Pohdintaa vuodesta 2013

Viime yönä vaihtui vuosi ja raketit paukkuivat koko illan, mutta meillä oli suht rauhallista sisällä! Luulin, että varsinkin Mini menee paniikkiin (kuten aikaisemmin viikolla jos kuuli jostain rakettien ääniä), mutta ei. Kaikki koirat nukkuivat hyvin tyytyväisinä. Käytiin ilta (yö)pissillä hieman ennen yhtä yöllä eikä silloinkaan kukaan välittänyt juuri mitään paukkeesta, kuulivat kyllä ja katsoivat äänen suuntaan, mutta ei pienintäkään paniikin poikasta. Erittäin hyvä juttu!

Pajunkissat toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2014!

Vuoteen 2013 mahtui vaikka ja mitä tapahtumaa. Tässä pientä pohdintaa viime vuodesta:

KYRA
Kyran tavoitteina vuodelle 2013 oli TK1, strelilointi, selän uudelleen kuvaus, agilityä omaksi huviksi ja muutama näytelmä.
Näistä toteutui vain kaksi viimeistä. Agilityä tehtiin juurikin omaksi huviksi, päättömästi kaahaillen mihin nenä sillä hetkellä näytti. Hypyt joko minimini korkeudella tai ei rimoja ollenkaan, niin kelpie on pystynyt tekemään ihan kelpo hyvin agia.

Vuoden aikana käytiin tasan kahdessa näyttelyssä: erkkari ja Jämsän kaikkien rotujen näyttely. Tuloksina EH ja ERI1. Virallisten näyttelyiden lisäksi käytiin pyörähtämässä yhdessä mätsärissä Virroilla toukokuussa, tuloksena PUN-.

Steriloinnin siirsin ensi syksyyn, syystä että halutaan mennä edes kerran maailman voittaja näyttelyyn ja ensi vuonna tuo näyttely on Suomessa. Ja haluan mennä sinne hyvä karvaisen koiran kanssa, enkä ottaa riskiä jos sterilointi vaikka vaikuttaisi karvan laatuun jotenkin. Samalla myös selän uudelleen kuvauttaminen on jäänyt, kun en halua turhaan rauhoittaa koiraa (ja kelpietä on aivan turha edes yrittää kuvata ilman rauhoitusta..). Selän tilanne on pysynyt silmä määräisesti samalla tasolla mikä se on koko ajan ollut. Kyra järsii mm. tassujaan ja lanteen aluettaan ja on vähän levoton kovan hyppivän rasituksen jälkeen. Normaalit lenkitykset, kelkan vetäminen.. ei oireita aiheuta, mutta täysiä juokseminen, riehuminen ja hyppinen esim. metsikössä aiheuttaa jälkikäteen järsimistä ja levottomuutta. Kyra onneksi unohtaa kivun saadessaan jotain luvallista järsittävää, eli särkylääkkeitä ei käytetä. Että jotain siellä selässä on, mutta ei onneksi ole muuttunut mitenkään dramaattisesti pahempaan suuntaan.

TK1 jäi todellakin suorittamatta. Huhtikuussa korkattiin meidän tokoura epävirallisella kokeella Nokialla. Tuloksena hieno 1-tulos ja mahtava fiilis. Kesäkuussa oli oman seuran virallinen koe ja odotukset toki korkealla koska mehän ollaan ihan parhaita. Oltaisiinhan me hyviä, jos ohjaaja ei menisi ja pilaisi kaikkea omalla jännityksellään. Miten voi oikeasti ihminen jännittää niiin paljon, ettei koirakaan osaa/halua toimia kuten treeneissä?? Kokeen jälkeen vietettiin sellainen reilu kuukausi tokomasennusta tekemättä yhtään mitään tokoon liittyvää. Tauon jälkeen aloitettiin uudella innolla, uudella palkkaustyylillä opettelemaan tokoa lähes kokonaan uudestaan. Kaukopalkkaus toimi erittäin hyvin ahneelle kelpille ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Tehtiin hienoja alo luokan kokonaisuuksia omissa treeneissä ja paikkamakuu kaverit (=chihut) olivat oikein mukavia häiriötekijöitä. Tuntui että nyt me mennään näyttämään mitä me oikeasti osataan ja syyskuun lopulla otettiin revanssi eli toinen virallinen koe. Jälleen itseäni alkoi jännittää, mutta yritin olla ajattelematta koko koetta. Mutta ei autanut vaan jälleen koira paineistui ja teki vain puoli teholla normaaliin tekemiseensä verrattuna. Tuloksena tismalleen sama tulos mikä ensimmäisestä virallisesta kokeesta ja jälleen tokomasennus joka ei oikein vieläkään ole hävinnyt.

Vuoden alusta meillä aloitettiin Operaatio hihnakäytös. Kyran kohdalla se tarkoitti ehdotonta vetämiskieltoa lenkillä. Alkuun tuntui olevan ihan turhauttavaa koko juttu, mutta pikku hiljaa (noin puolen vuoden jälkeen) kelpin päässä syttyi lamppu ja se hoksasi miten siinä hihnassa tuleekaan kävellä. Muisti niin kauan kunnes sai ensimmäisen kerran vetää kelkkaa tänä talvena... Kyra unohti totaalisesti miten siinä normipannassa pitikään kävellä ja aloitettiin vähän niinkuin alusta kiskomatta hihnassa -projekti....

Toukokuussa muutettiin ruokavalio kokonaan raa'alle. Piti kokeilla vain muutama kuukaisi, mutta sillä tiellä ollaan edelleen ja varmasti pysytään jos ei ole pakko siirtyä takaisin nappulalle.

Heinäkuussa Kyralle tuli jonkinlainen mahatauti. Ehdin jo hetken pelätä jotain pahempaa, esim. myrsytystä, mutta onneksi selvittiin vain ab kuurilla.

MERSU
Mummeli on viettänyt laiskottelijan elämää nukkuen, syöden ja taas nukkuen. Se on ollut erittäin tyytyväinen elämäänsä kun saa itse valita lähteekö mukaan lenkille vai ei.

Vuoden aikana Mersu kävi kahdessa mätsärissä: Virroilla ja Mäntässä. Tuloksena PUN- ja BIS1!

Operaatio hihnakäytös tarkoitti Mersun kohdalla haukkumisen lopettamista muita koiria kohdatessa. On se hiljaa jos on namia saatavilla ;)

Mersu on myös syönyt raakaa toukokuusta lähtien ja se on muuttunut paljon iloisemmaksi ja leikkisämmäksi, kuin aikoinaan nappularuualla.

MINI
Agilitystartteja 35 kpl, joista puhtaita nollia 3kpl, yliaikanollia 4kpl, yliaika viitonen 3kpl, yliaika kymppi 1kpl, yliaika 20 1kpl ja 23kpl hylkäystä.
Vuoteen 2013 mahtuu jälleen sekä ilon että surun kyyneliä. On ollut hetkiä joilloin olen ajatellut heittää hyvästi agilitylle kunnes saan sen oikean agilitykoiran, mutta näiden päivien jälkeen on taas tullut hetkiä jolloin muistan omistavani maailman hienoimman chihuahuan <3 Vasta loppu vuodesta alettiin olemaan iskussa ja viimeiset kolme kisaa olivat ihan huippu hyvät ja niistä jäi huippufiilikset sekä koiralle että ohjaajalle.
Mini on niin tuulella käyvä koira, jolla on monta eri persoonaa ettei sen kanssa kisaaminen (ja muutenkin elämä) ole koskaan tylsää.

Näyttelykäyttäytymistä ollaan yritetty aina välillä harjoitella ja ollaankin käyty kolmessa mätsärissä (Juupajoella, Virroilla ja Mäntässä) harjoittelemassa. Tuloksena punainen nauha kaikista, mutta ei sijoitusta. Kovin jännää esiintyminen on ja varsinkin silloin kun tuomari tulee lääppimään. Virallisiin näyttelyihin ei siis vuoden aikana päästy.

Raaka ruokinta ei sopinut chihuahuan imagolle, joten Mini on syönyt nappulaa. Reilun puolen vuoden aikana se on oppinut jo vähän syömään raakaa lihaa nappuloiden seassa, mutta ei missään tapauksessa mitään missä on jotain kovaa pureskelua vaativaa juttua mukana.

YLEISESTI
Vuosi 2013 oli yleisesti ottaen oikein onnistunut vuosi, vaikka en saanutkaan tähän kauan jatkuneeseen kuumeeseen parannus keinoa...