Vuosi 2011

Blogi on elänyt pitkään hiljaiseloa ja nyt onkin aika laittaa vuosi 2011 pakettiin.

Tammikuussa käytiin Kyran kanssa hakemassa pari hyllyä Lempäälän agikisoista.Kana-areenalla käytiin ahkerasti treenailemassa agia.

Helmikuussa saatiin Lempäälän agikisoista tulokseksi 5 ja hyl, sekä todennäköisesti tuliaisena kennelyskä. Viikko kisojen jälkeen Kyra alkoi yksimään. Chihut alkoivat yskimään myös. Yskää paranneltiinkin melkein koko helmikuu.

Maaliskuussa olisi ollut hyppyseminaari Turussa, mutta yskän vuoksi se jouduttiin perumaan. Loppu kuusta Liedossa olis ollut kolme starttia Kyralle ja kaksi Mersulle, mutta mein hyvä tuuri jatkui edelleen ja kummatkin koirat aloittivat juoksunsa. Kisat siis peruttiin.

Huhtikuu oli ehkä se vuoden odotetuin kuu. Kyralle hyväksytty luonnetesti tulos 170 pistettä ja laukauskokematon. Samalla Kyrasta tuli FI MVA.
Loppu kuusta Seinäjoen agikisoissa Mersulle yliaikanolla. Jos oltaisiin menty 0,58 sekunttia nopeampaa oltaisiin saatu ensimmäinen LUVA, mutta hauskaa Mellulla oli ja se on pääasia <3

Toukokuussa oli vuoden ensimmäinen näyttely Tampereella. Kyralle ensimmäinen kerta valioluokassa ja tuloksena VAL ERI1 SA PN3 CACIB.
Tampereen ja Nokian agikisoissa omat fiilikset ja asenne olivat mahtavat ja siten radoiltakin saatiin kivoja tuloksia, mm ensimmäinen LUVA.

Kesäkuussa saatiin Kyran kanssa toinen LUVA Ylöjärven kisoista.
Kelpie erkkarissa Kyra sai arvonnassa VAL ERI3.

Heinäkuussa Kyralle viimeinen nolla Rauman kisoissa ja nousu kakkosiin. Ensimmäisissä kakkosluokan kisoissa Orivedellä jatkettiin tuttua ja turvallista linjaa: 2 hyllyä..

Elokuussa Lempäälässä taas kaksi hylkyä ja NOLLAVOITTO :)

Syyskuussa Ylöjärven kisat olisi voinut jättää hyvin väliin. Jäi erittäin huono fiilis sekä ohjaajalle että varmasti myös koiralle. Kolme rataa ja kolme hylättyä. Kaikki meni päin honkia, näin kauniisti sanottuna. Kyran mielestä agility ei ollut yhtään kivaa... Tästä alkoi Kyran melkein kolmen kuukauden agitauko.

Lokakuussa ei oikein tapahtunut mitään. Ei tehty agia oikein kenenkään kanssa. Fiilikset nollassa, tai tarkemmin miinuksen puolella. Kapo, Kyran isä, oli hoidossa meillä muutaman päivä.

Marraskuussa aloitimme käymään Kana-areenalla agilitytreeneissä lähinnä Minin ja Mersun kanssa. Kyran kanssa oli tarkoitus olla loppu vuosi tauolla, mutta jostain kumman syystä sekin löysi tiensä radalle ja "ongelmat" olivat kadonneet. Oliko B-vitamiini kuuri saanut lihakset heräämään vai oliko vain tauko tehnyt tehtävänsä. Sitä en tiedä, mutta Kyra oli ihan erilainen kuin esim. kesällä, jotenkin rennompi, ihanampi, kuuliaisempi...
Ostin etukäteisjoululahjana ihan omat pujottelukepit. Kovasti niitä ollaankin treenailtu.

Joulukuussa oli perinteeksi muodostuneet agilitykisat Seinäjoella. Mini aloitti kisauransa hienosti: yliaikanolla, hyl ja viitonen. Hylly tuli pussin ohituksesta, Mini ei sitä estettä vielä osaa. Muuten olen erittäin ylpeä pikkumustasta <3 Se meni niin lujaa, niin täydellisesti.
Mersu ei osannut tällä kertaa aloittaa keppejä, vaikka niitä tosiaan ollaan treenattu hyvinkin ahkerasti. Kepeltä siis kolme kieltoa ja hyl. Toisella radalla ohjasin ihan itse Mellun keppien oikeaan väliin, nollalla maaliin ja aikakin riitti kolmanteen sijaan -> eka luva nolla. Ihana Marsu <3
Kyra jatkoi hylky linjalla.. Mä en tiedä mitä tapahtuu, mutta me ei todellakaan osata kisata. Treeneissä ei tule mitään suurempia virheitä, Kyra menee täysiä, se on rento, se on ihana. Mutta kisoissa se kyselee ja kattelee koko ajan mua ja on jotenkin... En osaa selittää sitä mutta jotain tapahtuu. Ja se jokin olen minä, minä en ohjaa/ajattele ohjaavani sitä samalla tavalla kisoissa kuin treeneissä. Kisoissa jännittää, treeneissä ei. Treeneissä on ihan sama miten menee, ja yleensä meneekin erittäin hyvin. Mutta kisat... Miten voisi opetella ohjaamaan/ajattelemaan samalla tavalla kisoissa kuin treeneissä? Miten saisi saman rentouden kisaradalle kuin mikä on treeneissä?
Kyran kepit oli ehkä maailman parhaimmat <3