Mitäs sitä pitkäperjantaina tekisi? Mitäpäs muutakaan kuin agilityä! Pakattiin auto täyteen koiria, kaksi shelttiä, keeshond ja kelpie, sekä kolme ihmistä ja suunta kohti Längelmäen Kana-areenaa. Aikalailla viimeisiä hallitreenejä tänä keväänä, tällä viikolla vielä mennään ja sitten taukoillaan niin kauan kunnes päästään omalle kentälle.
Alkulämmittelyksi tehtiin Keetan kanssa putkirallia kahdella mutka putkella ja siinä välissä erilaisia ohjauskuvoita: valssi, persjättö, takaaleikkaus.. Toisessa setissä tehtiin putken leijeröintiä niin että mutkaputken takana oli hyppy ja pituus. Hypylle tultiin renkaalta josta olisi periaatteessa päässyt suoraan putkeen. Ensimmäisellä kerralla piti vähän saattaa pidemmälle, mutta sitten kelpie meni aivan täydellisesti hypylle ja sieltä pituudelle ilman että itse menin putkensuun toiselle puolelle (eli hypyn puolelle). Melko taitava pikkukelpie miulla on ♥
Kolmannessa setissä hiottiin hieman tekniikkaa mutkaputken ja sen edessä poikittain olevalla aidalla. Otettiin putkesta vauhtia ja tehtiin aidalla saksalaisia, sylkkäreitä ja niistoja. Jälleen en voi kuin todeta että tuo pentu on taitava! Se tekee asiat hitaalla laukalla, välillä jopa ravilla, joten voi olla ettei kuviot olekaan näin helppoja enää siinä vaiheessa kun vauhti löytyy kunnolla ;) Mutta uskon tästä hitaasti tehdyllä pohjatyöllä olevan jotain positiivista vaikutusta tulevaisuudessa.
Neljännessä seitissä otettiin puomin alastulokontaktilla 2on2offia sekä keppejä tarjoomalla. Kontaktille pitää saada kestävyyttä, ettei lähde sieltä mun liikkeestä pois vaan vasta käskystä. Muuten pysähtyy oikein mallikkaasti ja pysyy oikealla paikalla. Viimeksi kun keppejä harjoiteltiin päästiin hyvin etenemään ja Kee teki selkeesti miettien töitä. Mutta tänään kelpien fokus oli jossain muualla kuin kepityöskentelyssä eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään. Tehtiinkin vain muutama toisto oikeasta sisäänmenosta, eli ensimmäinen keppi jäi koiran vasemmalle puolelle. Kunhan lumet ja tietysti myös maa sulaa, laitan omaan pihaan 2x2 kepit pystyyn ja opetan sille sillä tyylillä kepit.
Huomenna onkin päivä jota olen odottanut, mutta samalla toivonut ettei se koskaan tulisi.. Keetan terveystarkastukset... Siltä tutkitaan silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja selkä, eli rauhoitus olisi vastassa. Tiedän että on hyvin hyvin pieni todennäköisyys että jotain peruuttamatonta tapahtuisi, mutta silti takaraivossa on ajatus jos tämä on sittenkin mein viimeinen yhteinen ilta.
Keeta on vasta vuosi ja kolme kuukautta, iällisesti kuvauttaisin mieluummin kesämmällä mutta silloin on niin paljon näyttelyitä mihin halutaan mennä ja varoajat ovat kuiteskin sen 7 vuorokautta vähintään. Ja toisaalta haluan myös tietää ennen kesäkauden alkua missä kunnossa tuo otus on sisältä, siis saadaanko harrastaa täysillä vai vaan puolitehoisesti höntsäämällä. No, en kylläkään usko että mitään kamalan pahoja tuloksia sieltä tullaan saamaan, mutta ikuisena pessimistinä ei pysty olemaan ajattelematta sitä toista vaihtoehtoa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti