Alkuun voisin kirjoittaa pitkän tarinan siitä kuinka upea, ihana ja paras paimenkoira miulla on, mutta jotta kaikki pysyy kärryllä siitä mitä täällä tapahtuu aloitetaan keskiviikon tapahtumista.
Keskiviikko iltana huomasin facebookin valmennustapahtumat ryhmässä ilmoituksen yhdestä vapaasta paimennuskurssista ja laitoin muutaman minuutin miettimisen jälkeen järjestäjälle viestiä, että onko paikka vielä vapaana. Olihan se ja meille se varattiin. Keetan ensi kosketus lampaisiin tapahtui siis tänään Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Jälleen niitä elämän suuria valinta kysymyksiä, kun kello soi aamuyöstä 4.11.
En tiennyt yhtään miten Keeta lampaisiin reagoi, koska ei ollut aikaisemmin niitä nähnyt. Hevosia ja lehmiä on aiemmin nähnyt joista viimeksi mainitut ovat pelottavia otuksia. Hevosiin ei juuri reagoi, katsoo vaan ja antaa sitten olla, mutta lehmät nostattavat niskakarvat pystyyn ja pikkukelpie sinkoaa hyvin kauas ihmeellisistä eläimistä. En tiedä toimisiko lehmien suhteen sama mikä toimi lampailla, ei vaan taida tulla koskaan mahdollisuutta kokeilla. Lehmiä kun ollaan nähty vain laitumella eikä oikein viitsi mennä kenenkään maille leikkimään suurta paimenkoiraa ;)
Ensimmäisellä kierroksella koira oli liinassa jä käveltiin lampaiden takana kehuen koiraa aina kun se katsoi lampaita. Keetan ensi ajatukset paikoillaan olevaan viiden lampaan laumaan oli suurinpiirtein tällaiset: Apua, en varmana uskalla mennä noita katsomaan! Se pakitti, juoksi vähän eteenpäin, pakitti, haukkui.. Lauman lähdettyä liikkumaan kelpie oli äärimmäisen kiinnostunut niistä, veti ihan hirveesti kohti, mutta pakitti samantein jos lauma teki jonkinlaisen liikkeen sitä kohti. Ekasta kierroksesta jäi hyvä mieli sekä koiralle että ohjaajalle. Keetan sai oikein vetää aitauksesta pois :)
Toinen kierros aloitettiin samalla tavalla lampaiden takana kävellen, mutta tällä kertaa Keeta oli innokkaampi ja itsevarmempi lampaita kohtaa. Kouluttaja otti liinan ja minä menin lampaiden eteen. Keetalla oli hieman vauhtia ja neliveto vetikin tehokkaasti lampaita kohden. Se jätti lampaisiin kuiteskin sellaisen sopivan välin, eikä rynninyt aivan päin. Keeta tarjoili muutaman kerran itsenäisesti maahanmenoa, jos meni liian liki lampaita. Mutta ei osannut mennä käskystä maahan saati sitten istua.. Kouluttaja päästi liinan hetkeksi aikaa maahan ja silloin kelpiin tuli vauhtia ja ehkä vähän vaarallisia tilanteitakin kun jokainen tarhassa olija meinasi sotkeutua liinaan.. Keeta juoksi lähinnä lauman ulkopuolella, eikä yrittänyt innostuneena hajottaa laumaa. "Vapaana olo" kesti vain lyhyen pätkän jonka jälkeen rauhoituttiin jälleen siihen, että kouluttaja roikkui liinan perässä ja minä menin lampaiden edellä. Hyvä fiilis senkun kasvaa ja pikkukelpiekin tuntuu nauttivan.
Kolmannella kierroksella aloitettiin heti niin, että kouluttaja otti liinan ja minä menin lampaiden eteen. Pian kelpie päästettiin vapaaksi ja arvatkaapas mitä teki miun kelpini! Se haki nuoreksi aloittavaksi koiraksi hienoja kaaria lampaiden taakse. Se haki kaksi kertaa laumasta melkein karanneen lampaan takaisin laumaan. Se piti lampaat hyvin minun luonani. Aivan uskomaton eläin!Hallintaa ei vaan ollut nimeksikään, mutta eipä se juuri haitannut. Keeta ei yrittänyt kertaakaan napsia lampaita, vaan piti sen sopivan etäisyyden ihan itse lampaisiin. Viimeisellä kierroksella Keeta vaan väsähti ihan ykskaks ja alkoi lopussa lähinnä syömään kakkaa, nuuskimaan..jne. Kiinnostuneena se silti lampaita katseli, kun tarhasta lähdettiin pois.
Aivan huippu päivä paimennuksen parissa tuli vietettyä. Oli hieman siistiä katsella viereisellä laitumella jo kauemmin paimentaneita koirakoita, jotka haki lampaita jostain monien kymmenien metrien päästä ja liikkui pillin vihellyksen mukaan oikeaan suuntaan.
Olisi kyllä todella kiva jos jostain löytyisi lähempää jokin paimennuspaikka, ei oikein kannata ajella melkein kolmea tuntia suuntaansa montaa kertaa kuukaudessa.. Keetan kanssa kun olisi tästä niin kiva jatkaa vielä hieman pidemmälle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti