Kuulumisia

Palataan pari viikkoa taaksepäin ja kerrataan miten ruskea otus selvisi masuvaivoistaan.

Se oli torstain ja perjantain vaisu, epänormaalin rauhallinen. Se ei hyppinyt, pomppinut eikä säntäillyt sinnetännetonne koko aikaa. Ei edes tullut herättämään minua aamuisin kellon soitettua. Se kun yleensä hyppää sänkyyn samantein kuullessaan kellon herättävän, tulee nuolemaan naamaa ja makaamaan ihan kylkeen kiinni. Näinä kahtena aamuna Kyra tyytyi vain vähän heiluttamaan häntäänsä (nukkui lattialla). Toisinaan tämä ärsyttää (varsinkin kellon soidessa puoli viiden aikaan aamuyöstä) mutta lauantaiaamuna kun kello soi ja sänkyyn hyppäsi erittäin iloinen ruskea otus, joka antoi hyvän huomenen pusut, eikä muuten ärsyttänyt sitten yhtään <3

Ruokahalu Kyralla normalisoitui jo torstaiaamuksi. Se sai useita kertoja päivässä pieniä annoksia riisiä ja kanaa, mikä oli keepien mielestä erittäin tylsää kun ruokaa olisi pitänyt tarjota paaaljon enemmän.
Ripulilla se oli vielä perjantaina, mutta ei ihan niin kiire ollut kuin keskiviikkona eikä niin usein tarvinnut käydä. Ulkona ei vetänyt remmissä ollenkaan, käveli juuri niin kuin sitä olen kovasti yrittänyt opettaa :) Tätä nätisti hihnassa -käytöstä kesti tosin vain lauantaihin asti.
Lauantaina kelpie tosiaan oli jo melkolailla oma itsensä ja sunnuntaina tuli hyppyloikatkin kuvioihin mukaan. Viikonloppu mentiin vielä kokonaan toipilaan ruualla ja maanantaina aloin pikku hiljaa lisäämään normaalia ruokaa sekaan. Viikko sitten keskiviikkona käytiin kontrollitarkastuksessa Reviirissä ja kaikki oli juuri niinkuin pitää. Eläinlääkäri totesi "onko tämä se sama koira mikä kävi täällä viikko sitten" kun mentiin vastaanottohuoneeseen. Kyra kun olisi vähän halunnut pussailla ja hyppiä ell vasten.. :)

En tiedä sittenkään oliko tämä mahapöpö ruuasta johtuvaa vaan oliko kyseessä jonkinlainen tarttuva tauti. Tietooni on tullut neljä koiraa joilla suurinpiirtein samaan aikaan samanlaisia oireita. Vai oliko ihan sattumaa että kaikilla neljällä meni maha sekaisin melkein samaan aikaan.. Mene ja tiedä, meillä ei ainakaan tarttunut chihuihin, onneksi.

Mini pääsi viime lauantaina koirahieroja Nina Oikarisen hierottavaksi ja se osasi jopa käyttäytyä! Alkuun jännitti, mutta kun laitoin chihun makaamaan, se rauhoittui siihen ja välillä pisti jopa silmiä kiinni. Ninaa tosin piti tarkkailla aina välillä ja jos kuului yllättäviä ääniä oli chihu valmiina syöksymään karkuun.. Minillä oli selkä lähinnä lanteen alueelta jumissa mitä osasin odottaakin koska Minni usein peitsaa jopa reippaassa kävelyvauhdissa. Täytyy nyt oikein ahkerasti venytellä sitä.
Minin kanssa mennään tulevana viikonloppuna Raumalla agiliitämään pitkästä aikaa. Luvassa kaksi päivää agilityä, kuusi starttia ja yö vietetään jossain :) Se toivottavasti selvinnee tässä lähipäivinä.. Tai vietetään yö meidän omassa "asuntoautossa".

Tiedättekö miten käy kun kelpiellä on todella kuume?

Kelpie menee tietenkin vilvoittelemaan mutalätäkköön. Ei se ole koskaan ennen mennyt makaamaan mihinkään märkään ja nyt oikein kyljelleen. Tosin kelpie ei tainnut heti hoksata että siitä on oikeasti märkää kun hyppäsi äkkiä lätäköstä eikä mennyt enää lähellekkään.
Oltiin tänään treenaamassa Minin kanssa agia ja Kyra teki vähän tokojuttuja sekä muutaman kerran putkea. Treenien päätteeksi mentiin kiipeilemään läheiselle jyrkähkölle mäelle ja tuo ruskea otus sai siellä hepulit ja veti ihan täysiä ylös alas mäen rinnettä. Kuumahan siinä tuli ja kun palattiin autolle löysi kelpie mutalätäkön johon pisti tyynesti kyljelleen. Ajattelin sen vain kävelevän yli ja siksi päästin sen sinne. Käytiin sitten uimassa ennenkuin mentiin kotia...