Keetan harrastukset

Mietin tässä yksi päivä mitä kaikkea ollaan Keetan kanssa harrastettu ja mitä harrastetaan tällä hetkellä. Tuli mieleen tehdä oikein postaus Kepan harrastuksista ja tässä nyt pohdin mitä mikäkin laji meille merkitsee, millä aktiivisuustasolla sitä harrastetaan jne..

Agility
Agility on meidän päälaji, jota treenataan pääsääntöisesti 2-4 kertaa viikossa. Teknisesti tuo koira osaa kaikki esteet ja kaiken maailman ohjauskuvioita ja käännöksiä, mutta se ei oikein riitä. Ratatreeniä pitäisi tehdä enemmän ja saada sitä vamuutta siihen tekemiseen.
Kenttä jolla käydään treenaamassa on yhtään kaunistelematta aivan hirveä. Kenttä on pehmeä ja täynnä kiviä, isoimmat reilusti nyrkin kokoisia ja pienimmät muutaman sentin halkaisijaltaan. Keeta on kerran satuttanut jalkansa laskeuduttuaan maksihypyltä alas enkä toista kertaa sitä halua. Kentällä on tasan yksi kulma missä on ihan ok pohja (=ei kiviä, vain pehmeää hiekkaa) ja siellä ollaan maksihyppyjä treenailtu lähinnä yksittäisellä hypyllä, muuten treeneissä hyppykorkeus on jotain 20cm.
Virallisiin kisoihin ollaan menossa syyskuun alussa. Tavoitteita ei oikein ole näin ensimmäisiin kisoihin, mennään vaan katsomaan miltä kisamaailma näyttää ja pidetään hauskaa :) Toki täytyy toivoa, että Kepa mitattaisiin sittenkin mediksi. Olisihan se huomattavasti koiraystävällisempää, vaikkei tuolla olekaan hyppykapasiteetista pulaa.
Agilitykentällä Keeta on hyvin energinen, mutta kuuliainen. Se ei juuri mene väärille esteille vaikka ohjaus olisikin myöhässä, se tekee täysiä ja lempiesteitä ovat kontaktiesteet ja kepit. Keeta palkkautuu parhaiten lelulla, varsinkin narupallo on Kepan mielestä maailman parasta. Nameilla palkatessa Keetan motivaatio tehdä on astetta matalampi kuin lelulla (aste tarkoittaa tässä tapauksessa erittäin pientä eroa vauhdissa, jota ei edes aina huomaa).

(c) Hanna K.

Toko
Toko on meidän kakkoslaji, jota treenataan muutamia kertoja viikossa. Jumitetaan usein samoissa asioissa ja treeneissä toistuu lähes aina sama kuvio: hieman seuraamista, paikkamakuu ja liikkeestä maahan menoja. Pitäisi tehdä ihan kunnollinen suunnitelma mitä tehdään milloinkin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.
Tokoillessa Keeta on tosikko, joka haluaa tehdä asiat oikein. Jos sen kanssa tekee saman tehtävän uudestaan, huomaa siitä kuinka se skarppaa tehdän saman jutun vielä paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Siis vaikkei koira olisikaan tehnyt mitään virhettä, niin silti se yrittää vielä paremmin.
Namipalkkaa käytän usein tokossa, koska nameilla pystyy palkkaamaan usein ja saa paljon toistoja lyhyessä ajassa. Lelupalkkaa käytän useimmiten vaihtia vaativissa harjoituksissa, esim. luoksetulossa.
Tokokokeisiin olisi tavoitteena jossain vaiheessa päästä, jos ohjaaja vain uskaltaa ;) Keetan kanssa kokeeseen meneminen tulee varmasti olemaan helpompaa kuin mitä se on ollut Kyran kanssa. Keeta ei ole ollenkaan niin pehmeä luonteeltaa eikä varmasti huomioi ohjaajan jännittämistä niin kuten Kyra, eikä varmasti edes huomaa ollenkaan vaikka ohjaaja käyttäytyisi aivan eritavalla kokeessa kuin treeneissä. 

Rally-toko
Rallyä ollaan muutamasti tehty, mutta tavoitteet ovat tällä hetkellä enemmän tokon puolella. Ehkä joskus eläkelajina ihan jees.

Nose work
Hauska laji, jota on kiva harrastaa talven pakkasilla sisällä. Tätä lajia tulee siis tehtyä lähinnä talvisin, kun ei oikein ulkona pysty/viitsi tehdä mitään. Sellaista piiloa ei hajulle löydä mistä Keeta ei sitä löytäisi. Tällä hetkellä etsitään ainoastaan eucalyptushajua.
Olisihan se siistiä päästä joskus testaamaan ihan virallisesti miten homma toimii, mutta tällä hetkellä ei nose workkiä tehdä mitenkään tavoitteellisesti. Hajutesteihin ainakin voisi yrittää päästä jos sellaisia järjestetään.

Haku
Pk-hausta en tiedä mitään, mutta ollaan muutaman kaverin kanssa tehty jollain tavalla hakua. Maalimies menee metsään piiloon, koira lähetetään etsimään ja löydettyään maalimiehen se haukkuu ja saa namin tai lelun. Vähäisen osallistujamäärän takia yksi koira etsii aina yhden tyypin kerrallaan, kun taas ymmärtääkseni haussa etsitään useampi ukkeli samalla kertaa.
Keeta kuiteskin osaa etsiä ukon hienosti ilmavainulla (joskus saattaa lähteä jäljelle jos lähetän sen etsimään samasta suunnasta mistä ukko on metsään mennyt [tätä yritetään välttää]), mutta haukkuminen saattaa joskus innostuksissa unohtua :) Tätä lajia harrastetaan jos saadaan kavereita mukaan, eikä tähän ole mitään tulostavoitteita. Haku on vain sellainen omaksi huviksi harrastus.

Jälki
Jälki kuuluu myös näihin ei harrasteta tavoitteellisesti harrastuksiin. Yleensä teen itse jäljen metsään, mennään tunnin-parin lenkille ja sitten ajetaan jälki. Jälki on yleensä noin 200-1000m pitkä, riippuen ihan maastosta. Keeta rakastaa ehkä agilityn jälkeen eniten jäljen haistelua. Ensimmäiset kymmenen metriä menee aika usein vähän sähläykseen, kun intoa ja haluja mennä täysiä olisi enemmän, mutta loppua kohden rupee ihan ajatuksella jäljestämään ja seuraa määrätietoisesti aivan jäljen päällä.

Vepe
Vesipelastukseen tutustuimme tänä kesänä ensimmäisen kerran ja on kyllä kiva harrastus. Ei olla kuin vasta muutamissa treeneissä käyty, mutta koira on ihan loistava. Keeta kun tykkää uida ja hakea asioita vedestä, niin tämä laji on sille oikein sopivaa vaihtelua. Varmasti, jos vain treenejä järjestetään, tullaan lajia harrastamaan omaksi huviksi, kisaamaan tuskin ikinä tullaan kelpien pienen koon vuoksi.

Paimennus
Tällä hetkellä emme paimennusta harrasta, koska ei ole sellaista paikkaa järkevän ajomatkan päässä missä voisi paimentaa.
Puolisen vuotta käytiin Keetan kanssa säännnöllisesti 1-2 kertaa viikossa paimennustreeneissä vuonna 2015. Tuona aikana Keeta syttyi lampaille ja parhaimpina päivinä osasi hakea lampaat muutaman kymmenen metrin päästä sekä kuljettaa lyhyitä pätkiä. Joukkoon mahtui hetkiä jolloin Kepa väläytteli oikein hienoja paimenkoirataitojaan, mutta sikailuosastokin tuli kyllä tutuksi. Toisinaan kelpien mielestä oli kivaa vaan rallatella lampaiden keskelle ja sen jälkeen kerätä lauma jälleen kasaan...
Paimennus olisi kiva laji ja olisi kiva joskus päästä vielä sitä harrastamaan ihan tosissaan, mutta todennäköisesti emme tätä lajia enää harrasta. Paitsi jos jokus saadaan omia lampaita ;)

Näyttelyt
Voiko näyttelyitä sanoa harrastukseksi? Kai niitä voi :) Näyttelyissä on kiva käydä välillä  pyörähtämässä. Siellä kokee tietynlaista jännitystä vaikkei itse voikkaan juuri ollenkaan vaikuttaa loppu tulokseen.
Tällä hetkellä Keetan kanssa pidetään jonkinlainen näyttely tauko koska sillä on jo sertit kasassa muttei vielä pääse valioluokkaan.
Keeta osaa hienosti esiintyä, mutta välillä saattaa tarjota jotain, esim. peruutusta, jos pitää kauan seisoa paikoillaan :)
Liikkeet on aina ollut jotenkin helppo esittää Keetan kanssa. Useasti varsinkin nuorten kelpsujen esiintymistä kun katsoo niin se on sellaista hyppimistä/pomppimista/vetämistä mutta Keeta ei ole oikeastaan koskaan näyttelyissä käyttäytynyt niin. Ei edes pentuluokissa. Vaan se on aina sellainen lungityyppi (mitä ei kyllä usko ellei ominsilmin näe ;) ), joka vaan on ja tekee sen mitä pyydetään.