24. syyskuuta 2016

Pentuja ♥♥

Keeta on minulla sijoituksessa Yacatis kennelistä ja sinne onkin suunnitteilla ensi vuodelle ehkä parhain kelpiepentue :) Tässä linkki kennelin sivuille: http://www.satamo.net

Jos etsit aktiivista harrastuskoiraa, ota Miaan yhteyttä niin saat pentueesta lisätietoja. Keetasta toki kerron mielelläni lisää :)

19. syyskuuta 2016

Vahvistusta vaille FI MVA!

Sunnuntaina koitti vihdoin Keetan luonnetesti päivä. Testi aika oli vasta iltapäivän puolella, joten aamusta ehti hyvin jännittää :D
(C) Mia Satamo
Testi alkoi yleisellä rupattelulla koirasta, jonka aikana koira sai tehdä remmin pituudella mitä halusi. Positiivista, Keeta ei keksinyt mitään ylimääräistä tekemistä, kuten vähän pelkäsin :D Olin jo sielujeni silmin nähnyt kuinka se alkaa leikkimään risuilla ja kävyillä sekä kaivamaan kuoppaa siinä tylsyydessään. Mutta se vain haisteli maisemia ja yritti päästä tuomarin syliin.
Siitä testi jatkui leikkimiseen. Keeta syttyi melko pian ja oli oikein hurja pieni kelpie. Leikkikaluna toimi keppi ja sepä oli Keetan mielestä parasta! Keppiä olisi ollut kiva pureskella ja myös vahtia, kun tuomari sitä tuli ottamaan takaisin mutta leikki tosiaan hienosti vieraan ihmisen kanssa.
(C) Mia Satamo
Toisena osuutena oli kelkka, joka vedettiin koiraa kohti. Keeta haukkui kelkkaa lähinnä minun takana, mutta kävi välillä edessäkin haukkumassa. Kelkan pysähtyessä Keeta meni ilman apuja itse haistelemaan kelkkaa. Siinä hetki ihmeteltiin paikoillaan olevaa kelkkaa ja tuomarin näyttäessä kelkan päässä ollutta hattua Keetalle, alkoi se hieman leikkimään sillä. Muutaman kerran ravisteli ja jätti siihen. Kun lähdettiin katsomaan Keetan kanssa paikkaa mistä kelkka lähti liikkeelle, näytti kelpie ihan siltä kuin se nappaisi hatun mukaansa, vilkaisi sitä jo hieman siihen malliin että nyt sen käyn nappaamassa, mutta sain sen huomion siirrettyä hiljaisella "kissa" käskyllä toisaalle ;) Ei ehkä olisi antanut hirveän hyvää kuvaa jos sen hatun olisi matkaansa ottanut.. Tai mistä sitä tietää mitä tuomarit olisivat siitä ajatelleet. Keeta väisti hieman kelkkaa takaisin tullessaan, joten muisti sillä on kohtalainen.

Kolmantena oli vastassa hyökkääjä. Toinen tuomareista oli puskassa piilossa ja me Kepan kanssa lähestyttiin sitä, kun oltiin tarpeeksi lähellä "hyökkäsi" tuomari meitä kohti. Keeta haukkui ja näytteli hampaitaan tuomarille vaihdellen paikkaa minun taakse ja eteen. Tuomari sanoikin loppupuhelussa, että jos tämä koira osaisi ja tietäisi että ihmistä voi purra, olisi se varmasti niin tehnyt.

Neljäntenä oli haalari, joka nostettiin koiran eteen yhtäkkiä sekä rämisevä peltitynnyri, joka laskettiin alamäkeen koiran takana. Kumpaakin Keeta väisti ja säikähti, mutta varsinkin tynnyriä tuli katsomaan.

Seuraavana oli vuorossa pimeä huone, joka tuomareiden mukaan oli nopein suoritus sitten vähään aikaan... Kaikki jotka Keetan tuntevat, tietävät kuinka lujaa se osaa mennä, eiks niin? Se vauhti + pimeä huone täynnä erilaisi esteitä ei ehkä ole maailman paras yhdistelmä. Huoneessa oli pressu ja sellaisia metallisia (vähän niinkuin kattopelti, muttei kuiteskaan ihan) laattoja mitkä rämisi sekä pahvilaatikoita, astioiden kuivausteline sekä vaahtomuovinen(?) pötkylä lattialla. Kuuntelin kuinka Keeta jo keräsi vauhtia itseensä sillä aikaa, kun tuomari irrotti narun pannasta. Irti päästyään Keeta juoksi täysiä huoneen toiseen päähän kauheen ryminän kera, kääntyi ja jälleen törmäsi johonkin ja juoksi suoraan minun syliini. Idea olisi kuulemma ollut, että huoneen ovi olisi saatu kiinni ennenkuin koira löytää perille, mutta se ei nyt oikein onnitunut :D
(C) Mia Satamo
Toiseks viimeisenä oli seinä, johon koira kiinnitetään ja ohjaaja poistuu paikalta näköesteen taakse. En ihan tarkkaan tiedä mitä siinä tapahtui, mutta hieman Kepa haukkahteli hyökkäävälle tuomarille, mutta oli hypännyt tuomarin syliin samantein kun tämä oli lopettanut uhkaamisen.

Viimeisenä ehkä se pelottavin ja jännittävin asia: ampuminen. Tiesin, että jollain tasolla tulee laukauksiin regoimaan mutta kuinka paljon paine edellisiltä tehtäviltä on vaikuttanut sitä en osannut veikata. Kotona kuulee kovat äänet, lähinnä juuri laukaukset/raketit, muihin (esim. auton oven kiinni paiskaaminen jne..) koviin ääniin ei reagoi mitenkään. Ammuttiin kaksi kertaa ja Keeta kyllä kuuli ja säpsähti laukauksia, mutta ei mennyt mitenkään niin paniikkiin että olisi halunnut poistua paikalta.
(C) Mia Satamo
Yleisesti voisi sanoa testin menneen hyvin ja juuri niin kuin ajattelin, mikään osa-alue ole miinuksella, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Keeta reagoi asioihin hyvin keetamaiseen tapaan täysiä ja pirun nopeasti, sillä ei ole hidasta vaihdetta elämässään vaan kaikki pitää nähdä, kuula ja kokea ensimmäisenä

Tässä vielä pisteet:
Toimintakyky +1a kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti + 1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Eli yhteensä 144 pistettä.

5. syyskuuta 2016

Viikonlopun tapahtumat

Lauantaina koitti päivä, jota olin jo hetken aikaa odottanut ja jännittänyt. Se oli päivä joka päätti ohjaajan kahden vuoden, yhden kuukauden ja yhden päivän pituisen kisatauon. Keetan kanssa suunnattiin virallisiin agilitykilpailuihin Nokialle. Mitään tulostavoitteita ei ollut näin ensimmäisiin kisoihin, halusin vain että meillä on hauskaa ja muutamien pikku asioiden toimivan.

Huisin kivaa oli päästä jälleen kisamaan ja jännitys tuo siihen sen oman pikku lisämausteen. Jännitti muuten pikkusen enemmän kuin normaalisti :D Keeta mitattiin ja siinä oli ilmassa jännitystä ehkä eniten. Tuomari mittasi, mittasi ja mittasi. Meni varmaan vartti siinä, kun ei se oikein saanut selkeetä vastausta. Loppu viimein 44cm sai viralliseksi mittaustulokseksi ja näin ollen tarkoitti sitä että Keeta tulee olemaan maksi. Ei edes laittanut kiertoon mitä hieman ihmettelin, mutta jos oli niin varma niin mikäs siinä. Sanoi kyllä että kannattaa mittauttaa vuoden-kahden päästä uudelleen, saattaa meinaan mennä ns. kasaan vanhetessaan.

Ensimmäisellä radalla Keeta otti kunnon lentokeinun, jonka otin heti uudestaan = hylky. Toisella radalla Keeta juoksi puomista suoraan yli, eli ei pysähtynyt kontaktille 2on2off asentoon, palautin takaisin = hylky. Muuten kummatkin radat olivat ihan ok menoa, sen tosin huomaa ettei olla hirveästi ratatreeniä tehty. Ei etene ihan sillain jouhevasti, mutta ehkä 10-15 virheellä oltais oltu kummaltakin radalta maalissa jos en olisi ottanut keinua ja puomia uusiksi. Tulevaisuutta ajatellen otin esteet uusiksi, ehkä on parempi heti näin alussa tehdä asiat oikein.
Kolmannella radalla ensimmäiset neljä ja lopussa viimeiset kolme estettä meni todella hienosti. Keeta oli ilmeisesti vähän väsy ja "haahuili" vähän sinne ja tänne eikä ollut oikein mukana ohjauksessa. Keksi itse kaikkee kivaa tekemistä :D Hylkyhän siitä seurasi.

Tavoitteena oli pitää hauskaa ja se toteutui täysin. Toisena tavoitteena oli kepit ja nekin meni aina joka radalla kerrasta oikein. Kolmas tavoite oli lähdössä pysyminen, tää ei oikein onnistunut. Keetan mielestä on ihan hirveen tylsää jäädä paikoilleen oottaan, kun voisi jo pinkaista täysiä radalle ;)
Tuloksista huolimatta olen erittäin tyytyväinen mein ensimmäisiin virallisiin kisoihin ja seuraavat kisat on jo merkitty kalenteriin :)

Sunnuntai oli pyhitetty huoltopäivä, eli kelpietytöt saivat hieronnat. Keetalla ei ollut kuin normaalin aktiivisen harrastuskoiran pientä jumitusta selässä ja takasissa. Hieronnalla ne saatiin auki. Keeta oikein nautti hieronnasta, melkein meinasi käydä vahinko ja kelpie meinasi nukahtaa! Huomasi onneksi itse mikä vahinko meinasi käydä :D
Kyra olikin sitten hieman surullisempi tapaus. Sillä on hermokipua takajalkojen etuosassa, polven yläpuolella. Ei antanut koskea ollenkaan vaan oli lähdössä maata kiertävälle radalla jos sinne hieroja kädet koskivat. Se on muutaman kerran vauhdikkaissa treeneissä jättänyt oikeen takajalan ilmaan vähäksi aikaa ja ontunut lievästi sen jälkeen. Hieroja sanoi tämän johtuvan todennäköisesti siitä, että selässä tapahtuu jotain ja hermo jää "puristuksiin", josta seuraa puutuminen. Voi kunpa se osaisi kertoa sattuuko sitä koko ajan vai ei... :(