8. tammikuuta 2016

Vuosi vaihtui ja katsaus vuoteen 2015

Vuosi vaihtui rauhallisesti. Täällä tosiaan ei oikein kunnolla paukuteltu raketteja eikä koirat reagoineet ollenkaan niihin harvoihin ääniin mitä kuului. Keetahan säikähti noin puoli vuotiaana raketteja ja on siitä asti jollain asteella niihin reagoinut. Mutta nyt tänä uutena vuotena ei Kepakaan korvaansa loksauttanut rakettien äänille. Hyvähyvä!

Palataan vielä vuoteen 2015.. Vuosi alkoi surullisissa tunnelmissa, suurinosa vuoden suunnitelmista ja tavoitteista mureni pieniksi palasiksi ennenkuin vuosi edes ehti alkaa. Minin kuolema sattui erittäin paljon, eikä sitä ensiksi edes oikein pystynyt käsittämään. Päivääkään ei ole mennyt ilma, että olisin jollain tavalla ajatellut tuota pientä mustaa koiraa. Tätä ei ole auttanut yhtään facebook, joka näyttää muistoja vuosien takaa samana päivänä kuin ne muistot näkee. Huikeita muistoja ja hienoja hetkiä mustan salaman kanssa
Tuntui ettei vuodesta tule yhtään mitään, kaikki ne haaveet, unelmat, suunnitelmat olivat kerralla pyyhitty pois, mutta vuosi 2015 toikin tullessaan paljon uusia asioita, mm. nose work, uusi koulu ja uusi paikkakunta.
Alku vuodesta työkuviot muuttuivat ja suunnittelut tulevaisuuden varalle alkoivat, mutta kuiteskin kouluun lähteminen tuli mieleen vasta muutama päivä ennen hakuajan loppua. HAYO oli ainut koulu mihin hain ja tavoitteet oli vaatimattomasti päästä sisään. Kesäkuussa oli pääsykoe, tai oikeastaan vain haastattelu, ja heinäkuun alussa tuli tieto siitä, että elokuussa olisi suuntana Kokemäki ja eläintenhoitajan ammatti. Kouluun pääsy oli samalla jännittävää ja silti ihanaa. Pääsin opiskelemaan juuri sitä mitä aina halunnut tehdä, työllistyminen on ehkä vähän heikoa mutta mietitään sitä sitten parin vuoden päästä.
Koulussa ollaan päästy hoitamaan lehmiä, lampaita, lintuja, jyrsijöitä, liskoja, hämähäkkejä ja alpakoita. Rakentamaan kaikennäköisiä juttuja, ajamaan traktoria, raivaamaan metsää ja kaikkea muuta mukavaa.

Yksi vuoden hienoimpiin, mutta jälleen samalla surullisimpiin hetkiin kuuluu Virtain Kirsut ry:n agilitykoira 2014 palkinto. Minin kanssa se saavutettiin, mutta vain toinen oli sitä vastaanottamassa..

KYRA
Kyran vuoteen ei oikein ole kuulunut mitään ihmeellistä. Näyttelyissä tuloksena oli 1*pn4, 2*rop ja 1*ryp2. Ihan huippu hieno näyttelyvuosi ollut vaikkei käyty kuin kolmessa näyttelyssä. Olen toivonut joskus omistavani sellaisen koiran, joka pärjäisi myös ryhmissä mutten koskaan ole ajatellut, että Kyra voi sen tehdä.
Loppu vuodesta Kyran selkä alkoi hieman vaivaamaan, tai siis ei se normi elämässä näkynyt mutta hierottaessa huomasi. Kyran selkään ei ole juuri saanut koskea ja se on muutenkin ollut takapäästään (lanteesta taaksepäin) herkkä eikä ole antanut hierojan koskea. Ilmeisesti jotain hermosärkyjuttuja tai jotain, en enää muista miksi hieroja sitä sanoi. Mutta joka tapauksessa selän tilanne on varmasti muuttunut parin vuoden takaisesta kuvauksesta.
Kyran vuoden 2015 tavoitteista jäi uupumaan sterilointi ja möllikisat tokossa ja rallyssa. Muuten kyllä tokoiltiin, tai siis höntsäiltii, omaksi iloksi ja rallya tehtiin ilman kylttejä vähän miten sattui. Eli meillä oli oikein hauska vuosi :)

KEETA
Keeta kävi huhtikuussa terveystarkeissa ja todettiin täysin priimaksi. Näyttelyissä käytiin viisi kertaa ja tuloksena vähän kaikkea EH:n ja VSP:n väliltä. Ihan hyvin keskenkasvuiselta kakaralta.
Agilityssä käytiin kolmella kouluttajalla: Minna Haapanen, Emma Riiho ja Pete Huotari. Mistään näistä ei oikein saanut mitään uutta irti. Omat treenit = parhaat treenit, se täytyisi kait pikku hiljaa jo oppia... Agilityn möllikisoissa käytiin ainakin kahdesti ihan hyvin tuloksin. Mm. Keeta teki mahti suorituksen Haukkuvaaran (Jyväskylässä) epiksissä vieraassa paikassa ja erilaisilla esteillä.
Lisäksi käytiin Krista Karhun tokokoulutuksessa ja siellä totesin, että mun pikkukelpie ei ole enää mikään pieni, vaan koira jolta saa ja pitää vaatia jo hieman enemmän asioita. Tokoa tehtiin aivan liian vähän, mutta se mitä tehtiin niin meillä oli aina kivaa ja se oli yksi tämän vuoden tavoitteista.
Ehkä paras ja hauskin uusi asia Keetan kanssa oli nose work. Yhden viikonlopun mittainen koulutus sai kyllä innostuksen syttymään lajille (vaikkei kouluttaja ihan osannutkaan asiaansa...) ja eukalyptuksen hajua ollaan etsitty monia kertoja.

MERSU
Mersun vuosi ei ole mennyt ihan ilman sairasteluja, keväällä Mersulle tuli toistamiseen sama kaulan turvotusvaiva mikä sillä on jo pari kertaa aikaisemminkin ollut. Mistä se johtuu ei oikein kukaan tiedä, mutta onneksi vahvat kipulääkkeet auttaa ja Mersu on muuten viettänyt lepposia eläkepäiviään nukkuen, syöden, nukkuen, syöden....
Mersun näyttelyura sai jatkoa näin veteraani-iässä, kun tajusin sen pääsevän ilmaiseksi näytelmiin. Mäntän ja Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyissä käytiin Mersun kanssa ihastuttamassa kauhistuttamassa tuomareita ja tuloksena oli kummastakin HYL. Olisin hieman enemmän kuin vähän yllättynyt jos tulos olisi ollut joku muu, eli tavoitteet näyttelyiden osalta täyttyi.

Ei kommentteja: