Niinhän siinä sitten kävi, ettei pikkumustasta ollut raa'an lihan syöjäksi. Sanonta ei koira itseään nälkään tapa, ei kyllä pidä Minin kohdalla paikkaansa. Se söi viiden vuorokauden aikana noin 20g lihaa ja oli sen viidennen vuorokauden iltana niin väsyneen ja heikon oloinen etten halunnut ottaa sitä riskiä että aamulla löydän sen tajuttomana jostain. Meillä oli myös kisat tulossa, joten päätin siirtää Minin takaisin nappuloiden syöjäksi. Ja voi sitä onnen päivää, kun Minin sinne kupin vierelle nostin ja se huomasi mitä kupissa on. Luit aivan oikein, nostin sen kupin vierelle koska ei se itse halunnut tulla syömään, luuli saavansa ällöttävää lihaa.
Yleensä saa lukea siitä kuinka barffaus on muuttanut koiran elämää positiivisella tavalla, esim. lisäämällä ruokahaluja jne.. Mutta Minin kohdalla näin ei tapahtunut. Ennen barffauksen aloittamista Mini hyppi ja pomppi keittiön ovella ollutta porttia vasten, sillä välin kun laitoin koirille ruokaa. Ja luvan saatuaan säntäsi kauheella kiireellä kupille ja hotki ruokansa hetkessä. Mutta barffauksen aloituksen jälkeen pikku hiljaa chihu huomasi kupissa olevan ainoastaan ällöttävää raakaa lihaa ja se jäi suosiolla olohuoneen sohvalle nukkumaan. Loppu vaiheessa ei siis edes tullut katsomaan mitä kupista löytyi.
Siirsin Minin tosiaan viiden vuorokauden barffauskokeilun jälkeen takaisin nappulalle, jolloin ruokailu ajat muuttuivat kerta heitolla jälleen päivän parhaimmaksi tapahtumaksi.
Kisojen jälkeen kokeilin uudestaan erikoisemmilla lihoilla: hanhen-, lampaan- ja poronjauhelihoilla, jos vaikka ne sattuisivat chihulle kelpaamaan. Mutta ei kelvannut, ei edes maistanut ilman nappuloita. Mini siis jatkaa elämäänsä syöden pääasiassa nappulaa.
Mersu syö edelleen aivan kaiken mitä kuppiin laitat. Kuppi tyhjenee noin kahdessa sekunnissa ja sen jälkeen kiireesti katsomaan joko Mini ja Kyra on syönyt... Ruokahalu on siis valtava. Jouduin pienentämään sen päiväannosta, kun alkoi Mellun vyötärölle kertyä muutama senti ylimääräistä. Jopa äitini sanoi Mersun lihoneen. Ei se toki ylilihavaksi päässyt, mutta huomasi kuiteskin että sai liikaa ruokaa aktiivisuuteen nähden. Mersussa olen kaikista eniten huomannut muutosta barffauksen aloituksen jälkeen, nimenomaan sitä positiivista muutosta. Ennen se oikeastaan vain nukkui sisällä ja lenkillä ei oikein halunnut kävellä. Nykyään se leikkii, juoksee, riehuu sisällä ja lenkillä ei enää hidastele eikä lyö jarruja pohjaan haluten kääntyä kotiin. Se on ihan selkeesti iloisempi ja reippaampi kuin nappuloita syödessään. En sitä siltikään enää pitkille lenkeille ota mukaan, vaikka kuinka jaksaisi kävellä. Saa vanhus leikkiä ja liikkua omaan tahtiinsa kotona <3
Kyran kohdalla toivoin barffauksen tuovan sille lisää kaivattua massaa. Se kun on ollut oikeastaan koko elämänsä melko hoikassa kunnossa, enkä ole nappulalla saanut siihen lisää massaa vaikka kuinka olen yrittänyt. Se on syönyt aina isoja annoksia, mutta mikään ei vain näy missään. Barffauksen aloitin suoraan tuon kokoiselle koiralle isolla annoksella, mutta eipä sillä mitään vaikutusta ole ollut. Kylkiluut tuntuu edelleen erittäin hyvin.. Sain tässä muutama päivä sitten kaverilta ihan puhdasta rasvaa ja sitä olen nyt Kyralle syöttänyt pieniä määriä. Katsotaan auttaako se vai lisäänkö vielä ruoka määrää..
Ruokahalu on kelpiellä ainakin hyvä, tosin tässä yksi päivä se jätti lampaanlihan syömättä. Tuttuun tapaan annoin koirille aamuruuat ja menin valmistautumaan eteiseen töihin lähtöön. Kyra tuli melko heti perässä, kuvittelin sen jo syöneen, mutta töistä tullessani ruoka oli edelleen kupissa. Sitä oli vähän närpitty ja levitelty pitkin lattiaa, mutta syöty siitä ei oltu kuin ihan murto-osa. Kaikki muut erikoiset liha on kelpille kelvannut, lammas ei vaan jostain syystä ollut sen mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti