Tessa

Tessa
"Tessa"
sekarotuinen, narttu

26.5.2001-16.5.2012

säkäkorkeus 56 cm, paino 23 kg

kasvattaja tuntematon henkil

kaikki hampaat ♥ leikkaava purenta

isä saksanpaimenkoira ♥ emä suomenpystykorva

Tessa oli ensimmäinen oma koirani. Koira jota olin odottanut ja kinunut vanhemmiltani pitkään. Marraskuussa 2002 tuo päivä vihdoin koitti; sain oman koiran!
Jos tänä päivänä lähtisin samoilla tietotaidoilla etsimään koiraa, en todellakaan valitsisi 1,5-vuotiasta sakemanni-pystykorva sekoitus narttua. Mutta Tessa oli ehkä maailman helpoin ja ihanin ensimmäiseksi koiraksi. Riistaviettiä löytyi tosin vähän liikaakin: jänikset, oravat, naapurin kissat.. jne saivat välillä juosta lujaa karkuun, kun Tessa päätti lähteä ajojahtiin.
Ensimmäiset pari vuotta leikittiin, riehuttiin ja koluttiin oman kylän metsät, polut ja tiet läpikotaisin. Opeteltiin yhteistä elämää ja uusia temppuja. Keväällä 2004 näin paikallisessa lehdessä ilmoituksen alkavasta agilityn alkeiskurssista ja sinnehän me päädyttiin. Ja niin agility vei mennessään sekä koiran että ohjaajan. Tosin koiraa kiinnosti välillä jokin muu kuin agility...
Muistan meidän ensimmäisen talven ensimmäiset agilitytreenit maneesilla. Muut treenaajat olivat jo pidempään harrastaneita, mutta me oltiin Tessan kanssa ainoita jotka teki tuolta 12 esteen radalta puhtaan suorituksen <3 Se fiilis oli aika sanoinkuvaamaton ja varmaan siksi jäänyt mieleen niin selkeästi, muistan jopa radankin miten se meni. Tuo oli ehkä meidän "uran" parhain saavutus :)

Tessa oli aika omanlaatuinen persoonansa. Se tuli toimeen toisinaan kaikkien kanssa ja toisinaan rähisi kaikille vastaantulijoille. Se tykkäsi leikkiä narulelulla sisällä, muttei ulkona. Se rakasti ruokaa ylikaiken, possunkorvat olivat sen suurinta herkkua. Tessa piti siitä kun sen kanssa opetteli uusia temppuja, se teki innoissaan ja tarjoili kaikkea jo oppimaansa jos ei saanut kädessä olevaa herkkua.

Agilityssä emme koskaan startanneet virallisissa, eikä myöskään epävirallisissa. Vauhtia ja intoa kyllä riitti, mutta päälimmäisin syy oli oikeastaan se kun Tessa saattoi yhtäkkiä kesken radan singota jonkin toisen koiran luo ja haukkua tätä vähän aikaa ja tulla jatkamaan rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei se koskaan toiseen koiraan kiinni käynyt, haukkui vain hetken. Ilmoitti ilmeisesti että hän tekee nyt agilityä ja sulla ei ole tänne mitään asiaa :)
Tessan kanssa harrastettiin säännöllisesti agia aina Mersun tuloon asti, eli vuoteen 2006. Sen jälkeen Tessa jäin ns. eläkkeelle ja sai käydä pyörähtään kentällä silloin tällöin tekemässä jotain kivaa.

Muutin omaan asuntoon syksyllä -06 ja Tessa tuli loogisesti mukaan. Se ei vain sopeutunut ollenkaan minun koulupäiviini (oli tottunut siihen että kotona on aina joku). Se järsi itseään ja stressasi yksinoloa, ei kuitenkaan (onneksi) tuhonnut mitään. Puolisen vuotta kokeiltiin ja yritettiin sopeutua, muttei siitä mitään tullut, niinpä Tessa muutti takaisin vanhempieni luokse. Onneksi välimatkaa ei ollut kuin puolisen kilometriä, joten harrastukset, lenkittäminen jne.. oli silti minun vastuullani.

Tessan kanssa kokeiltiin myös koiraetsintää. Kävimme Etsijäkoiraliiton järjestämän alkeiskurssin keväällä 2008 ja Tessa oli niin loistava koira tähän lajiin! Se hoksasi todella nopeasti mikä on homman juju ja sai kouluttajilta kehuja upeasta nenän käytöstään. Harmi vain kun ei meillä päin ollut kunnon harjoitus mahdollisuuksia ja treeni kerrat jäivät lähinnä Mersun etsimiseen.. Kyllä, tein Mersulla lyhyitä jälkiä metsään ja Tessa sai etsiä.
Tapahtui yhdellä treeni kerralla:
Tein Mersun kanssa kotimme lähi metsään noin 300 m pitkän jäljen ja sidoin Mersun puuhun kiinni. Hain Tessan, annoin sille hajun ja lähdettiin jäljestämään. Tulimme paikkaan mihin kuvittelin Mersun jättäneeni: se oli tyhjä! Ei Mersua, ei hihnaa. Paniikki iski ja aloin huudella Mersua, kun kuvittelin sen karanneen tai joku on sen varastanut, kun ei chihu ollutkaan siinä kohdassa mihin kuvittelin sen sitoneen puuhun kiinni. Samalla Tessa katsoo minua alta kulmien ja lähtee päättäväisesti noin 20metriä eteenpäin, jossa Mersu odottaa nätisti puuhun sidottuna. Loisto koira, tyhmä ohjaaja :)

Tessa oli lähes koko elämänsä terve koira ja eläinlääkärillä käytiin ainoastaan rokotuksilla. Vain viimeinen vuosi ravattiin jos jonkinlaisen syyn takia eläinlääkärin vastaanotolla. Pissatulehduksia, laihtumista, runsasta juomista... Mutta oireille ei oikein tuntunut löytyvän selkeää syytä.

Lauantaina 12.5.2012 olin lähdössä Kyran ja Minin kanssa agilitykentälle ja Tessa halusi väkisin mukaan. Se hyppäsi autoon ja painautui kunnolla takapenkkejä vasten ja katsoi hyvin säälittävällä "ethän vain jätä minua kotiin?" -ilmeellä. Ja niin Tessa pääsi agikentälle mukaan. Tessa se sai mennä putkeen, kiipeillä puomilla, hyppiä minimini aitoja...jne. Tehdä juuri sitä mitä se halusi ja miten halusi, saaden vielä palkaa siitä. Sillä oli hauskaa, se oikein hymyili. Olisin halunnut taltioida tuon ilon kuvina muistojen arkistoon, mutta olin jälleen unohtanut kameran kotiin. Tuolloin ajattelin, että sitten seuraavalla kerralla. Valitettavasti tuota seuraavaa kertaa ei Tessan osalta koskaan tullut.

Tiistai-iltana 15.5. sain äidiltäni tiedon Tessan ensimmäisestä epilepsia tyypisestä kohtauksesta. Kohtaus kesti vain vähän aikaa ja uusia kohtauksia ei illan aikana tullut. Ajattelin aamusta soittaa eläinlääkärille asiasta, mutta asiat muuttuivat yön, tai oikeastaan seuraavan aamun aikana. Vähän kuuden jälkeen keskiviikko aamuna äitini soitti minulle ja tiesin heti mitä on tapahtunut kun näin kuka soittaa. Lähdin samantein kotiin ja soitin päivystävälle eläinlääkärille. Kohtauksia tuli useita peräkkäin eikä Tessan tila normalisoitunut kohtausten välissä ollenkaan. Puhuessani sille se katsoi välillä ilmeellä "kuka he****ti sä kuvittelet olevasi?!" ja toisella hetkellä heilutti iloisesti häntää ja inisi/vikisi tuttuun tapaansa tuttuja ihmisiä kohdatessaan. Se käveli päin seiniä, tärisi, läähätti...
Sain vihdoin kahdeksalta sellaisen eläinlääkärin kiinni joka meidät suostui ottamaan vastaan ja lähdettiin ajamaan kohti Keuruuta. Tiesin, vaikka en halunnut uskoa sitä, ettei Tessa tule enää tältä reissulta kotiin. Automatkan aikana se aloitti korvia särkevän valituksen. Eläinlääkärin vastaanotolla sille annettiin kipulääkettä, rauhoittavaa ja se laitettiin tiputukseen. Lääkkeistä huolimatta Tessan tila ei kohentunut. Parhain, mutta samalla kamalin, ratkaisu oli antaa vanhuksen nukahtaa ikiuneen <3
Kuiskutin Tessan korvaan viimeisinä sanoina sen rakastamia asioita, kerroin sille kuinka ihana koira se on ollut ja kuinka paljon sitä rakastan.