Agia ja tokoa

Taas kerran voin vain todeta ajan menevän aivan liian nopeasti eteenpäin, juuri koskaan ei saa aikaiseksi kirjustaa tänne mitään. Paitsi tällein keskellä yötä, kun pitäisi ehkä olla jo nukkumassa... No ei aamulla tartte herätä kun onneksi vasta seiskan aikaan..

Minin kanssa käytiin, lupauksista huolimatta, takkujen kisoissa tässä jokunen viikko sitten. Ei nyt ihan hirveesti kerrottavaa, nolla ja 5. Tuloksissa luki hetken aikaa Minin perässä LUVA, mutta se ilo muuttui hetken päästä kun tuli tieto että jälleen kerran ei ajanottolaitteet olleet toimineet kuten pitää ja yhdelle koiralle oli tullut samallainen virhe kuin meille toukokuun takkujen kisoissa. Eli tämä korjattiin ja se koiruus meni ja voitti luokan ja näin ollen Mini tippui pykälän verran tuloksissa alaspäin ja luva meni siinä. On se perskule kumma kun ei osata ottaa aikaa, ei hirveesti vaatis tarkistaa sekuntikellosta vastaako aika ajanottolaitteen aikaa..! Näissä kisoissa kuten toukokuun kisoissa käsikellottaja oli olemassa mutta sillä ei vissiin ole mitään merkitystä..

Erinäisistä syistä ei olla hirveesti käyty agikentällä treenaamassa. Mini oli juoksujen jälkeen jotenkin masentunut tai jotain. Se meni tosi hitaasti ja oli jotenkin poissaoleva monta viikkoa. Oli varmaankin valeraskautta, muita oireita ei tullut vain tämä haluttomuus juosta ja riehua.

Tänään suunnattiin Virroille tokotreeneihin Kyran kanssa. Tehtiin aluksi paikalla oloa ja se sujui yllättävän hyvin. Häiriön alla ei hirveesti kykene vielä keskittymään kun olisi hirveen kiva käydä katsomassa ja vaatimassa rapsutuksia ihmisiltä. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja onnistui yllättävän hyvin. Kotona sisällä pysyy vaikka kuinka kauan paikoillaan, mutta häiriön alla ei oikein aina malta.
Lopuksi tehtiin seuraamista. Lähinnä käännöksiä, miten ohjaajan tulee liikkua. Seuraaminen suoraan onnistuu lyhyinä pätkinä oikein hyvin, pidemmillä pätkillä lähtee helposti edistämään. Käännöksiin saatiin hyviä vinkkejä kuinka ohjaana kannattaa liikkua. Käännöksissä tarvitsee vielä namikäden apua, jotta pysyy vierellä. Tokoilu on kyllä erittäin hauskaa, varsinkin nyt kun päästiin ihan kisaamaan tähtäävälle kurssille. On joku joka oikeesti tietää mitä ja miten pitää tehdä. Kokeisiin jos päästäisiin ensi kevääseen mennessä, se on meidän tavoite :)

Tokotreenien jälkeen otin chihut mukaan, käytiin kunnon lenkillä ja pidettiin omat agitreenit siihen perään. Mini teki kääntymisiä, putken suun ohituksia ja irtoomisia. Pikkumusta oli kertakaikkiaan UPEA! Mennä viilletti häntä suorana ja aivan täysiä, ohjautui hyvinkin kaukaa ja palkkautui lelulla. Kävi leluun kiinni kuin mikäkin terrieri <3  Onni on chihuahua jota voi palkata sekä lelulla että namilla. Tosin lelupalkka ei toimi jos on muita katsomassa.. Pikkumustaa jännittää silloin aivan liikaa eikä uskalla käydä leluun kiinni..

Kyran kanssa tehtiin mini hypyillä putkien ohi vientejä, takaakiertoja ja irtoomista. Tämä oli taas treeni joka sai hymyn korviin, mutta toisaalta myös ärsyttävät treenit siinä mielessä että nyt tietäisi onnistuvansa myös kisoissa..
Ajatukset Kyran selän kuvauttamisesta uudestaan jollain toisella lääkärillä saattanee toteutua jossain vaiheessa. Jotenkin en luota yhteen ainooseen kuvaan, mutta toisaalta kun ajattelee Kyran oireita niin en usko että diagnoosi muuttuu mihinkään uuden kuvan myötä.. Valitettava tosiasia ja se on kait pakko itsekin uskoa pikku hiljaa.