Maailman kaunein kelpiepentu

Kauan odotettu maailman voittaja näyttely oli viikonloppuna. Kelpiet olivat vuorossa sunnuntaina ja me suunnattiin Riihimäen juna-asemalle sunnuntaiaamuna noin klo 6.30. Tiesin Messarissa olevan ruuhkaa jos menisi omalla autolla, joten katsoin parhaimmaksi ja helpommaksi vaihtoehdoksi hypätä junaan, jottei tarttis ajalla ruuhkassa ja jonottaa montaa tuntia.. Juna-asemalla katsoin taulusta raiteen miltä juna lähtee ja siinä ihmettelin miksi kyseisen junan perässä on nuoli ja 10.30. Enempää asiaan huomiota kiinnittämättä menin oikealle raiteelle odottamaan oikein vaunun kohdalle junaa, jonka piti lähteä klo 07.02. Hetken päästä kuulutettiin "junan arvioitu lähtöaika on noin 10.30". Eli juuri se juna jolla mein piti mennä oli ihan pikkuisen myöhässä... Hetken mietin että mitäs nyt tehdään ja samalla kirosin VR:n alimpaan helvettiin. Ensimmäisinä vaihtoehtoina pyöri mielessä joko odottaa sinne puoli yhteentoista tai lähteä omalla autolla kohti Helsinkiä. Kumpikaan vaihtoehdoista ei oikein miellyttänyt, joten päätin kokeilla vaihtoehto c:tä. Seuraava juna Helsinkiin lähti puoli kahdeksalta ja kysyin konnarilta päästäänkö tähän junaan, jottei myöhästytä näyttelystä ja vastaus oli onneksi myönteinen. Ja niin kummatkin kelpiet pääsivät sittenkin ihka ensimmäiselle junamatkalleen.
Myöhemmin sain kuulla, että se meidän alkuperäinen juna oli ollut lopulta yli 5 tuntia myöhässä verturi rikon takia. Että ihan hyvä ettei jääty sitä odottamaan.. ;)

Ruskeat otukset ottivat uuden matkustustavan heti omakseen ja varsinkin Kyra nukkui koko matkan aina Pasilaan asti. Keeta yritti aluksi päästä tekemään lähempää tuttavuutta muiden matkustajien kanssa, mutta rauhoittui lopulta myös nukkumaan.
Vastoin kaikkia ennakkoluulojani Messarissa oli yllättävän väljää ja rokotusten tarkastuksiin ei tarvinnut jonottaa ollenkaan. Koirat vein häkkiin kehän laidalle ja menin pienelle shoppailu kierrokselle. Pakollisia ostoksia oli Keetalle nahkainen panta ja näyttelyhihna sekä koirien papereille uusi kansio. Showlinkiltä löysin samallaisen kansion koirien papereille kuin millainen vanha oli. Hollolan Nahkapajalta Keeta sai uuden remmin sekä näyttelyihin että heräteostoksena myös normaaliin arkeen ja uuden samallaisen nahkapannan kuin millainen Kyralla on. Yllätys ei taida olla suuri, että kaikki ovat väriltään ruskeita ;)

Keeta oli ensimmäisenä vuorossa ja otin sen kehän reunalle ihmettelemään suurta maailmaa hetki ennen kehään menoa. Ei sitä paljoa tuntunut haittaavan ihmis/koira paljous, toisten kelpojen kanssa olisi kyllä ollut todella kiva painia :) Kehässä se meni oikein nätisti, esiintyi hienosti ja sai ROP-pentu palkinnon. Miun maailman kaunein kelpiepentuni <3 Ainakin noin niin kuin periaatteessa, varsinaisia voittaja titteleitä kun ei pennuille jaettu.

Ison maailman näyttelysäännöt erosivat hieman normaalista ja välillä olikin kehän laidalla ihan pihalla mitä kehässä nyt tapahtuu.. Mutta kaikesta huolimatta Maailman voittaja tittelit saatiin jaettua, onnea vain kaikille menestyneille! Kyra esiintyi hienosti, mutta tuomari ei tykännyt joten EH saatiin. Hieman petyin, mitään titteleitä en edes odottanut mutta ERI olisi ollut ihan kiva saada..
Kummankin koiran arvostelut ovat jossain paikassa x, joten kirjustan ne tänne joskus kun löydän ne ;)

Olin varannut paluumatkan vasta ilta yhdeksältä lähtevään junaan, mutta menimme asemalle jo kuuden aikoihin hengaileen. Vallattiin yksi penkkirivi kokonaan: tavarat toisessa päädyssä, minä keskellä ja Kyra nukkui penkin toisella puolella. Keeta huvitti itseään kyyläillen puluja ja välillä terrorisoiden Kyraa ;)
Katselin siinä seiskan aikaan tulevaa junaa ja tajusin sen menevän Riihimäelle. Ajatus aikaisemmasta kotiin pääsystä heräsi mieleen ja kysäisin jos päästäisiin ysiltä menevän junan lipulla tähän aikaisempaan. Ja sehän onnistui! Juna oli melko täynnä ja jouduttiinkin istumaan parin muun henkilön viereen. Pyydän vielä kerran näiltä henkilöiltä anteeksi hieman liian tuttavallisten koirieni käytöstä... Aluksi piti tosiaan yrittää päästä pussailemaan, hyppimään syliin jne.. Kaikeksi onneksi kelpot olivat vissiin kummatkin väsyneitä pitkästä päivästä, kun uni vei voiton. Kyra nukahti tyylikkäästi suoraan näiden vieraiden ihmisten jalkoihin ja Keeta meni nukkumaan puoliksi käytävälle ja puoliksi penkin alle.. Kotiin päästiin, kiitos sankan sumun, vasta puoli kahdentoista jälkeen. Ja maanantai aamuna piti olla jo kuudelta töissä.. Ei toki väsyttänyt yhtään, kun kello soi puoli viiden aikoihin.