Melkein Suomen muotovalio

Tänään oli Nokian ryhmänäyttely ja sinne olin ilmoittanut kummatkin kelpiet. Kyran ensimmäistä kertaa veteraaniluokkaan!! Hieman tuntui hassulta mennä veteraanin kanssa kehään.
Kelpieitä oli ilmoitettu 8, 4 urosta ja 4 narttua, ja tuomarina oli Leni Finne. En oikein osannut odottaa mitään, kun en tiennyt mistä juuri tämä tuomari tykkää. Ajattelin ettei kummatkin voi saada SA:ta eikä näin ollen ole mitään ongelmaa esittää yksin kaksi koiraa. Väärin arvattu :D

Keeta ensimmäisenä avoimeen luokkaan jossa oli yksi kilpakumppani. "Ok mittasuhteet. Riittävä luusto. Ilmava kokonaisuus. Oikea ilmeinen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Lyhyt olkavarsi. Kehittymätön rintakehä. Jyrkkä lantio. Polvikulma voisi olla selvempi. Ok askelpituus. Löysä edestä." AVO ERI1 SA PN2 SERT

Keetan luokan jälkeen äkkiä vaihto Kyraan, joka oli heti seuraavana vuorossa. Kyra esiintyi hieman laiskasti, ei ihan samallaisella vireellä ollut mukana kuten yleensä. Liikkui kyllä hienosti, mutta seisotuksessa katseli maisemia mutta silti "Erinomaiset mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät, silmänympäryspigmentti saisi olla tummempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen eturinta. Riittävät etukulmaukset. (tässä kerrotaan jotain rintakehästä, mutten saa yhtään selvää mitkä kaksi sanaa siinä on) Karva ei tänään parhaimmillaan. Ok askelpituus. Melko löysä edestä" VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET

Paras narttu kehään pääsi vain Keeta ja Kyra. Esitysapuja sain upean Craigin omistaja Merjalta, kiitos vielä jos satut tänne eksymään :) Kyra veti tällä kertaa pidemmän korren ollen paras narttu ja Keeta jäi taas kakkoseksi. Mutta se sai viimeisen SERTinsä ja on joko luonnetestiä tai koetulosta vaille Suomen muotovalio! ♥


Kyra jatkoi rotunsa paras veteraani kehään ja siellä vastassa oli 12-vuotias vanha herra. Meille ojennettiin ROP-VET ruusuke. Lopuksi vielä rotunsa paras kehä, jossa vastassa tämä upea Craig (Tegoura Something Like That). Yllätykset eivät loppuneet siihen vaan meille annettiin tuo punakeltainen ROP ruusuke!

Kuulumiset tiivistettynä

Näiden melkein kolmen kuukauden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta kukaan ei ole taaskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. On ollut sen verran kaikkea tekemistä, ettei yksinkertaisesti ole ehtinyt. Ja sitä paitsi näin kesällä kuuluu viettää aikaa ulkona eikä sisällä :)

Keetan kuulumiset:
Keeta on osallistunut muutamiin mölliagilitykilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä. Sen huomaa, ettei hirveästi olla ratatreenejä tehty kun pakka hajoo suurinpiirtein viidennellä esteellä viimestään. Teknisesti tuo koira osaa jos jonkinmoista kieputusta ja käännöstä, mutta niistä ei oikein ole apua jos ei osaa tehdä pitkää rataa ja lukea ohjaajaa.. Yksin kun käyn suurimmaksi osaksi treenaamassa, niin ei hirveesti huvita raahata ensiksi esteitä kopista kentälle ja treenien päätteeksi takaisin koppiin.. Keppejä ollaan oikein tehotreenattu sekä omassa pihassa että kentällä. Välillä tulee vielä pieniä virheitä, mutta aika varma pujottelija tuo ruskea otus jo on. Jos Keeta on vapaana kentällä, niin esteet joita se menee suorittamaan ilman lupaa on juurikin kepit tai kontaktiesteiden alastulon 2on2off.
Virallisiin agilitykilpailuihin tekisi kovasti mielä mennä ja tässä odottelenkin sitä, että koulusta saan tietoon syksyn eläinten hoitovuoroviikot, niin pääsee suunnittelemaan mitä tekee vapaina viikonloppuina.
Oriveden kaikkien rotujen koiranäyttelyssä käytiin Keetan kanssa pyörähtämässä ja tuloksena AVO1 PN2 SA SERT :) Arvostelu oli pelkkää erinomaista (kirjoitan sen tähän jos/kun löydän sen jostain).

Kyran kuulumiset:
Tänään tulee kuluneeksi tasan 8-vuotta siitä kun tähän maailmaan syntyi pieni ruskea koira, onnea Kyra! ♥
Kyra on hömppäillyt omaksi ilokseen tokoa ja rally-tokoa ja käynyt välillä liitämässä agilitykentällä. Ikä ei paina tassuissa vaan mennään samalla nuoruuden innolla, kuten tähän astikkin. Selkä ei ole nyt muutamaan kuukauteen vaivannut ollenkaan, mutta hieronnassa viime kuun lopulla havaittiin pientä kipuilua toisessa takajalassa. Ilmeisesti oli jonkinlainen venähdys, kun meni ohi ilman sen kummempia toimenpiteitä.
Kyra on ilmoitettu ensimmäistä kertaa näyttelyyn veteraaniluokkaan Nokialle! Ihan järkytyin, kun tajusin sen olevan jo niin vanha! Vastahan se haettiin kotiin pienenä nallekarhuna.

Mersun kuulumiset:
Mersu kävi ensimmäistä kertaa elämässään näin 12,5-vuotiaana hoidossa vieraassa paikassa ja oli kuulemma käyttäytynyt oikein nätisti :) Kiitos Hanna vielä jos tämän luet! :)
Muuten sen elämään ei oikein mitään uutta kuulu. Välillä on huonoja päiviä, mutta onneksi yhä edelleen eniten on niitä hyviä.

Iso korvainen kelpie eläin

Viikko sitten sunnuntaina oli Tampereen kansainvälinen koiranäyttely, johon Keetan kanssa osallistuimme. Kelpieitä oli ilmoitettu 20, avoimenluokan narttuja oli kolme.
Oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla, ehkä jopa hieman liiankin aikaisin kun joutui odottamaan kovin kauan. Keeta odotti häkissä sen aikaa, kun kiersin pakollisen shoppailukierroksen. Mitään ostettavaa ei tällä kertaa löytynyt.

Tuomarina kelpoilla oli Pirjo Aaltonen. Keeta ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja tuloksena oli ERI2. Arvostelulappu hukkui jo johonkin, mutta muuten oli ihan hyvä, paitsi että Kepalla on liian isot korvat ja se on runkoltaan liian kevyt. Näiden kahden asian takia ei SA:ta tällä kertaa saanut. Keeta esiintyi todella hyvin vaikkei oltu treenattu näyttelytouhuja varmaan puoleen vuoteen :) Se on kyllä oikein ihana ja helppo tuollaisessa ihmis- ja koirapaljoudessa. Se ei turhia säädä ja häslää, vaan tyytyy katselemaan ja odottamaan rauhassa. Toki se innostuu jos joku sille puhuu/rapsuttaa tai pyytää leikkimään.

Pikatreenikuulumiset...
Keetan kanssa ollaan treenattu ahkerasti tokoa ja välillä agilityä. Tokossa ollaan saatu iloinen tekemisen meininki ja oikeesti toko on todella kivaa! :) Kepa tekee häntä heiluen töitä. Ei se vielä oikein mitään järkevää osaa, lähinnä ollaan seuraamista ja jääviä liikkeitä treenattu. Niin ja kaukoja ollaan i-m vaihtoina tehty.
Agilityssä ollaan melkein päästy jo kisaamaan, mutta en oo uskaltanut vielä pikkukelpietä ilmoittaa mihinkään :D Kepit kun sais hieman varmemmiksi ja nopeammiksi niin sitten vois yrittää.

Mersulle kuuluu ihan hyvää, ainakin välillä. Toisinaan se on selkeesti kipulääkkeestä huolimatta kipeen oloinen eikä oikein jaksa tai/ja halua tehdä mitään. Enemmän on onneksi niitä hyviä päiviä. Kasvain ei ole aiheuttanut mitään oireita lisää, mutta eläinlääkärin mukaan se on saattanut tehdä etäispesäkkeitä esim. keuhkoihin (Mersun hengitys rohisee välillä) ja tämä voi aiheuttaa mm. väsymistä.

Viimeisiä hetkiä yhdessä?

Hiljaista on jälleen blogin puolella ollut, kun on pitänyt hieman miettiä tulevaisuutta ja sitä kuinka äkkiä asiat muuttuvat. Vielä reilu kuukausi sitten sanoin yhdelle kaverille Mersun kuulumiset vähän tähän tyyliin: "Siellä se mennä viipottaa, ei sillä mitään vikaa oo. Vanhuuden kyllä huomaa, mutta ei mitään ihmeellistä." Ja samalla ajattelin Mersun elävän vielä piitkään. Mutta toisin varmasti tulee käymään.

Mersu on kipeä. Tai ei se kipeältä vaikuta, mutta sillä on kasvain. Sen voisi leikata, mutta leikkaus tulisi olemaan iso ja 12-vuotiaan koiran nukuttaminen on aina riski. Leikkauksella voisi saada muutaman vuoden lisää elinaikaa, mutta entä jos Mersun elämä päättyykin leikkauspöydälle? Sitä en halua enkä myöskään halua, että Mersuun sattuu.

Päätös ei ole ollut helppo, mutta koiran kannalta parhain ratkaisu on päästää irti, kun on sen aika. Tällä hetkellä mennään kipulääkkeillä, joka saattaa hidastaa kasvaimen kasvua mutta se viimeinen päätös on edessä ihan koska vain. Pelkkä ajatuskin mummelin viimeisestä matkasta sattuu. Mersu pääsee leikkimään Minin ja Tessan kanssa pilvien päälle heti, kun sen elämä ei ole enää kunnon elämää. Koska se päätös täytyy tehdä, sitä ei tiedä kukaan. Eläinlääkärin mukaan voi olla vaikka vuosia oireeton, mutta voi mennä myös todella nopeasti huonoon kuntoon. Eletään siis tällä hetkellä kuin jokainen päivä olisi viimeinen ja muistan aina rapsuttaa ja rutistaa Mersua superpaljon, kun lähden viikoksi koululle ♥

 

Epikset

Käytiin Keetan kanssa tänään Jyväskylässä agilityn epävirallisissa kilpailuissa ja voi että kun oli hieman siistä päästä kisaamaan! Kisakärpänen kyllä puraisi sen verta voimakkaasti, että katselin jo sopivia kisoja mistä voitaisiin aloittaa meidän kisaura. Lisenssi toki täytyy muistaa ensiksi ostaa.

Palataan epikseen, jotka menivät oikeastaan todella hyvin vaikkei puhtaita ratoja tehtykään, mutta se fiilis. Jos joku opettais ton koiran pysymään paikoillaan myös siellä agiesteiden takana, olisi lähdöt sata kertaa helpompia eikä ohjaaja olisi myöhässä heti toisella esteellä..
Ensimmäisenä mentiin putkiralli, joka oli tämän näköinen:

Jätin Kepan niin kauaksi ensimmäisestä esteestä, kuin mahdollista ja pääsin itse toisen esteen taakse kutsumaan hiippailevan koiran ensimmäisen esteen yli. Alku meni loistavasti aina 9-10 putkien väliin asti, kunnes ohjaajalle tuli jonkinmoinen ahaa elämys kokeilla ihan jotain muuta mitä oli rataantutustumisessa suunnitellut ja kaikkihan sen nyt tietää miten siinä käy. Kielto kymppi putkelta, koska ohjaaja möhlii. Viimeiselle esteelle myös kielto, koska ei kelpie irronnut sinne ihan niin kuin oletin. Ohjaajalle hyvä muistutus siitä, että ohjaa äläkä oleta!

Toinen oli möllirata:
Lähtö epäonnistui ihan totaalisesti, kun ei Keeta pysy siellä paikoillaan. Koira varasti lähdön ja olin myöhässä kolmos putken jälkeen ja Kepa oli menossa seiska hypylle = kielto neloselta kun meni ohi . Pakka hajos siitä sitten hieman ja oikeastaan koko rata meni ihan säätämiseksi. Positiivisesti yllätyin Aan suorituksesta. Keeta kun ei ole vieraassa paikoissa juuri kontaktiesteitä suorittanut, mutta tuolla meni sen ihan hienosti juuri niinkuin ollaan opeteltu. Myös kaksi viimeistä aitaa meni hyvin kerrasta oikein, vaikka esteet olivatkin tollain vinossa toisiinsa nähden.

Keeta käyttäytyi yhä edelleen todella hienosti kisapaikalla. Se ei juuri kiinnostu toisista koirista, paitsi jos toinen koira esittää leikkiin kutsun on Kepa aina valmis pieneen leikkipainiin :) Se leikkii, ottaa namit vaikka ympärillä tapahtuu mitä vain. Se on niin ihana ♥

Tavoitteet vuodelle 2016

KEETA
- Virallisissa agilitykisoissa starttaaminen. Keppejä vaille oikeastaan enää ja nekin menee jo periaatteessa ilman verkkoja. Kokonaisuutta toki täytyy vielä vähän vahvistaa eli tehdä pitkää ratatreeniä ja yhdistää siihen kaikkia esteitä, mutta hyvällä mallilla ollaan ja ihan realistinen tavoite. Ensimmäinen startti keväällä, syksyllä voisi nousta kakkosiin ja siinä voisi olla sitten muutaman vuoden "harjoittelemassa" kisaamista.
- Tokon alokasluokan liikkeet + virallinen koe. Koe todellakin vasta joskus syksyllä. Matka tulee olemaan pitkä ja kivinen ja vaatii varmasti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta jos jotain haluan niin sen myös toteutan. Keetan kanssa tokokokeessa on varmasti paljon helpompaa kuin mitä Kyran, kun se ei ota paineita siitä mitä mä teen tai tunnen.
- Kesällä paljon jälkitreeniä. Toiveena olisi saada joskus edes joku muu tekemään jäljen, jotta Kepa oppisi jäljestämään muitakin kuin vain mun tekemää jälkeä.
- PK-jäljen keppien ilmaisun opettelu. Vai miksi sitä harrastajat kutsuvat? Mä en ihan tarkkaan tiedä :)
- Nose workkiin ilmaisun opettelu ja uutena hajuna voisi ottaa toisen luokan hajun mukaan.
- Paimennusta olisi mukava päästä jatkamaan, mutta jää varmaan haaveeksi kun kohtalaisen ajomatkan päässä ei oikein tunnu olevan mitään paikkaa (koululta katsottuna).
- Luonnetesti syksyllä?
- Kesällä Keeta haluaa uida todella paljon :)

KYRA
- Katsotaan päivä kerrallaan mitä selkä sanoo ja edetään sen mukaan.
- Tokoa ja rallya hönstäillään omaksi iloksi silloin kun siltä tuntuu ja pidetään hauskaa.
- Ehkä muutama näyttely jos ei tarvita särkylääkkeitä (selkään tarkoitettu särkylääke tuo aina kuukauden dopingvaroajat).

MERSU
- Jatkaa nukkumista, syömistä, nukkumista, syömistä... :) Eli juuri sitä mistä Mersu tykkää.
- Pysyy iloisena kärttyisenä omana itsenään ♥

YLEISESTI
- Kaikki pysyisivät terveenä eikä eläinlääkäriä tarvittaisiin muuta kuin pakollisiin juttuihin.

Vuosi vaihtui ja katsaus vuoteen 2015

Vuosi vaihtui rauhallisesti. Täällä tosiaan ei oikein kunnolla paukuteltu raketteja eikä koirat reagoineet ollenkaan niihin harvoihin ääniin mitä kuului. Keetahan säikähti noin puoli vuotiaana raketteja ja on siitä asti jollain asteella niihin reagoinut. Mutta nyt tänä uutena vuotena ei Kepakaan korvaansa loksauttanut rakettien äänille. Hyvähyvä!

Palataan vielä vuoteen 2015.. Vuosi alkoi surullisissa tunnelmissa, suurinosa vuoden suunnitelmista ja tavoitteista mureni pieniksi palasiksi ennenkuin vuosi edes ehti alkaa. Minin kuolema sattui erittäin paljon, eikä sitä ensiksi edes oikein pystynyt käsittämään. Päivääkään ei ole mennyt ilma, että olisin jollain tavalla ajatellut tuota pientä mustaa koiraa. Tätä ei ole auttanut yhtään facebook, joka näyttää muistoja vuosien takaa samana päivänä kuin ne muistot näkee. Huikeita muistoja ja hienoja hetkiä mustan salaman kanssa ♥
Tuntui ettei vuodesta tule yhtään mitään, kaikki ne haaveet, unelmat, suunnitelmat olivat kerralla pyyhitty pois, mutta vuosi 2015 toikin tullessaan paljon uusia asioita, mm. nose work, uusi koulu ja uusi paikkakunta.

Alku vuodesta työkuviot muuttuivat ja suunnittelut tulevaisuuden varalle alkoivat, mutta kuiteskin kouluun lähteminen tuli mieleen vasta muutama päivä ennen hakuajan loppua. HAYO oli ainut koulu mihin hain ja tavoitteet oli vaatimattomasti päästä sisään. Kesäkuussa oli pääsykoe, tai oikeastaan vain haastattelu, ja heinäkuun alussa tuli tieto siitä, että elokuussa olisi suuntana Kokemäki ja eläintenhoitajan ammatti. Kouluun pääsy oli samalla jännittävää ja silti ihanaa. Pääsin opiskelemaan juuri sitä mitä aina halunnut tehdä, työllistyminen on ehkä vähän heikoa mutta mietitään sitä sitten parin vuoden päästä.
Koulussa ollaan päästy hoitamaan lehmiä, lampaita, lintuja, jyrsijöitä, liskoja, hämähäkkejä ja alpakoita. Rakentamaan kaikennäköisiä juttuja, ajamaan traktoria, raivaamaan metsää ja kaikkea muuta mukavaa.

Yksi vuoden hienoimpiin, mutta jälleen samalla surullisimpiin hetkiin kuuluu Virtain Kirsut ry:n agilitykoira 2014 palkinto. Minin kanssa se saavutettiin, mutta vain toinen oli sitä vastaanottamassa..

KYRA
Kyran vuoteen ei oikein ole kuulunut mitään ihmeellistä. Näyttelyissä tuloksena oli 1*pn4, 2*rop ja 1*ryp2. Ihan huippu hieno näyttelyvuosi ollut vaikkei käyty kuin kolmessa näyttelyssä. Olen toivonut joskus omistavani sellaisen koiran, joka pärjäisi myös ryhmissä mutten koskaan ole ajatellut, että Kyra voi sen tehdä.
Loppu vuodesta Kyran selkä alkoi hieman vaivaamaan, tai siis ei se normi elämässä näkynyt mutta hierottaessa huomasi. Kyran selkään ei ole juuri saanut koskea ja se on muutenkin ollut takapäästään (lanteesta taaksepäin) herkkä eikä ole antanut hierojan koskea. Ilmeisesti jotain hermosärkyjuttuja tai jotain, en enää muista miksi hieroja sitä sanoi. Mutta joka tapauksessa selän tilanne on varmasti muuttunut parin vuoden takaisesta kuvauksesta.
Kyran vuoden 2015 tavoitteista jäi uupumaan sterilointi ja möllikisat tokossa ja rallyssa. Muuten kyllä tokoiltiin, tai siis höntsäiltii, omaksi iloksi ja rallya tehtiin ilman kylttejä vähän miten sattui. Eli meillä oli oikein hauska vuosi :)

KEETA
Keeta kävi huhtikuussa terveystarkeissa ja todettiin täysin priimaksi. Näyttelyissä käytiin viisi kertaa ja tuloksena vähän kaikkea EH:n ja VSP:n väliltä. Ihan hyvin keskenkasvuiselta kakaralta.
Agilityssä käytiin kolmella kouluttajalla: Minna Haapanen, Emma Riiho ja Pete Huotari. Mistään näistä ei oikein saanut mitään uutta irti. Omat treenit = parhaat treenit, se täytyisi kait pikku hiljaa jo oppia... Agilityn möllikisoissa käytiin ainakin kahdesti ihan hyvin tuloksin. Mm. Keeta teki mahti suorituksen Haukkuvaaran (Jyväskylässä) epiksissä vieraassa paikassa ja erilaisilla esteillä.
Lisäksi käytiin Krista Karhun tokokoulutuksessa ja siellä totesin, että mun pikkukelpie ei ole enää mikään pieni, vaan koira jolta saa ja pitää vaatia jo hieman enemmän asioita. Tokoa tehtiin aivan liian vähän, mutta se mitä tehtiin niin meillä oli aina kivaa ja se oli yksi tämän vuoden tavoitteista.
Ehkä paras ja hauskin uusi asia Keetan kanssa oli nose work. Yhden viikonlopun mittainen koulutus sai kyllä innostuksen syttymään lajille (vaikkei kouluttaja ihan osannutkaan asiaansa...) ja eukalyptuksen hajua ollaan etsitty monia kertoja.

MERSU
Mersun vuosi ei ole mennyt ihan ilman sairasteluja, keväällä Mersulle tuli toistamiseen sama kaulan turvotusvaiva mikä sillä on jo pari kertaa aikaisemminkin ollut. Mistä se johtuu ei oikein kukaan tiedä, mutta onneksi vahvat kipulääkkeet auttaa ja Mersu on muuten viettänyt lepposia eläkepäiviään nukkuen, syöden, nukkuen, syöden....
Mersun näyttelyura sai jatkoa näin veteraani-iässä, kun tajusin sen pääsevän ilmaiseksi näytelmiin. Mäntän ja Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyissä käytiin Mersun kanssa ihastuttamassa kauhistuttamassa tuomareita ja tuloksena oli kummastakin HYL. Olisin hieman enemmän kuin vähän yllättynyt jos tulos olisi ollut joku muu, eli tavoitteet näyttelyiden osalta täyttyi.