23. päivä lokakuuta herätys oli klo 04.45, käytin koirat pikaisesti ulkona ja sää näytti erittäin hyvältä: ei lunta, ei edes taivaalla. Vaikka niin oli luvattu aamuksi pientä lumimyräkkää. Puoli tuntia myöhemmin teimme Kyran kanssa lähtöä Seinäjoen näytelmiin, niin mitä oli ulkona tapahtunut tällä aikaa?? No tullut n. 5 cm lunta ja lisää tuli taivaan täydeltä ja oikein isoja hiutaleita. Kiva. Onneksi oli talvirenkaat, mutta ne eivät hirvittävästi auttaneet siellä lumisohjossa, teitä kun ei ollut aurattu.. Mutta perille Seinäjoelle päästiin reilu vartti aikataulusta myöhässä. Kehään kuiteskin kerittiin oikeinkin hyvin ja tuomarina oli Maritha Östlund-Holmsten Ruotsista. Arvostelua ei nyt ole tässä, mutta kirjustan sen tähän joskus kunhan kerkiän :)
Kyra sai EHn, mutta olisi kuulemma saanut ERIn jos etuosa olisi vahvempi.
Heti näyttelyä seuraavana päivänä, eli sunnuntaina 24.10 otettiin Kyran kanssa varaslähtö ja starttailtiin ensimmäisissä virallisissa agikisoissa Tampereella. Jännitti ihan pirusti, mutta koira oli ihan fiiliksissä. Kyra mitattiin just ja just maxiksi. En sitä itse päässyt viemään mitattavaksi vaan olin silloi rataantutustumassa ja kaverini Hanna mittautti Kyran, niin en sitten tiedä kuinka korkea virallisesti se on. Mutta kotimittauksella jotain 44-46 cm välistä.
Viivalla koira kävi kuumana ja olis halunnut vaan mennä. Rata oli kiva, ei mikään ylihelppo muttei mikään vaikeakaan. Muutama ansa kohta oli: kaksi putkea lähekkäin ja toinen kohta missä mentiin An ohi sinne menemättä. Kyralla oli ihan uskomaton vauhti, se jotenkin syttyi kisatilanteesta tai jotain. Kepeille asti tehtiin puhdasta rataa, kunnes minä, niin minä ihan itse, työnnän koiran väärälle puolelle keppejä. Joku ei osannut antaa koiran mennä ihan itse keppien aloitukseen, jonka se siis osaa, vaan pitää mennä sinne sörkkimään. Ärsyttää. Loppu ratakin meni puhtaasti, vaikka radalla olikin pöytä. Pöytää olemme viimeksi harjoitelleet viimeksi alkeiskurssilla viime vuonna yksittäisenä esteena, eli emme olleet koskaan ennen ottaneet pöytää radalla.
Ensimmäisistä agikisoista tulokseksi 5. Ärsyttävintä tuossa oli se, että ilman tuota mun virhettä oltais oltu kolmansia ja saatu eka LUVA nolla. Tosin ei meillä mikään kiire täältä ykkösistä ole pois..
Kisakärpänen iski ja tartutti sellaisen taudin, ettei siihen löydy muuta parannus keinoa kuin kisaaminen. Olemme siis menossa jo marraskuun joku päivä Jyväskylään aksaileen uudestaan :)
Mersunenkin starttaili Tampereella kaksi rataa. Radat oli oikein kivoja, mutta tänään ei vaan ollut chihun päivä. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Hyllytavaraa saatiin jälleen oikein kaksin kappalein. Mersu viettääkin Seinöjoella joulukuussa kisauransa päättäjäisiä. Me vain harrastellaan omaksi huviksi agilityä ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti