APUAAAAA!

Nyt se tuli tehtyä. Enää ei voi perääntyä, tai voi mutta siinä menettää 10 euroa, bensat toki säästyis jos ei mene... Mutta me ei peräännytä, vaan mennään kohti uusia pettymyksiä vai mitenkä se menikään ;)

Paniikki iskee just nyt! Siihen on enää kuusi päivää! Ei vaan, kyllä me osataan, ainakin jotain :)

Palataan asiaan viimeistään ensi viikon keskiviikkona, jos on jotain julkaisukelpoista kerrottavaa...

Pääsiäinen Turussa

Palataan pari viikkoa takaperin ja kerrataan sen viikon treeneistä hieman. Olin siis ilmoittanut Minin silloin torstaina Liedon pääsiäiskisoihin ja perjantaina lähdettiin Minin ja Kyran kanssa kolmistaan Kana-areenalle treenaamaan. Tarkoituksena oli pitää Minille tekniikkatreeniä pienellä ripauksella keppireeniä ja Kyran kanssa hieman tokoa siinä välissä kun Mini huilaa. Mutta toisin kävi: Mini treenasi ehkä 10 min ja Kyra 50 min.. Mini oli vaisu, hidas.. Vain suoran jonka päässä oli nami se meni lujaa, muttei sitäkään täysiä. Takaa kierrot se ravasi.. Joten totesin hyvin pian etten sen kanssa tee yhtään mitään tällä kertaa.
Mini oli edellisten juoksujen jälkeen tismalleen samanlainen, sillä on vissiin joku juoksun jälkeinen masennustila tai jotain.. Tai kuvittelee odottavansa penneleitä.

Hieman kadutti kun sen niin moneen starttiin ilmoitin, jos kaikki menee ihan hukkaan. Pitkäperjantaina meidän ei edes pitänyt mennä enää treeneihin, mutta edellis viikon surkeasti menneiden treenien takia lähdin katsomaan mitä tällä kertaa tapahtuu. Ja kyllä kannatti! Treenit nosti fiilistä kisaviikonlopun osalta huimasti. Tehtiin ihan vaan pikku juttuja: kontakteja, keppejä ja muutamia aitoja yksittäisenä. Mini oli oma, reipas itsensä.

Perjantain treeneistä oltiin kotona noin klo 23.00 ja kello soi aamulla klo 4.44... Jälleen ajattelin että oliko järkeä ilmoittautua kisoihin Lietoon asti.. No ei muuta kuin chihut autoon ja klo 5.30 nokka kohti Lietoa.
Kyran vein jo torstaina isänsä ja serkkunsa luokse kyläilemään. Kiitos vaan Sari kun sen teille otit :) Ja me chihujen kanssa vietettiin laatuaikaa melkein neljä vuorokautta. Oli varsin outoa olla kahden pikkusen kanssa, ilman tuota suklaanruskeaa pusukonetta.
 

Navinaattorin ohjeita noudattamalla pyörittäisiin varmasti vieläkin jossain Turun perämetsissä. Pienesti siis eksyttiin matkalla (noudatin kiltisti navin ohjeita, enkä kylttejä jotka olis opastanut meidät varmasti ajoissa paikalle..) ja siksi oltiin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Kävin heti ilmoittautumassa ja siitä nopsaa käytin koirat pikaisesti ulkona ja suoraan rataantutustumiseen. Onneksi minejä oli ilmoitettu reilu 40 koirakkoa ja meidän lähtönumero osui sinne 10 viimeisen lähtijän paikkeille joten ehdin lämmitellä Minin vasta rataantutustumisen jälkeen.

Tsaun kisoissa oli tarjolla 4 starttia ja me oltiin niissä kaikissa. Jännitin hieman sitä kuinka chihu jaksaa juosta neljä rataa päivässä, mutta eipä tuo tuottanut mitään ongelmaa.
Lyhyesti voinee todeta kaikista radoista sen että koira oli aivan superloistava, mutta ohjaaja menee ja pilaa kaiken, siis aivan kaiken.
Mini oli kisapaikalla iloinen, itsevarma hössöttäjä <3 Ja sama meno jatkui radalla. Se meni täysiä, hienosti, upeasti.... Ohjaajan takia tuloslista näyttää tältä HYL, HYL, HYL ja 7,35
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lauantain ratoihin. Se että Minillä oli hauskaa riittää mulle.

Ratojen jälkeen käytiin reilun puolen tunnin jäähdyttelylenkillä ja sen jälkeen suunnattiin hotellille. Iloinen yllätys oli se että koirat saivat sieltä omat herkkupussukat (niiden arvo oli muuten reilusti yli sen minkä koirista maksoin). Pitkän päivän jälkeen mentiin nukkumaan jo ennen ysiä ja nukkumattia ei juurikaan tarvinnut odottaa. Chihut tosin pöhisi vähän väliä käytävältä kuuluville äänille... Aamusta tarkistin heti sen onko puhelimeni muuttanut kellonajan automaattisesti kesäaikaan, olihan se eikä siis myöhästytty toisena päivänä :) 

Sunnuntaina suunnattiin ATT:n hallille. Ja tällä kertaa en edes ottanut navia esille vaan mentiin vanhanaikaisesti opastekylttejä seuraamalla. Perille päästiin hyvissä ajoin, käytiin kunnon lämmittelylenkillä ja vein häkin halliin sisälle. Minejä oli ilmoitettu yli 50 koirakkoa ja onneksi kaikki kolme rataa mentiin peräkkäin. Rataantutustumiset tehtiin kahdessa erässä ja me oltiin lähtönumerolla 8 ensimmäisessä erässä ja hyvä niin. Olin unohtanut namit autoon ja ehdin hyvin hakemaan ne ennen meidän vuoroa.
Koira oli edelleen aivan loistava, mutta ohjaaja pilaa jälleen kaiken. Miten voi olla niin idiootti että tekee samat virheet heti seuraavana päivänä??! Mini oli kyllä selkeästi väsynyt, varsinkin viimeisen radan 35 cm hyppyjen takaakierrot tuottivat selkeästi hankaluuksia. Väsymyksestä huolimatta pikkumusta meni niin hienosti, se teki parhaansa ja oli aivan loistava kisakaveri. Tuloslista näyttää sunnuntain osalta tältä: HYL, HYL ja 11,94.

Kokonaisuudessaan jäi hyvät fiilikset viikonlopun starteista. Mini on nykyään niin ihana kisapaikalla. Vähän toki jännittää jos joku vieras koira tulee liian lähelle, mutta ei se enää niin paniikkiin mene mitä esim. viime syksynä. Nyt me jäädään hetkeksi aikaa treeni/kisatauolle ja katotaan sitten loppu kuusta kisoja uudestaan.

Ohjaajalle kolme muistisääntöä:

1. Opettele noudattamaan niitä ohjaus valintoja mitkä olet tehnyt rataantutustumisessa

2. Älä koskaan, ikinä, milloinkaan oleta vaan ohjaa loppuun asti

3. Älä juokse päin esteitä, siitä seuraa vain turha hylkäytyminen

Mini tulee taloon

Tässä viikkojen aikana on jälleen tapahtunut vaikka mitä. Sekä Minin agilitytreenit että Kyran tokotreenit ovat menneet ihan älyloistavasti viime aikoina. Minin kanssa ollaan keskitetty lähinnä keppeihin ja kontakteihin. Kepeillä ollaan reenattu aloitus kulmia ja huomasin että Mini hakee aloituksen parhaiten mistä kulmasta tahansa siltä ns. oikealta puolelta. "Väärällä puolella" tarvitsee vielä apua aloitukseen. Hyvin se siellä kepeillä pysyy ja tekee yleensä kepit loppuun asti vaikka menisin itse kunnolla karkuun.
Kontakteille otin avuksi pituuden kulmakepit ja laitoin ne puomin alastulon/nousun reunaan. Minin on siis tarkoitus oppia niiden avulla nousta oikeassa kulmassa puomille ja tulla oikein puomilta alas. En sitten tiedä onko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin niiden avulla tekee oikein hienoja kontakteja :)

Kyra, miun hieno ja loistava tokokeepie, on oikeasti nyt tehnyt niin hienoo työtä treeneissä. Toki mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta tällä hetkellä kaikki alokas luoka liikkeet onnistuvat. Kovasti tekisi mieli ilmoittautua johonkin kokeeseen, mutta en tiedä silti uskaltaako. Pitää varmaan vielä hetki jaksaa treenata ja opetella myös se palkkaamattomuus sekä pitää enemmän koeomaisia treenejä. Kyllä me sinne kokeisiin vielä päästään, turhaa sinne on mennä toteamaan ettei olla vielä kisavalmiita...

Otsikkoon viitaten Mini tuli tänään viiden päivän kyläily reissulta kotiin. Se oli Heidillä, toisella omistajallaan, käymässä, kun lähdettiin lauantaina Nokialle kummipoikaani katsomaan. Tänään hain sen takaisin tänne kotiin ja kivaa oli kuulemma ollut. Nyt Mini nukkuu ja kerää voimia huomisiin agilitytreeneihin.
Sen on kyllä huomannut että yksi on ollut laumasta pois. Täällä on ollut viisi päivää niin (ihanan) rauhallista, tai on täällä vieläkin kun Mini nukkuu rankan reissun jälkeen ;) Enää viikonloppuna rauhallisuudesta ei ole tietoakaan vaan ihana aktiivinen pikkuchihu on täällä taas <3 Mini on se meidän laumasta joka aloittaa leikin, riehumisen, rälläämisen, häsläämisen... Ei mielestäni mikään tyypillinen chihuahua, mutta minä tykkään.

Mitähän te lukijat teette Pääsiäisenä? Me mennään koko lauman kanssa Lietoon. Luvassa kaksi päivää ja seitsemän starttia agilityä ja hotelliyö. Huippua!

Operaatio hihnakäytös, osa 2

Nyt on kulunut parisen kuukautta siitä kun tein lupauksen parantaa koirien hihnakäytöstä. Tosin Kyran kohdalla ilmeisesti juoksut sekoittivat keepien pään ja hihnakäytös koki pienen takapakin tuossa kuukausi sitten.Kyra oli pikkuhiljaa ymmärtämässä miten siinä hihnassa tulee kulkea, mutta juoksujen alettua tuntui että kaikki opítut asiat unohtuivat.
Juoksujen aiheuttamasta takapakista huolimatta Kyran käytös on muuttunut kaikista eniten. Pysähtely aina keepien vetäessä on tuottanut siis tulosta. Alkulenkistä yrittää edelleen vetää ja innoissaan unohtaa kävellä nätisti. Huomaa kyllä, että se haluaisi kävellä nätisti mutta energiaa on vähän liikaa. Kyra kävelee alku matkasta hyvin jännittyneesti ja välillä yrittää syöksyä eteenpäin jos vaikka saisi sittenkin vetää. Muutaman kilometrin jälkeen rauhoittuu ja alkaa kävellä vetämättä ja rennosti hihnassa, ottaa välillä kontaktia ja on oikein mukavaa lenkkiseuraa.

Koirien ohitus on vielä vähän hankalaa, tai ei se hankalaa ole. Se vain vaatii vielä vähän treeniä :) Jos ollaan Kyran kanssa kahdestaan lenkillä, on Kyra oikein ihana. Se ottaa hyvin kontaktia ja pitää sen hyvin vaikka toinen koira haukkuisi vieressä. Chihujen seurassa tyhmyys tiivistyy ja Kyran käytös toisten koirien seurassa on hieman huonompaa. Mersu haukkuu, tai oikeastaan pöhisee ja mörisee toisille koirille. Mini saattaa joskus sanoa muutaman kerran hau, jos vieras koira tulee liian lähelle. Chihujen käytöksen takia myös Kyran tekee mieli katsoa toista koiraa ja siten yrittää vetää. Kyra ottaa kyllä välillä kontaktia ja kävelee pieniä hetkiä nätisti, mutta ei ihan niin nätisti kun ilman chihuja... Mutta suunta on oikea :)

Meitä vastaan tuli tässä jokunen viikko sitten eräs henkilö pyrenneittenkoiran(?) pennun, noin 5kk, kanssa. Koira veti, haukkui meitä kohti, eikä välittänyt tuontaivaallista omistajastaan. Omistaja roikkui kaksinkäsin hihnan toisessa päässä jotta sai pentunsa pidettyä hallinnassa. Omat koirani olivat hyvin kuulolla ja kontaktissa. Jopa Kyra haki hyvin kontaktia eikä välittänyt tuosta koirasta mitään. Pyrenneittenkoiran omistaja alkoi siinä sitten ihmettelemään, että miksi ihmiset eivät anna koiriensa käyttäytyä kuin koiran kuuluu. Koira on kuulemma laumaeläin ja sen kuuluu nähdä toisia koiria eikä käyttäytyä kuin robotti. Hän ei ainakaan koskaan ole eikä tule pakottamaan koiriaan toimimaan mitenkään robottimaisesti, eikä opeta mitään turhia juttuja.
Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että koira on laumaeläin ja sen täytyy välillä päästä juoksemaan ja leikkimään toisten koirien kanssa. Mutta mielestäni koiran myös kuuluu osata käyttäytyä ja olla omistajansa hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Minä ainakin olen hyvin ylpeä koiristani jotka osaa käyttäytyä ja pysyvät hallinnassa. Vaikka niitä kiinnostaa toiset koirat ja ihmiset, pysyvät ne hallinnassa eivätkä karkaa vaikka olisivat vapaana.

Kaktuksia

Tässä toisen talvilomapäivän kunniaksi selailin pitkiin aikoihin jälleen netin ihmeellistä maailmaa etsien kaktusten hoito- ja kasvatusohjeita. Olen harrastanut kaktuksia jo useampia vuosia ja ilman kunnollista suomalaista sivustoa tämä harrastelu on ollut hieman hankalaa. Jonkinlaista tietoa toki suomeksikin löytyy, mutta se tieto on lähinnä vain yleisiä ohjeita koskien kaikkia lajeja. Useimmiten olenkin joutunut kantapään kautta oppimaan miten tietyn lajista kaktusta tulisi hoitaa. Olen ostanut varmaan useita satoja kaktuksen alkuja, mutta useimmat niistä on kuolleet syystä tai toisesta. Olen myös kolme kertaa yrittänyt kasvattaa siemenistä asti kaktuksia ja ne ovatkin itäneet noin kahden-kolmen senttimetrin mittaisiksi, jonka jälkeen kaikki ovat kuolleet.
Löysin eräästä kaupasta sellaisen lasisen noin 15*35cm kokoisen minikasvihuoneen, jonka kanssa olisi nyt tarkoitus testata uudestaan kaktusvauvojen kasvatusta siemenistä asti. Siemensekoituspussukka on jo ostettu, enää puuttuu jonkinlainen istutusastia joka mahtuu tuohon kasvihuoneeseen. Vaikka kaktukset ovatkin melko edullisia jo valmiiksi kasvaneina, on itse kasvattaminen vaan niin jännää ja haluan nähdä sen päivän, kun oma kasvatti näkee päivävalon ja elää isoksi piikkipalloksi :)

Tänään löysin jo muutaman vuoden pystyssä olleen kaktusblogin. Kukaan ei voi arvata mihin aarrekammioon pääsin :) Blogia selaillessa meni muutama tunti ja silti jäi lukemista. Omat kaktukseni olen ostanut vain kaktuksina, ilman merkintää lajikkeesta. Tuolla blogissa on kerrottu kuvien kera eri lajikkeista, pitääkin jossain vaiheessa etsiä sieltä jos vaikka löytäisin tuttuja ;)

Vanhin kaktukseni on noin 9-vuotias pylväskaktuksena myyty. Tai siis minulle se on tullut noin yhdensän vuotta sitten. Se oli silloin noin 10 cm korkea ja tällä hetkellä se on kasvanut noin 90 cm pitkäksi. Se on todennäköisesti saanut jossain vaiheessa väärää hoitoa ja kuollakin se on muutaman kertaa meinannut, mutta niin vain se on vaikeuksista huolimatta selvinnyt hengissä. Pelkään vain sitä että se katkee yhdestä kohtaa missä sen runko on ohuempi, siitä ohuemmasta kohdasta se on tuollain kaatunut (kuva alla).

Ostin samaan aikaan tuon kaktuksen kanssa sellaisen hieman puumaisemman kaktuksen, tai ehkä ennemminkin se oli mehikasvi. Se kasvoi vuoden 2009 alkuun asti aina melkein metrin mittaiseksi. Se oli aivan ihana ja sen menettäminen oikeasti sattui. Tulin eräänä päivänä koulusta kotiin ja siellä se ihanuus oli silputtuna lattialla. Pieni kelpievauva oli ollut sitä mieltä ettei tätä kasvia enää täällä tarvita.. Onneksi siinä ei ollut piikkejä ollenkaan. Kyra tuhosi pentuaikanaan vain tämän kasvin ja repi yhden vessapaperirullapaketin pieneksi silpuksi lattialle. Yritin pelastaa kaktuksen istuttamalla siitä alkuja uusiin ruukkuihin, mutta ne kaikki kuoli. Olen yrittänyt etsiä samanlaista kaktusta siitä lähtien, mutta en ole sellaiseen törmännyt sen jälkeen.

Osa kaktuskokoelmasta. Joukossa myös yksi orkidea.

Faktoja tuloksista

Olen pitkään ajatellut ettei Minin viime vuosi kisojen merkeissä ollut mitenkään ihmeellinen, ja siksi en jaksanut/viitsinyt ilmoittaa sen kisatuloksia seuramme vuoden agilitykoira kisaa. Chihuahua ry:n vuoden agilitychihuahua kisaan kyllä ilmoitin tulokset, enkä edes siinä vaiheessa tajunnut miten hienot tulokset sillä oikeasti on. Ja tietenkin seuramme vuoden koira kisan ilmoittautumisaika on mennyt jo umpeen.. Tuskin se voittanut sitä kisaa olisi, mutta ei varmasti näillä tuloksilla oltais oltu ihan viimeisiäkään..

Minin startit vuonna 2012:

Yhteensä 28 starttia, joista
- 9 puhdasta nollaa
- 10 hylkäytymistä
- 1 yliaika nolla (jos Takkujen ajanottolaite olisi toiminut oikein olisi tämä puhdas nolla..)
- 3 viitosta
- 1 kymppi
- 3 yliaika viitosta
- 1 yliaika kymppi

Sijoitukset:
1.sija - 4 kpl
2.sija - 2 kpl
3.sija - 2 kpl
4.sija - 2 kpl
5.sija - 5 kpl
7.sija - 2 kpl
14.sija - 1 kpl

+ 6 kpl LUVA sekä 2 kpl SERT

Että ei se ihan niin huono vuosi sitten ollutkaan ;)

Viikon 7 tapahtumat

Aloitetaan tämä postaus keskiviikosta, jolloin otin pitkästä aikaa naksun käyttöön ja kokeilin mitä ihmettä koirat tällä kertaa keksii tarjota palkaa saadakseen. Se on niin hauskaa katsoa kuinka koiran päässä raksuttaa kun se miettiin miten sen palkan saisi. Ne keksii kyllä yllättävän hauskoja juttuja saadakseen ruokaa.
Mersulle en naksua käytä, koska se pelkää sitä ääntä ja en näe tarvetta ehdollistaa sitä naksun ääneen. Sille riittää sana "hyvä", siihen että se tietää tehneensä oikein. Mersu ei osaa, tai en ole siltä tarpeeksi odottanut, tarjota mitään tassu/nenäkosketusta mihinkään tiettyy asiaan, sen tapa tarjota asioita liittyy huonekalujen kiertämiseen, ali menemiseen.. jne. Se osaa kiertää jokaisen pöydänjalan ympäri erikseen, se osaa pujotella tuolin jalkojen välistä, se osaa kiertää tietokonepöydän alatason välistä televisiopöydän taakse.. ja vaikka mitä muuta mistä vain saa ruokaa. Kaiken tämän Mersu tekee ihan itse, ilman mitään apuja. Se on niin ihana kun se etsii sitä oikeaa reittiä siihen että sanon sanan "hyvä".

Kyran kanssa harjoiteltiin laatikkoon menemistä. Laitoin lattialle sellainen noin 30*15 cm laatikon ja naksuttelin siitä kun joku tassuista oli laatikossa. Sen yhden illan aika päästiin vaiheeseen missä laatikossa oli kolme tassua. Neljättä, oikeaa takajalkaa, ei vaan millään meinaa saada muiden kaveriksi laatikkoon. Se ei jostain syystä nostanut kyseistä jalkaa kertaakaan sinne laatikkoon. Syytä en tiedä, mutta pieni epäilys asiasta on. Mutta siitä lisää joskus, kun saan joltain varmistuksen asiaan.

Minin kanssa en ole pahemmin naksutellut. Sen verran vain että tietää mitä naksu tarkoittaa, mutta en muista ainakaan koskaan kokeilleeni mitä se oikeasti tarjoo kun en annakaan vinkkiä. Aluksi tarjonta listalla oli kaikkea mitä pikkumusta jo osaa: maahan, istu, kaiva (seisoo takajaloillaan etujalat venytettynä ilmaan).. Kun niistä ei naksua kuulunut Mini seisoi useamman minuutin paikoillaan vain katsoen ja pohtien miten namia saisi. Hetken päästä se otti yhden pienen askeleen toisella etusellaan taakse päin ja samantein naksaus ja palkka. Tässä vaiheessa ajattelin sen olevan puhdas vahinko ja ei se koira sitä tajunnut mistä se palkaa tuli, mutta mitä tekee chihu. Menee muutama hassu sekunti ja jälleen askel taaksepäin = naksu ja palkka. Naksutin sille yhteensä viisi (!) kertaa ja se oppi sinä aikana peruuttamaan useamman metrin mittaisen matkan. Vau! On se kyllä aika magee koira :)

Perjantaina suunnattiin Minin kanssa viimeistely treeneihin ennen lauantaisia agilitykisoja. Treeneissä tehtiin lähinnä kontakteja, keppejä ja vähän kaikkea muuta pientä. Haettiin hyvää virettä ja fiilistä lauantaita varten ja siinä melkein onnistuttiin. Kontaktit vähän mietitytti, Minin ennen niin varmat juoksukontaktit on nyt viime aikoina ruvennut leviämään käsiin ja se saattaa hypätä alas tulolta pois ennen aikojaan. Treeneissä tehtiinkin toistoja namialustalla ja huomautin sille jos loikkasi yhtään liian aikaisin kontaktilta pois. Treeneissä toimi hyvin ja saatiin myös onnistuneita toistoja loppuun ilman namialustaa.Hyvillä mielillä siis katsomaan miltä kolmosten radat Jyväskylässä näyttää.

Lauantai oli tosiaan pitkästä aikaa kisapäivä ja oli kyllä aika hassua ilmoittaa koira mini kolmosiin. Luvassa oli kaksi agilityrataa ja tuomarina oli Allan Mattsson. Kummatkin radat olivat mielestäni kolmosten radoiksi helppoja. Kieputusta, vääntämistä ja kääntämistä toki oli mutta oli myös suoraa. Ensimmäinen rata alkoi aitahässäkällä, jossa oli ensimmäisen aidan jälkeen kaksi aitaa jotka piti mennä takaakiertoina. Toisen hypyn vieressä oli putken suu ja mitä tekee ohjaaja tässä kohtaa. Minun piti sanoa "takatakataka", mutta jostain syystä sanoin "putkeenputkeen" ja sinne putkeenhan se sujahti. Ajatukset oli vissiin siinä putkessa joka oli kuin houkuttimena siinä vieressä ja siksi käskytin putkeen.. Muuten rata oli puhdas, joten vain vähän ketutti tuo väärä käsky väärässä paikassa. Toisella radalla muutamassa kohdassa vähän kaarrokset venyi turhan suuriksi myöhässä olleen ohjauksen takia, mutta yhtä viitosta ja 0,16 sekuntia yliaikaa lukuun puhdas rata.
Siinä lapussa mikä kisoista saadaan ei lue kuin 5, joten en tiedä varmaksi mistä virhe tuli mutta veikkaan joko puomin nousua tai alastuloa, muuta kummallista radalla ei mielestäni tapahtunut.
Hurha chihuahua on saanut ihan huimasti lisää itseluottamusta ihan lyhyellä aikaa. Kisapaikalla se tepsutti menemään häntä pystyssä hyvinkin itsevarmana ja rohkeana. Tosin välillä, varsinkin isot koirat, saivat hännän tippumaan koipien väliin ja pikkumustan olemuksen muuttumaan pelokkaaksi. Mutta missään vaiheessa se ei mennyt totaaliseen paniikkiin, unohti jännityksensä nopeasti ja oli kummallakin radalla heti alusta asti täysillä mukana.