Agipitsi 2013

Olisi hirvittävästi postausideoita, mutta ei aikaa niiden kirjoittamiseen.. Tämä on yksi harvoista viikonlopuista kun olen kotona kummatkin päivät, joten nyt on vähän aikaa olla koneella. Viikolla kaikki vapaa-aika menee joko ohjattuja agitreeniä vetäen tai omien koirien kanssa touhutessa. Kotiakin pitäisi jossain vaiheessa kait siivota, ehkä sitten huomenna ;)

Palataan jälleen pari viikkoa taaksepäin ja kerrataan pikaisesti kuulumiset Rauman agilitykisoista.
Lauantain ensimmäinen startti oli vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä, joten matkaan ei tarvinnut lähteä hirvittävän aikaisin. Onneksi näin, sillä matkaan kului aikaa melkein kolme tuntia. Hullua, voisi joku sanoa mutta mie tykkään :) En niinkään siitä ajamisesta vaan siitä fiiliksestä siellä kisoissa <3 Ei sitä voi oikein sanoilla kuvailla, mutta varmasti jokainen joka on käynyt jossain kisoissa/näyttelyissä tietää mitä tarkoitan.

Koirien ruuat: Minille ProBooster nappulaa ja Kyralle nauta-poro kuivalihaa

A kisan tuloksena HYL. Mini kulki erittäin hyvin ja innoissaan, ohjaaja ei vaan muistanut rataa oikein.
B kisan tuloksena 31,35 josta aikavirhettä 11.35 sekuntia ja 20 ratavirhettä. Virheet koostuivat 2x kielto ja puomin ja Aan alastulon kontakteista. Kielloista toinen ei mielestäni ollut kieltoa nähnytkään, eikä kummatkaan kontaktien alastulot olleet virheitä. Aalta pikkumusta ei ole koskaan hyppinyt alas liian aikaisin eikä sitä nytkään tehnyt ja puomilta näin sen ottavan kontaktin, tosin tuli vähän vinossa alas ja tuomari oli mun takana (kuten myös Aalla), joten olisiko tuomari varmuuden vuoksi nostanut käpälänsä pystyyn.. Hauskaa meillä kuiteskin oli ja se näkyi kuulemma katsomoon asti :)
C kisan tuloksena 3,99 yliaikaa. Nolla ratavirhettä siis.

Yö vietettiin meidän ihan omassa "asuntoautossa" ja voin kertoa että oli ensimmäinen ja viimeinen yö auton takapenkillä...

D kisan tuloksena HYL. Koira karkasi putkeen.
E kisan tuloksena HYL. Koira karkasi jälleen putkeen.
F kisan tuloksena HYL. En osannut päättää miten ohjaan alun hyppykuvion, joten sähelsin jotain kaikkien niiden mahdollisten ohjauskuvioiden sekoituksen ja eihän siitä mitään tullut... Minillä oli kuumasta viikonlopusta ja jo viidestä startista huolimatta vauhtia, kunhan liikkeelle pääsi, ja innoissaan juoksi hylyn jälkeen puhtaan radan.

Agility tykki lepää ratojen välissä <3

Koko viikonlopun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, oli siis pirun kuuma. Olin varannut mukaan 5l vettä ja sehän olisi loppunut ihan kesken ellei kisapaikalla olisi ollut vesipistettä missä sai koirat kasteltua kunnolla. Kyra (joka oli turistina mukana) ja Mini oppivat välttämään jo muutaman kerran jälkeen tuota paikkaa. Jarrut päälle jo hyvissä ajoin tai kaasu päälle juuri ennen vesipistettä.

Uitettu chihuahua hienon viilennysloimensa kanssa..

 Hyvin chihu jaksoi juosta kaikki kuusi starttia, vaikka vähän etukäteen aavistelin kuinka käy, ei tosiaan edes kuumuus vaikuttanut yhtään. Hieman ihmisten ja koirien paljous jännitti pikkumustaa ja radalle mentiin surkean ja pelokkaan chihun kanssa. En tiedä miten sille saisi tuon lähtötilanteen yhtä mukavaksi kuin mitä sillä on radalla. Yksin treenatessa se lähtee kuin tykki jo ensimmäiseltä esteeltä, mutta jos kentällä on muita ei chihu vaan uskalla heti näyttää todellisia taitojaan. Minä haluan kisata, mutta haluaako mun koira kisata? Siinä kysymys mitä olen pohtinut hetken aikaa. Oppiiko se koskaan luottamaan lähtötilanteeseen niin paljon ettei enää pelkää jos ympärillä on paljon ihmisiä/koiria? Pitäisikö pitää kisataukoa ja opetella kotikentällä tuttujen ihmisten/koirien kanssa vai kisata ja siinä samalla opetelle lähtötilanteen hauskuutta?