Keetan harrastukset

Mietin tässä yksi päivä mitä kaikkea ollaan Keetan kanssa harrastettu ja mitä harrastetaan tällä hetkellä. Tuli mieleen tehdä oikein postaus Kepan harrastuksista ja tässä nyt pohdin mitä mikäkin laji meille merkitsee, millä aktiivisuustasolla sitä harrastetaan jne..

Agility
Agility on meidän päälaji, jota treenataan pääsääntöisesti 2-4 kertaa viikossa. Teknisesti tuo koira osaa kaikki esteet ja kaiken maailman ohjauskuvioita ja käännöksiä, mutta se ei oikein riitä. Ratatreeniä pitäisi tehdä enemmän ja saada sitä vamuutta siihen tekemiseen.
Kenttä jolla käydään treenaamassa on yhtään kaunistelematta aivan hirveä. Kenttä on pehmeä ja täynnä kiviä, isoimmat reilusti nyrkin kokoisia ja pienimmät muutaman sentin halkaisijaltaan. Keeta on kerran satuttanut jalkansa laskeuduttuaan maksihypyltä alas enkä toista kertaa sitä halua. Kentällä on tasan yksi kulma missä on ihan ok pohja (=ei kiviä, vain pehmeää hiekkaa) ja siellä ollaan maksihyppyjä treenailtu lähinnä yksittäisellä hypyllä, muuten treeneissä hyppykorkeus on jotain 20cm.
Virallisiin kisoihin ollaan menossa syyskuun alussa. Tavoitteita ei oikein ole näin ensimmäisiin kisoihin, mennään vaan katsomaan miltä kisamaailma näyttää ja pidetään hauskaa :) Toki täytyy toivoa, että Kepa mitattaisiin sittenkin mediksi. Olisihan se huomattavasti koiraystävällisempää, vaikkei tuolla olekaan hyppykapasiteetista pulaa.
Agilitykentällä Keeta on hyvin energinen, mutta kuuliainen. Se ei juuri mene väärille esteille vaikka ohjaus olisikin myöhässä, se tekee täysiä ja lempiesteitä ovat kontaktiesteet ja kepit. Keeta palkkautuu parhaiten lelulla, varsinkin narupallo on Kepan mielestä maailman parasta. Nameilla palkatessa Keetan motivaatio tehdä on astetta matalampi kuin lelulla (aste tarkoittaa tässä tapauksessa erittäin pientä eroa vauhdissa, jota ei edes aina huomaa).

(c) Hanna K.

Toko
Toko on meidän kakkoslaji, jota treenataan muutamia kertoja viikossa. Jumitetaan usein samoissa asioissa ja treeneissä toistuu lähes aina sama kuvio: hieman seuraamista, paikkamakuu ja liikkeestä maahan menoja. Pitäisi tehdä ihan kunnollinen suunnitelma mitä tehdään milloinkin, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.
Tokoillessa Keeta on tosikko, joka haluaa tehdä asiat oikein. Jos sen kanssa tekee saman tehtävän uudestaan, huomaa siitä kuinka se skarppaa tehdän saman jutun vielä paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Siis vaikkei koira olisikaan tehnyt mitään virhettä, niin silti se yrittää vielä paremmin.
Namipalkkaa käytän usein tokossa, koska nameilla pystyy palkkaamaan usein ja saa paljon toistoja lyhyessä ajassa. Lelupalkkaa käytän useimmiten vaihtia vaativissa harjoituksissa, esim. luoksetulossa.
Tokokokeisiin olisi tavoitteena jossain vaiheessa päästä, jos ohjaaja vain uskaltaa ;) Keetan kanssa kokeeseen meneminen tulee varmasti olemaan helpompaa kuin mitä se on ollut Kyran kanssa. Keeta ei ole ollenkaan niin pehmeä luonteeltaa eikä varmasti huomioi ohjaajan jännittämistä niin kuten Kyra, eikä varmasti edes huomaa ollenkaan vaikka ohjaaja käyttäytyisi aivan eritavalla kokeessa kuin treeneissä. 

Rally-toko
Rallyä ollaan muutamasti tehty, mutta tavoitteet ovat tällä hetkellä enemmän tokon puolella. Ehkä joskus eläkelajina ihan jees.

Nose work
Hauska laji, jota on kiva harrastaa talven pakkasilla sisällä. Tätä lajia tulee siis tehtyä lähinnä talvisin, kun ei oikein ulkona pysty/viitsi tehdä mitään. Sellaista piiloa ei hajulle löydä mistä Keeta ei sitä löytäisi. Tällä hetkellä etsitään ainoastaan eucalyptushajua.
Olisihan se siistiä päästä joskus testaamaan ihan virallisesti miten homma toimii, mutta tällä hetkellä ei nose workkiä tehdä mitenkään tavoitteellisesti. Hajutesteihin ainakin voisi yrittää päästä jos sellaisia järjestetään.

Haku
Pk-hausta en tiedä mitään, mutta ollaan muutaman kaverin kanssa tehty jollain tavalla hakua. Maalimies menee metsään piiloon, koira lähetetään etsimään ja löydettyään maalimiehen se haukkuu ja saa namin tai lelun. Vähäisen osallistujamäärän takia yksi koira etsii aina yhden tyypin kerrallaan, kun taas ymmärtääkseni haussa etsitään useampi ukkeli samalla kertaa.
Keeta kuiteskin osaa etsiä ukon hienosti ilmavainulla (joskus saattaa lähteä jäljelle jos lähetän sen etsimään samasta suunnasta mistä ukko on metsään mennyt [tätä yritetään välttää]), mutta haukkuminen saattaa joskus innostuksissa unohtua :) Tätä lajia harrastetaan jos saadaan kavereita mukaan, eikä tähän ole mitään tulostavoitteita. Haku on vain sellainen omaksi huviksi harrastus.

Jälki
Jälki kuuluu myös näihin ei harrasteta tavoitteellisesti harrastuksiin. Yleensä teen itse jäljen metsään, mennään tunnin-parin lenkille ja sitten ajetaan jälki. Jälki on yleensä noin 200-1000m pitkä, riippuen ihan maastosta. Keeta rakastaa ehkä agilityn jälkeen eniten jäljen haistelua. Ensimmäiset kymmenen metriä menee aika usein vähän sähläykseen, kun intoa ja haluja mennä täysiä olisi enemmän, mutta loppua kohden rupee ihan ajatuksella jäljestämään ja seuraa määrätietoisesti aivan jäljen päällä.

Vepe
Vesipelastukseen tutustuimme tänä kesänä ensimmäisen kerran ja on kyllä kiva harrastus. Ei olla kuin vasta muutamissa treeneissä käyty, mutta koira on ihan loistava. Keeta kun tykkää uida ja hakea asioita vedestä, niin tämä laji on sille oikein sopivaa vaihtelua. Varmasti, jos vain treenejä järjestetään, tullaan lajia harrastamaan omaksi huviksi, kisaamaan tuskin ikinä tullaan kelpien pienen koon vuoksi.

Paimennus
Tällä hetkellä emme paimennusta harrasta, koska ei ole sellaista paikkaa järkevän ajomatkan päässä missä voisi paimentaa.
Puolisen vuotta käytiin Keetan kanssa säännnöllisesti 1-2 kertaa viikossa paimennustreeneissä vuonna 2015. Tuona aikana Keeta syttyi lampaille ja parhaimpina päivinä osasi hakea lampaat muutaman kymmenen metrin päästä sekä kuljettaa lyhyitä pätkiä. Joukkoon mahtui hetkiä jolloin Kepa väläytteli oikein hienoja paimenkoirataitojaan, mutta sikailuosastokin tuli kyllä tutuksi. Toisinaan kelpien mielestä oli kivaa vaan rallatella lampaiden keskelle ja sen jälkeen kerätä lauma jälleen kasaan...
Paimennus olisi kiva laji ja olisi kiva joskus päästä vielä sitä harrastamaan ihan tosissaan, mutta todennäköisesti emme tätä lajia enää harrasta. Paitsi jos jokus saadaan omia lampaita ;)

Näyttelyt
Voiko näyttelyitä sanoa harrastukseksi? Kai niitä voi :) Näyttelyissä on kiva käydä välillä  pyörähtämässä. Siellä kokee tietynlaista jännitystä vaikkei itse voikkaan juuri ollenkaan vaikuttaa loppu tulokseen.
Tällä hetkellä Keetan kanssa pidetään jonkinlainen näyttely tauko koska sillä on jo sertit kasassa muttei vielä pääse valioluokkaan.
Keeta osaa hienosti esiintyä, mutta välillä saattaa tarjota jotain, esim. peruutusta, jos pitää kauan seisoa paikoillaan :)
Liikkeet on aina ollut jotenkin helppo esittää Keetan kanssa. Useasti varsinkin nuorten kelpsujen esiintymistä kun katsoo niin se on sellaista hyppimistä/pomppimista/vetämistä mutta Keeta ei ole oikeastaan koskaan näyttelyissä käyttäytynyt niin. Ei edes pentuluokissa. Vaan se on aina sellainen lungityyppi (mitä ei kyllä usko ellei ominsilmin näe ;) ), joka vaan on ja tekee sen mitä pyydetään.

Melkein Suomen muotovalio

Tänään oli Nokian ryhmänäyttely ja sinne olin ilmoittanut kummatkin kelpiet. Kyran ensimmäistä kertaa veteraaniluokkaan!! Hieman tuntui hassulta mennä veteraanin kanssa kehään.
Kelpieitä oli ilmoitettu 8, 4 urosta ja 4 narttua, ja tuomarina oli Leni Finne. En oikein osannut odottaa mitään, kun en tiennyt mistä juuri tämä tuomari tykkää. Ajattelin ettei kummatkin voi saada SA:ta eikä näin ollen ole mitään ongelmaa esittää yksin kaksi koiraa. Väärin arvattu :D

Keeta ensimmäisenä avoimeen luokkaan jossa oli yksi kilpakumppani. "Ok mittasuhteet. Riittävä luusto. Ilmava kokonaisuus. Oikea ilmeinen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Lyhyt olkavarsi. Kehittymätön rintakehä. Jyrkkä lantio. Polvikulma voisi olla selvempi. Ok askelpituus. Löysä edestä." AVO ERI1 SA PN2 SERT

Keetan luokan jälkeen äkkiä vaihto Kyraan, joka oli heti seuraavana vuorossa. Kyra esiintyi hieman laiskasti, ei ihan samallaisella vireellä ollut mukana kuten yleensä. Liikkui kyllä hienosti, mutta seisotuksessa katseli maisemia mutta silti "Erinomaiset mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät, silmänympäryspigmentti saisi olla tummempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen eturinta. Riittävät etukulmaukset. (tässä kerrotaan jotain rintakehästä, mutten saa yhtään selvää mitkä kaksi sanaa siinä on) Karva ei tänään parhaimmillaan. Ok askelpituus. Melko löysä edestä" VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET

Paras narttu kehään pääsi vain Keeta ja Kyra. Esitysapuja sain upean Craigin omistaja Merjalta, kiitos vielä jos satut tänne eksymään :) Kyra veti tällä kertaa pidemmän korren ollen paras narttu ja Keeta jäi taas kakkoseksi. Mutta se sai viimeisen SERTinsä ja on joko luonnetestiä tai koetulosta vaille Suomen muotovalio! ♥


Kyra jatkoi rotunsa paras veteraani kehään ja siellä vastassa oli 12-vuotias vanha herra. Meille ojennettiin ROP-VET ruusuke. Lopuksi vielä rotunsa paras kehä, jossa vastassa tämä upea Craig (Tegoura Something Like That). Yllätykset eivät loppuneet siihen vaan meille annettiin tuo punakeltainen ROP ruusuke!

Kuulumiset tiivistettynä

Näiden melkein kolmen kuukauden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta kukaan ei ole taaskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. On ollut sen verran kaikkea tekemistä, ettei yksinkertaisesti ole ehtinyt. Ja sitä paitsi näin kesällä kuuluu viettää aikaa ulkona eikä sisällä :)

Keetan kuulumiset:
Keeta on osallistunut muutamiin mölliagilitykilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä. Sen huomaa, ettei hirveästi olla ratatreenejä tehty kun pakka hajoo suurinpiirtein viidennellä esteellä viimestään. Teknisesti tuo koira osaa jos jonkinmoista kieputusta ja käännöstä, mutta niistä ei oikein ole apua jos ei osaa tehdä pitkää rataa ja lukea ohjaajaa.. Yksin kun käyn suurimmaksi osaksi treenaamassa, niin ei hirveesti huvita raahata ensiksi esteitä kopista kentälle ja treenien päätteeksi takaisin koppiin.. Keppejä ollaan oikein tehotreenattu sekä omassa pihassa että kentällä. Välillä tulee vielä pieniä virheitä, mutta aika varma pujottelija tuo ruskea otus jo on. Jos Keeta on vapaana kentällä, niin esteet joita se menee suorittamaan ilman lupaa on juurikin kepit tai kontaktiesteiden alastulon 2on2off.
Virallisiin agilitykilpailuihin tekisi kovasti mielä mennä ja tässä odottelenkin sitä, että koulusta saan tietoon syksyn eläinten hoitovuoroviikot, niin pääsee suunnittelemaan mitä tekee vapaina viikonloppuina.
Oriveden kaikkien rotujen koiranäyttelyssä käytiin Keetan kanssa pyörähtämässä ja tuloksena AVO1 PN2 SA SERT :) Arvostelu oli pelkkää erinomaista (kirjoitan sen tähän jos/kun löydän sen jostain).

Kyran kuulumiset:
Tänään tulee kuluneeksi tasan 8-vuotta siitä kun tähän maailmaan syntyi pieni ruskea koira, onnea Kyra! ♥
Kyra on hömppäillyt omaksi ilokseen tokoa ja rally-tokoa ja käynyt välillä liitämässä agilitykentällä. Ikä ei paina tassuissa vaan mennään samalla nuoruuden innolla, kuten tähän astikkin. Selkä ei ole nyt muutamaan kuukauteen vaivannut ollenkaan, mutta hieronnassa viime kuun lopulla havaittiin pientä kipuilua toisessa takajalassa. Ilmeisesti oli jonkinlainen venähdys, kun meni ohi ilman sen kummempia toimenpiteitä.
Kyra on ilmoitettu ensimmäistä kertaa näyttelyyn veteraaniluokkaan Nokialle! Ihan järkytyin, kun tajusin sen olevan jo niin vanha! Vastahan se haettiin kotiin pienenä nallekarhuna.

Mersun kuulumiset:
Mersu kävi ensimmäistä kertaa elämässään näin 12,5-vuotiaana hoidossa vieraassa paikassa ja oli kuulemma käyttäytynyt oikein nätisti :) Kiitos Hanna vielä jos tämän luet! :)
Muuten sen elämään ei oikein mitään uutta kuulu. Välillä on huonoja päiviä, mutta onneksi yhä edelleen eniten on niitä hyviä.

Iso korvainen kelpie eläin

Viikko sitten sunnuntaina oli Tampereen kansainvälinen koiranäyttely, johon Keetan kanssa osallistuimme. Kelpieitä oli ilmoitettu 20, avoimenluokan narttuja oli kolme.
Oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla, ehkä jopa hieman liiankin aikaisin kun joutui odottamaan kovin kauan. Keeta odotti häkissä sen aikaa, kun kiersin pakollisen shoppailukierroksen. Mitään ostettavaa ei tällä kertaa löytynyt.

Tuomarina kelpoilla oli Pirjo Aaltonen. Keeta ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja tuloksena oli ERI2. Arvostelulappu hukkui jo johonkin, mutta muuten oli ihan hyvä, paitsi että Kepalla on liian isot korvat ja se on runkoltaan liian kevyt. Näiden kahden asian takia ei SA:ta tällä kertaa saanut. Keeta esiintyi todella hyvin vaikkei oltu treenattu näyttelytouhuja varmaan puoleen vuoteen :) Se on kyllä oikein ihana ja helppo tuollaisessa ihmis- ja koirapaljoudessa. Se ei turhia säädä ja häslää, vaan tyytyy katselemaan ja odottamaan rauhassa. Toki se innostuu jos joku sille puhuu/rapsuttaa tai pyytää leikkimään.

Pikatreenikuulumiset...
Keetan kanssa ollaan treenattu ahkerasti tokoa ja välillä agilityä. Tokossa ollaan saatu iloinen tekemisen meininki ja oikeesti toko on todella kivaa! :) Kepa tekee häntä heiluen töitä. Ei se vielä oikein mitään järkevää osaa, lähinnä ollaan seuraamista ja jääviä liikkeitä treenattu. Niin ja kaukoja ollaan i-m vaihtoina tehty.
Agilityssä ollaan melkein päästy jo kisaamaan, mutta en oo uskaltanut vielä pikkukelpietä ilmoittaa mihinkään :D Kepit kun sais hieman varmemmiksi ja nopeammiksi niin sitten vois yrittää.

Mersulle kuuluu ihan hyvää, ainakin välillä. Toisinaan se on selkeesti kipulääkkeestä huolimatta kipeen oloinen eikä oikein jaksa tai/ja halua tehdä mitään. Enemmän on onneksi niitä hyviä päiviä. Kasvain ei ole aiheuttanut mitään oireita lisää, mutta eläinlääkärin mukaan se on saattanut tehdä etäispesäkkeitä esim. keuhkoihin (Mersun hengitys rohisee välillä) ja tämä voi aiheuttaa mm. väsymistä.

Viimeisiä hetkiä yhdessä?

Hiljaista on jälleen blogin puolella ollut, kun on pitänyt hieman miettiä tulevaisuutta ja sitä kuinka äkkiä asiat muuttuvat. Vielä reilu kuukausi sitten sanoin yhdelle kaverille Mersun kuulumiset vähän tähän tyyliin: "Siellä se mennä viipottaa, ei sillä mitään vikaa oo. Vanhuuden kyllä huomaa, mutta ei mitään ihmeellistä." Ja samalla ajattelin Mersun elävän vielä piitkään. Mutta toisin varmasti tulee käymään.

Mersu on kipeä. Tai ei se kipeältä vaikuta, mutta sillä on kasvain. Sen voisi leikata, mutta leikkaus tulisi olemaan iso ja 12-vuotiaan koiran nukuttaminen on aina riski. Leikkauksella voisi saada muutaman vuoden lisää elinaikaa, mutta entä jos Mersun elämä päättyykin leikkauspöydälle? Sitä en halua enkä myöskään halua, että Mersuun sattuu.

Päätös ei ole ollut helppo, mutta koiran kannalta parhain ratkaisu on päästää irti, kun on sen aika. Tällä hetkellä mennään kipulääkkeillä, joka saattaa hidastaa kasvaimen kasvua mutta se viimeinen päätös on edessä ihan koska vain. Pelkkä ajatuskin mummelin viimeisestä matkasta sattuu. Mersu pääsee leikkimään Minin ja Tessan kanssa pilvien päälle heti, kun sen elämä ei ole enää kunnon elämää. Koska se päätös täytyy tehdä, sitä ei tiedä kukaan. Eläinlääkärin mukaan voi olla vaikka vuosia oireeton, mutta voi mennä myös todella nopeasti huonoon kuntoon. Eletään siis tällä hetkellä kuin jokainen päivä olisi viimeinen ja muistan aina rapsuttaa ja rutistaa Mersua superpaljon, kun lähden viikoksi koululle ♥

 

Epikset

Käytiin Keetan kanssa tänään Jyväskylässä agilityn epävirallisissa kilpailuissa ja voi että kun oli hieman siistä päästä kisaamaan! Kisakärpänen kyllä puraisi sen verta voimakkaasti, että katselin jo sopivia kisoja mistä voitaisiin aloittaa meidän kisaura. Lisenssi toki täytyy muistaa ensiksi ostaa.

Palataan epikseen, jotka menivät oikeastaan todella hyvin vaikkei puhtaita ratoja tehtykään, mutta se fiilis. Jos joku opettais ton koiran pysymään paikoillaan myös siellä agiesteiden takana, olisi lähdöt sata kertaa helpompia eikä ohjaaja olisi myöhässä heti toisella esteellä..
Ensimmäisenä mentiin putkiralli, joka oli tämän näköinen:

Jätin Kepan niin kauaksi ensimmäisestä esteestä, kuin mahdollista ja pääsin itse toisen esteen taakse kutsumaan hiippailevan koiran ensimmäisen esteen yli. Alku meni loistavasti aina 9-10 putkien väliin asti, kunnes ohjaajalle tuli jonkinmoinen ahaa elämys kokeilla ihan jotain muuta mitä oli rataantutustumisessa suunnitellut ja kaikkihan sen nyt tietää miten siinä käy. Kielto kymppi putkelta, koska ohjaaja möhlii. Viimeiselle esteelle myös kielto, koska ei kelpie irronnut sinne ihan niin kuin oletin. Ohjaajalle hyvä muistutus siitä, että ohjaa äläkä oleta!

Toinen oli möllirata:
Lähtö epäonnistui ihan totaalisesti, kun ei Keeta pysy siellä paikoillaan. Koira varasti lähdön ja olin myöhässä kolmos putken jälkeen ja Kepa oli menossa seiska hypylle = kielto neloselta kun meni ohi . Pakka hajos siitä sitten hieman ja oikeastaan koko rata meni ihan säätämiseksi. Positiivisesti yllätyin Aan suorituksesta. Keeta kun ei ole vieraassa paikoissa juuri kontaktiesteitä suorittanut, mutta tuolla meni sen ihan hienosti juuri niinkuin ollaan opeteltu. Myös kaksi viimeistä aitaa meni hyvin kerrasta oikein, vaikka esteet olivatkin tollain vinossa toisiinsa nähden.

Keeta käyttäytyi yhä edelleen todella hienosti kisapaikalla. Se ei juuri kiinnostu toisista koirista, paitsi jos toinen koira esittää leikkiin kutsun on Kepa aina valmis pieneen leikkipainiin :) Se leikkii, ottaa namit vaikka ympärillä tapahtuu mitä vain. Se on niin ihana ♥

Tavoitteet vuodelle 2016

KEETA
- Virallisissa agilitykisoissa starttaaminen. Keppejä vaille oikeastaan enää ja nekin menee jo periaatteessa ilman verkkoja. Kokonaisuutta toki täytyy vielä vähän vahvistaa eli tehdä pitkää ratatreeniä ja yhdistää siihen kaikkia esteitä, mutta hyvällä mallilla ollaan ja ihan realistinen tavoite. Ensimmäinen startti keväällä, syksyllä voisi nousta kakkosiin ja siinä voisi olla sitten muutaman vuoden "harjoittelemassa" kisaamista.
- Tokon alokasluokan liikkeet + virallinen koe. Koe todellakin vasta joskus syksyllä. Matka tulee olemaan pitkä ja kivinen ja vaatii varmasti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta jos jotain haluan niin sen myös toteutan. Keetan kanssa tokokokeessa on varmasti paljon helpompaa kuin mitä Kyran, kun se ei ota paineita siitä mitä mä teen tai tunnen.
- Kesällä paljon jälkitreeniä. Toiveena olisi saada joskus edes joku muu tekemään jäljen, jotta Kepa oppisi jäljestämään muitakin kuin vain mun tekemää jälkeä.
- PK-jäljen keppien ilmaisun opettelu. Vai miksi sitä harrastajat kutsuvat? Mä en ihan tarkkaan tiedä :)
- Nose workkiin ilmaisun opettelu ja uutena hajuna voisi ottaa toisen luokan hajun mukaan.
- Paimennusta olisi mukava päästä jatkamaan, mutta jää varmaan haaveeksi kun kohtalaisen ajomatkan päässä ei oikein tunnu olevan mitään paikkaa (koululta katsottuna).
- Luonnetesti syksyllä?
- Kesällä Keeta haluaa uida todella paljon :)

KYRA
- Katsotaan päivä kerrallaan mitä selkä sanoo ja edetään sen mukaan.
- Tokoa ja rallya hönstäillään omaksi iloksi silloin kun siltä tuntuu ja pidetään hauskaa.
- Ehkä muutama näyttely jos ei tarvita särkylääkkeitä (selkään tarkoitettu särkylääke tuo aina kuukauden dopingvaroajat).

MERSU
- Jatkaa nukkumista, syömistä, nukkumista, syömistä... :) Eli juuri sitä mistä Mersu tykkää.
- Pysyy iloisena kärttyisenä omana itsenään ♥

YLEISESTI
- Kaikki pysyisivät terveenä eikä eläinlääkäriä tarvittaisiin muuta kuin pakollisiin juttuihin.