17. tammikuuta 2013

Operaatio hihnakäytös, osa 1

Olen useampana vuonna tehnyt uuden vuoden lupauksen koskien koirien hihnakäytöstä, mutta valitettavan usein en ole lupausta vienyt loppuun asti ja omat hermot ovat loppuneet jo muutaman päivän jälkeen kun tulosta ei ole syntynyt. Mutta tänä vuonna tämä ei ole vain lupaus, jonka voi rikkoa vaan tänä vuonna erityisesti Kyran hihnakäytös tulee muuttumaan.
Kyrahan vetää ja sinkoilee hihnassa sinne tänne. Varsinkin lenkin ensimmäiset kilometrit ovat ihan hirveitä, vauhtia ja energiaa on enemmän kuin laki sallii. Loppu matkasta Kyra yleensä kävelee suht nätisti, hihna kireällä, mutta ei vedä täyttä höyryä eteenpäin, paitsi poikkeustapauksissa.. Toisten koirien ohitukset onnistuu vetämällä mutta haukkumatta jos toinen koira ei provosoi haukkumalla. Jos toinen haukkuu, haukkuu Kyrakin.
Mersu ei juurikaan vedä hihnassa, mutta se haukkuminen. Mellu haukkuu kaikki yksittäiset koirat ja tietyt ihmiset mitkä tulee lenkillä vastaan. Paikoissa missä on paljon koiria, Mersu ei hauku. Nämä tietyt ihmiset mitkä se haukkuu, saisivat tuntea myös chihun hampaat nilkassaan jos saisi siihen mahdollisuuden...
Mini vetää myös lähes aina, mutta en siihen nyt puutu kun ei tuo juurikaan haittaa. Muuten Minni käyttäytyy hihnassa mielestäni nätisti. Vieraat koirat vähän pelottaa ja Mini tuleekin usein minun taakse kun sellaisia vastaan tulee. Jos nämä vieraat koirat tulevat liian lähelle aloittaa Mini haukkumisen, pelosta. Miniä kun jännittää vieraat koirat erittäin paljon.

Nyt ollaan jo pari viikkoa eletty elämää jossa on vetämis ja haukkumis kielto. Pientä edistymistä on havaittavissa, painotaen siis erittäin pientä, mutta ongelman ratkaisemiseen johtava tapa on varmasti löydetty. Päätin niin että en anna Kyran vetää askeltakaan enää koskaan. Pysähdyn aina kun Kyra alkaa vetämään ja odotan niin kauan kunnes löysää itse hihnaa ja ottaa kontaktia = palkka ja/tai kehu.
Lenkin alussa etenemisnopeus on tyyliin jotain metri tunnissa ja meidän normaalisti tunnin kestävään lenkkiin menee noin kaksi-kolme tuntia aikaa. Viime päivinä ollaan päästy useita kymmeniä metrejä vetämättä! Jos joskus ei ole aikaa pysähdellä koko aikaa, laitan Kyralle kuonopannan jolloin se kävelee nätisti koko matkan.
Vieraat koirat pyritään kiertämään mahdollisimman kaukaa tai kulkemaan niiden perässä. Kyran otan aina "tähän näin", eli vasemmalle sivulle, kun tulee toisia koiria näkyviin. Ja liikuta ei senttiäkään jos paikka ei pysy oikeana. On muuten toiminut, kyllä huomaa että keepien päässä jotain tapahtuu :) Palkkana käytän ihan joka päiväistä nappulaa, nämä omat koirat ovat kaikki sen verran ahneita että normisapuskakin kelpaa. Varsinkin ryhmänä ovat sen verran kilpailuhenkisiä, että jos yksi saa niin muutkin haluavat. Eivät kuitenkaan ala tappelemaan ruuasta, eikä muutenkaan näiden välillä ole mitään erimielisyyksiä.
Vieraista koirista kaukana pysyminen on vaan toisinaan vähän hankalaa, kun jotkut omistajat ovat sitä mieltä että kyllä meidän mustin täytyy päästä katsomaan toisia koiria, vaikka sitten ilman lupaa.. Vähän ärsyttää kun jonkun koira jää esim. kyttäämään johonkin ja sitä koiraa ei saada liikkumaan mihinkään ennenkuin se vastaan tullut koira on kohdalla ja silloinkin se koira päästetään ihan siihen lähelle. Vaikka kuinka sanoo ettei omat koirat tutustu toisiin koiriin lenkillä, niin sitä ei tunnuta ymmärtävän.
Kerran tein niin, että jäin parin kymmenen metrin päähän yhdestä koirasta jonka tiedän ettei kovin helposti liiku mihinkään kun toinen koira on näkyvissä. Oli muuten hyvä treeni omille koirille! Ei menty ohi, vaan tehtiin kontaktitreeniä siinä sopivan matkan päässä ja hetken päästä jatkettiin tulosuuntaan hyvällä fiiliksellä. Sillä toisella koiran omistajalla ei välttämättä ollut sama fiilis, mutta meillä meni loistavasti :) Ja sehän on pääasia?

Onkohan sillä tarpeeksi suuri peti? ;)

Ei kommentteja: