestä epäonnistumisesta. Lauantaina 8.6 suunnattiin Virroille viralliseen toko kokeeseen Kyran kanssa. En todellakaan odottanut mitään täydellistä suoritusta, mutta täytyy sanoa että hieman petyin mein suoritukseen. Vaikuttiko kuumuus, palkkaamattomuus, ohjaajan jännittäminen vai kaikki yhdessä Kyraan sen veran ettei toiminut samalla tavalla kuin treeneissä. Vain yksi liike meni nollille, että sen puoleen meni erittäin hyvin ja siksi olenkin toisaalta tyytyväinen ensimmäiseen viralliseen toko kokeeseemme.

1. Luoksepäästävyys - 10. Hieman keepien teki mieli mennä katsomaan tuomaria, mutta pysyi kuiteskin istumassa
2. Paikalla makaaminen - 0. Tää ketutti ehkä eniten. Kyra on viime aikoina pysynyt erittäin hyvin paikka makuussa ja olinkin melko luottavainen siihen että se siellä makaisi koko ajan. Mutta ei pysynyt, vaan nousi melkein heti seisomaan ja hiippaili mua kohti. Ilmeestä päätellen ajatteli hölmistyneenä "mikset sano mitään? Tuunko sinne vai mitä mun pitäisi tehdä?" Otettiin kokeen jälkeen revanssi paikka makuusta ja kyllähän keepie nyt makoili paikoillaan ihan kiltsti...
3. Seuraaminen kytkettynä - 9. Edisti, muuten erittäin nättiä. Perusasennot haki aina hyvin, vaikka edistikin välillä aika rajusti.
4. Seuraaminen taluttimetta - 6,5.Edelleen haki perusasennot hyvin aina kun pysähdyttiin, mutta muuten seikaili ihan omissa maailmoissa. Välillä oli takana ja kerran meinasi tulla oikealta puolelta ohi.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 7. Seuraaminen parempaa kuin taluttimetta. Maahanmeno hidas, samoin perusasentoon paluu.
6. Luoksetulo - 9. Vähänkö täydellinen! <3 Sanoin Kyralle kaksi kertaa odota käsky (ennen liikkeen alkua ja liikkeen alkaessa) ja se pysyi todella hyvin istumassa. Luulin sen tulevan ravilla, mutta se laukkasi! Hitaasti, mutta laukkasi koko matkan. Perusasento vino (tuomarin mielestä, mun mielestä täydellinen).
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6. Seuraamisessa vähän haahuili omilla teillään, seis käskyn jälkeen liikkui vielä muutaman askeleen. Ei ennakoinut perusasentoa, vaikka aina treeneissä niin tekeekin.
 8. Estehyppy - 8,5. Ihan jees, siihen nähden että ollaan treenattu ehkä noin viitenä eri kertana tätä. Jälleen seis käskyn jälkeen liikkui (haisteli maata) hetken aikaa. Ei taaskaan ennakoinut perusasentoa.
9. Kokonaisvaikutus - 8,5. Tuomarin sanoin "Koira osaa liikkeet, mutta tarvitsee nopeutta ja terävyyttä niiden suorittamiseen"

Yhteensä 132,5 pistettä ja 3.palkinto. Sijoitus 13/13

Kokeen jälkeen oli fiilikset aika nollissa ja ajattelin näiden olevan ensimmäiset ja viimeiset viralliset tokokokeet missä käydään, mutta kyllä me vielä mennään näyttämään mitä me oikeasti osataan.

18.päivä kesäkuuta pääsi Mersu ja Mini pyörähtämään Mäntän mätsärissä. Mini pääsi ensimmäisenä kehään. Se esiintyi yllättäväm hyvin. Häntä tosin oli välillä alhaalla, mutta minkäänlaista pakokauhua ei ollut havaittavissa. Mini sai punaisen nauhan. Mersu esiintyi omalla iloisella tavallaan. Antoi tuomarin hiplata ja sai sinisen nauhan.
Punaisten nauhan saaneiden ryhmässä Mini ei sijoittunut, mutta Mersu meni ja voitti sinisten pienten koirien ryhmän. BIS kehään piti siis mennä ja siellä pärjättiin melko hyvin ;) Chihuahua voitti kaikki isommat koiruudet ja oli siis näyttelyn kaunein koira.

Juhannuksena oltiin Minin kanssa yhtenä päivänä Kaarinassa agilitykisoissa. Tuloksilla ei juhlita, mutta reissu oli silti kiva. Ei voi pärjätä jos ohjaaja lopettaa ohjaamisen kesken radan tai ei varmista puomin alastulon kontaktia... Pikkumustalla oli myös vissiin vähän lämmin, kun ei oikein jaksanut juosta täysiä..

Julia Kärnän agikoulutus

Eilen oltiin Minin kanssa Julia Kärnän agilitykoulutuksessa Mäntässä. Koulutus oli illalla, onneksi, sillä silloin ei ollut enää kuuma. Tai kyllä siinä radalla kuuma tuli, muttei läkähdyttävän kuuma. Ukkonenkin sopivasti väisti meidän ryhmän aloitettua treenit, Mini meinaan pelkää ukkosta..

Tehtiin 30 esteen rataa, ratapiirustus yllä. Aluksi näytti hurjalta, mutta hetken tutustuttua sai rataan jotain tolkkua. Tehtiin ensiksi pätkissä ja Minin kanssa tuli jälleen huomattua kuinka vahvat takaakierrot sillä on... Halusin aikoinaan koiran jolla on vahvat takaakierrot ja sellainen Mini on, ei se helposti suoraan hyppää. Pienikin väärä liike, tai ei aina edes väärää liikettä tarvitse olla, niin chihu on kiertänyt aidan takaa. Sain hyviä vinkkejä siihen miten opetan sen katsomaan ohjauksestani kumpaa tarkoitan, takaa kiertoa vai suoraan hyppyä. Koulutuksessa keskityttiin paljon ennakoivaan ohjaukseen ja radan lukutaitoon. Mitä ja miten kannattaa missäkin kohdassa ohjata, jotta ehtii johonkin toiseen kohtaan ajoissa jne..
Koulutus oli oikein hyvä ja sain siitä paljon vinkkejä tuleviin treeneihin. Kouluttajan tyyli kouluttaa oli myös loistava, kertoi hyvin mitä, miten ja miksi tehdään juuri näin.

Kokeiltiin lopuksi koko rataa kilpailunomaisesti ja se meni yllättävän hyvin, jos niitä paria ylimääräistä hyppyä/takaakiertoa ei lasketa. Olen erittäin tyytyväinen pikkumustaan, se jaksoi hyvin vetää täysiä vaikka hinkattiin muutamaa kohtaa monta kertaa. Sekä jaksoi lopuksi vetää täysiä vielä kaikki 30 estettä.

Minulla on ollut motivaatio agilityn suhteen jo hetken aikaa aika lähellä nollaa, mutta nyt se kipinä syttyi jälleen. Oli ihana päästä pitkästä aikaa kunnon ohjattuihin treeneihin. Innolla odotan, että päästään seuraavan kerran omalle kentälle.

Huomenna, lauantaina, meillä on Kyran kanssa joko ihan loistava päivä tai aivan katastrofaalinen päivä.. Siitä lisää myöhemmin, ehkä...